Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Mä luin koulukiusaamisen.

Onhan tuo aika raflaava nimi. Mutta kun tähän asti on haalittu krääsää niin nyt tuli vähän ikuisena ajatuksena että seuraava kämppä on pienempi. Lapset menee ansiotyöhön eivätkä tule tarvitsemaan satoja 70-luvun kirjoja eikä rikkinäisiä vajaita astiasarja eikä 90-luvun tietokoneita ja on ne uhannut mökinkin panna heti rahoiksi. Niin että jospa sitä vähän SELKEYTTÄISI tavarapaljoutta..

Yksi shokki on että vaatteet menevät pilkkahintaan - riippumatta siitä onko rätti ostettu kalliilla merkkiliikkeestä vai viidellä eurolla kirppikseltä, sen markkinahinta on 50 senttiä. Ja kirjoista - jos ne eivät ole ensimmäistä painosta ja Aleksis Kiven omistuksella- ei saa divarissa rahaa. Parhaat kovakantiset menevät ilmaiseksi ja kirjavaliota, mitä missä milloin-kirjoja ja pokkareita kastopaikkakin katselee inhoten.

Myös mdf- ja vanerikalusteet voi suoriltaan viedä kaatopaikalle kohtaan puu-käsitelty.

Paperisia aarteita ja valokuvia saa kumpiakin olla n. kansiollinen ja muu kannattaa lähettää silputtavaksi. Tilasin olisko ollut L&T:ltä sellaisen tuharilaatikon lukolla, sinne vaan turhat paperit. Toivat ovelle ja noutivat viikon päästä.

Nyt on kevyt olo ja ympärillä vain oikeasti tarpeellista eikä mitään kovin noloa. Tulkoot lähtö pienempään asuntoon tai terhokotiin tai vaikka Hollywoodiin niin pöytälaatikossa on vain laatikollinen tavaraa, vaatekaapissa vain käytössä olevia vaatteita ja muutenkin irtaimisto vähissä.

Minä tein talvella kaikkien henkilökohtaisten paperien osalta. Seuraavassa muutossa minimoituu tavarat taas, edellisissä jo annettu paljon pois. Toivon kuolemaa, mutta mustan huumorin ystävänä tiedostan, että todennäköisesti kituutan raajat hajalla vielä 107- vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kuolinsiivous? :D

Jos sinulla on lähisukulaisia, kuten esimerkiksi vanhempasi, eli tulet ns perimään heidät heidän kuoltuaan . Paikka, missä ovat asuneet, useimmiten koti, asunto,mökki tms kiinteistö tavaroineen. Jos koti ollut oma, niin usein tavaraa kertynyt vuosien varrella jos jonkinlaista. Tämän maallisen omaisuuden joku perii, lapsi tai muu sukulainen tai muu perijä. Jos omaisuus on hujan hajan, ja sitä on paljon, perijöillä menee siihen kaiken selvittämiseen aikaa ja vaivaa. Mutta jos ihminen jo eläessään huolehtii tavaransa järjestykseen, ei kerrytä ylimääräistä nurkkiin, heittää vanhat tarpeettomat pois, niin sitä on kuolinsiivous; ajattelee että kun kuolee, niin muiden ei tarvitse sitten siivota sitä kaikkea heidän jälkeensä.

Olen itse vasta 27 mutta silmiä avaavaan on ollut isovanhempieni kuolinpesän hoito. He jättivät minulle ja sisaruksilleni talonsa irtaimistoineen ( 2-kerroksinen omakotitalo, jonka rakensivat itselleen n. 30 vuotta sitten), tontilla on myös pohjalaistyylinen 2-kerroksinen ulkorakennus, pari autokatosta, aittaa, vajaa, liiteriä ja vaikka mitä. Kaikki rakennukset aivan tupaten täynnä tavaraa. Sisustustyyli on lisäksi ollut vähintäänkin runsas - jokainen seinän tyhjä kohta on täytetty taululla, posliinilautasella tai seinävaatteella (tilan loppuessa on jatkettu oviin tai  kaappien ja kirjahyllyjen kylkiin), jokainen mahdollinen lattianeliö katettu jollakin kustavilaisella pyötäryhmällä tai parittomalla nojatuolilla ja jokaisen laskutilaa täyttävän valokuvan, pöytälampun ja kynttelikön alla on lisäksi oma pieni pitsiliina.   Heillä kun on ollut tilaa, mitään ei ole tarvinnut heittää pois, ja kaikki on todella säilytetty vanhoista voirasioista lähtien. Lisäksi olivat kovia keräilemään, esim keräilykolikoita, kirjoja  ja Suomen sotiin liittyvää tavaraa.

