Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Mulla on työkaveri, joka muistaa joka helkatin käänteessä sanoa "gluteeniton".

Jos jollakulla on julhapäivä ja on tuonut leivonnaisia, hän sanoo "miksi ei ole gluteenitonta, olen kyllä sanonut, että pitää olla GLUTEENITONTA".

Joku työpaikalla on jäämässä äitiyslomalle ja ilmoittaa tuovansa kakkua, tämä huutaa, että "onhan se sitten GLUTEENITONTA!"

Työpaikan virkistyspäivässä hän tekee ison numeron siitä, että "täällä on GLUTEENITONTA sämpylää!"

Joku tuo töihin anoppinsa leipomuksia, jakommentti on "eikö ole GLUTEENITONTA? Kyllä se minunkin suu napsaa!"

Työpaikan taukohuoneessa oli myynnissä karkkeja. Hän: "voisin ostaa, mutta ne eivät kuitenkaan ole GLUTEENITTOMIA!"

Hän ei itse tietenkään tuo mitään työpaikan kahvipöytään.

Olen 60 v. enkä ikinä ole leiponut mitään enkä tule leipomaan. Tämähän on vain yritystä olla vähän parempi muita ihmisiä kun mukamas osaa leipoa. Elämässä on niin paljon muutakin.

Sama se mulla. En ole ikuinen laihduttaja, vaan halukas pysymään normaalipainossa. Ei onnistuisi, jos söisin  jokaisen pullan ja leivoksen, mitä milloin missäkin tuputetaan. Juhlissa pala kakkua ja jotain muuta pientä muutaman kerran vuodessa, kiitos ja sitten omia leipomuksia muutaman kerran vuodessa, ei muuta.

Haluan leipoa itsekin. Mutta minä en vie töihin. Vien anonyymina hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Aina samoihin ja mun leivonnaiset jo tunnistetaan lapusta, ei siis mua tekijänä, ja menee aina. Samat ostajat on. Siitä tunnen sekä ylpeyttä että hyvää mieltä. Ei ne ostajat tiedä, että ne on mun tekemiä, mutta kun itse olen myös joko myyjänä tai asiakkaana, huomaan, että pari tulee heti jo alussa, että saa varmasti sen mun tekemän piirakan. Yksi jäi viimeksi ilman, kun tuli vasta puoli tuntia alkamisajan jälkeen ja oli kovin pettynyt. Mullekin aina sanotaan, että miten sinä jaksat. Ei se ole vittuilua, vaan aitoa ihmettelyä. Eikä niitä leipomuksia tuossa tilanteessa tuputeta, vaan ostaminen on vapaaehtoista. Suosittelen muillekin. Meidän yhdistyksen myyjäisissä on leipomukset loppuneet usein kesken. Tosin aika moni tunnistaa hintalapusta tekijän ja ostaa samoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään leipoa. Maistan toki aina itsekin, mutta en välitä leivonnaisia syömällä syödä, koska tarkoituksenani ei ole saada painoa nousemaan. Mies vie aina työpaikalleen eväiden lisänä leipomuksiani ja työkaverit totesivat, että ai sulla on taas tuollaistakin. Aloin sitten laittamaan pullaa, kakkua, piirakkaa tms. mukaansa niin, että niitä riittää kaikille.

Hyvin on kelvanneet ja kaikki on olleet tyytyväisiä näihin kahvitunnin herkkuihin.

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Jos leivonnaistarjoiluissani on joskus useamman päivän tauko, tulee miehen työkavereilta kyllä kyselyä, missä meidän herkut on.

Lieneekö tällä miesastelmalla sitten vaikutusta, että leipomukseni eivät ole aiheuttaneet närää, vaan ihan päinvastoin.

Jännä kommentti. Onko jossain oikeasti vielä miehiä, jotka eivät osaa itse leipoa edes reseptin kanssa? Mulla on todella laaja tuttavapiiri enkä tiedä yhtään miestä, joka ei osaisi kokata ja leipoa itse. Ei aikuinen mies mikään vauva sentään ole.

Kyse on tavoista ja tottumuksista. Moni nainenkin osaisi varmaan vaihtaa autoon osia ilman, että mies tekee sen mutta jostain syystä nämä asiat nyt monesti jakautuvat näin, että mies (ne mitä itsekin tunnen) harvemmin leipoo. Itse en tunne yhtäkään leipovaa miestä. Kokkaavia on kyllä paljon. 

