Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Lupasin jo tytölle kaikki arabian kupit ja kapit.En tiedä pitäisikö tehdä niistä joku paperi.nainen 62 vuotta.

52-vuotiaana aloitin.

No en todellakaan. En kerää turhaa tavaraa ja kaikki mitä on, on mulle tärkeitä ja tarpeellisia tavaroita 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kirjeet, päiväkirjat yms meni jo roskiin. Kävin myös läpi valokuvat ja poistin kaikki joista ei ole jälkipolville mitään iloa.

Tämä tuntuu tosi pahalta. Hävitit ihanat muistot perijöiden takia. Et sinä tiedä kuinka pitkään vielä elät, ja noista muistoista voi olla vielä iloa. En ikinä tee tuota. En ikinä. 

En minä mutta anoppi on tehnyt jo pari kertaa. Meitä ärsytti, kun hän vei oman äitinsä eli mummon arvotuolit vanhan tavaran liikkeeseen. Ne olivat arvokkaat, täysin kunnostetut, jyhkeät puiset ja samettiverhoilu istuinosassa. Anoppi sanoi, että hän halusi niistä eroon, ennen kuin kuolee, niin ei tarvitse jälkeläisten alkaa kiistellä, kuka ne ottaa. Minä olisin maksanut hänelle niistä huomattavasti enemmän kuin liikkeessä hyvitettiin, mutta hän on sellainen jääräpää, ettei keneltäkään kysele, haluaako joku lähipiiristä ostaa.

Myös upea kristallikruunu on myyty halvalla. Anoppi oli sitä mieltä, että se oli niin hankala siivotessa. Me olisimme mielellään sen ottaneet kotiimme, jos olisi tarjonnut. Hän on luopunut myös kaikista kristallilaseista ja antoi ilmaiseksi kirppikselle 6 kpl Sarpanevan suunnittelemia laseja. Sekä me että mieheni veli kauhistuttiin. Niitä laseja on myyty netissä 35€/ 2 kpl, ja jossain kallimmallakin, jopa 25€/kol ja harvoin niitä on missään tarjolla 6 kpl settiä. Anoppi loukkaantui siitä, että hänen ratkaisuaan moititaan. Hän yritti omasta mielestään tehdä vain palveluksen, ettei hänen kuolemansa jälkeen tarvitse meidän sitten viedä tavaraa niin paljon pois. Tuo on juuri niin tyypillistä, että hän luopuu kaikesta siitä, mikä voisi jotakin perillisistä kiinnostaa, mutta siellä kaapissa pysyy kyllä ne halvimmat juomalasit ja kuluneet kultakeramiikan astiat. Niitä Ikean kattolamppuja ei ehkä ole hankala puhdistaa siivotessa, mutta oikeasti ne tulee menemään suoraan jätelavalle, kun hänestä aika jättää. Toisin kuin olisi käynyt kristallikruunulle, joka oli arvokas esine. 

Jo.

En tee kuolinsiivousta. Ammattilaiset tyhjentävät tämän asunnon päivässä. Tilillä on sen verran rahaa, että perilliset saavat työn helposti maksettua. Haluan pitää tavarani loppuun asti. 

Mutta nehän oli anopin tavaroita ja hän saa tehdä niillä mitä haluaa. Ärsyyntyä toki voi. 

Kyllä on henkistä väkivaltaa, jos aletaan painostaa tekemään kuolinsiivousta, kun on vielä hyvissä voimissa. Tuossa voisi alkaa miettiä jo tekemään testamenttiä ihan toiselle taholle kuin perillisille. 

Vierailija kirjoitti:

Kun oma äiti kuoli äkillisesti vain muutaman vuoden vanhempana kuin minä nyt, työikäisenä, niin nyt muuton yhteydessä lähtee tavaraa kierrätykseen laatikkotolkulla. Eli kyllä, en halua lasteni joutuvan roudaamaan kaapin perällä tyhjänä panttina lojuvaa kamaa mihinkään. 

Säästä heille heidän kouluajan muistoja ja valokuvat sekä sukusi kuvia . 

Ulkomaalaisia kun käy varastamassa asunnoista ja uskontolahkoissa ne liikkuu kirppikset. 

Joko Sinä, arvoisa avauksen laatija, olet aloittanut kuolinsiivouksesi? Vastaa Sinä ensin, niin sitten ehkä minäkin?

Juu.  Tehty jo viitisen kuukautta.  Ja tehtävä vielä uudelleen, kun ei raski kaikesta luopua. Löytynyt paljon jo unohtuneita juttuja.

Ennen kuolinsiivousta edessä on alzheimersiivous, jossa käyttötavarat ja vaatteet käydään läpi, jotta pystyy asumaan kotona sekoamatta romuvarastoihinsa. Hautajaiset saa pitää Abc:n liikenneaseman kabinetissa. Tuhkat sirottelualueelle.  

Tässä ketjussa moni sanoo että älä heitä tavaroita roskiin vaan vie ne hyväntekeväisyyteen. Ei, kertakaikkiaan ei. Vie hyväntekväisyyteen vain sellaisia tavaroita joita itse ostaisit jos olisi tarvetta.

- ei likaisia, hajallisia vaatteita, niitä joudutaan heittämään roskiin jopa kolmasosa

- ei vanhoja tietosanakirjasarjoja, sotakirjoja, herttasarjoja, VP:n kirjavalioita, repaleisia kirjoja, koulukirjoja. Ne joudutaan heittämään roskiin.

