Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette 40 v ensisynnyttäjistä?
Mitä mieltä olette 40 + vuotiaina äidiksi tulleista naisista? He itse ilmoittavat ehtineensä matkustella ja toimeentulokin kunnossa ennen lapsen syntymää. Paljon tuntuu heillä olevan selittelyä ilmassa. Nämä ovat aina niitä seikkoja, joilla he perustelevat myöhäistä perheenperustamista. Vaatiiko se todella 40 v iän, että on ehtinyt matkustella ja "taloudellinen tilanne vakaa" tai kypsempi saamaan lapsen? Eikö siihen ole moni näillä kriteereillä jo kolmekymppisenäkin pystynyt?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tästä löytyy paljon tietoa. Päälle neljäkymppisenä down-riski on noin prosentin luokkaa. Eli jos synnytät sata lasta, yhdellä on down. Lisäksi seulat on suunniteltu niin, että yllätys-downeja ei iäkkäille tule. Jokaisen oma asia, hyväksyykö downin perheeseensä, mutta tällä hetkellä down-lapsia syntyy enimmäkseen nuoremmille vanhemmille.
Mitä taas raskaus- ja synnytyskomplikaatioihin tulee, ne ovat yleensä sidoksissa muihin riskitekijöihin kuten ylipainoon. Ja näihin voi jonkin verran itsekin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainaki on latu kairattu huolella auki pienokaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
No ainaki on latu kairattu huolella auki pienokaiselle.
Takana viitisenkymmentä jännämiestä, niin varmaan on lettu aika hyvässä jamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko te, että matkustus = lentokoneessa istumista? Kai nyt kuka tahansa pystyisi istumaan vauvan/lapsen kanssa lentokoneessa mutta kuka muka oikeasti haluaisi siellä matkakohteessa matkustaa ja asua sylivauvan kanssa esim 3 viikkoa autossa? Pysähtyä 2 tunnin välein tunniksi imettämään ja vaihtamaan paskavaippaa? Seikkailu uudessa ympäristössä on ihan tarpeeksi jännittävää ilman lapsesta syntyvää lisävaivaa. Minä olin itse 28 vuotiaaksi asti koulussa, sitten piti löytää työ ja stabiloida elämä. Kerkesin myös tekemään muutaman ihan kunnon matkan (ei mikään viikonloppu Prahassa vaan matkustaminen toiselle puolelle maapalloa viikoiksi). Nyt olen 34 vee, on omakotitalo ja vakiduuni ja vauva syntyy vuodenvaihteessa. Reissut reissattu toistaiseksi mutta eipähän kaiherra mielessä jatkuvasti että miksi en mennyt silloin kun olin "vapaa".
Me päälle nelikymppiset vanhemmat matkustettiin vauvan kanssa kuukaudeksi New Yorkiin. Ihan mukava matka, joskaan ei oltu Nykissä ensimmäistä kertaa ja jännitetty. Ei myöskään asuttu autossa vaan varsin mukavassa asunnossa, joka ei nyt sen kummemmin kodista eronnut. Ei vauvan kanssa ole vaikeaa matkustaa. Nyt kolmivuotiaan kanssa en tekisi samaa, mutta parin vuoden päästä varmastikin. Siihen asti hieman lyhyemmillä reissuilla ja pienemmillä paikkakunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainaki on latu kairattu huolella auki pienokaiselle.
Takana viitisenkymmentä jännämiestä, niin varmaan on lettu aika hyvässä jamassa.
Ja jälleen: kumppanien määrä ja seksikerrat ovat kaksi eri asiaa. Lettu ei myöskään ole kairaamisesta moksiskaan, tosin aktiivisen seksielämän katsotaan virkistävän hormonitoimintaa ja siten mm. limakalvojen terveyttä. -6 kumppania, tuhansia seksikertoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsia ja golf-klubeja! Aika sähäköitä haaveita joillakuilla neljäkymppisillä. Älä unohda puudelipermanenttia ja kaihileikkausta!
