Lue keskustelun säännöt.
Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...
Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.
Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.
Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!
Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.
Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.
Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.
Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.
Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.
Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.
Kommentit (671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut sellaisella työpaikalla, että joka päivä olisi tarjolla leivonnaisia. Harmi.
Silti syön kotona jotakin makeaa jälkiruuaksi. Ja olen normaalipainoinen, BMI 21.
Minäkin olen hoikka vielä, vaikka syön joka päivä makeaa kotona. Mutta en olisi kauaa, jos alkaisin viisi päivää viikossa syömään työpaikan pulla-suklaa tarjottavia. Siksi jätän ne väliin ja rangaistukseksi saan kuulla joka päivä kahvipöydässä kaksi kertaa, että ota nyt, ota tän kerran, oot jo liian laiha ja ei se nyt lihota, jos nyt tämän kerran otat.
Kornia minusta on oikeasti omassa työpaikassani se, että sitä pullaa tuodaan joka päivä. Sitten ylipainoiset työkaverit ahmii sitä ja hokee litaniaa, että mehän sovittiin, ettei tuoda herkkuja, kun emme pysty vastustamaan. Sitten niitä kuitenkin kannetaan pöytään joka päivä. Viikko sitten ilmoitustaululle ilmestyi laihduttajien lista ja silti samat ihmiset kantaa pullaa pöytään ja hokevat, ettei mun pitäis ja miksi taas on tuotu pullaa.
Ahdistavaa, kun jutut pyörii koko ajan niissä pullissa ja herkuissa ja ahmitaan niitä ja kirotaan, kun taas niitä tuodaan ja yritetään koko ajan laihduttaa. Silmätikuiksi joudumme me, jotka emme niitä ahmi ja emme ole ylipainoisia. Ihan kuin haluttaisiin, että mekin lihottaisiin muodottomiksi.
Ihan samaa kuin alkoholin kanssa. En käytä alkoholia ja sitä on saanut kuulla aina, että ota nyt, kun oot tylsää seuraa ja ei se yksi olut sinusta alkoholia tee ja ei sua viitti kuttua enää mihinkään, kun et juo ja ootko alkkis, kun et yhtään ota ja ota nyt ja ota nyt, yks drinksu ees, ku itellä on huono omatunto, kun on kännissä ja sä seuraat selvin päin.
Työpaikkasi on varmaan julkisella puolella ja naisvaltainen? Ja työkavereistasi monet varmaan lyhyttukkaisia demareita äänestäviä tanttoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vuosia sitten, työkaveri, joka ilmeisesti tykkäsi leipoa erilaisia makeita torttuja ja toi niitä töihin. Aivan ihana nainen muutenkin eikä tullut mieleenkään protestoida hänen tarjoilujaan.
Vieläkin muistelen hänen leipomaansa Brita-kakkua , nam nam nam.
Oi, Brita-kakku, ahhh. Ja unelmatorttu, nam nam.
Kyllä kelpaisi mullekin. ☺
Eihän se niinkin voi mennä, että jos jollakin on ahmimishäiriö, alkoholiongelma tai ihan mikä tahansa, niin muut sitten eivät voi kyseisiä tuotteita nauttia?
Jos pidän juhlat, niin kukaan siellä ei voi juoda viiniä enkä voi sitä laittaa tarjolle? Vaikka itse haluaisin.
Tai en voi laittaa pöytään kuin hedelmiä ja niitä kauden juureksia 😁, raejuustoa ja hapankorppuja?
Noin niinkuin esimerkkinä.
Jos työpaikalla on jollain ruokarajoitteita tai ongelmia hallita tai hillitä itseään ei se tarkoita etteikö sinne voi joskus viedä herkkuja.
Ei voi millään isommalla eikä pienemmällä työpaikalla tietää ihmisten henkilökohtaisia asioita eikä se ole syy rajoittaa muiden elämää. Ja vaikka tietäisitkin nin ei silti.
Ikävää kyllä, mutta kyllä se on sen asianomaisen ihmisen asia päättää ottaako vai ei, ei ulkopuolisten.