Kaunis ajatus ap:lla mutta itse sanoisin ei kiitos.

Haluan pysyä hoikkana ja kerran viikossa syön hyvällä mielellä herkkuja. Päivittäiset tai viikottaiset turhat kalorit kahvipöydästä eivät kiinnosta, mieluummin syön sitten oikeaa ruokaa jos on nälkä.

Miksi pitää edes leipoa koko kakku jos ei ole juhlaa tai muuta tilaisuutta? Kuka tarvitsee kahvitauolla iänikuista pullaa? Itse ostan kakkupalani kahviosta ja olen tyytyväinen. Jos leipoisin kotona koko kakun niin totta kai se päätyisi vyötärölleni tai sitten työkavereiden vaatteita kiristämään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka muistaa joka helkatin käänteessä sanoa "gluteeniton".

Jos jollakulla on julhapäivä ja on tuonut leivonnaisia, hän sanoo "miksi ei ole gluteenitonta, olen kyllä sanonut, että pitää olla GLUTEENITONTA".

Joku työpaikalla on jäämässä äitiyslomalle ja ilmoittaa tuovansa kakkua, tämä huutaa, että "onhan se sitten GLUTEENITONTA!"

Työpaikan virkistyspäivässä hän tekee ison numeron siitä, että "täällä on GLUTEENITONTA sämpylää!"

Joku tuo töihin anoppinsa leipomuksia, jakommentti on "eikö ole GLUTEENITONTA? Kyllä se minunkin suu napsaa!"

Työpaikan taukohuoneessa oli myynnissä karkkeja. Hän: "voisin ostaa, mutta ne eivät kuitenkaan ole GLUTEENITTOMIA!"

Hän ei itse tietenkään tuo mitään työpaikan kahvipöytään.

Ymmärrän kyllä työkaveriasi, keliaakikkoa. Olen nähnyt omin silmin miten kipeäksi voi keliakiaa sairastava tulla syötyään vehnäpullaa. Ja jos jatkuvasti tarjoiluissa unohdetaan se yksi keliaakikko niin onhan se ikävä tapa juhlia, suljetaan aina se yksi kaikkien tarjoilujen ulkopuolelle. Eipä tekisi itselläkään mieli tuoda muille mitään jos aina jätetään ulkopuolelle.

Eiköhän tämä ole enempi yli nelikymppisten juttu tämä töihin leipominen? Itse 38 v ja työkaverit samaa ikäluokkaa, eikä kukaan tuo leipomuksia töihin. Silloin kun on jotain yhteisiä juhlia, kuten jonkun läksiäiset tms, sitä juhlistetaan menemällä ulos syömään tai konditorian kakulla. Luulen että suurin osa ei arkena kaipaa hirveästi lisäkaloreita, joten tämä on ihan luonnollinen kehitys. Kahvi riittää arkena tauolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Voi luoja.. Kyllä se vallankäyttäjä taisi tässä kuviossa olla ihan muu kuin se joka huvikseen leipoi![/quote

SAIRAITEN TÄSSÄ KYLLÄ KÄYTTÄYTYI KAIKKI MUUT PAITSI LEIPOJA. IHAN SELVÄÄ TYÖPAIKKAKIUSAAMISTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri, joka muistaa joka helkatin käänteessä sanoa "gluteeniton".

Jos jollakulla on julhapäivä ja on tuonut leivonnaisia, hän sanoo "miksi ei ole gluteenitonta, olen kyllä sanonut, että pitää olla GLUTEENITONTA".

Joku työpaikalla on jäämässä äitiyslomalle ja ilmoittaa tuovansa kakkua, tämä huutaa, että "onhan se sitten GLUTEENITONTA!"

Työpaikan virkistyspäivässä hän tekee ison numeron siitä, että "täällä on GLUTEENITONTA sämpylää!"

Joku tuo töihin anoppinsa leipomuksia, jakommentti on "eikö ole GLUTEENITONTA? Kyllä se minunkin suu napsaa!"

Työpaikan taukohuoneessa oli myynnissä karkkeja. Hän: "voisin ostaa, mutta ne eivät kuitenkaan ole GLUTEENITTOMIA!"

Hän ei itse tietenkään tuo mitään työpaikan kahvipöytään.