Sinulla näyttää olevan ongelmia luetun ymmärtämisessä. Nelikymppiset eivät näitä jälkikasvun kanssa harrasta, kun ovat 40 v synnyttäneet :D D Ps. Rattoisaa iltaa imettäessä. Nimimerkillä 46 v ja lapset jokseenkin täysi-ikäisiä:D
Enpä ole kuullut vielä kenestäkään, jonka synnytys olisi kestänyt 40 v. Mutta kivaa iltaa myös sinne. Ajatella, että olisit vapaa tekemään ihan mitä vain, ja täällä av:lla pyörit perjantai-iltana kuten imettäjätkin.
Höpsö! :D Tästä ehtii oikein hyvin vielä puolison kanssa Kämp:iin. Olemme nauraneet kommenttejasi:D
No nyt tuli jotain, jota en varmastikaan elämässäni saavuta! Ei ne aikuiset lapset, golf-kärry, puudelipermanentti, av:lla surffailu Kämpissä tenat housuissa vielä mitään. Niihin on mahdollisuus vanhoilla päivillä kenellä tahansa.
Mutta ihan vilpittömästi en ikinä usko mieheni senilisoituvan niin paljon että naureskelisi onnellisille pikkuvauvojen vanhemmille.
Mitenkäs ilta muuten meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Ajattelen, että neljäkymmentä on vanha synntyttäjäksi. Riski saada vaikkapa vammainen lapsi on huomattavasti suurempi noilla kilometreillä.
Ajattelen, että lapsen ja äidin yhteinen aika tulee olemaan lyhyt. Äiti on liki eläkeikäinen lapsensa vasta aikuistuttua.Äiti ei tule näkemään lapsensa aikuiselämää yhtä pitkään, kuin mitä se nuorempana synnyttäneellä olisi. Ajattelen, että tämä äiti on itsekäs ja vähän lapsellinen.
Ajattelen, että nelikymppinen on eronnut ja ties kuinka monennella kierroksella tekemässä taas uutta vaavia yhteiskunnan elätettäväksi.
Tai sitten on ulkonäöllisesti niitä korin pohjimmaisia, jotka eivät ole kosiokumppanien silmää aiemmin riittävästi miellyttäneet. Sokeahko mies lopulta huoli.
Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainaki on latu kairattu huolella auki pienokaiselle.
Takana viitisenkymmentä jännämiestä, niin varmaan on lettu aika hyvässä jamassa.
Sitte paniikissa nelikymppisenä hommattu eka kilttimies ja heti palo pohjaan.
Alkaa kilttimiehelle miina selvitä ku noi viiskyt Jännistä viestailee tasasesti, eikä mamia pakollisen vauvavuoden jälkeen juuri näy himassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Tiedän hyvinkin. Seulonnoissa jää vain osa kiinni. Monille on syntynyt vammainen lapsi, vaikka kaikki näytti olevan kunnossa. Todellakin myös iäkkäille vanhemmille, vieläpä suuremmalla todennäköisyydellä. Noin kolmekymppisille yllätysvammaisia syntyy määrällisesti siksi enemmän, koska he ovat synnyttäjien enemmistö. Vanhempia äitejä on vain pieni osa kaikista synnyttäjistä. Ymmärrätkö logiikan? Seulonnat eivät ole lähelläkään 100 % varmoja.
Et taida itse ymmärtää riskeistä yhtään mitään. Kaikki asiantuntijatkin ovat ilmeisesti mielestäsi väärässä. Kertoo paljon oman ymmärryksesi tasosta. Tässä muutama juttu aiheesta:
"Synnytys yli 35-vuotiaana - Tunnetko nämä kaikki vakavat terveysriskit?"
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000804688.html
https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/suomalainen-tutkimus…
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/gynekologi-nainen-on-tarkoi…
http://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/2011012813086885_rb.shtml
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/laakarilehti-moni-raskautt…
Unohda nyt hyvä ihminen ne seikat. Yli 40-vuotiaille tarjotaan heidän halutessaan kromosomitutkimusta, ja se on 100% varma. Faktat eivät alapeukuttamalla muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohda nyt hyvä ihminen ne seikat. Yli 40-vuotiaille tarjotaan heidän halutessaan kromosomitutkimusta, ja se on 100% varma. Faktat eivät alapeukuttamalla muuksi muutu.
