Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Eihän se niinkin voi mennä, että jos jollakin on ahmimishäiriö, alkoholiongelma tai ihan mikä tahansa, niin muut sitten eivät voi kyseisiä tuotteita nauttia?

Jos pidän juhlat, niin kukaan siellä ei voi juoda viiniä enkä voi sitä laittaa tarjolle? Vaikka itse haluaisin.

Tai en voi laittaa pöytään kuin hedelmiä ja niitä kauden juureksia 😁, raejuustoa ja hapankorppuja?

Noin niinkuin esimerkkinä.

Jos työpaikalla on jollain ruokarajoitteita tai ongelmia hallita tai hillitä itseään ei se tarkoita etteikö sinne voi joskus viedä herkkuja.

Ei voi millään isommalla eikä pienemmällä työpaikalla tietää ihmisten henkilökohtaisia asioita eikä se ole syy rajoittaa muiden elämää. Ja vaikka tietäisitkin nin ei silti.

Ikävää kyllä, mutta kyllä se on sen asianomaisen ihmisen asia päättää ottaako vai ei, ei ulkopuolisten.

Enkä usko, että aloittaja joka ikinen päivä on niitä leipomuksiaan työpaikalle viemässä. Kun joku sanoi, ettei voi jopa päivä.syödä herkkuja. Ja jos vie, niin voi ottaa vaikka kerran viikossa ja sanoo sen herkiujen tarjoajalle, kyllä hän sen ymmärtää. Niitä ottajia on kyllä varmaan silti. ☺

Tuotko töihin myös huumeita, viinaa ja tupakkaa testataksesi miten muiden itsehillintä toimii? Hei, kyse on työpaikasta eikä sinun bileistäsi. Juhliin tulevat ne ketkä haluavat, töihin on ahmimishäiriöisen myös tultava. Haluatko ajaa syömisongelmaiset kokonaan pois yhteisestä kahvipöydästä?

Miksi yleistätte että kaikki leipojat tuputtavat leipomuksiaan? Ikinä en ole mitään kellekään tuputtanut, enkö muista että kukaan olisi tuputtanut minulle.

Vaikuttaa siltä, että otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ja tuputtamisena pelkästä se, että joku tuo yhteiseen kahvipöytään jotain. Ja se kateuden määrä..

Mitä ihmeen kadehtimista on syödä jatkuvasti epäterveellistä? Ei riippivuuksissa ole mitään kadehtimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se niinkin voi mennä, että jos jollakin on ahmimishäiriö, alkoholiongelma tai ihan mikä tahansa, niin muut sitten eivät voi kyseisiä tuotteita nauttia?

Jos pidän juhlat, niin kukaan siellä ei voi juoda viiniä enkä voi sitä laittaa tarjolle? Vaikka itse haluaisin.

Tai en voi laittaa pöytään kuin hedelmiä ja niitä kauden juureksia 😁, raejuustoa ja hapankorppuja?

Noin niinkuin esimerkkinä.

Jos työpaikalla on jollain ruokarajoitteita tai ongelmia hallita tai hillitä itseään ei se tarkoita etteikö sinne voi joskus viedä herkkuja.

Ei voi millään isommalla eikä pienemmällä työpaikalla tietää ihmisten henkilökohtaisia asioita eikä se ole syy rajoittaa muiden elämää. Ja vaikka tietäisitkin nin ei silti.

Ikävää kyllä, mutta kyllä se on sen asianomaisen ihmisen asia päättää ottaako vai ei, ei ulkopuolisten.

Enkä usko, että aloittaja joka ikinen päivä on niitä leipomuksiaan työpaikalle viemässä. Kun joku sanoi, ettei voi jopa päivä.syödä herkkuja. Ja jos vie, niin voi ottaa vaikka kerran viikossa ja sanoo sen herkiujen tarjoajalle, kyllä hän sen ymmärtää. Niitä ottajia on kyllä varmaan silti. ☺

Tuotko töihin myös huumeita, viinaa ja tupakkaa testataksesi miten muiden itsehillintä toimii? Hei, kyse on työpaikasta eikä sinun bileistäsi. Juhliin tulevat ne ketkä haluavat, töihin on ahmimishäiriöisen myös tultava. Haluatko ajaa syömisongelmaiset kokonaan pois yhteisestä kahvipöydästä?

Älä viitsi naurattaa, ymmärsit kyllä mitä tarkoitin.