Jos talo olisi ollut vuokralla tai jostain muusta syystä pitänyt tyhjentää nopealla aikataululla isovanhempien kuolemien jälkeen, en todella tiedä miten oltaisiin selvitty. Ei vain olisi ollut fyysisesti mahdollista käydä kaikkea irtaimistoa läpi. Sitä on vain niin uskomattoman uuvuttava määrä. Nyt ollaan pikkuhiljaa käyty tavaraa läpi, mutta myyntikuntoon emme vain jaksa laittaa taloa tällä hetkellä, sillä talon pienehkö arvo usealle sisarukselle jaettuna ei vain tunnu sen vaivan arvoiselta, mikä pitäisi nähdä kaikkien rakennusten tyhjäämiseen. Vähäsen ollaan laitettu meidän näköiseksi, että olisi kiva käyttää vierasmajana vanhempien luona käydessä, eikä koko mummola jäisi sellaiseksi museoksi, jossa aika on pysähtynyt papan kuolinhetkeen. Oman mausteensa tähän soppaan tuo tätini, joka perheineen sai oman osuutensa perinnöstä rahana, mutta joka mielessään jakaa jatkuvasti  mummolan kaikkea irtaimistoa itselleen ja lapsilleen.  Hän pitää tarkkaa lukua mummolan sisustuksesta, okainen yksittäinen liinavaate ja metrimitta mukaanlukien. Käy milloin milläkin tekosyyllä tekemässä "tupatarkastuksia", moittii kaikkia muutoksia ja valikoi mitä kaikkea kivaa ottaisi talosta vielä itselleen tai mökilleen. Mitään isovanhempien omaisuutta ei tietenkään saisi laittaa pois, joka tv-tasolla  ja mainoskynällä on jokin taustatarina minkä vuoksi sen täytyy "pysyä talossa". Ollaan tähän asti oltu niin sopuisa suku, mutta uskon että perheriidat siitä repeää, jos sisarusteni kanssa päätämmekin myydä talon tai sen irtaimistoa. Ehkä täti tyhjäisi  talon ihan ilmaiseksi ja omatoimisesti, jos kerromme myyntiaikeista? 

Tämän rönsyilevän tekstin pointtina se, että kyllä, olen jo tällä iällä miettinyt omaisuuttani siitä vinkkelistä, millainen sotku siitä jää minun kuollessani. En tietenkään aio myydä kaikkea tavaraani, kaivaa hautaa ja käydä sinne makaamaan kuolemaa odottamaan (kuten jotkut haluavat tämän ymmärtää), mutta haluan pitää mielessä sen, etten kerää vuosikymmenien ajan kasoittain merkityksettömiä tavaroita, joista ei synny kuin jälkeläisilleni vaivaa, harmia ja riitoja. Kansio pankki-ym tiedoista kuoleman varalle minun on pitänyt jo tehdä pitkään, ehkä nyt saan aikaiseksi.

JOO kelatkaa ku kuolla kupsahtaisitte ja omaisenne joutuis siivoomaan teidän paperipinkat himasta ja käydä läpi kaiken sen bashkan mitä ootte himaanne kerännyt 🤣 en tullutkaan ajatelleeksi tätä aiemmin mutta taidanpa aloittaa jo tänään siivouksen..