Ymmärrän kyllä työkaveriasi, keliaakikkoa. Olen nähnyt omin silmin miten kipeäksi voi keliakiaa sairastava tulla syötyään vehnäpullaa. Ja jos jatkuvasti tarjoiluissa unohdetaan se yksi keliaakikko niin onhan se ikävä tapa juhlia, suljetaan aina se yksi kaikkien tarjoilujen ulkopuolelle. Eipä tekisi itselläkään mieli tuoda muille mitään jos aina jätetään ulkopuolelle.

Työpaikan toverien impromptu kokkaukset on ihan eri asia kuin viralliset tarjoilut. Jos haluaa pullaa niin kovasti, voi tehdä/ostaa itse. Eikä oikea keliaakikko luota ihan kenen tahansa leipomuksiin kuitenkaan. Ihan sama kuinka ikävää katsoa vierestä, altistus gluteenille on sen verran pitkäkestoinen tuska ettei voi edes verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Voi luoja.. Kyllä se vallankäyttäjä taisi tässä kuviossa olla ihan muu kuin se joka huvikseen leipoi![/quote

SAIRAITEN TÄSSÄ KYLLÄ KÄYTTÄYTYI KAIKKI MUUT PAITSI LEIPOJA. IHAN SELVÄÄ TYÖPAIKKAKIUSAAMISTA!

Voi kamalaa. Miten olette saaneetkin kaikki mukaan samaan juoneen, taitaa olla aikamoinen vallankäyttäjä se kiusaajien johtaja. Kukaan ei uskalla vastustaa ja olla eri mieltä, ettei joudu itse kiusatuksi. Tämähän on juuri se tuttu kaava niin kouluissa kuin työpaikoilla. Kuinka kehtaatte, aikuiset ihmiset, olla noin läpsellisia.

Itse olisin niin reipas enkä menisi kusaamiseen mukaan, vaan ottaisin ainakin joskus leipomuksia, söisin hyvällä halulla ja kiittelisin kauniisti.

Mitähän muuta ilkeää siellä työpaikalla on työkavereille keksitty, onneksi en ole siellä töissä. Onko pomokin tässä juonessa mukana?

Tosiaan ilkeä ei ole se leipoja vaan te muut. Alhaista ja vellihousuista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 v. enkä ikinä ole leiponut mitään enkä tule leipomaan. Tämähän on vain yritystä olla vähän parempi muita ihmisiä kun mukamas osaa leipoa. Elämässä on niin paljon muutakin.

Silti kuitenkin mässytät muiden tuomia pullia, etkä viitsi itse leipoa töihin. Näitä on nähty. Jos meinaa toisten leipomuksia syödä, pitää itsekkin tuoda vastikkeeksi jotain. Ahneita on aina ollut.

Se on kiusaamista, ellei syö tarjottua pullapalaa. 

Mä en ymmärrä nykyään tätä, ettei ihminen itse osaa päättää, mitä ottaa tai on ottamatta.

Siis että jos joku (ystävällinen ihminen) tuo työpaikan pöydälle kakun, niin aivan kuin joku pakottava voima vie ohikulkijan käden ottamaan sitä kakkua ja työntämään sen suuhun. Ja sitten heti lihoaa, voi kamala! Kakuntuojan syy!

Onpa hallitsematon maailma tällaisella ihmisellä. Miten se pystyy käymään ruokakaupassa ja selviytyy kassoille ilman, että on syönyt itsensä ähkyksi ennen sitä? Onko tuommoisella ollut lapsenakin kaupassa lupa syödä paketista ennen maksamista, vai?

Sama varmaan hänen omilla lapsillaankin: ei saa mennä kaverin synttäreille ilman selkeää ennakko-ohjeistusta juhlien pitäjälle, ettei siellä vaan laiteta tarjolle sokeria. Pelkkää näkkäriä, pähkinöitä ja appelsiininpalasia mieluiten teidän juhlapöytäänne, kiitos.

En ole lukenut kuin pätkiä vaan tästä pitkästä ketjusta. Ajattelen että antaa ihmisparan vaan kuskata niitä kakkujansa. Eihän niitä ole pakko syödä. Toivottavasti hän ei ole niitä joille vehnäjauhot ja sokeri tekee ison loven talouteen. Se voi olla ohimenevä kausi, kestää ehkä vain kaksi vuotta. Huolehtikaa siitä että hän ymmärtää että niitä ei voi "taannehtivasti" laskuttaa rahana tai palveluina.

Mä en ole koskaan ollut sellaisella työpaikalla, että joka päivä olisi tarjolla leivonnaisia. Harmi.

Silti syön kotona jotakin makeaa jälkiruuaksi. Ja olen normaalipainoinen, BMI 21.

