Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...
Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.
Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.
Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!
Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.
Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.
Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.
Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.
Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.
Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.
Kommentit (671)
Kun olin vielä työelämässä, niin oli ihanaa kun joku toi jotakin leipomuksiaan kahvitauolle. Kerran joku tyttö toi pellillisen porkkanakakkua, enkä koskaan ole niin hyvää porkkanakakkua syönyt. Vieläkin muistan sen. Se tytön antama resepti on minulla vieläkin tallessa, ja vaikka itse olen ahkera leipomaan, niin tätä kakkua en ole vielä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsissa joku kesäapulainen vei kesän lopussa työpaikalle itse leipomonsa space-kakun. Olen leikitellyt samalla ajatuksella.
Lehtijutun mukaan kollegat tulikin huonovointiseksi ja ambulanssia tilasivat itselleen.
En tiedä oliko tämä tarkoituskin.vai saada kaverit kivasti rentoutumaan.
Mulle sopia ihan kumpi vaan vaikutus näihin työkavereihin, ihan sama.
Valitettavasti näytti siltä että se leipuri saa syytteen pahoinpitelystä?? En kyllä ymmärrä ihan että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista päätellen taitaa olla vihaisia läskejä palsta täynnä 😅
Pullaa mussutetaan kotona kuitenkin kaksin käsin, mutta näitähän ei lasketa/muisteta kun kukaan ei ole näkemässä... Eniten taitaa lihavana hävettää mässyttää sitä pullaa muiden nähden, kun ei osata tietenkään olla ottamattakaan. Sitten helppo syyttää työpaikan Pirjoa siitä kun laihdutus ei onnistu!
Nauran niin näille kommenteille ja tykkäyksille. Sehän tiedetään että tärkeintä hoikkana pysymisesssä on ANNOSKOON pitäminen pienenä/kohtuullisena. Ei herkkujen syömisestä liho, jos vähän maistaa jotain kakkua, hohhoijaa...Noloa kommentointia suorastaan täällä.
En ole vihainen läski, vaan laiha, joka tekee päivittäisiä valintoja sen eteen ettei lihoisi. Onnistun kyllä siinä, mutta on raivostuttavaa, että herkkuja kannetaan jatkuvasti eteen ja tuputetaan. Ei ole kyse annoskoosta vaan siitä että sokeri ja rasva toimivat tutkitusti kuin huume. Minulla se toimii niin että jos maistan palankin, kohta otan lisää ja seuraavana päivänä meneekin puoli kakkua. En siis ota palastakaan, vaan kärvistelen kakuntuputtajien ja mussuttajien keskellä, omalla työpaikallani. Jatkakaa kaikin mokomin, mutta ei sen tarvitse kaikkien mielestä kivaa olla.
No kyllä on itsehillinnässä pahoja ongelmia jos tänään maistaa ja huomenna menee puoli kakkua... Ymmärtänet että suurimmalla osalla ihmisistä ei näin kuitenkaan ole.
Tuokin on aivan naurettavaa väittää että ei voi muka kieltäytyä. Miksi ei? Kieltäytyy vaan? Aivan niin kuin alkoholisti kieltäytyy alkoholista kutsuilla. Eihän kaikki muut tietenkään ole juomatta yhden alkoholistin takia. Samanlaisesta ongelmastahan tässä sinun tapauksessakin on kyse.
Mutta tuokin on näin tekosyy että ”joutuu” syömään kun tuputetaan, kun ei itse osata sanoa ei. Kuulostaa kyllä tosi pahalta tuo sinun ongelmasi, oikeasti. Mutta et voi vaatia silti että muut huomioivat pelkästään sinua kaikessa tekemisessään. Aika itsekästä ajatella niin.
En vaadikaan, mutta kuten sanoin, niin ei sen tarvitse minusta kivaa olla. Itsehillinnässäni on ongelmia kuten sanoit, ja sen takia en ota palaakaan. Kun katsot ihmisten kokoa katukuvassa, niin huomaat että asia ei ole helppo monelle muullekaan. Minä vain olen yksi niistä jotka saavat kieltäydyttyä tuputuksesta ja vastustettua niitä esitteillä olevia kakkuja. Kiduta kaikin mokomin muita niin paljon kuin haluat, jokaisella toki on omat taistelunsa elämässä.
Vitsit kun olis kuukausipalkkainen duuni. Ihan sama, leipaseeko joku muffinsseja duuniporukalle iltauutisten aikaan, kaipaan säännöllistä kk-liksaa, työterveyttä, työyhteisöä, lounareita, liikuntaseteleitä ja kahviautomaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vitsit kun olis kuukausipalkkainen duuni. Ihan sama, leipaseeko joku muffinsseja duuniporukalle iltauutisten aikaan, kaipaan säännöllistä kk-liksaa, työterveyttä, työyhteisöä, lounareita, liikuntaseteleitä ja kahviautomaattia.