- käykääs vaikka Kontissa. Siellä on niitä varjeltuja Arabian astioita ja ne notkuvat hyllyillä kuukausia vaikka hinta on mitätön.

- ei rikkinäisiä leluja, huonekaluja, lamppuja, radioita, VHS-soittimia, roskiskamaa

- ei mitään matkamuistoja, flamenco-tanssijoita, Eiffelin torni, hupaisia tuoppeja, ei ITE-tauluja

Järkeä kuolinsiivoukseenkin.

Ei tarvitse HUUTAA! :)

Itse käyn parhaillaan kirjeenvaihtoani läpi ja heitän osan pois. Olen 68 v. En siksi että ajattelisin kuolemaani, vaan koska ajattelen feng shuita. Se kuulema tukkeentuu talossa/huoneistossa kohtiin, joissa on tarpeetonta tai rikkinäistä tavaraa.

Olen kyllä huomannut, että koti on muuttunut ilmavammaksi kun olen puhdistellut kaapit turhasta tai rikkinäisestä tavarasta. Suosittelen ihan kolmikymppisellekin, ihan ilman KUOLEMAA (!) väijymässä horisontissa. :)

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse HUUTAA! :)

Itse käyn parhaillaan kirjeenvaihtoani läpi ja heitän osan pois. Olen 68 v. En siksi että ajattelisin kuolemaani, vaan koska ajattelen feng shuita. Se kuulema tukkeentuu talossa/huoneistossa kohtiin, joissa on tarpeetonta tai rikkinäistä tavaraa.

Olen kyllä huomannut, että koti on muuttunut ilmavammaksi kun olen puhdistellut kaapit turhasta tai rikkinäisestä tavarasta. Suosittelen ihan kolmikymppisellekin, ihan ilman KUOLEMAA (!) väijymässä horisontissa. :)

Miksi olet säilönyt jotain rikkinäisiä tavaroita? Eikö ne viedä kierrätykseen ihan muuten vaan ilman kuolinsiivousta. 

eikä sen tosiaan tarvitse tähtää siihen kuolemaan vaikka sekin jonakin päivänä saapuu, mutta sellainen "hyvä vanhuus"-siivous, vähemmän tavaraa, helpompi siivota, ei se siivoaminen vanhemmiten ainakaan helpommaksi muutu ja jos kotona on hyllymetritolkulla kirjoja jota kukaan ei lue, mutta ne keräävät vain pölyä..niin onhan niistä silloin enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi monella tulee välivaiheena hoivakotiin muutto, sinne saa aika rajallisesti tavaraa mukaan myöskin.

Ikävä nimitys, ei houkuttele.

Me siivoamme pois silloin tällöin turhaa tavaraa, usein heitämme ihan pois vaikka jotain kirjoja, joita on luettu monia vuosia sitten eikä enää kiinnosta. Kuulemma niitä ei haluta kierrätykseenkään, joten miksi surra, pois vaan. Kannet olen säästänyt askarteluun, kelpaavat hyvin jos ovat ihan kunnossa.

Valokuvat on digitoitu jo ajat sitten, luultavasti heitämme pianaikaa pois konkreettiset kuvat kun albumiaika on vääjäämättä jäänyt taa. Kukaan sukulainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut niistä, ja onhan meillä sitten nuo digitoidut, voidaan helposti kopioida vaikka koko lähisuvulle jos joku yhtäkkiä kiinnostuu.

Tämä toiminta on tuntunut ihan järkevältä hommalta jo vuosikaudet eikä sillä ole mitään tekemistä kuolemisen kanssa. Seuraavaksi kun muutamme, on roudattavaa tavaraa paljon paljon vähemmän kuin viime kerralla.

Luulisin sitä paitsi että silloin on varmaan edessä muutto ok-talosta kerrostaloasuntoon, ei siellä voi hillota kaikkea kuitenkaan periaatteella että jospa joskus tarvitsisi tuotakin... tai jospa joku perijä haluaisi tämän...

Joka kerta kun on näin siivoiltu, on tuntunut helpottavalta ja hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä nimitys, ei houkuttele.

Me siivoamme pois silloin tällöin turhaa tavaraa, usein heitämme ihan pois vaikka jotain kirjoja, joita on luettu monia vuosia sitten eikä enää kiinnosta. Kuulemma niitä ei haluta kierrätykseenkään, joten miksi surra, pois vaan. Kannet olen säästänyt askarteluun, kelpaavat hyvin jos ovat ihan kunnossa.

Valokuvat on digitoitu jo ajat sitten, luultavasti heitämme pianaikaa pois konkreettiset kuvat kun albumiaika on vääjäämättä jäänyt taa. Kukaan sukulainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut niistä, ja onhan meillä sitten nuo digitoidut, voidaan helposti kopioida vaikka koko lähisuvulle jos joku yhtäkkiä kiinnostuu.

Tämä toiminta on tuntunut ihan järkevältä hommalta jo vuosikaudet eikä sillä ole mitään tekemistä kuolemisen kanssa. Seuraavaksi kun muutamme, on roudattavaa tavaraa paljon paljon vähemmän kuin viime kerralla.

Luulisin sitä paitsi että silloin on varmaan edessä m

Minä en paperivalokuvista luovu. Olen raahannut niitä kaupungista toiseen sekä maasta toiseen. Noiden suhteen en halua digiaikaan. Nykyään en enää tee paperikuvia, mutta tekisi mieli tehdä valokuvakirjoja niistä.