Edelleen, jos jollain on henkilökohtainen ongelma ei ole työpaikan tai työtovereiden tehtävä muuttaa koko yhteisön käytäntöä sen vuoksi. Eikä koko työyhteisö voi ottaa kannettavaksi ja huolehtimiseen siitä, ettei ongelmainen inen sorru. Yleensä kukaan ei edes tiedä kenenkään syömisongelmaa tai muuta ongelmaa, yleensä näitä ei kuuluteta koko porukalle. Turha silloin syyllistää muita. Töissä ollaan töissä, ei terapeutteja kenellekään.

Jos viaton pullanpala tai kakkupala on jollekin ongelma, niin se ei estä etteikö kahvipöydässä voi olla muutakin kuin kahvia. Sen takia ei muiden tarvitse lopettaa pullansyöntiä.

Johan sen sanoo järkikin.

Jokainen ottaa tai ei ota, aikuiselle ihmiselle ei voi joka paikassa joku muu laittaa rajoja. Ongelmaisen aikuisen pitää vain oppia omat rajansa. Työyhteisö ei ole ystävyys- tai parisuhde. Joskus on, mutta noin periaatteessa.

Lapset eri asia.

Jos minulla on diabetes en nosta meteliä vaikka pöydässä on normaalia pullaa, tuon itse omat pullani tai olen ilman.

Huumeet ja alkoholi nyt oli esimerkki, ei kukaan ole tuomassa työpaikalle viinaa tai huumeita, jotain rajaa ylireagoinneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se niinkin voi mennä, että jos jollakin on ahmimishäiriö, alkoholiongelma tai ihan mikä tahansa, niin muut sitten eivät voi kyseisiä tuotteita nauttia?

Jos pidän juhlat, niin kukaan siellä ei voi juoda viiniä enkä voi sitä laittaa tarjolle? Vaikka itse haluaisin.

Tai en voi laittaa pöytään kuin hedelmiä ja niitä kauden juureksia 😁, raejuustoa ja hapankorppuja?

Noin niinkuin esimerkkinä.

Jos työpaikalla on jollain ruokarajoitteita tai ongelmia hallita tai hillitä itseään ei se tarkoita etteikö sinne voi joskus viedä herkkuja.

Ei voi millään isommalla eikä pienemmällä työpaikalla tietää ihmisten henkilökohtaisia asioita eikä se ole syy rajoittaa muiden elämää. Ja vaikka tietäisitkin nin ei silti.

Ikävää kyllä, mutta kyllä se on sen asianomaisen ihmisen asia päättää ottaako vai ei, ei ulkopuolisten.

Enkä usko, että aloittaja joka ikinen päivä on niitä leipomuksiaan työpaikalle viemässä. Kun joku sanoi, ettei voi jopa päivä.syödä herkkuja. Ja jos vie, niin voi ottaa vaikka kerran viikossa ja sanoo sen herkiujen tarjoajalle, kyllä hän sen ymmärtää. Niitä ottajia on kyllä varmaan silti. ☺

Tuotko töihin myös huumeita, viinaa ja tupakkaa testataksesi miten muiden itsehillintä toimii? Hei, kyse on työpaikasta eikä sinun bileistäsi. Juhliin tulevat ne ketkä haluavat, töihin on ahmimishäiriöisen myös tultava. Haluatko ajaa syömisongelmaiset kokonaan pois yhteisestä kahvipöydästä?

Älä viitsi naurattaa, ymmärsit kyllä mitä tarkoitin.

Edelleen, jos jollain on henkilökohtainen ongelma ei ole työpaikan tai työtovereiden tehtävä muuttaa koko yhteisön käytäntöä sen vuoksi. Eikä koko työyhteisö voi ottaa kannettavaksi ja huolehtimiseen siitä, ettei ongelmainen inen sorru. Yleensä kukaan ei edes tiedä kenenkään syömisongelmaa tai muuta ongelmaa, yleensä näitä ei kuuluteta koko porukalle. Turha silloin syyllistää muita. Töissä ollaan töissä, ei terapeutteja kenellekään.

Jos viaton pullanpala tai kakkupala on jollekin ongelma, niin se ei estä etteikö kahvipöydässä voi olla muutakin kuin kahvia. Sen takia ei muiden tarvitse lopettaa pullansyöntiä.

Johan sen sanoo järkikin.

Jokainen ottaa tai ei ota, aikuiselle ihmiselle ei voi joka paikassa joku muu laittaa rajoja. Ongelmaisen aikuisen pitää vain oppia omat rajansa. Työyhteisö ei ole ystävyys- tai parisuhde. Joskus on, mutta noin periaatteessa.

Lapset eri asia.

Jos minulla on diabetes en nosta meteliä vaikka pöydässä on normaalia pullaa, tuon itse omat pullani tai olen ilman.