Enkä usko, että aloittaja joka ikinen päivä on niitä leipomuksiaan työpaikalle viemässä. Kun joku sanoi, ettei voi jopa päivä.syödä herkkuja. Ja jos vie, niin voi ottaa vaikka kerran viikossa ja sanoo sen herkiujen tarjoajalle, kyllä hän sen ymmärtää. Niitä ottajia on kyllä varmaan silti. ☺
Vierailija kirjoitti:
Eihän se niinkin voi mennä, että jos jollakin on ahmimishäiriö, alkoholiongelma tai ihan mikä tahansa, niin muut sitten eivät voi kyseisiä tuotteita nauttia?
Jos pidän juhlat, niin kukaan siellä ei voi juoda viiniä enkä voi sitä laittaa tarjolle? Vaikka itse haluaisin.
Tai en voi laittaa pöytään kuin hedelmiä ja niitä kauden juureksia 😁, raejuustoa ja hapankorppuja?
Noin niinkuin esimerkkinä.Jos työpaikalla on jollain ruokarajoitteita tai ongelmia hallita tai hillitä itseään ei se tarkoita etteikö sinne voi joskus viedä herkkuja.
Ei voi millään isommalla eikä pienemmällä työpaikalla tietää ihmisten henkilökohtaisia asioita eikä se ole syy rajoittaa muiden elämää. Ja vaikka tietäisitkin nin ei silti.
Ikävää kyllä, mutta kyllä se on sen asianomaisen ihmisen asia päättää ottaako vai ei, ei ulkopuolisten.Enkä usko, että aloittaja joka ikinen päivä on niitä leipomuksiaan työpaikalle viemässä. Kun joku sanoi, ettei voi jopa päivä.syödä herkkuja. Ja jos vie, niin voi ottaa vaikka kerran viikossa ja sanoo sen herkiujen tarjoajalle, kyllä hän sen ymmärtää. Niitä ottajia on kyllä varmaan silti. ☺
Minun puolesta tuokaa vaikka joka päivä, mutta älkää jumaliste koko ajan kommentoiko sitten sitä, ottiko joku ja naljailko ulkonäöstä, onko laiha vai jopa anorektisen näköinen, jos sitä pullaa ei ota. Jos tuotte, niin syökää itse pullanne ja ne, jotka haluaa. Mutta jättäkää muut rauhaan, jos eivät nisustanne välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on todella ärsyttävä tapa. Itse en suostu edes syömään toisen ihmisen tekemiä tuotoksia. Sitä ei koskaan tiedä miten paljon räkää ja mälliä siihen taikinaan on tekovaiheessa heitetty. Kyllä munkin työpaikalla muutama aina loukkaantuu kun en syö, mutta minua se ei haittaa. En luonnollisesti itsekään tuo töihin edes merkkipäivinä mitään ja miksi pitäisikään? se on vaan työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut sellaisella työpaikalla, että joka päivä olisi tarjolla leivonnaisia. Harmi.
Silti syön kotona jotakin makeaa jälkiruuaksi. Ja olen normaalipainoinen, BMI 21.
Minäkin olen hoikka vielä, vaikka syön joka päivä makeaa kotona. Mutta en olisi kauaa, jos alkaisin viisi päivää viikossa syömään työpaikan pulla-suklaa tarjottavia. Siksi jätän ne väliin ja rangaistukseksi saan kuulla joka päivä kahvipöydässä kaksi kertaa, että ota nyt, ota tän kerran, oot jo liian laiha ja ei se nyt lihota, jos nyt tämän kerran otat.
Kornia minusta on oikeasti omassa työpaikassani se, että sitä pullaa tuodaan joka päivä. Sitten ylipainoiset työkaverit ahmii sitä ja hokee litaniaa, että mehän sovittiin, ettei tuoda herkkuja, kun emme pysty vastustamaan. Sitten niitä kuitenkin kannetaan pöytään joka päivä. Viikko sitten ilmoitustaululle ilmestyi laihduttajien lista ja silti samat ihmiset kantaa pullaa pöytään ja hokevat, ettei mun pitäis ja miksi taas on tuotu pullaa.
Ahdistavaa, kun jutut pyörii koko ajan niissä pullissa ja herkuissa ja ahmitaan niitä ja kirotaan, kun taas niitä tuodaan ja yritetään koko ajan laihduttaa. Silmätikuiksi joudumme me, jotka emme niitä ahmi ja emme ole ylipainoisia. Ihan kuin haluttaisiin, että mekin lihottaisiin muodottomiksi.
