Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö, että puolisosi vaihtaa sinut johonkin toiseen ja jättää sinut?
01.09.2022 |
Minä pelkään. Hän on paljon työreissuilla myös yön yli ja pelkään, että niissä yhteyksissä hän voi lähentyä jonkun kanssa. Varsinkin, jos meillä on ollut jotain erimielisyyksiä, niin silloin pelottaa vielä enemmän. Kuinka tästä pelosta voi päästä eroon?
Kommentit (20)
Olen kertonut puolisolleni, että pettäminen on valinta. Jos hän kokee toisen ihmisen tai yhden illan sen arvoiseksi, että on valmis päättämään suhteemme niin hän on tehnyt valinnan, jonka perusteella teen myös oman valintani. Se, mikä se sitten on kokonaisuudessaan niin näkee sitten. Ainakaan toinen ei tee harkitsematonta ja tietämättään toista loukkaavaa valintaa.
Jos hän harkitusti toisen mukaan lähtee, se olkoon sitten niin. Itsevarmuus se on se, joka miehen kotiin ajaa - ei pelko, alistuminen ja puolisosta riippuvaisena oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Jos hänelle sellainen mielenhäiriö tulisi, niin saakin mennä.
Mutta tiedän, että olen hänelle ihanin ja paras, että ei siis pelota yhtään.
Uskoisin, että ainut mikä sulla auttaa, on opetella itseluottamusta ja itsevarmuutta.
Sitähän se pohjimmiltaan on.
Ap
Kyllähän se vähän pelottaa, mutta uskon, että pärjäisin kuitenkin totuttelun jälkeen yksinkin. Oon pahasti masentunut ja koen olevani aikamoinen taakka puolisolleni. Uskon, että hän olisi onnellisempi jonkun toisen kanssa, sellaisen joka olisi terve ja jaksaisi elää normaalia elämää. Hänen puolestaan olisin siis onnellinen, jos hän vaihtaisi minut toiseen, en ainakaan osaisi häntä moisesta syyttää.
En pelkää. Jos niin käy niin käy. Haluan vain että maksaa minulle velkansa ennen kuin lähtee mihinkään.
Pelkään.
Mutta ymmärrän myös, että kyse on omista epävarmuuksistani.
Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin valinnasta, jos mieheni haluaa lähteä toisen matkaan niin hän tekee niin. Pitää vaan luottaa, että hän haluaa olla kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää, eihän sellaisessa suhteessa voisi koskaan rentoutua, luottaa ja nauttia. Ja sen kai pitäisi olla parisuhteen ydin; nauttiminen siitä, että on ihminen, jonka kanssa voi jakaa elämän; saada ja antaa rakkautta.
Jos puolisoni rakkaus minua kohtaan joskus loppuu, niin se tuntuu varmasti todella pahalta, mutta tiedän, että selviän. En ole hänestä taloudellisesti tai millään muulla tavalla riippuvainen.
En. Ei edes haittaisi. Joskus alkuaikoina pelkäsin ja olisi haitannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt sanoisi pelkääväni, mutta tiedostan tämän olevan mahdollista. Jos niin joskus käy, niin sitten käy. Lopulta pääsisin yli ja jatkaisin elämää kuten aiemminkin sydämen särkyessä.
Nyt kuitenkin keskityn nauttimaan suhteesta. Ei ole mitään mieltä miettiä etukäteen mihin se joskus tulee päättymään.
Väistämättähän sitä aina pelkää, kun naiset ovat aina jättäneet. Etenkin siinä vaiheessa iskee pelot, kun tunteet ovat syventyneet. Yritän olla ajattelematta asiaa ja luottaa toisen sanomisiin, uskoa että rakastaa kun niin sanoo, mutta aina tosiaan ovat jättäneet ja luottamuksen pettäneet. (en siis tuo pelkojani välttämättä edes esille, enkä varsinkaan anele vakuutteluja toisen tunteista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää, vaan suorastaan toivon sitä.
Ensin luvataan toiselle sitä ja tätä ja sitten ei silti voi koskaan tietää, häipyykö vai ei.
Miksi mennään ylipäänsä lupaamaan kaikenlaista kirkossa? Ihme hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, en pelkää.
Puolisoni teki sen jo.
Rakastui toiseen naiseen ja avioero tuli.
Eikä rakastunut edes nuorempaan naiseen, vaan oman ikäiseensä, saman ammattialan ihmiseen.
Ero voi tulla kenelle tahansa ja mihin perheeseen tahansa.
Se on tosiasia, joka kaikkien tulisi ymmärtää.
En pelännyt, 30 vuotta kestänyt yhteiselämä, ei riitoja ja hyvä seksielämä.
Niin vaan jonkinlainen keski-iän kriisi sai mieheni kaipaamaan "jotakin uutta" elämäänsä.
Kyllä pisti maailmani solmuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin aluksi, suhteen ollessa vielä uusi, mutta en enää nyt kun tunnemme toisemme jo niin täysin. Luotan kumppaniini täysin ja tiedän että hän rakastaa minua. Me sovimme täydellisesti yhteen eikä sitä meidän sidettä kovinkaan helposti katkaista. Mies on myös luonteeltaan sellainen että pettäminen tai joku salamaihastuminen ei vaan mitenkään sopisi hänen luonteeseen.
Jos pelkäät, niin se on varma merkki siitä että et rakasta häntä.
En pelkää. Oon kyllä kysellyt millaista 50n villitystä hän suunnittelee (erityisen rauhallinen ja tasainen luonne), mutta ei kuulemma vielä ole mitään mielessä (48v).
Kumpi elämääsi ohjaa pelko vai rakkaus?
Asiat joita pelkäät niin alituisen pelon kautta kutsut niitä elämääsi ja sinetöimään kohtalosi. Manifestoi onnea ja iloa.
En pelkää. Tiedän, että mies ei lähtisi avioliitosta kevein perustein. Jos kokee lähtemisen arvoiseksi niin sitä vastaan minun on turha yrittää kilpailla eli voin olla ihan rauhassa. Sama meillä toisinkin päin.
En pelkää. Ei hän ketään parempaakaan saisi, ja toisaalta elämä minun kanssani on kuitenkin mukavampaa kuin edessä oleva vanhuus yksinään.
Sama pätee toki minuunkin.
En todellakaan. Jos hänelle sellainen mielenhäiriö tulisi, niin saakin mennä.
Mutta tiedän, että olen hänelle ihanin ja paras, että ei siis pelota yhtään.
Uskoisin, että ainut mikä sulla auttaa, on opetella itseluottamusta ja itsevarmuutta.