Mulla on työpaikka ja kiva työ. Työterveyteen kuuluu tarkastus 3 v:n välein ja 5 vuoden välein työpaikkaselvitys. Ei mitään muuta. Ei ole lounareita eikä liikuntaseteleitä. Kahvi on vieraita varten. Teetä saa, mutta en pidä teestä. Liksa tulee joka kk. Työyhteisö, no jää, kukin menee omia teitään. Harvoin on yhteistä mitään hetkeä. Ei voi leipoa, kun ei ole syöjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tämäkin ole ihsn helppoa, syö tai ole syömättä. Miksi kaikesta pitää löytää piilomerkityksiä. Mitä höyrypäitä!!!
Ihmisillä on muutenkin täysin kummalliseksi mennyt nuo syömiset JULKISILLA paikoilla. Kotona kyllä voidaan mässyttää mutta jos joku on näkemässä niin täytyy kovaan ääneen vouhottaa niistä kaloreista ja laihduttamisista/lihomisista. Ihan sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokki enkä syö kenenkään keittiö tuotoksia kun olen nähnyt kuinka sikaisissa keittiöissä niitä tehdään eikä ole hygienia passia.
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista päätellen taitaa olla vihaisia läskejä palsta täynnä 😅
Pullaa mussutetaan kotona kuitenkin kaksin käsin, mutta näitähän ei lasketa/muisteta kun kukaan ei ole näkemässä... Eniten taitaa lihavana hävettää mässyttää sitä pullaa muiden nähden, kun ei osata tietenkään olla ottamattakaan. Sitten helppo syyttää työpaikan Pirjoa siitä kun laihdutus ei onnistu!
Nauran niin näille kommenteille ja tykkäyksille. Sehän tiedetään että tärkeintä hoikkana pysymisesssä on ANNOSKOON pitäminen pienenä/kohtuullisena. Ei herkkujen syömisestä liho, jos vähän maistaa jotain kakkua, hohhoijaa...Noloa kommentointia suorastaan täällä.
Ilmeisesti sulla on olemassa joku kristallipallo, mistä näet mitä lihavat ihmiset kotona tekevät.
Lihomiseen ja laihtumiseen vaikuttaa monet muutkin asiat. Liikunnan määrä ja laatu, mitä on syönyt aamupalaksi ja lounaaksi ennen niitä leipomuksia, kulutuksen väheneminen iän mukana jne. Laihduttajan pitäisi itse saada päättää, haluaako tehdä poikkeuksen juuri tässä kohtaa. Kaikki lihavat ihmiset eivät muuten tykkää makeasta, usko tai älä.
Tässäkään kohtaa lihava ei voi voittaa. Jos syö niin se on ahmimista ja ei ihme kun on läski. Jos kieltäytyy, niin kuitenkin ahmii kotona herkkuja ja nyt muodon vuoksi valittaa, ja leipoja loukkaantuu kun herkkuja ei arvosteta. Parhaassa tapauksessa niitä herkkuja on toimistolla joka päivä ja tietää että toiset tuomitsevat oman valinnan, teki kummin vain. Ja menevät vauva.fi:hin kirjoittelemaan asiasta.
Mutta naureskele rauhassa, jos saat siitä itsellesi jotain positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mul on tapana leipasta työkavereita lättyyn pari kertaa vuodessa. Yleensä pikkujouluissa ja sit niissä tyky-kyykky tapahtumissa. Ei tarvii sen useammin leipasta.
Mahtaa olla mukavia työpaikkoja ne, joissa pullan tuontikin koetaan verisenä loukkauksena. Kotona puoliso joutunee lunastamaan olemassaolon oikeutuksensa joka päivä virheiden syynääjälle.
Eikö olekin kutsuvia nuo naisvaltaiset työpaikat? Arvatenkin hoitoala aloittajalla kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla mukavia työpaikkoja ne, joissa pullan tuontikin koetaan verisenä loukkauksena. Kotona puoliso joutunee lunastamaan olemassaolon oikeutuksensa joka päivä virheiden syynääjälle.
Eikö olekin kutsuvia nuo naisvaltaiset työpaikat? Arvatenkin hoitoala aloittajalla kyseessä?
Joo niinpä! Ja vielä noin paljon tykkäyksiä, huh. Olen suorastaan järkyttynyt miten ihmiset osaavat tehdä elämää suuremman ongelman tästäkin asiasta. Ja kysymys on kuitenkin hyvää tarkoittavasta asiasta!
Jos on dieetillä tai ei välitä sokerista, ei ota? Mikä ihme tässä on ongelma? Ja mistä ihmeen tuputtamisesta ihmiset oikein puhuvat? Ilmeisesti kokevat tuputtamisena sen että herkkuja tuodaan sinne esille. Kun ei ihmisillä ole nykyään mitään itsekuria, syytetään muita omista ongelmista. Onko tämä sitä curling-kasvatuksen tulosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on entistä enemmän ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista syömishäiriöstä, ja uskon että voi aihuttaa jollekin kovaakin ahdistusta, jos joku tuo työpaikalle syötävää. Syömishäiriöisen elämä voi oikeasti järkkyä, jos työpaikan kahvipöydässä on jotakin, jonka syömishäiriöinen kokee houkuttavaksi mutta itselleen vaaralliseksi syötäväksi.