Ihan samaa kuin alkoholin kanssa. En käytä alkoholia ja sitä on saanut kuulla aina, että ota nyt, kun oot tylsää seuraa ja ei se yksi olut sinusta alkoholia tee ja ei sua viitti kuttua enää mihinkään, kun et juo ja ootko alkkis, kun et yhtään ota ja ota nyt ja ota nyt, yks drinksu ees, ku itellä on huono omatunto, kun on kännissä ja sä seuraat selvin päin.
No voi pirkula sentään ota helvetin pulla ja laita vaivihkaa roskiin. Täytyykö kaikesta tehdä periaatekysymys? Just joo, naisvaltaiset työpaikat, ja sitten ihmetellään lasikattoa. Jotain tilannetajua nyt, mammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leipaisen? Mitä v....a? Mikset kirjoita leivon?
Ällöttää niin tuo leipaisen-sana...
Ällöttää? Mitä v....a? Miksi et kirjoita häiritsee?
Vierailija kirjoitti:
Leipaisen? Mitä v....a? Mikset kirjoita leivon?
Ällöttää niin tuo leipaisen-sana...
Se on vähän niinkuin lipaisen. Nopea lipaisu suupielestä. Leipaisen= ohimennen tehty leipomus, kaiken muun ohessa valmistettu aivan kuin melkein itsestään syntyy kun on riittävän kätevä käsistään. Jos aloittaja on kokenut saamansa huomionsoitukset piilo*ittuiluna, niin aloittajan "leipaisun" voi joku herkkis käsittää piiloitsekehuskeluna tyyliin "minä se vain leipaisen tuosta noin vain ilman sen kummempaa äksöniä piiraat, kakut, muffinsit yms. herkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai tulkitsetko vaan itse nuo kommentit noin? En minä ainakaan näe noissa mitään piilovittuilua.
Inhoan mussuttajia, ja niitä jotka raahaa niitä tyhjiä kaloreitaan töihin. Ainoa tarkoitus on lihottaa muutkin obeeseiksi.
Osa tuntuu yhä elävän jotakin pula-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut sellaisella työpaikalla, että joka päivä olisi tarjolla leivonnaisia. Harmi.
Silti syön kotona jotakin makeaa jälkiruuaksi. Ja olen normaalipainoinen, BMI 21.
Minäkin olen hoikka vielä, vaikka syön joka päivä makeaa kotona. Mutta en olisi kauaa, jos alkaisin viisi päivää viikossa syömään työpaikan pulla-suklaa tarjottavia. Siksi jätän ne väliin ja rangaistukseksi saan kuulla joka päivä kahvipöydässä kaksi kertaa, että ota nyt, ota tän kerran, oot jo liian laiha ja ei se nyt lihota, jos nyt tämän kerran otat.
Kornia minusta on oikeasti omassa työpaikassani se, että sitä pullaa tuodaan joka päivä. Sitten ylipainoiset työkaverit ahmii sitä ja hokee litaniaa, että mehän sovittiin, ettei tuoda herkkuja, kun emme pysty vastustamaan. Sitten niitä kuitenkin kannetaan pöytään joka päivä. Viikko sitten ilmoitustaululle ilmestyi laihduttajien lista ja silti samat ihmiset kantaa pullaa pöytään ja hokevat, ettei mun pitäis ja miksi taas on tuotu pullaa.
Ahdistavaa, kun jutut pyörii koko ajan niissä pullissa ja herkuissa ja ahmitaan niitä ja kirotaan, kun taas niitä tuodaan ja yritetään koko ajan laihduttaa. Silmätikuiksi joudumme me, jotka emme niitä ahmi ja emme ole ylipainoisia. Ihan kuin haluttaisiin, että mekin lihottaisiin muodottomiksi.
Ihan samaa kuin alkoholin kanssa. En käytä alkoholia ja sitä on saanut kuulla aina, että ota nyt, kun oot tylsää seuraa ja ei se yksi olut sinusta alkoholia tee ja ei sua viitti kuttua enää mihinkään, kun et juo ja ootko alkkis, kun et yhtään ota ja ota nyt ja ota nyt, yks drinksu ees, ku itellä on huono omatunto, kun on kännissä ja sä seuraat selvin päin.