Olen kyllä miettinyt että olisi noloa jos sukulaiseni kuollessani löytäisivät kaapissa lojuvat geishakuulat.

Tottakai on asiat järjestyksessä. Meillä on miehen kanssa kaikki tärkeät tiedot yhdessä paikassa, jos jotain tapahtuisi. Olemme kolmekymppisiä ja meillä on testamentit tehty heti kun mentiin naimisiin. Sosiaalisen median salasanat ja muut on kanssa paperilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen omistanut elämäni neljälle lapselle ja elänyt täyttä elämää. Pidän myös kauniista tavaroista, taiteesta, käsitöistä ja jopa kauniit kuvat puhuttelevat. Pidän juhlista ja kauniista astioista yms. En tod aio luopua mistään vain siksi, että aikuiset lapset eivät rasittuisi liikaa, kun joutuvat asuntoni joskus tyhjentämään. Olen sitä mieltä , että äidin henk.kohtaisten tavaroiden ja itsellekin muistoja tuovien tavaroiden käsittely saakin herättää tunteita.

Minulla tämä on edessä ja herättäähän se tunteita, siis vitutusta.

Varastoista löytyy rikkinäisiä suksia,pyykkikone,kaksi rikkinäistä pakastinta. Lisäksi pari rikkinäistä ruohonleikkuria.

Toisesta varastosta roinaa monta peräkärryllistä. Ullakolta löytyi minun ja veljeni peruskoulun ja lukion kirjat. Lisäksi läjityäin 70-luvun käsityölehtiä. Myös vanhat kelumme ovat siellä.

Ladossa rikkinäisiä sänkyjä ja pöytiä.

Talo 150 neliötä täynnä 80-,luvun huonekalujam Vaatehuoneessa kasat vanhoja räsymattoja. Kuolleen isäni kaikki vaatteet tallella.

Taitaa vaatia useamman roskalavan.

Lisäksi tietenkin papereita ja pitsiliinoja.

En kyllä tiedä, miten tästä selviää.

Joten äidin muistojen selaaminen herättää tunteita. Vitutusta

Meillä on se tilanne, että itsellä on järkyttävä määrä paperia ym tavaraa maatilalla eli lapsilla riittää hävitettävää monen sukupolven ajoilta, koska säilytetty kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Mutta omat vanhemmat sekä appi vanhemmat elävät vielä ja toinen tapaus on helppo, koska eivät ole keränneet ylimääräistä, mutta toinen onkin katastrofi.

Tällä katastrofilla tarkoitan, että asuvat käytännössä kolmessa eri paikassa, joissa kaikissa täysi kodin varustus ja mökki vielä siihen lisäksi.

Autoja on monta ja tavaraa pursuaa joka paikka eli selvittelyyn menee järkyttävä määrä, koska eivät saa omaisuuttaan mukaansa kuitenkaan.

Olen puhunut tästä heille ja ei tunnu menevän perille, vaan edelleen ostetaan sujuvasti turhaa rompetta.

Se sentään on saatu uskomaan ettei lapsille enää osta rajattomasti leluja ym.

En. Toimin kuten Suomen hallitus koronan kanssa. Aloitan toimenpiteet vasta, kun tilanne on riittävän huono...

Joo vähän aloitellut. Poltin vanhat kirjeet ja postikortit, ettei lapsen tarvitse miettiä, että "ei kai mun äiti" :D 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ruumisarkkujen pitää maksaa niin älyttömän paljon? Kun viimeksi hoidimme hautajaiset, halvin oli jotain 500 e. Miksei niitä voi myydä jossain tavaratalossa vaikka satasella? Minulle kyllä välttäisi ja säästyneet sataset mieluummin perilliselle. 

Veikkaan että netistä saa tilattua halvemmallakin. Toimitusaika voi tietysti olla ongelma, mutta jos sairastaa jotain mihin on kuolemassa, niin voi tilata ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ruumisarkkujen pitää maksaa niin älyttömän paljon? Kun viimeksi hoidimme hautajaiset, halvin oli jotain 500 e. Miksei niitä voi myydä jossain tavaratalossa vaikka satasella? Minulle kyllä välttäisi ja säästyneet sataset mieluummin perilliselle. 

