Lue keskustelun säännöt.
Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?
Luin Hesarista että tämä on konmaritusta kovempi trendi eli täyttä av-mamma-kamaa. Joko olette aloittaneet?
Kommentit (851)
Vierailija kirjoitti:
Pojan naisystävän ensimmäiset sanat ensikäynnillä tervehtimisen jälkeen: kuka tämän kaiken tyhjentää, kun kuolette?
Kyseessä ihan normaali koti, ei tavararöykkiöitä, ei mitään koriste-esinekokoelmia tms. Nähtävästi 80-luvun lopulla syntyneet kokevat seuraavat 20 vuotta tuskaa siitä, että appivanhemmilla on koti, jossa on muistoja ja esineitä jopa 1900-luvulta.
Tää on ehkä karmeinta mitä olen lukenut pitkään aikaan. Vaikka olisi miten muka huumorilla sanottu, niin todella mautonta poikasi naisystävältä. Ahne ja itsekäs luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut tyhjentämässä yhtä kuolinpesää. Yksinään eläneen vanhan sedän. Täytyy sanoa että vaikka tunsin ihmisen kohtuullisen hyvin eläissään niin paljon opein mös hänen kuoltuaan. Esimerkiksi pornolehtiä jäi uskomaton määrä. Ja yksistä pornopelikorteista muisteli sekalainen asunnon tyhjennysporukka monet muistot. Niillä oli pelannut sedän veli ja useampi veljenpoika jne. Meillä oli oikeastana aika hauskaa kun tyhjensimme asuntoa. Tavaroista tulleita muistoja kerrottiin, muisteltiin muutenkin vainajaa ja välillä naurettiin makeasti jollekkin hauskalle muistolle. Tuntui välillä kun setä olsii istunut meidän seurassa siinä, eniten harmitti että tämä setä olisi varmasti nauttinut sukulaistensa seurasta ja iloisesta ilmapiiristä jos vaan olisi päässyt mukaan. Toki välillä jollekkin tuli tippa silmäänkin kun muisteltiin. Mutta yleisesti oli sellainen lämmin tunnelma.
Mutta kysessä olikin yksiön tyhjennys josta minä olin hoitanut jo suurimman osan papereista enenn muuta tyhjennystä. Eli tavaraa oli rajallisesti, ja tyhjentäjiä riittävästi.
Mutta sen jälkeen olen kyllä aikonut vähentää omia papereita erityisesti. Niiden läpikäynti on työlästä.
Mä tein sen kun muutin toiseen asuntoon. Tässä asunnossa on tosi vähän säilytystilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että mun jälkeen pyytäkää roskalava pihalle ja siivousfirma tyhjentämään kämpän. Muuta ei tarvita, minulla ei ole mitään arvokasta.
Tuollainen puhe on jälkeläisistä ikävää kuultavaa!
Ei ole. Kun äitini kuolee, tilaan roskalavan. Hän on hamstraajaluonne. Ainoa mitä haluan, on valokuvat.
Ja rahat sekä muut arvotavarat.
Minä aloitin kuolinsiivoukseni valokuvista viiskikymppisenä. Viidesosan kuvistani jätin ja muut hävitin. Eivät jälkipolvet tee mitään kuvilla missä perhonen lentää tai ihan oudot ihmiset ovat jossain nuotiolla. Nyt tykkään katsella niitä kuviani, joita on jäljelllä nuoruudestani vain yksi albumillinen.
Sanotaan aina että kuvat kannattaa säästää, mutta muutama tuhat isovanhempieni kuvaa kursseista, juhlista yms järjestelleenä totean, että liika on liikaa.
Ja paperit kannattaa pitää järjestyksessä ja hävittää tarpeettomat. Koskaan ei tiedä milloin lähdön hetki on ja jäljelle jääneille on ihan turhaa ajanhukkaa vanhojen kuittien selailu.
Kuolinsiivoukseeni kuuluu myös jakaa lapsilleni tavaroita kaapistani. Miksi he ostaisivat uutta koteihinsa, kun minulla kaapit pursuavat käyttämättömiä astioita ja liinavaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä olisi ollut monelle hyvä uuden vuoden lupaus. Tehdä alkaneena vuonna kuolinsiivous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi mielestäni tehdä kuolinsiivous eli järjestää paperinsa, hävittää turhat, siivota kotinsa ja tehdä sukulaisia varten kansio, jossa on tieto tarvittavista asioista. Esimerkiksi laskuista ja tilauksista, tileistä, tallelokeroista, Facebookin sulkemisesta ja hautaustoiveesta.
Minun tuhkani nakataan tuuleen.
Asun yksin, joten kokosin kansion vuosia sitten, kun olin menossa vaaralliseen leikkaukseen.
Eikös tuohon tuhkan sirotteluun ole olemassa jotain sääntöjä?
Voi sen tiedon ittellään pitää, mihin tuhkat sirottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan naisystävän ensimmäiset sanat ensikäynnillä tervehtimisen jälkeen: kuka tämän kaiken tyhjentää, kun kuolette?