Huumeet ja alkoholi nyt oli esimerkki, ei kukaan ole tuomassa työpaikalle viinaa tai huumeita, jotain rajaa ylireagoinneille.

Miehistä puolet on ylipainoisia ja naisista kolmasosa. Miksi tuoda sokerihöttöä töihin tarjolle, kun paino-ongelmat ovat hyvin yleisiä? Vai lopetatko tuputtamisen siinä vaiheessa, jos joku sanoo kyllä kiitos pullillesi ja toivoo, etteivät muut liikaa häiriinny vessasta kahvitauon jälkeen kuuluvista oksenteluäänistä?

Jos työkaverin leipomukset ovat joillekin noin kova ja ylipääsemätön kokemus ja koettelemus ja sen ympärille joku pystyy kehittelemään jos jonkinmoista teoriaa ja salaliittoa niin ongelma on silloin kyllä jonkun muun päässä kuin leipojan.

Isommat ongelmat ovat kyllä silloin varsin vähissä.

Olkaa tyytyväisiä, kun ongelmanne ovat tuota luokkaa, voisivat olla hieman suurempiakin.

Vierailija kirjoitti:

Jos työkaverin leipomukset ovat joillekin noin kova ja ylipääsemätön kokemus ja koettelemus ja sen ympärille joku pystyy kehittelemään jos jonkinmoista teoriaa ja salaliittoa niin ongelma on silloin kyllä jonkun muun päässä kuin leipojan.

Isommat ongelmat ovat kyllä silloin varsin vähissä.

Olkaa tyytyväisiä, kun ongelmanne ovat tuota luokkaa, voisivat olla hieman suurempiakin.

Tuletko joka ketjuun vähättelemään toisten ongelmia? Haluatko listan siitä mitä muita ongelmia ihmisiltä tuon lisäksi löytyy?

No kun minun mielestäni se, että aikuinen ihminen kehittelee ongelman siitä ottaako pullanpalan vai ei ON vähäinen ongelma.

Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi hallita omaa käytöstään, syyn siirtäminen leipojalle on naurettavaa.

Ja vastuun pakenemista.

Mutta kun sitä pullaa oli siinä tarjolla, niin..työpaikka on vain yksi paikka houkutuksille, miten silloin selviää muustakaan elämässä, houkutuksia tulee vastaan koko ajan, ketä silloin milläkin kertaa syyttää?

Kaupoissa on hyllykaupalla karkkia ja herkkuja esillä, vielä kassallakin, onko kauppias syyllinen? Vai eikö silloin mene koskaan kauppaan kun ei voi vastustaa kiusausta?

Työpaikalla vietetään normaalia, yleisten normien mukaista elämää ja usein siihen kuuluu, että joku tuo joskus tuliaisia.

Se vain pitää hyväksyä ja itse vetää rajansa.

Ei voi määräillä muita ihmisiä kieltämällä leipomusten ja synttärikakkujen viennin työpaikalle.

Eikä muutenkaan määräillä kuinka siellä ollaan jonkun oman erityisen tavan vuoksi.

Jos olen aamu-uninen minun täytyy vain nousta ja mennä töihin vaikka nukuttaa. Se on minun ongelmani, ei työpaikka myötäile minun heräämisaikojani.

Jos olen epäasosiaalinen niin minun on vain pakko olla työpaikalla ja yrittää sopeutua, ei muiden niinkään, ei muut tanssi minun epäsosiaalisuuteni mukaan.

Jne. Ongelmia on todella monenlaisia, suuriakin, en vähättele niitä, siksi hiukan voi katsoa asioita oman navankin ulkopuolelta.

Muiden puhe on kai aina vidduilua jonkun korvissa. Itse saatan joskus leipoa ja joskus syödä muiden tuomaa pullaa töissä, ja kommenttini ja reaktioni ovat varmasti kaikkea sitä, mistä tässä ketjussa on analysoitu sairaalloiseksi vallantunteeksi ja kettuiluksi, leipoja-syöjä-näkökulmasta riippuen. Itse en kuitenkaan näe tilannetta kummallakaan tavalla. Jos teen pullaa, niin olen iloinen kun se maistuu työkavereille, ja se kettuilu leipojalle puolestaan ei ole kettuilua, vaan yritän oikeasti antaa positiivista palautetta ihmettelemällä, että miten se Jaana osaakaan ja ehtiikään. Kuulijan korvassa, miten sen palautteen ottaa.