Veikkaan että netistä saa tilattua halvemmallakin. Toimitusaika voi tietysti olla ongelma, mutta jos sairastaa jotain mihin on kuolemassa, niin voi tilata ajoissa.

Näppärät rakentaa sen itse etukäteen.

Täällä oli joku kurssi missä tekivät niitä ja pappi oli itselleen tekemässä.

Itselleni haluan mahdollisimman halvan lootan ja polttohautauksen.

Siivoan itseni takia, en muiden.

Mielestäni kenenkään velvollisuus ei ole tehdä kuolemaansa mahdollisimman helpoksi jälkeläisille.

En siis myöskään toivo, että äitini alkaisi siivota sen takia, että minulla olisi vähemmän vaivaa hänen kuoltuaan. Kauhea ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ruumisarkkujen pitää maksaa niin älyttömän paljon? Kun viimeksi hoidimme hautajaiset, halvin oli jotain 500 e. Miksei niitä voi myydä jossain tavaratalossa vaikka satasella? Minulle kyllä välttäisi ja säästyneet sataset mieluummin perilliselle. 

Veikkaan että netistä saa tilattua halvemmallakin. Toimitusaika voi tietysti olla ongelma, mutta jos sairastaa jotain mihin on kuolemassa, niin voi tilata ajoissa.

Näppärät rakentaa sen itse etukäteen.

Täällä oli joku kurssi missä tekivät niitä ja pappi oli itselleen tekemässä.

Itselleni haluan mahdollisimman halvan lootan ja polttohautauksen.

Tuttavanikin oli vastaavalla kurssilla. Hän teki itselleen arkun, joka toimii hänen kuolemaansa saakka kaappina. Ei siis näytä ollenkaan ruumisarkulta.

Siinä on ideaa.

Muutaman kerran viikossa teen kuolinsiivouksen. Pesen itseni hyvin ja ajelen kainalo- ja säärikarvani.

Mikä siinä on niin kauheaa. Sehän on vain käytännöllistä. Olemme puolisoni kanssa hävittäneet kaikki sellaiset vanhat paperit, joilla ei enää ole mitään merkitystä kenellekkään. Tiedän tasan tarkkaan ,mikä kiinnostaa aikuisia lapsiani ja mitä joutuisivat heti hävittämään, kun me kuollaan.

Kaikki vanha roina on joko viety roskiin, kierrätyskeskukseen tai olen myynyt torilla. Jäljellä on paljon valokuvia kauniisti kansioihin laitettuna, testamentit ja maapaperit kansioissaan ja samoin talopaperit, tiedot ,millä paikkakunnalla olemme asuneet aiemmin( perunkirjoitusta varten tieto). Ect,ect.

Siinä on ihan riittävästi duunia ,kun tyhjentää yli 100m2 asunnon normi 10-30 vuotta vanhoista huonekaluista, meidän käyttövaatteista ja astoista ,joita ei tosin ole kuin sopivasti. Mutta ,kyllä kaikki yhdelle lavalle mahtuu, kun sellaisen tilaa.

Autetaan anoppia joka kotisaattohoidossa tekemään kuolinsiivousta. Hänen omasta toiveestaan ettei liiaksi tavarahaittaa kuoltuaan lapsilleen. Iso urakka. Tavaroita lattiasta kattoon kun himohamstraaja kyseessä jonka nurkat täynnä kaikkea roskalavoilta noukitusta myöten

Nyt kun korona taas pian kaventaa elinpiiriämme niin on hyvä aika panostaa kunnon kuolinsiivoukseen.

Oli kysymyskin. Onko vielä nykyisin jotain sääntöä miten pitkään tavallisen kuluttajan tulisi säilyttää esim. veropapereitaan tai kuitteja? Vai voiko kaiken oikeasti heittää silppuriin.