Kyseessä ihan normaali koti, ei tavararöykkiöitä, ei mitään koriste-esinekokoelmia tms. Nähtävästi 80-luvun lopulla syntyneet kokevat seuraavat 20 vuotta tuskaa siitä, että appivanhemmilla on koti, jossa on muistoja ja esineitä jopa 1900-luvulta.
Tää on ehkä karmeinta mitä olen lukenut pitkään aikaan. Vaikka olisi miten muka huumorilla sanottu, niin todella mautonta poikasi naisystävältä. Ahne ja itsekäs luonne.
Oikea vastaus miniäehdokkaalle olisi ollut "et ainakaan sinä" ja vino hymy päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi nyt kaivelemaan, että mitä kaikkia hartauskirjoja oikein on olemassa. Eli onko oikein kokonainen kirjagenre aiheesta hartausasiat. Luulin, että luteraanit menevät pääasiassa uudella ja vanhalla testamentillä sekä virsikirjalla.
Hartauskirjallisuutta on aivan valtavasti. Tyypillisesti hartauskirjassa on joka päivälle Raamatun kohta ja sen pohjalta kirjoitettu teksti. Sitten on pienempiäkin vihkosia. Suosittelen lämpimästi, antavat voimaa ja pienen lepohetken päiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin kyllä, että appiukko tekisi sellaisen. Hänellä on iso kolmio, jossa jokainen kaappi täynnä tavaraa, jokainen huone täynnä säilytyshuonekaluja, siis huoneet ovat ihan käytettävissä, mutta hyvin ahtaat. Sen lisäksi on meillä yksi sivu-ullakko ja pihavarasto täynnä hänen tavaroita ja varmasti on ainakin joku varasto joka kuuluu hänen asuntoonsa. Autokin on aina täynnä kaikkea, ei voi yllättäen hänen luota lähteä yhdessä käymään jossain, kun ei hänen autoon mahdu, meillä on taas vaan kolmipaikkainen auto. Aina pitää mennä useammalla autolla.
Meillä itsellään ei tavaraa niinkään ole, niin ei haittaa vaikka muuten tyhjillään olevia varastoja hän käyttääkin, ei kuitenkaan tursu niistä yli.
No toivotaan, että hän elää ainakin satavuotiaaksi.
Olen joutunut tyhjentämään kolme kuolinpesää, appivanhempieni kuolinpesän mieheni kanssa, mieheni kuoleman jälkeen sukutilamme ja sen jälkeen vanhempieni. Kaiken tämän jälkeen olen karsinut omat tavarani vähiin ja aina ostaessani uutta mietin sen käyttöarvoa, onko sille kenellekään käyttöä tai voiko sen myydä helpolla eteenpäin. Ostan vain ehdottomaan tarpeeseen ja silloinkin "merkkituotteita", yleensä kirppareilta, alesta ym. Kaiken kierrätettävän kierrätän koko ajan ettei mitään kasaudu. Itseni on helpompi olla kun tiedän ettei omien lasten tarvitse käydä läpi samaa mitä itse olen joutunut käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on järjetön määrä papereita, veropaperit yli 20 vuoden ajalta ja joka vuosi niitä tulee vähintään pari isoa kansiollista sekä kaikkea muuta yritystoimintaan ym liittyvää paperia.
Tiedän ettei niitä tarvitse säilyttää, mutta jostain ihmeestä tulee ajatus, että joskus kiva tutkia mitä on maksanut elämä 1995 vuonna...
Luultavasti en ikinä tule niitä kuitteja katsomaan, mutta silti en saa hävitettyä niitä. Yksi huone alkaa olla täytetty näillä.
Mikäli meillä olisi pieni talo, niin olisi ollut pakko hävittää nämä jo heti kun mahdollista, mutta nyt kun mahtuneet olemaan ei niitä ole tullut laitettua pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoan itseni takia, en muiden.
Mielestäni kenenkään velvollisuus ei ole tehdä kuolemaansa mahdollisimman helpoksi jälkeläisille.
En siis myöskään toivo, että äitini alkaisi siivota sen takia, että minulla olisi vähemmän vaivaa hänen kuoltuaan. Kauhea ajatus.Yleinen kuitenkin, vaikka ihmisillä todennäköisesti on vielä 15-25 tervettä vuotta jäljellä. Yleinen mielipide pakottaa?
Onpa niitäkin, joiden asunto on myyty siinä vaiheessa kun pääsee saattohoitokodista terveenä pois. Moni voi olla lääketokkurassa ne vuodet ja paranevat sitten, kun joku hoksaa et ei niitä enää tarvi syödä. Ikävämpi juttu, kun ymmärtää sen itsekin:-(
Saattohoitokodista ei päästä "terveenä pois". Ja kukaan ei ole siellä "lääkätokkurassa ne vuodet", saattohoitokodissa ei olla vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on järjetön määrä papereita, veropaperit yli 20 vuoden ajalta ja joka vuosi niitä tulee vähintään pari isoa kansiollista sekä kaikkea muuta yritystoimintaan ym liittyvää paperia.
Tiedän ettei niitä tarvitse säilyttää, mutta jostain ihmeestä tulee ajatus, että joskus kiva tutkia mitä on maksanut elämä 1995 vuonna...