Pitääkö siis työpaikoilla mennä syömishäiriöisten ehdoilla vai ylläpitää normaalia suhtautumista syömiseen ja ruokailuun? Tämä on vaikea kysymys, mutta itse lähtisin siitä, että syömishäiriöstä kärsivät tarvitsevat ymmärrystä ja tukea mielenterveyshäiriöönsä, jota syömishäiriökin on. Mutta ei siten, että normaalisti syövät joutuvat tästä kärsimään, ja esim. työpaikoille leivonnaisten ym. tuominen kiellettäisiin.
Keskustelu näyttää yllättäen tyrehtyneen.
Miten ap sulla joululeivonnaiset, tuleeko tehtyä? Oikeita ,kunnollisia joulutorttuja haluaisin kahvitauolle mielellään...
Minä voin kertoa jatkoa. Jossain ketjun vaiheessa kerroin, kuinka monta kertaa yritettiin saada aisoihin tämä pullan kantaminen töihin. Aina sieltä samat mammat niitä kuitenkin kantoi. No tämän kerran, ottakaa nyt, kun kerta leivoin. Syökää nyt, ettei mene hyvää ruokaa haaskuun. Miksi sää et nyt ota, ootko muka laihiksella jne..
Esimies lopulta joutui puuttumaan asiaan ja kielsi kylmästi ja perustelematta kotileivonnaisten tuomisen kahvipöytään. Nyt on muutama kuukausi eletty tätä kautta, että jokainen tuo eväät vain itselleen, eikä tuo ylimääräisiä pulliaan töihin. Ilmapiiri on ihan kuin helpottunut, kun näiden parin mamman tuputus loppui. Saa istua rauhasa kahvipöytään, ilman, että alkaa se vyötärön kyttäys, että ota nyt pullaa, oot niin laiha. Tai ota nyt pullaa, et sää siitä yhdestä liho jne..
Kuukauden jaksoi nämä mammat olla marttyyreita ja yksin puputtivat kahvilla omia pulliaan ja huokailivat, että näin hyvää taas tein ja kotiin oli pakko jättää pussillinen, kun pomo ei anna tuoda. Että haluttais varmaan teilläkin, mutta kun on niin paska pomo, ettei anna tuoda, niin on nyt pakko syödä itse.
Sitten ilmapiiri alkoi rauhoittumaan ja pullan puputtajat eivät enää puhu pullasta joka päivä ja jokainen syö omat eväänsä
Vierailija kirjoitti:
Minä voin kertoa jatkoa. Jossain ketjun vaiheessa kerroin, kuinka monta kertaa yritettiin saada aisoihin tämä pullan kantaminen töihin. Aina sieltä samat mammat niitä kuitenkin kantoi. No tämän kerran, ottakaa nyt, kun kerta leivoin. Syökää nyt, ettei mene hyvää ruokaa haaskuun. Miksi sää et nyt ota, ootko muka laihiksella jne..
Esimies lopulta joutui puuttumaan asiaan ja kielsi kylmästi ja perustelematta kotileivonnaisten tuomisen kahvipöytään. Nyt on muutama kuukausi eletty tätä kautta, että jokainen tuo eväät vain itselleen, eikä tuo ylimääräisiä pulliaan töihin. Ilmapiiri on ihan kuin helpottunut, kun näiden parin mamman tuputus loppui. Saa istua rauhasa kahvipöytään, ilman, että alkaa se vyötärön kyttäys, että ota nyt pullaa, oot niin laiha. Tai ota nyt pullaa, et sää siitä yhdestä liho jne..
Kuukauden jaksoi nämä mammat olla marttyyreita ja yksin puputtivat kahvilla omia pulliaan ja huokailivat, että näin hyvää taas tein ja kotiin oli pakko jättää pussillinen, kun pomo ei anna tuoda. Että haluttais varmaan teilläkin, mutta kun on niin paska pomo, ettei anna tuoda, niin on nyt pakko syödä itse.
Sitten ilmapiiri alkoi rauhoittumaan ja pullan puputtajat eivät enää puhu pullasta joka päivä ja jokainen syö omat eväänsä
Tää on hyvä! Hyvin toimittu.
Mä en syö imelää tai vaaleaa jauhoa muutenkaan ja paskat välitän, jos joku loukkaantuu. Kyse ei ole laihdutuksesta, vaan siitä, että olen vähän terveysfriikki.
Alue: Aihe vapaa
En pidä juuri mistään leivonnaisista ja kieltäydyn siksi (kohteliaasti) töissäkin muiden tuomista. Tätä saa kyllä selitellä ja ryhmäpaine on kova. Saan usein kuulla miten olen epäkohtelias kun en edes maista kun toinen on itse tehnyt. Olen nyt vuosia yrittänyt iskostaa että leivonnaiset eivät maistu vapaa-ajallakaan mutta silti loukkaannutaan. Eli tuokaa vain mutta syömisen pitäisi olla täysin vapaaehtoista ja ymmärtäkää että kaikki eivät ilahdu tuomisista.