Oman navan kiertäjät kirjoitti:

Mä en ymmärrä nykyään tätä, ettei ihminen itse osaa päättää, mitä ottaa tai on ottamatta.

Siis että jos joku (ystävällinen ihminen) tuo työpaikan pöydälle kakun, niin aivan kuin joku pakottava voima vie ohikulkijan käden ottamaan sitä kakkua ja työntämään sen suuhun. Ja sitten heti lihoaa, voi kamala! Kakuntuojan syy!

Onpa hallitsematon maailma tällaisella ihmisellä. Miten se pystyy käymään ruokakaupassa ja selviytyy kassoille ilman, että on syönyt itsensä ähkyksi ennen sitä? Onko tuommoisella ollut lapsenakin kaupassa lupa syödä paketista ennen maksamista, vai?

Sama varmaan hänen omilla lapsillaankin: ei saa mennä kaverin synttäreille ilman selkeää ennakko-ohjeistusta juhlien pitäjälle, ettei siellä vaan laiteta tarjolle sokeria. Pelkkää näkkäriä, pähkinöitä ja appelsiininpalasia mieluiten teidän juhlapöytäänne, kiitos.

Lukutaito? Tässä on nimenomaan aika useassa kommentissa kerrottu, että JOS söisi, lihoisi liikaa, eikä kaipaa niitä leivonnaisia. Eli rautalangasta, leipojat loukkaantuu, jos ei syö, vaikka ihan itse päätetään, ettei syödä. Monen mielipide ketjussa on ollut sekin, että on laihduttaja jos ei syö. Kun ei tartte olla laihduttaja, vaan halu pysyä terveenä ja normaalipainoisena. Tällöin nimenomaan päätetään, ettei syö ja leipomosen tuominen on turhaa, jos kukaan ei halua syödä. Jos joku haluaa syödä ok. Kellään ei ole velvollisuutta syödä eikä tuoda mitään. Minä juuri päätän, mitä syön ihan itse ja tuon ruokani itse. En syö muiden tekemää. En kyllä periaatteestakaan syö, en syö edes tietyn leipomon tuotteita - olen käynyt siellä. 

Oman navan kiertäjät kirjoitti:

Mä en ymmärrä nykyään tätä, ettei ihminen itse osaa päättää, mitä ottaa tai on ottamatta.

Siis että jos joku (ystävällinen ihminen) tuo työpaikan pöydälle kakun, niin aivan kuin joku pakottava voima vie ohikulkijan käden ottamaan sitä kakkua ja työntämään sen suuhun. Ja sitten heti lihoaa, voi kamala! Kakuntuojan syy!

Onpa hallitsematon maailma tällaisella ihmisellä. Miten se pystyy käymään ruokakaupassa ja selviytyy kassoille ilman, että on syönyt itsensä ähkyksi ennen sitä? Onko tuommoisella ollut lapsenakin kaupassa lupa syödä paketista ennen maksamista, vai?

Sama varmaan hänen omilla lapsillaankin: ei saa mennä kaverin synttäreille ilman selkeää ennakko-ohjeistusta juhlien pitäjälle, ettei siellä vaan laiteta tarjolle sokeria. Pelkkää näkkäriä, pähkinöitä ja appelsiininpalasia mieluiten teidän juhlapöytäänne, kiitos.

Minulla on ollut lapsesta asti ahmimishäiriö, joka teininä muuttui bulimiaksi. Yhä ajoittain keski-ikäisenä sorrun ahmimiseen, koska olen vain ihminen. Tämä on samanlainen asia kuin mikä tahansa muukin riippuvuus, esimerkiksi alkoholismi. Ei se minusta huonoa ihmistä tee, että olen elänyt traumaattista elämää ja olen joutunut kehittämään siihen erilaisia selviytymistapoja, huonojakin. Ilman niitä olisin jo kauan sitten tappanut itseni. Sori, osa saa huonot kortit käteensä jo syntymässä. Sinun on ehkä vaikea kuvitella mitä se tarkoittaa.

Oman navan kiertäjät kirjoitti:

Mä en ymmärrä nykyään tätä, ettei ihminen itse osaa päättää, mitä ottaa tai on ottamatta.

Siis että jos joku (ystävällinen ihminen) tuo työpaikan pöydälle kakun, niin aivan kuin joku pakottava voima vie ohikulkijan käden ottamaan sitä kakkua ja työntämään sen suuhun. Ja sitten heti lihoaa, voi kamala! Kakuntuojan syy!

