Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Tässä näkyy nykykulttuurin ristiriitaisuus. Lihavuus on pahinta mitä naiselle voi tapahtua, tämäkin sivu on täynnä ketjuja siitä miten rumia lihavat naiset ovat ja miksi ette laihduta ja inhottaa katsella lihavia naisia.

Sitten kuitenkin tarjotaan leipomuksia ja ollaan pettyneitä jos naiset vetoavat kaloreihin. 

Joillakin saattaa olla tarkka kalorimäärä, jonka syö päivässä eikä enempää. Leivonnaisissa on paljon kaloreita ja niistä ei saa juuri mitään ravintoa, joten kalorien tarkkailijan on jätettävä syömättä jotain terveellistä, että saa korvattua asian. Eikä voi tietää, mitä odottaa kotona. Jos joku on vaikka leiponut pullaa tms ja suunnitellut, että voi syödä yhden pullan illalla. 

Hoikkuus ja hallinta -kulttuuri törmää tässä pullantuoksuinen emäntä-kulttuuriin, jota halutaan kuitenkin pitää vielä elossa.  

Mun entinen työkaveri "tykkäsi leipoa vaa niin paljon" ja toi sitten näitä leipomuksia töihin. Ihan hyviä ne oli, ei siinä, mutta lakkasi leipomoasta samantien kun pääsi parempiin hommiin. Esimies oli herkkujen perään ja työkaveri onnistui leipomuksillaan saamaan mitä halusi.

Ketjua lukematta: ihan kiva jos joku joskus tuo leipomuksiaan, mutta en kyllä haluaisi, että työpaikalla olisi saman tyypin leipomisia lähes joka päivä tarjolla. Syömisiin liittyy kaikenlaista muutakin kuin pureminen ja nieleminen - itse olen hoikka, ja saa aina kuulla "syö sinä se viimeinen pala ettei se kuivu, sulla on varaa syödä".

Mistä tämmöiset heitot tulee, jos missään ei mitään ongelmaa ole.

Itse olin työryhmässä, jossa yksi työryhmän jäsen toi viikoittain leivonnaisia töihin. Olipa vielä esimiehen erityisruokavalion mukaisesti leivottuja, mitä tietysti sinänsä arvostan. Tämä leipuri ei ollut mikään kummoinen työntekijä. Kummasti vaan hän sai tehdä työnsä toistaitoisesti ja sai vieläpä erittäin paljon kehuja ja kiitosta leipomuksistaan.

Sen verran huono hän kuitenkin oli työssään, että ei sentään saanut mitään ylennystä.

Toki minullekin maistui, mutta tulipahan tehtyä näitä muitakin huomioita.

Onko tämä nyt sitten sitä rakenteellista korruptiota? Osittain tosissani kysyn.

Mä ainakin sanoisin ihaillen ja ehkä vähän kateellisena, jos sanoisin että "Voi miten sinä osaat ja ehdit!" Minä pystyn leipomaan vain adhd-lääkkeen otettuani, koska leipomisessa on niin monta vaihetta ja tietty järjestys, miten asiat tehdään. Ajanhallintakin on hukassa. Varmaan nuo työkaverisikin haluaisivat osata ja ehtiä, mutta eivät omista syistään voi.

Ja se joka sai ylennyksen leipomuksillaan - ehkä työmäärä sekä vastuu ja stressi kasvoivat niin, ettei enää jaksanut tai ehtinyt leipoa.

Minusta olisi pelkästään ihanaa mikäli joku toisi lämpimäisiä (vielä kaikille!) työpaikalle. Söisin erittäin kiitollisena ja mielelläni maistelisin. Uskon että muutkin meidän duunissa.

NAM!

Ei helmiä sioille eikä kanelipullia hapannaamoille.

Kaikesta sitä jaksaa loukkaantua.. joo se ei ole yleistä että jaksaa leipoa noin usein ja vaivatta niin kyllä se ihmettelyä aiheuttaa.. En usko et ylisuoritat vaan sulla on leipomisenlahja..

Mä ainakin haluaisin osata jotain käytännöllistä tai jotain taitoja olisi kiva olla mutta ei oo.. kaikissa yhtä surkea.

Leipominen on hyvä ja terve harrastus. Olisivat työkaverit vain tyytyväisiä.

Ole onnellinen että oot jauhopeukalo ja saat ihmettelyä ja arvostusta.. äläkä sitäkin yritä kääntää negatiiviseksi.

On niin helppoa olla onnellinen kun on taitava.

:D Ehkä ap karjalasta?

Niillä on kummia sanoja ja kauhea into syöttää kaikkia kunnes ratkeavat.

Kokemusta on kun anoppi on karjalasta kylään kun menee niin takuuvarmasti siellä on karjalanpiirakoita,karjalanpaistia,kotikaljaa,kermaliköörikakkua,täytekakkua,keksejä,pasteijoita,liha ja kalakukkoa sms.

Tuokaa joskus karppileipää. Itse liian laiska leipomaan, mutta tahtoisin maistaa...

AP on ilmeisesti nainen, kun saa vain: "Miten sinä jaksat/viitsit/kerkeät?" -päivittelyitä. Jos hän olisi mies, ihmettelisivät työkaverit: "Miten sinä osaat?"

Vierailija kirjoitti:

Tere. Jatkan leipomista ja tuon työpaikalle. Repikää siitä.

Näin myös minä, olen hyvä leipomaan. Teen kaiken aidoista aineista, joten mitkään laktoosit ja gtuteiinit ei sitten voi syödä näitä herkkujani. Se on voi voi sikäli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tere. Jatkan leipomista ja tuon työpaikalle. Repikää siitä.

Näin myös minä, olen hyvä leipomaan. Teen kaiken aidoista aineista, joten mitkään laktoosit ja gtuteiinit ei sitten voi syödä näitä herkkujani. Se on voi voi sikäli.

Laktoositon voi ja kerma ovat aitoja nekin eivätkä lisää vaivannäköä. Itse leivon kaikki laktoosittomina. Gluteeniton vaatii osaamista ja rahaa menee enemmän. Gluteenitonta teen vain pyydettäessä.

Kiva, kun jotkut viitsivät leipoa. Kerran viikossa tai pari kertaa kuussa kelpaisi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Mun entinen työkaveri "tykkäsi leipoa vaa niin paljon" ja toi sitten näitä leipomuksia töihin. Ihan hyviä ne oli, ei siinä, mutta lakkasi leipomoasta samantien kun pääsi parempiin hommiin. Esimies oli herkkujen perään ja työkaveri onnistui leipomuksillaan saamaan mitä halusi.

Tämä on aika hyvin vedetty. Parempiin asemiin leipomalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Ompa taas ajatusmaailma 🤮

Mieheni työpaikalla on kaksi!! miestä!! jotka leipovat vaikka ja mitä, mies laittaa välillä aamun avauksista kuvia. Perintäala.

Kyllä monikin mies leipoo eikä kaikki naiset osaa leipoa.

Minäkin tykkään leipoa eikä se ole minulle mikään iso projekti, mutta: en tykkää syödä makeaa. Töissä esimiehellä on paino-ongelmia, joten todellakaan en sinne vie. Ratkaisu: Hyväntekeväisyysmyyjäiset, joihin näitä otetaan mielellään vastaan. Mulla on bravuurina mm. porkkanakakku ja sitten kyllä suolaisetkin, mitkä ei koskaan jää myymättä.