No voi pirkula sentään ota helvetin pulla ja laita vaivihkaa roskiin. Täytyykö kaikesta tehdä periaatekysymys? Just joo, naisvaltaiset työpaikat, ja sitten ihmetellään lasikattoa. Jotain tilannetajua nyt, mammat.
Tämä kanta on juuri sitä ärsyttävää. Ole aina kiltti tyttö ja ota joka päivä se pulla aamukahvilla ja iltapäiväkahvilla, ettei leipoja loukkaannu ja työnnä se vaivihkaa vaikka taskuun ja hävitä se. Hei, se on työpaikka. Siellä ei olla miellyttämässä kilttinä tyttönä, joka ei uskalla sanoa ei. Jossain sukujuhlissa tms. otan pullaa, vaikka ei halutaisikaan, ettei emäntä loukkaannu. Mutta että töissä vielä pitää kätkeä kakunpaloja taskuun, ettei vain työkaverille tule kyynel silmään, on liikaa.
Jokaisella, joka ei halua ottaa toisen leipomuksia, on oikeus kieltäytyä niistä kohteliaasti, ilman, että saa kuulla naljailua ulkonäöstään. Kiltin tytön roolista kannattaa sanoutua irti
Mä olen ylipainoinen, enkä halua syödä mitään pullia! En ole koskaan tykännyt makeasta, ihan suolaisilla herkuilla olen itseni lihottanut. Mutta sitten töissä, kun kieltäytyy näistä pullista, se tarkoittaa tietenkin sitä supinaa, että "mitä tuokin yrittää todistella, kotona kuitenkin kaiket illat mussuttaa pullaa".
Ihan oikeasti on mennyt sairaaksi ihmisten syömisten vahtiminen. Ja nuo pullantyrkyttäjät työpaikalla on ihan tosi ärsyttävää sakkia. Sama porukka joiden lasten tai lastenlasten kuvia pitää tuijottaa kaikki tauot ja keksiä jotain "ihanaa" sanottavaa. Mä haluaisin työpaikalla vain tehdä töitä, täysijärkisten työkavereiden kanssa on mukava käydä kahvilla/lounaalla ja jutella vaikka säästä, mutta syömisien jankkaaminen ja tyrkyttäminen ja perhe-elämä ei kuulu sinne työpaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on hirveä leipomishalu, viekää niitä pullia vaikka työttömille tai vanhuksille, googlettakaa eri ryhmien palvelukeskuksia tms. On olemassa eläkeläiskerhoja, asunnottomien päiväkeskuksia, työttömien yhdistyksiä ym.
Suhtauttamiskyky, se suhteuttamiskyky. Katsoo ensin peiliin ja ikkunasta ulos ja kauemmas. Toimii joillekuille.
Vierailija kirjoitti:
Leivosten tuojat haluavat lihottaa työkavereita, jotta itse näyttäisivät laihemmilta.
Uskomatonta. Jos olet itse noin sairas päästäsi, ei se tarkoita että kaikki muut olisivat tai että se olisi jotenkin normaalia. Ihmeen paljon peukkuja olet saanut kuitenkin sairaalla kommentillasi - ahdistavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut sellaisella työpaikalla, että joka päivä olisi tarjolla leivonnaisia. Harmi.
Silti syön kotona jotakin makeaa jälkiruuaksi. Ja olen normaalipainoinen, BMI 21.
Minäkin olen hoikka vielä, vaikka syön joka päivä makeaa kotona. Mutta en olisi kauaa, jos alkaisin viisi päivää viikossa syömään työpaikan pulla-suklaa tarjottavia. Siksi jätän ne väliin ja rangaistukseksi saan kuulla joka päivä kahvipöydässä kaksi kertaa, että ota nyt, ota tän kerran, oot jo liian laiha ja ei se nyt lihota, jos nyt tämän kerran otat.
Kornia minusta on oikeasti omassa työpaikassani se, että sitä pullaa tuodaan joka päivä. Sitten ylipainoiset työkaverit ahmii sitä ja hokee litaniaa, että mehän sovittiin, ettei tuoda herkkuja, kun emme pysty vastustamaan. Sitten niitä kuitenkin kannetaan pöytään joka päivä. Viikko sitten ilmoitustaululle ilmestyi laihduttajien lista ja silti samat ihmiset kantaa pullaa pöytään ja hokevat, ettei mun pitäis ja miksi taas on tuotu pullaa.