Voi, kun ihmiset muistaisi että työpaikka on työpaikka. Jotkut tuntuvat luulevan, että se on heidän oma hiekkalaatikko tai koti. Pullat leivotaan kotona ja syödään siellä. Ei kanneta töihin niitä. Jokainen tuo omat eväänsä tai käy syömässä. Mammojen ei tarvitse tulla töihin huolehtimaan miespuolisten työntekijöiden pullanpuutteesta. Töissä käydään töissä. Minusta pullantuojilla ja muilla hössöttäjillä on hävinnyt raja työn ja kodin välillä

Meillä ainakin on työpaikalla se tapa, että kun mennään laivalle tai johonkin reissuun niin tuodaan tuliaisia. Karkkia tai suklaata.

Jotkut oikein muistuttavat, että muista sitten tuoda.

Samoin synttärit, eläköityminen, häät jne. Yleensä tarjotaan joko täytekakkua jäätelöä tms.

Se on ihan tarjolla ruokalassa, kahvit tarjoaa firma, kenen tarjoilut kulloinkin on kyseessä ja kaikki saavat ottaa vapaasti. Tai olla ottamatta. Myös osastoilla on pienempimuotoista herkuttelua keskenään.

Kukaan ei ainakaan ääneen ole moittinut ja marmattanut tai huolestunut terveydestään, eikä varsinkaan muiden terveydestä.

Yleensä ovat iloisena ottaneet tarjoilun vastaan ja kiitelleet.

Kukaan ei ole oksentanut tai yökännyt, ainakaan en ole yökkäilyä kuullut. Eikä kukaan ole rynnännyt oksentaminen ja tehnyt siitä numeroa.

Tapansa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on työpaikalla se tapa, että kun mennään laivalle tai johonkin reissuun niin tuodaan tuliaisia. Karkkia tai suklaata.

Jotkut oikein muistuttavat, että muista sitten tuoda.

Samoin synttärit, eläköityminen, häät jne. Yleensä tarjotaan joko täytekakkua jäätelöä tms.

Se on ihan tarjolla ruokalassa, kahvit tarjoaa firma, kenen tarjoilut kulloinkin on kyseessä ja kaikki saavat ottaa vapaasti. Tai olla ottamatta. Myös osastoilla on pienempimuotoista herkuttelua keskenään.

Kukaan ei ainakaan ääneen ole moittinut ja marmattanut tai huolestunut terveydestään, eikä varsinkaan muiden terveydestä.

Yleensä ovat iloisena ottaneet tarjoilun vastaan ja kiitelleet.

Kukaan ei ole oksentanut tai yökännyt, ainakaan en ole yökkäilyä kuullut. Eikä kukaan ole rynnännyt oksentaminen ja tehnyt siitä numeroa.

Tapansa kullakin.

Kaikilla työpaikoilla ei ole tällaisia tapoja. Se pitäisi muistaa, kun vaihdatte työpaikkaa. Työnantaja muistaa viiskymppiset ja kuuskymppiset, mutta aika moni meistä kieltäytyi kahvittelutilaisuudesta, minkä työnantaja järjestää, jos sellaiset haluaa. Osa on halunnut kahvit ja johtajat sinne kukkien kanssa kehumaan. Suurin osa ei. 

Myöskään mitään velvollisuutta kantaa häätarjoiluja töihin onneksi ei ole, eikä kantaa karkkia lomalta työkavereille. Jokainen saa viettää lomansa rauhassa ja lomalle lähtiessä oikein toivotamme, että vietä rentouttava loma, äläkä muista meitä lomalla, vaan yritä päästä kokonaan irti työstä ja työkavereista.

Jokaisella työpaikalla saa olla omat sääntönsä. Mutta muistakaa myös se, että uudet työntekijät tulevat erilaisista työkulttuureista. Heistä voi tuntua oudolta tämä, että vapaalla ja lomallakin pitää miettiä työkavereiden keskitystä ja herkkuja heille ja illat leipoa työkavereille kakkuja. Ainakin oman pitkäaikaisen työuran aikana olen tottunut pikemminkin paikkoihin, joissa työ ja oma elämä on aika erillään ja töissä käydään töissä. Harva kaveeraa edes vapaa-aikana työkavereiden kanssa. Töissä keskitytään töihin, eikä sosiaaliseen elämään. Näin minusta työilmapiiri pysyy hyvänä, kun ei synny niitä juoruilevia kuppikuntia.

Mutta en sano, ettei nämä yhteisölliset työpaikatkin ole hyviä, missä lomalla mietitään herkkuja työkavereille ja tarjoillaan pullaa ja kakkua ja jokaisen henkilökohtainen juhla merkitsee, että se pitää juhlia töissäkin. Toimii varmaan jossain ja ehkä jossain ei edes muodostu niitä toisista selän takana pahaa puhuvia ryhmiä, jotka alkaa syödä ulos sitä paikkaan sopimatonta työntekijää, joka ei heti tajua, että työpaikka on kuin toinen perhe, minne pitää tuoda myös henkilökohtainen elämä ja kantaa karkkia ja suklaata. 