Unohda ne seulat, tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elämäntilanteita ei voi tietää, mutta itse sain ainoan lapseni 32 vuotiaana. Oma mielipiteeni on että mielummin nuorena kuin nelikymppisenä. Nyt 46 vuotiaana olisi kiva olla jo vapaa esim. matkustelemaan ilman lapsia.
Minusta puolestaan olisi tylsää matkustella ilman lapsia, he näkevät kaiken tuorein, raikkain silmin ja itsekin näkee nähtävyydet siten ihan uudessa valossa. Lapsen ilo on äidin paras ilo, antaa lapselle elämyksiä.
Silloin kun meillä lapset olivat iältään 0-16, niin kaikki lomamatkat tehtiin koko perheen voimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainaki on latu kairattu huolella auki pienokaiselle.
Takana viitisenkymmentä jännämiestä, niin varmaan on lettu aika hyvässä jamassa.
Ja jälleen: kumppanien määrä ja seksikerrat ovat kaksi eri asiaa. Lettu ei myöskään ole kairaamisesta moksiskaan, tosin aktiivisen seksielämän katsotaan virkistävän hormonitoimintaa ja siten mm. limakalvojen terveyttä. -6 kumppania, tuhansia seksikertoja
6 kumppania? Mitä helvettiä, olen hyvä tavismies ja olen saanut kolmea naista. Miten sinunlaisesi nainenkin saa noin helposti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainaki on latu kairattu huolella auki pienokaiselle.
Takana viitisenkymmentä jännämiestä, niin varmaan on lettu aika hyvässä jamassa.
Ja jälleen: kumppanien määrä ja seksikerrat ovat kaksi eri asiaa. Lettu ei myöskään ole kairaamisesta moksiskaan, tosin aktiivisen seksielämän katsotaan virkistävän hormonitoimintaa ja siten mm. limakalvojen terveyttä. -6 kumppania, tuhansia seksikertoja
6 kumppania? Mitä helvettiä, olen hyvä tavismies ja olen saanut kolmea naista. Miten sinunlaisesi nainenkin saa noin helposti?
Parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainaki on latu kairattu huolella auki pienokaiselle.
Takana viitisenkymmentä jännämiestä, niin varmaan on lettu aika hyvässä jamassa.
Ja jälleen: kumppanien määrä ja seksikerrat ovat kaksi eri asiaa. Lettu ei myöskään ole kairaamisesta moksiskaan, tosin aktiivisen seksielämän katsotaan virkistävän hormonitoimintaa ja siten mm. limakalvojen terveyttä. -6 kumppania, tuhansia seksikertoja
6 kumppania? Mitä helvettiä, olen hyvä tavismies ja olen saanut kolmea naista. Miten sinunlaisesi nainenkin saa noin helposti?
Parisuhteessa.
6 parisuhdetta? Aina vain hullummaksi menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Tiedän hyvinkin. Seulonnoissa jää vain osa kiinni. Monille on syntynyt vammainen lapsi, vaikka kaikki näytti olevan kunnossa. Todellakin myös iäkkäille vanhemmille, vieläpä suuremmalla todennäköisyydellä. Noin kolmekymppisille yllätysvammaisia syntyy määrällisesti siksi enemmän, koska he ovat synnyttäjien enemmistö. Vanhempia äitejä on vain pieni osa kaikista synnyttäjistä. Ymmärrätkö logiikan? Seulonnat eivät ole lähelläkään 100 % varmoja.
Et taida itse ymmärtää riskeistä yhtään mitään. Kaikki asiantuntijatkin ovat ilmeisesti mielestäsi väärässä. Kertoo paljon oman ymmärryksesi tasosta. Tässä muutama juttu aiheesta:
"Synnytys yli 35-vuotiaana - Tunnetko nämä kaikki vakavat terveysriskit?"
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000804688.html
https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/suomalainen-tutkimus…
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/gynekologi-nainen-on-tarkoi…
http://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/2011012813086885_rb.shtml
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/laakarilehti-moni-raskautt…
Miten tämä vuodatus liittyy viestiin, johon vastasit? Tiedätkö todennäköisyydet, seulojen kanssa ja ilman, vai et?
Yritämme auttaa sinua faktapohjaiseen ja loogiseen ajatteluun. Emme väittää, etteikö koko ilmiötä olisi olemassa.
Alue: Aihe vapaa
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.