Luultavasti en ikinä tule niitä kuitteja katsomaan, mutta silti en saa hävitettyä niitä. Yksi huone alkaa olla täytetty näillä.
Mikäli meillä olisi pieni talo, niin olisi ollut pakko hävittää nämä jo heti kun mahdollista, mutta nyt kun mahtuneet olemaan ei niitä ole tullut laitettua pois.
Ihan älytöntä, perillisillä on järjetön homma käydä nuo läpi ja hävittää. Vaikka ns. mahtuvat, niin keräävät pölyä.
Jos haluat joskus oikeasti tutkia, mitä maksoi elämä vuonna 1995, niin skannaa muutamia papereita sieltä täältä vuosien varrella. Ja hävitä loput.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on järjetön määrä papereita, veropaperit yli 20 vuoden ajalta ja joka vuosi niitä tulee vähintään pari isoa kansiollista sekä kaikkea muuta yritystoimintaan ym liittyvää paperia.
Tiedän ettei niitä tarvitse säilyttää, mutta jostain ihmeestä tulee ajatus, että joskus kiva tutkia mitä on maksanut elämä 1995 vuonna...
Luultavasti en ikinä tule niitä kuitteja katsomaan, mutta silti en saa hävitettyä niitä. Yksi huone alkaa olla täytetty näillä.
Mikäli meillä olisi pieni talo, niin olisi ollut pakko hävittää nämä jo heti kun mahdollista, mutta nyt kun mahtuneet olemaan ei niitä ole tullut laitettua pois.
Näin heti ilmiön päässäni,syttyy syystä aa ja bee tulipalo!
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut tyhjentämään kolme kuolinpesää, appivanhempieni kuolinpesän mieheni kanssa, mieheni kuoleman jälkeen sukutilamme ja sen jälkeen vanhempieni. Kaiken tämän jälkeen olen karsinut omat tavarani vähiin ja aina ostaessani uutta mietin sen käyttöarvoa, onko sille kenellekään käyttöä tai voiko sen myydä helpolla eteenpäin. Ostan vain ehdottomaan tarpeeseen ja silloinkin "merkkituotteita", yleensä kirppareilta, alesta ym. Kaiken kierrätettävän kierrätän koko ajan ettei mitään kasaudu. Itseni on helpompi olla kun tiedän ettei omien lasten tarvitse käydä läpi samaa mitä itse olen joutunut käymään.
Aivan. Olen jo nyt kysynyt,mitä haluaa ottaa tavaroistani,ja olen luvannut että kaiken muun saa raijata kaatopaikalle. Kulutan kaiken niin loppuun kuin suinkin voin,enkä enää osta yhtään mitään.
Muutama vuosi sitten muutin pienempään ja jo silloin karsin suurimman osan tavaroista.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin kuolinsiivoukseni valokuvista viiskikymppisenä. Viidesosan kuvistani jätin ja muut hävitin. Eivät jälkipolvet tee mitään kuvilla missä perhonen lentää tai ihan oudot ihmiset ovat jossain nuotiolla. Nyt tykkään katsella niitä kuviani, joita on jäljelllä nuoruudestani vain yksi albumillinen.
Sanotaan aina että kuvat kannattaa säästää, mutta muutama tuhat isovanhempieni kuvaa kursseista, juhlista yms järjestelleenä totean, että liika on liikaa.
Ja paperit kannattaa pitää järjestyksessä ja hävittää tarpeettomat. Koskaan ei tiedä milloin lähdön hetki on ja jäljelle jääneille on ihan turhaa ajanhukkaa vanhojen kuittien selailu.
Kuolinsiivoukseeni kuuluu myös jakaa lapsilleni tavaroita kaapistani. Miksi he ostaisivat uutta koteihinsa, kun minulla kaapit pursuavat käyttämättömiä astioita ja liinavaatteita.
Niin jos ne astiat kelpaa...alkaa olla ihmisillä pelkkää ikean roinaa ja moni nuori karsastaa myrnaa ja muuta
Siivoaminen on niin tappavan tylsää, etten tee mitään kuolinsiivousta, en ainakaan omassa kodissani!
Vierailija kirjoitti:
Siivoaminen on niin tappavan tylsää, etten tee mitään kuolinsiivousta, en ainakaan omassa kodissani!
Pelkäätkö kuolevasi kesken siivouksen...
Itsellä jää aina kesken hyvät suunnitelmat siivouksesta ja nytkin voisin siivota, mutta makaan sohvalla koiran kanssa puhelinta räpläten
Yleinen kuitenkin, vaikka ihmisillä todennäköisesti on vielä 15-25 tervettä vuotta jäljellä. Yleinen mielipide pakottaa?
Onpa niitäkin, joiden asunto on myyty siinä vaiheessa kun pääsee saattohoitokodista terveenä pois. Moni voi olla lääketokkurassa ne vuodet ja paranevat sitten, kun joku hoksaa et ei niitä enää tarvi syödä. Ikävämpi juttu, kun ymmärtää sen itsekin:-(