Jos saan itse valita, valitsen työpaikan, missä käydään töissä, eikä kaveeraamassa ja hoitamassa sosiaalisia suhteita. Työkavereiden kanssa voi silti olla hyvissä väleissä, vaikka ei tuokkaan koko henkilökohtaista elämää töihin. Niin ja kanna sinne piirakkaa ja hää-ja ristiäiskakkuja

Ehkä meillä työpaikallani vaikutta se, että suurinpiirtein kaikki tuntevat toisensa ja tämä tarjoilutapa on jo ollut kauan voimassa. Eli se ikäänkuin periytyy kun uusi ihminen tulee töihin.

En näe itse siinä mitään pahaa tai kiusallista.

Myös on niin, että jos joku ei halua tarjota ei siitä tehdä myöskään numeroa. Se on ihan ok.

Ehkä asiaan tosiaan vaikuttaa kun päivittäiset kahvit tarjoaa firma niin suurin osa kokoontuu muutenkin ruokalaan kahvitunnilla rupattelemaan. Ja siinä sivussa ottavat tiskiltä sen tarjoilun samalla kun kahvikupillisenkin. Suitsaitsukkelaan, ilman kursailua tai vitkuttelua.

Menee sutjakasti, kukaan ei tuputa tai ihmettele ottaako joku vai ei. Tarjoilu koskee koko henkilökuntaa.

Ei se mitenkään haittaa työntekoa, päinvastoin, ollaan siellä kuitenkin kahvitunnilla ja kumminkin samat naamat istuvat jo muutenkin siellä.

En ymmärrä miten se on työntekoa haittaa jos sen kakunpalan lautaselleen siitä ottaa? 😮

Kyllä töissä voi olla silti (tarjoilusta huolimatta) ihan asiallista, ei se pipon kiristys ainakaan minun työmotivaatiotani lisää. ☺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Voi luoja.. Kyllä se vallankäyttäjä taisi tässä kuviossa olla ihan muu kuin se joka huvikseen leipoi!

Meillä on tiimissä 9 henkilöä, joista jokainen kieltäytyy tarjoiluista kuka mistäkin syystä. Olkoot sitten niin, että meillä vallankäyttö on nyt demokraattisempaa kuin ennen, jolloin yksi päätti, mitä aamukahvin kanssa on pakko syödä.

Teidän työyhteisö kuulostaa oikeasti ihan sairaalta. Onneksi ei tarvitse tuollaisessa olla. Ja ei, en ole leipoja.

Niin, mikä se ongelma nyt taas on? Pitäisi tykätä, kommentoida ja kehua, mutta ei saisikaan?

Vähennä tai lopeta leipominen, niin itsekaulittu ensimmäisen maailman "ongelma" poistuu.

Vierailija kirjoitti:

No kun minun mielestäni se, että aikuinen ihminen kehittelee ongelman siitä ottaako pullanpalan vai ei ON vähäinen ongelma.

Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi hallita omaa käytöstään, syyn siirtäminen leipojalle on naurettavaa.

Ja vastuun pakenemista.

Mutta kun sitä pullaa oli siinä tarjolla, niin..työpaikka on vain yksi paikka houkutuksille, miten silloin selviää muustakaan elämässä, houkutuksia tulee vastaan koko ajan, ketä silloin milläkin kertaa syyttää?

Kaupoissa on hyllykaupalla karkkia ja herkkuja esillä, vielä kassallakin, onko kauppias syyllinen? Vai eikö silloin mene koskaan kauppaan kun ei voi vastustaa kiusausta?

Työpaikalla vietetään normaalia, yleisten normien mukaista elämää ja usein siihen kuuluu, että joku tuo joskus tuliaisia.

Se vain pitää hyväksyä ja itse vetää rajansa.

Ei voi määräillä muita ihmisiä kieltämällä leipomusten ja synttärikakkujen viennin työpaikalle.

Eikä muutenkaan määräillä kuinka siellä ollaan jonkun oman erityisen tavan vuoksi.

Jos olen aamu-uninen minun täytyy vain nousta ja mennä töihin vaikka nukuttaa. Se on minun ongelmani, ei työpaikka myötäile minun heräämisaikojani.

Jos olen epäasosiaalinen niin minun on vain pakko olla työpaikalla ja yrittää sopeutua, ei muiden niinkään, ei muut tanssi minun epäsosiaalisuuteni mukaan.

Jne. Ongelmia on todella monenlaisia, suuriakin, en vähättele niitä, siksi hiukan voi katsoa asioita oman navankin ulkopuolelta.