Ahdistavaa, kun jutut pyörii koko ajan niissä pullissa ja herkuissa ja ahmitaan niitä ja kirotaan, kun taas niitä tuodaan ja yritetään koko ajan laihduttaa. Silmätikuiksi joudumme me, jotka emme niitä ahmi ja emme ole ylipainoisia. Ihan kuin haluttaisiin, että mekin lihottaisiin muodottomiksi.
Ihan samaa kuin alkoholin kanssa. En käytä alkoholia ja sitä on saanut kuulla aina, että ota nyt, kun oot tylsää seuraa ja ei se yksi olut sinusta alkoholia tee ja ei sua viitti kuttua enää mihinkään, kun et juo ja ootko alkkis, kun et yhtään ota ja ota nyt ja ota nyt, yks drinksu ees, ku itellä on huono omatunto, kun on kännissä ja sä seuraat selvin päin.
No voi pirkula sentään ota helvetin pulla ja laita vaivihkaa roskiin. Täytyykö kaikesta tehdä periaatekysymys? Just joo, naisvaltaiset työpaikat, ja sitten ihmetellään lasikattoa. Jotain tilannetajua nyt, mammat.
Näin naispuolisena insinöörinä ja vuosikymmeniä miesten kanssa töitä tehneenä en jaksa tajuta tuota miesten hehkuttamista. Juu, miehet on kyllä suorasanaisemmin vittumaisia toisilleen, käskevät toisen painua helkuttiin ihan suoraankin, mutta kyllä sitä paskaa jauhetaan selän kanssa silti aika paljon, tosi paljon. Sekä mulle on loukkannuttu, kun en syö palaveripullaa.
Olisipa meidänkin työpaikalla maanantaiaamuisin jotain ap:n herkkuja odottamassa! Joskus ottaisin, joskus en. Riippuu mikä olisi oman painon tilanne ja olenko syönyt aamupalaa vai en. Niin, voi ottaa tai olla ottamatta. Mikä tässä oli ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Olisipa meidänkin työpaikalla maanantaiaamuisin jotain ap:n herkkuja odottamassa! Joskus ottaisin, joskus en. Riippuu mikä olisi oman painon tilanne ja olenko syönyt aamupalaa vai en. Niin, voi ottaa tai olla ottamatta. Mikä tässä oli ongelma?
Se tuputtaminen, jos ei ota. Jokuhan ehdotti, että kieltäytyä ei saa, vaan ottaa pullan ja piilottaa sen ja vie salaa roskiin, ettei erotu joukosta.
Äiti oli aikanaan tällainen "ihan omaksi ilokseni leipasin, ottakaa nyt" -ihminen. Kotona sitten istui tv:n ääreen lehtiön ja kynän kanssa käydäkseen läpi, mitä kehuja oli saanut. "Ei se Anne tosiaankaan osaa leipoa yhtä hyvin. Mietipä tyttö, jopa se vanha kurppakin oikein mielisteli minua kun oli niin hyvää pullaa! Oikein ällötti jutella sen ihmisen kanssa. Pirjo ei ottanut mitään, en kyllä aio hänelle enää koskaan olla apuna ja leipoa mihinkään juhliin. Minna oikein ylisti kuinka pulla oli parasta mitä hän oli syönyt. Henna otti vaivihkaa salaa pullan, mutta kyllä minä näin, että maistui. Kyllä minä niin ilahdutin muita! Miksei kukaan muu viitsi! Paitsi se Anne, joka on kyllä niin surkea leipuri. Onneksi minä osaan ilahduttaa muita. Kyllä se Sirpa on muuten lihava ja taas ahnehti ainakin kaksi pullaa. Itse en viitsinyt ottaa kun tuo paino on nyt niin mukavasti ollut laskussa. Kyllä se Kyöstikin tykkäsi, eihän sen vaimo osaakaan leipoa. "
En tiedä mistä onkaan syntynyt vastenmielisyys leipaisijoita kohtaan. Tokikaan suurin osa leipureista ei tällaisia ole ja äiti nyt iltaisin haukkui kaikki työkaverinsa ja kertoili kaikki heidän vikansa ja kuinka häntä oli taas niin kehuttu asiakkaiden puolesta.
Itse otan tarjottua pullaa yms. yleensä vain silloin jos leipaisijakin sitä ottaa, muuten jätän välistä.