Lue keskustelun säännöt.
Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?
Luin Hesarista että tämä on konmaritusta kovempi trendi eli täyttä av-mamma-kamaa. Joko olette aloittaneet?
Kommentit (851)
Vierailija kirjoitti:
Siivoaminen on niin tappavan tylsää, etten tee mitään kuolinsiivousta, en ainakaan omassa kodissani!
No sitähän se on, mutta laitapa hyvää musiikkia soimaan niin sujuu kuin tanssi. Jälkeenpäin on hyvä mieli kun on siistiä ja kaikki järjestyksessä. Samahan se on liikunnankin kanssa että aloittaminen ja lähteminen on kurjaa mutta jälkeenpäin on hyvä olo. Eikä kannata ajatella kuolinsiivouksena vaan normaalina järjestyksenpitona kotona. Kuolinsiivous kuulostaa liian lopulliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoaminen on niin tappavan tylsää, etten tee mitään kuolinsiivousta, en ainakaan omassa kodissani!
No sitähän se on, mutta laitapa hyvää musiikkia soimaan niin sujuu kuin tanssi. Jälkeenpäin on hyvä mieli kun on siistiä ja kaikki järjestyksessä. Samahan se on liikunnankin kanssa että aloittaminen ja lähteminen on kurjaa mutta jälkeenpäin on hyvä olo. Eikä kannata ajatella kuolinsiivouksena vaan normaalina järjestyksenpitona kotona. Kuolinsiivous kuulostaa liian lopulliselta.
Paitsi ettei kuolinsiivous ole normaalia järjestyksenpitoa vaan Meitä sotkuja säilöneitä siinä patistellaan laittamaan asiat järjestykseen kaapin nurkkia myöten ja aikaa kuluu.
aivanaivanhjoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut tyhjentämään kolme kuolinpesää, appivanhempieni kuolinpesän mieheni kanssa, mieheni kuoleman jälkeen sukutilamme ja sen jälkeen vanhempieni. Kaiken tämän jälkeen olen karsinut omat tavarani vähiin ja aina ostaessani uutta mietin sen käyttöarvoa, onko sille kenellekään käyttöä tai voiko sen myydä helpolla eteenpäin. Ostan vain ehdottomaan tarpeeseen ja silloinkin "merkkituotteita", yleensä kirppareilta, alesta ym. Kaiken kierrätettävän kierrätän koko ajan ettei mitään kasaudu. Itseni on helpompi olla kun tiedän ettei omien lasten tarvitse käydä läpi samaa mitä itse olen joutunut käymään.
Aivan. Olen jo nyt kysynyt,mitä haluaa ottaa tavaroistani,ja olen luvannut että kaiken muun saa raijata kaatopaikalle. Kulutan kaiken niin loppuun kuin suinkin voin,enkä enää osta yhtään mitään.
Muutama vuosi sitten muutin pienempään ja jo silloin karsin suurimman osan tavaroista.
Miksi alapeukku?
Ollaan alotettu.Ikinä tiedä milloin lähtö.Liika turha tavara pois.Muuttokin mahdollinen.Elämästä helpompi enää kun ei jaksa..
Lähipiirissä kuoli yllättäen viime keväänä lapseton yksinäinen mies ja sisarukset järjesteli asiat kuntoon, mutta totesivat olleen hommaa ja kuinka vaikeaa oli löytää tarvittavat paperit jne. Myydä autot, veneet jne tyhjentää asunto mikä täynnä tavaraa eikä koronan takia edes hyväntekeväisyyskirpparit ottaneet vastaan.
Tästä viisastuneena on nyt toinen näistä jäljelle jääneistä sisaruksista tehnyt testamentin sekä edunvalvontavaltuutuksen sekä kertonut testamentin edunsaajille mistä löytyy mitäkin.
Hoitotahto on tehty myös eli nämähän ei estä elämisen jatkumista, mutta selventää kaikkien elämää eikä loppujen lopuksi ole suuri vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllisyyttä asiasta tunnen, mutten ole tehnyt. Liikaa tavaraa, jolla ei kenellekään muulle ole enää merkitystä. Se aloittaminen ja loppuunvieminen on niin hemmetin hankalaa, puhti puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Siivoaminen on niin tappavan tylsää, etten tee mitään kuolinsiivousta, en ainakaan omassa kodissani!
Tähän auttaa kaksi asiaa:
- langattomat kuulokkeet korviin ja äänikirja pyörimään
- pintojen pitäminen niin minimalistisen puhtaina kuin mahdollista -> siivoaminen on niin helppoa, että sitä tekee mielellään. Eli pöydät, hyllynpäälliset, kaikki horisontaaliset tasot täysin tyhjinä -> tavarat roskiin heti tai paikoilleen. Kun pinnat ja lattiat ovat tyhjiä, on helppo pyyhkäistä pinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, olen ja en ainakaan testamenttaa omaisuuttani radiossa ja televisiossa kerjääville lahkoille ym. Ällöttää ku tulevat nokkimaan ja kerjäämään puolihöperöiden elossa olevien ihmisten rahoja ja omaisuuksia. Häpeäisivät, kyllä on härskiä. Kyllä se pitää itsestä tulla ajan saatossa jos haluaa lahjoittaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että mun jälkeen pyytäkää roskalava pihalle ja siivousfirma tyhjentämään kämpän. Muuta ei tarvita, minulla ei ole mitään arvokasta.
Tuollainen puhe on jälkeläisistä ikävää kuultavaa!
Ei ole. Kun äitini kuolee, tilaan roskalavan. Hän on hamstraajaluonne. Ainoa mitä haluan, on valokuvat.
Ja rahat sekä muut arvotavarat.