T: sokerikoukussa oleva. Syökää te muutkin moskaa, jottei minulle tule paha mussuttamisestani paha mieli!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä meillä työpaikallani vaikutta se, että suurinpiirtein kaikki tuntevat toisensa ja tämä tarjoilutapa on jo ollut kauan voimassa. Eli se ikäänkuin periytyy kun uusi ihminen tulee töihin.

En näe itse siinä mitään pahaa tai kiusallista.

Myös on niin, että jos joku ei halua tarjota ei siitä tehdä myöskään numeroa. Se on ihan ok.

Ehkä asiaan tosiaan vaikuttaa kun päivittäiset kahvit tarjoaa firma niin suurin osa kokoontuu muutenkin ruokalaan kahvitunnilla rupattelemaan. Ja siinä sivussa ottavat tiskiltä sen tarjoilun samalla kun kahvikupillisenkin. Suitsaitsukkelaan, ilman kursailua tai vitkuttelua.

Menee sutjakasti, kukaan ei tuputa tai ihmettele ottaako joku vai ei. Tarjoilu koskee koko henkilökuntaa.

Ei se mitenkään haittaa työntekoa, päinvastoin, ollaan siellä kuitenkin kahvitunnilla ja kumminkin samat naamat istuvat jo muutenkin siellä.

En ymmärrä miten se on työntekoa haittaa jos sen kakunpalan lautaselleen siitä ottaa? 😮

Kyllä töissä voi olla silti (tarjoilusta huolimatta) ihan asiallista, ei se pipon kiristys ainakaan minun työmotivaatiotani lisää. ☺

Eli teillä on ruokala, missä on työnantajan tarjoama kahvi ja sinne hihnan päähän ilmestyy aina joka päivä pullaa ja niitä otetaan ihan noin vain kenenkään miettimättä, kuka taas leipoi ja kiittämättä leipojaa. Silti ruinataan lomalle lähtijöiltä sinne hihnan päähän keksejä ja karkkia ja muistutetaan, että tuoppa meille tuliaisia. Mutta silti ei kukaan kiinnitä huomiota, onko sinne leivottu ja kuka on leiponut ja mistä ne pullat on sinne hihnan päähän tulleet.

Ihan noin vain hups sinne joka päivä ilmestyy pullaa ja karkkia ja juhlapäiväkakkuja ja kaikki vain ilmestyy kahville ja mitään sanomatta ottaa kakkuja siinä sivussa ja kukaan ei ihmettele, mistä ne siihen taas ilmestyi.

Mielenkiintoista. Ja uusi työntekijä ajetaan heti tähän sisään, että sitä kakkua pitää ilmestyä sinne hihnan päähän joka päivä, mutta me vain kursailematta ja vitkastelematta otamme sitä ja emme huomaa, mistä se on sinne tullut, mutta meidän työporukkaan kuuluu tapa, että jokainen tuo sitä vuorollaan sinne ja lomilla yrittää muistaa, että pitää tuoda työkavereille tuliaisiksi jotain syötävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä meillä työpaikallani vaikutta se, että suurinpiirtein kaikki tuntevat toisensa ja tämä tarjoilutapa on jo ollut kauan voimassa. Eli se ikäänkuin periytyy kun uusi ihminen tulee töihin.

En näe itse siinä mitään pahaa tai kiusallista.

Myös on niin, että jos joku ei halua tarjota ei siitä tehdä myöskään numeroa. Se on ihan ok.

Ehkä asiaan tosiaan vaikuttaa kun päivittäiset kahvit tarjoaa firma niin suurin osa kokoontuu muutenkin ruokalaan kahvitunnilla rupattelemaan. Ja siinä sivussa ottavat tiskiltä sen tarjoilun samalla kun kahvikupillisenkin. Suitsaitsukkelaan, ilman kursailua tai vitkuttelua.

Menee sutjakasti, kukaan ei tuputa tai ihmettele ottaako joku vai ei. Tarjoilu koskee koko henkilökuntaa.

Ei se mitenkään haittaa työntekoa, päinvastoin, ollaan siellä kuitenkin kahvitunnilla ja kumminkin samat naamat istuvat jo muutenkin siellä.