Onpa hallitsematon maailma tällaisella ihmisellä. Miten se pystyy käymään ruokakaupassa ja selviytyy kassoille ilman, että on syönyt itsensä ähkyksi ennen sitä? Onko tuommoisella ollut lapsenakin kaupassa lupa syödä paketista ennen maksamista, vai?

Sama varmaan hänen omilla lapsillaankin: ei saa mennä kaverin synttäreille ilman selkeää ennakko-ohjeistusta juhlien pitäjälle, ettei siellä vaan laiteta tarjolle sokeria. Pelkkää näkkäriä, pähkinöitä ja appelsiininpalasia mieluiten teidän juhlapöytäänne, kiitos.

Totta kai ne voi jättää syömättä, mutta työpaikan ilmapiiriä pilaa se uhriutuva leipoja, joka loukkaantuu itku silmässä, kun kenellekkään ei kelpaa. Siinä syy, miksi inhoan näitä pullantuojia. Kun minä minä leivoin ja minä minä halusin ilahduttaa ja kun minä minälle tulee paha mieli, kun teille ei kelpaa ja kun minä minä vain hyvän hyvyyttäni ja ota nyt, kun ei sun tarvi koko aikaa laihduttaa ja minä minä kun illalla tein ja sinä et edes halua maistaa ....

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ollut sellaisella työpaikalla, että joka päivä olisi tarjolla leivonnaisia. Harmi.

Silti syön kotona jotakin makeaa jälkiruuaksi. Ja olen normaalipainoinen, BMI 21.

Minäkin olen hoikka vielä, vaikka syön joka päivä makeaa kotona. Mutta en olisi kauaa, jos alkaisin viisi päivää viikossa syömään työpaikan pulla-suklaa tarjottavia. Siksi jätän ne väliin ja rangaistukseksi saan kuulla joka päivä kahvipöydässä kaksi kertaa, että ota nyt, ota tän kerran, oot jo liian laiha ja ei se nyt lihota, jos nyt tämän kerran otat.

Kornia minusta on oikeasti omassa työpaikassani se, että sitä pullaa tuodaan joka päivä. Sitten ylipainoiset työkaverit ahmii sitä ja hokee litaniaa, että mehän sovittiin, ettei tuoda herkkuja, kun emme pysty vastustamaan. Sitten niitä kuitenkin kannetaan pöytään joka päivä. Viikko sitten ilmoitustaululle ilmestyi laihduttajien lista ja silti samat ihmiset kantaa pullaa pöytään ja hokevat, ettei mun pitäis ja miksi taas on tuotu pullaa. 

Ahdistavaa, kun jutut pyörii koko ajan niissä pullissa ja herkuissa ja ahmitaan niitä ja kirotaan, kun taas niitä tuodaan ja yritetään koko ajan laihduttaa. Silmätikuiksi joudumme me, jotka emme niitä ahmi ja emme ole ylipainoisia. Ihan kuin haluttaisiin, että mekin lihottaisiin muodottomiksi. 

Ihan samaa kuin alkoholin kanssa. En käytä alkoholia ja sitä on saanut kuulla aina, että ota nyt, kun oot tylsää seuraa ja ei se yksi olut sinusta alkoholia tee ja ei sua viitti kuttua enää mihinkään, kun et juo ja ootko alkkis, kun et yhtään ota ja ota nyt ja ota nyt, yks drinksu ees, ku itellä on huono omatunto, kun on kännissä ja sä seuraat selvin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Voi hernenenäisyyden huipentumaa. Ehkäpä se vaan nyt on fakta, että miesvaltaisella työpaikalla ei nyt vaan pöytään ilmesty leivontaherkkuja. Itse olen aina ollut sekatyöpaikoissa ja jos mies on tarjottavaa tuonut, niin vaimon leipomia ne on olleet. Kyllä se nyt vaan on ihan fakta että naiset ne on jotka leipoo. Siis tilastollinen fakta, joka ei kerro mitään yksilöistä. Itse ei ole Naisena KOSKAAN leiponut pullaa. Viimeiseen 10 vuoteen en oke myöskään viitsinyt kertaakasn laittaa, ruokaa, siivota tai pestä pyykkiä (paitsi omiani). Mies tekee sen kaiken, ja me ollaan vielä monilapsinen perhe. Kodin siisteystaso ei täytä lainkaan ”naisellisia” standardeja, mutta ihan sama minulle.