Jossakin haastattelussa kysyttiin, että jos asuntonne tuhoutuisi tulipalossa, mitä tavaraa jäisitte eniten kaipaamaan. Tai mitä pelastaisitte, jos vielä ennen tulen tuhoa ehtisitte.
Aika moni haluaisi pelastaa valokuvat.
Minä vain ihmettelen, että miksi h---vetissä. Mitä iloa on vuosikymmenien vanhoista valokuvista, joissa olevia ihmisiä ei ole koskaan tavannut eikä tiedä, keitä he ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hartailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi nyt kaivelemaan, että mitä kaikkia hartauskirjoja oikein on olemassa. Eli onko oikein kokonainen kirjagenre aiheesta hartausasiat. Luulin, että luteraanit menevät pääasiassa uudella ja vanhalla testamentillä sekä virsikirjalla.
Hartauskirjallisuutta on aivan valtavasti. Tyypillisesti hartauskirjassa on joka päivälle Raamatun kohta ja sen pohjalta kirjoitettu teksti. Sitten on pienempiäkin vihkosia. Suosittelen lämpimästi, antavat voimaa ja pienen lepohetken päiviin.
kristilliset harhautuskirjat kannattaa ottaa hyötykäyttöön, jos veskipaperi loppuu kaupasta. raamatut kannattaa hyödyntää hamsterin häkin kuivikkeena tai saunan pesän sytykkeenä. lukea niitä sepustuksia ei kannata
Hmm. Hmm.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä miettinyt että olisi noloa jos sukulaiseni kuollessani löytäisivät kaapissa lojuvat geishakuulat.
Mitä väliä? Eipähän se ole enää sinun murheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä noin tilastollisesti on vielä puolet elämää jäljellä ja jos nyt aloitan, niin ehkä olen valmis jos elän odotteen mukaisesti. Kodissamme ei ole sinänsä paljon tavaraa näkyvillä tai keräämässä pölyä, mutta kaikki se piilossa hillottu tavara...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että mun jälkeen pyytäkää roskalava pihalle ja siivousfirma tyhjentämään kämpän. Muuta ei tarvita, minulla ei ole mitään arvokasta.
Tuollainen puhe on jälkeläisistä ikävää kuultavaa!
Ei ole. Kun äitini kuolee, tilaan roskalavan. Hän on hamstraajaluonne. Ainoa mitä haluan, on valokuvat.
Ja rahat sekä muut arvotavarat.
Jossakin haastattelussa kysyttiin, että jos asuntonne tuhoutuisi tulipalossa, mitä tavaraa jäisitte eniten kaipaamaan. Tai mitä pelastaisitte, jos vielä ennen tulen tuhoa ehtisitte.
Aika moni haluaisi pelastaa valokuvat.
Minä vain ihmettelen, että miksi h---vetissä. Mitä iloa on vuosikymmenien vanhoista valokuvista, joissa olevia ihmisiä ei ole koskaan tavannut eikä tiedä, keitä he ovat.
Mitä itse pelastaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä noin tilastollisesti on vielä puolet elämää jäljellä ja jos nyt aloitan, niin ehkä olen valmis jos elän odotteen mukaisesti. Kodissamme ei ole sinänsä paljon tavaraa näkyvillä tai keräämässä pölyä, mutta kaikki se piilossa hillottu tavara...
Siinäpä ei paljon tilastot auta jos päästä verisuoni napsahtaa viiden minuutin päästä.
Harva kuvittelee kuolevansa nuorena, mutta eipä sitä koskaan tiedä kenelle tulee lähtö.
Itse olin juuri yllättäen syöpäleikkauksessa 50 vuotiaana ja en minäkään puoli vuotta sitten tiennyt mitä nyt tiedän.
Minulla on saman kadun varrella naapuri, joka on kerännyt omakotitalonsa pihan täyteen autonromuja. Itse talokin tuntuu olevan palotarkastajan painajainen. Tontti on koko ympäristön häpeäpilkku.
Olen joskus miettinyt, jotta kukahan senkin tontin joskus joutuu tyhjentämään, kun tästä asukkaasta aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että mun jälkeen pyytäkää roskalava pihalle ja siivousfirma tyhjentämään kämpän. Muuta ei tarvita, minulla ei ole mitään arvokasta.
Tuollainen puhe on jälkeläisistä ikävää kuultavaa!
Ei ole. Kun äitini kuolee, tilaan roskalavan. Hän on hamstraajaluonne. Ainoa mitä haluan, on valokuvat.
Ja rahat sekä muut arvotavarat.
Jossakin haastattelussa kysyttiin, että jos asuntonne tuhoutuisi tulipalossa, mitä tavaraa jäisitte eniten kaipaamaan. Tai mitä pelastaisitte, jos vielä ennen tulen tuhoa ehtisitte.
Aika moni haluaisi pelastaa valokuvat.
Minä vain ihmettelen, että miksi h---vetissä. Mitä iloa on vuosikymmenien vanhoista valokuvista, joissa olevia ihmisiä ei ole koskaan tavannut eikä tiedä, keitä he ovat.
No kyllä minä ainakin tunnen ne henkilöt joista olen kuvia ottanut.
silloin kun kyykkäsi itsensä mahas uloos, oli jo rikkalapio ja harja kädessä.
Olen. En halua, että lapseni joutuu sen työn tekemään. Ikää 45v. Aika paljon on lähipiirissäni ikäisiäni jo kuollut.
Sikäli, että ei haalita tavaraa vaan ollaan aika minimalisteja. Olematta friikkejä ;)
kristilliset harhautuskirjat kannattaa ottaa hyötykäyttöön, jos veskipaperi loppuu kaupasta. raamatut kannattaa hyödyntää hamsterin häkin kuivikkeena tai saunan pesän sytykkeenä. lukea niitä sepustuksia ei kannata