En ymmärrä miten se on työntekoa haittaa jos sen kakunpalan lautaselleen siitä ottaa? 😮

Kyllä töissä voi olla silti (tarjoilusta huolimatta) ihan asiallista, ei se pipon kiristys ainakaan minun työmotivaatiotani lisää. ☺

Eli teillä on ruokala, missä on työnantajan tarjoama kahvi ja sinne hihnan päähän ilmestyy aina joka päivä pullaa ja niitä otetaan ihan noin vain kenenkään miettimättä, kuka taas leipoi ja kiittämättä leipojaa. Silti ruinataan lomalle lähtijöiltä sinne hihnan päähän keksejä ja karkkia ja muistutetaan, että tuoppa meille tuliaisia. Mutta silti ei kukaan kiinnitä huomiota, onko sinne leivottu ja kuka on leiponut ja mistä ne pullat on sinne hihnan päähän tulleet.

Ihan noin vain hups sinne joka päivä ilmestyy pullaa ja karkkia ja juhlapäiväkakkuja ja kaikki vain ilmestyy kahville ja mitään sanomatta ottaa kakkuja siinä sivussa ja kukaan ei ihmettele, mistä ne siihen taas ilmestyi.

Mielenkiintoista. Ja uusi työntekijä ajetaan heti tähän sisään, että sitä kakkua pitää ilmestyä sinne hihnan päähän joka päivä, mutta me vain kursailematta ja vitkastelematta otamme sitä ja emme huomaa, mistä se on sinne tullut, mutta meidän työporukkaan kuuluu tapa, että jokainen tuo sitä vuorollaan sinne ja lomilla yrittää muistaa, että pitää tuoda työkavereille tuliaisiksi jotain syötävää.

Kiitos mielenkiintoisesta analyysissä, olet nähnyt oikein vaivaa ruotia juttuni. Hiukan ohi kuitenkin oli mennyt sisältö.

No joo, ei sinne mitenkään joka päivä hupsista ilmesty mitään vaan jos on jonkun tasasynttärit, läksiäiset tai mennyt naimisiin tms. Mielestäni sen selkeästi jo ilmaisinkin.

Kuten sanoin, tunnemme toisemme melko hyvin, niin onhan silloin esimerkiksi se tarjoaja sanonut emännälle, että laita lappu kakun viereen, että "Kalle tarjoaa poikavauvan kunniaksi". Tai " Maija kiittää synttärimuistamisesta" tai "Lissun läksiäiskakku" tms.

Ei näitä tarjoiluja hyvänen aika joka päivä ole.

Miten näin joku ymmärsi.

Toki osastolla voi sitten tarjota ihan miten kuten kukin tykkää toisia piristää.

Onhan siinä tiskillå ihan myynnissäkin sämpylöitä ja pullia joita voi itse ostaa jos haluaa.

En pidä mitenkään tuttujen työkavereiden kesken outona sitäkään, että tuodaan matkalta tuiasena osaston väelle karkkipussi ja siitä saa sitten ottaa kuka haluaa.

Meidän työpaikalla ihmiset puhuvat keskenään, kommunikointi toimii ja halutaan ilahduttaa mukavia työkavereita.

Kummallista jos tätä tapaa pidetään kummajaisena, ilmeisesti vain ylsmmyydentunnon, veetuilun ja piikittelyn vuoksi.

Ihmettelen onko tämä nyt niin outo tapa?

Tai on kerätty lahja ja siitä päättelem, että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä meillä työpaikallani vaikutta se, että suurinpiirtein kaikki tuntevat toisensa ja tämä tarjoilutapa on jo ollut kauan voimassa. Eli se ikäänkuin periytyy kun uusi ihminen tulee töihin.

En näe itse siinä mitään pahaa tai kiusallista.

Myös on niin, että jos joku ei halua tarjota ei siitä tehdä myöskään numeroa. Se on ihan ok.

Ehkä asiaan tosiaan vaikuttaa kun päivittäiset kahvit tarjoaa firma niin suurin osa kokoontuu muutenkin ruokalaan kahvitunnilla rupattelemaan. Ja siinä sivussa ottavat tiskiltä sen tarjoilun samalla kun kahvikupillisenkin. Suitsaitsukkelaan, ilman kursailua tai vitkuttelua.

Menee sutjakasti, kukaan ei tuputa tai ihmettele ottaako joku vai ei. Tarjoilu koskee koko henkilökuntaa.

Ei se mitenkään haittaa työntekoa, päinvastoin, ollaan siellä kuitenkin kahvitunnilla ja kumminkin samat naamat istuvat jo muutenkin siellä.

En ymmärrä miten se on työntekoa haittaa jos sen kakunpalan lautaselleen siitä ottaa? 😮

Kyllä töissä voi olla silti (tarjoilusta huolimatta) ihan asiallista, ei se pipon kiristys ainakaan minun työmotivaatiotani lisää. ☺

Eli teillä on ruokala, missä on työnantajan tarjoama kahvi ja sinne hihnan päähän ilmestyy aina joka päivä pullaa ja niitä otetaan ihan noin vain kenenkään miettimättä, kuka taas leipoi ja kiittämättä leipojaa. Silti ruinataan lomalle lähtijöiltä sinne hihnan päähän keksejä ja karkkia ja muistutetaan, että tuoppa meille tuliaisia. Mutta silti ei kukaan kiinnitä huomiota, onko sinne leivottu ja kuka on leiponut ja mistä ne pullat on sinne hihnan päähän tulleet.

Ihan noin vain hups sinne joka päivä ilmestyy pullaa ja karkkia ja juhlapäiväkakkuja ja kaikki vain ilmestyy kahville ja mitään sanomatta ottaa kakkuja siinä sivussa ja kukaan ei ihmettele, mistä ne siihen taas ilmestyi.

Mielenkiintoista. Ja uusi työntekijä ajetaan heti tähän sisään, että sitä kakkua pitää ilmestyä sinne hihnan päähän joka päivä, mutta me vain kursailematta ja vitkastelematta otamme sitä ja emme huomaa, mistä se on sinne tullut, mutta meidän työporukkaan kuuluu tapa, että jokainen tuo sitä vuorollaan sinne ja lomilla yrittää muistaa, että pitää tuoda työkavereille tuliaisiksi jotain syötävää.

Kiitos mielenkiintoisesta analyysissä, olet nähnyt oikein vaivaa ruotia juttuni. Hiukan ohi kuitenkin oli mennyt sisältö.

No joo, ei sinne mitenkään joka päivä hupsista ilmesty mitään vaan jos on jonkun tasasynttärit, läksiäiset tai mennyt naimisiin tms. Mielestäni sen selkeästi jo ilmaisinkin.

Kuten sanoin, tunnemme toisemme melko hyvin, niin onhan silloin esimerkiksi se tarjoaja sanonut emännälle, että laita lappu kakun viereen, että "Kalle tarjoaa poikavauvan kunniaksi". Tai " Maija kiittää synttärimuistamisesta" tai "Lissun läksiäiskakku" tms.

Ei näitä tarjoiluja hyvänen aika joka päivä ole.

Miten näin joku ymmärsi.

Toki osastolla voi sitten tarjota ihan miten kuten kukin tykkää toisia piristää.

Onhan siinä tiskillå ihan myynnissäkin sämpylöitä ja pullia joita voi itse ostaa jos haluaa.

En pidä mitenkään tuttujen työkavereiden kesken outona sitäkään, että tuodaan matkalta tuiasena osaston väelle karkkipussi ja siitä saa sitten ottaa kuka haluaa.

Meidän työpaikalla ihmiset puhuvat keskenään, kommunikointi toimii ja halutaan ilahduttaa mukavia työkavereita.

Kummallista jos tätä tapaa pidetään kummajaisena, ilmeisesti vain ylsmmyydentunnon, veetuilun ja piikittelyn vuoksi.

Ihmettelen onko tämä nyt niin outo tapa?

Tai on kerätty lahja ja siitä päättelem, että

Totta. Ehkä analysoin. Mutta halusin siis kirjoittamalla pohtia tätä teidän kahvikäytäntöä. Kun en ole itse ollut koskaan työpaikassa, missä on emännät ruokalassa laittamassa henkilökunnalle kahvia ja tässä ketjussa puhuttiin mammoista, jotka leipaisee töihin useasti pullaa. Siksi yritin selventää tätä mallia, että on ruokala ja sinne ilmestyy pullaa leipaisten ja se kuuluu kaikille ja uudet työntekijät ajetaan heti sisään tähän tapaan.

Mutta sinä puhuitkin ihan eri asiasta. Eli tasavuosien kakusta työkavereille. Tämä on hiukan eri asia kuitenkin minusta, kuin ketjussa käsitelty mammojen leipominen vuorotellen työpaikalle ja tuputtaminen ja loukkaantuminen, jos kaikille ei kelpaa ja joku pitää huolen linjoistaan, eikä halua joka päivä näitä pullia mutustaa.

Mutta siitä olen edelleen sitä mieltä, että työkavereilta herkkujen kerjääminen, kun he ovat ulkomailla, on huono tapa. Ei ole koskaan tullut mieleenikään, koska ajattelen, että sehän on hänen lomaansa ja loma-aikaa ja lisäksi on varmaan sukulaisia ja lapsia yms. joille tuoda tuliaisia. Siihen vielä päälle työkaverit vinkuu, että meille kans paikallisia herkkuja lomalta. Mutta toki kukin tavallaan. Itse en tykkäisi moisesta kerjäämisestä.

Up, miten lomapullat