Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Meillä on työpaikalla lähes päivittäin jotain pientä herkkua kahvipöydässä, kaupasta ostettua tai itsetehtyä. Koskaan ikinä meillä ei ole ollut mitään kyräilyä tai mielensäpahoittamista "kahvipullasta" eikä noista herkuista ole tehty mitään suurta numeroa.

Herkut on meillä lähinnä tuomassa piristystä muidenkin päivään. Itse vien yleensä sillä ajatuksella, että tänään tekee mieli pullaa, ostanpa samalla muillekin. Mitään tuputtamista ei koskaan ole ollut kenenkään suunnalta, eikä kukaan ole loukkaantunut siitä, jos joku ei syö jotain.

Meillä kyllä muutenkin hyvä ja rento ilmapiiri töissä, ehkä sillä saattaa olla vaikutusta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä leivon aika usein ja vien maistiaisia tutuille. Olen työssäkäyvä ja 3 lapsen yh-äiti. Lasten mentyä nukkumaan tykkään hääräillä keittiössä. Samalla vahvistan ammattitaitoani kokeilemalla uusia reseptejä vaikka otankin vapaa-ajalla leipomisen lähinnä mukavana harrastuksena. Saan kuulla kommentteja miten helppoa elämäni mahtaa olla ja omaa aikaa on niin paljon jne. Jees...En lasten mentyä nukkumaan voi lenkkeillä/käydä ulkona jne. ja tämä tuo iloa minulle, mutta en koe aikaa olevan nyt niin runsaasti...

Olipas ihana kommentti! Ihan alkoi kiinnostamaan kuinka saat leivottua ilman että herää? :) itsellä 4 lasta ja leipominen illalla on ihan mahdoton tehtävä, kun sähkövatkainta ei voi käyttää.

En ole tuo jolta kysyit, mutta harrastan leivontaa minäkin ja ihan vinkkinä voin sanoa, ettei sähkövatkain ole ehdottoman tarpeellinen kuin murto-osaan resepteistä. Minäkin olen yöeläin ja esim. suolaiset ja makeat piirakat, pullat, sämpylät, patongit, useat kakut (vaikka porkkanakakku tai mutakakku) valmistuvat ihan ilman meteliä.

Meinasin tulla sanomaan ihan samaa, liian monet ohjeet turvautuvat ihan turhaan perusteellisiin "vaahdottamisiin" jne. Esim jos ohje alkaa "vaahdota voi ja sokeri", niin voi hyvin vain hieroa/muussata nuolijalla pehmeän voin ja sokerin huolella tahnaksi. Sitten ottaa pallovispilän ja lisää ne munat yksi kerrallaan taikinaan vatkaten, jne. Ihan riittävästi tulee kuohkeutta näinkin. Täytekakkupohja on oikeastaan ainut missä vielä käytän konetta muna-sokerivaahtoon.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta olisi mahtavaa, kun joku toisi meillekin leivonnaisia. Tosin yhdellä on keliakia, onnistuisiko?

Keliaakikolle taviskodissa leipominen on erityisen haasteellista kontaminaatiovaaran vuoksi. Ei riitä, että jauhot vaihtaa gluteenittomiin ja muuten tekee saman, vaan esim. useimmiten ei voi käyttää samaa leikkuulautaa, ei samaa muovista vatkauskulhoa (vaikka olisi kuinka hyvin pesty niihin väistämättömiin naarmuihin jää gluteenia), välineisiin ja esim voipakettiin ei ole saanut eksyä hitustakaan jauhoa esim aiemmin leivän voitelun yhteydessä, jne.

Jos minulla olisi paha keliakia en kyllä edes uskaltaisi maistaa asiaan oikeasti perehtymättömän kotikokin "gluteenittomia" tuotoksia, ja tulisi melkein paha mieli toisen puolesta jos joku hyvää hyvyyttään yrittäisi sellaista minulle tehdä, enkä sitten uskaltaisi edes maistaa 🙁. Keliaakikon gluteenille altistuminen kun on vähän pahempi juttu, siitä toipuminen kestää kuukausia. Jos minulle tulee gluteeniongelmaisia kylään käytän pääosin ostotuotteita, silloin on helpompi pitää huolta kontaminaatiovaarasta, ja lisään siihen kylkeen sitten tarjolle muita varmasti gluteenivapaita tarjottavia.

Itse rakastan leipomista ja leivon viikoittain. Aiemmin vein leipomuksia töihinkin, kun niitä usein jäi yli. Nykyään en vie, koska pitäisi olla gluteeniton vaihtoehto ja vegaaninen vaihtoehto jne. Supinaa ja mulkoilua olen saanut osakseni näiltä mielensäpahoittajilta, kun heitä ei ole huomioitu. Mitään kehuja en leipomuksillani keräillyt, vaan roskikseen sijasta vein ne mielummin sinne, jossa kelpaavat ja häviävät ja hyvin aina kelpasivatkin. Tee niin tai näin, kaikkia et voi miellyttää. Sanomattakin varmaan selvää, että töissä on 99% naisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohtinut että pitäisi joku kerta leipaista (!!) semmoinen kunnolla rasvainen, suklainen space-cake kahvihuoneeseen, juurikin perjantaina, ja saada ihmiset vähän rentoutumaan ja hihittelemään ja vaikkapa viettämään iloisen perjantain!

Mutta suuri oli pettymykseni, kun luin että ruotsissa joku kesätyöntekijä vei lähtijäislahjaksi semmoisen  - ja sai syytteen pahoinpitelystä !!?? En oikein tajua kyllä. Ajatus on ollut hyvä ja mukava, ja vastaus tämä . Lisäksi ne ihmiset olikin alkaneet tulla pahoinvoivaksi ja joku oli oksentanutkin. Että en kyllä tiedä mitä sieniä se oli sinne sekoittanut.

Ajatusta en ole täysin haudannut vieläkään. Nyt lähinnä mietin, että miten sen kasun voisi lähettää/toimittaa sinne kahvihuoneeseemme nimettömänä. Olen edelleen sitä miteltä ettei se niin kamalan huono idea ole.

Oletko tosissasi? Jo pelkästään se, että syöttäisit toisille heidän tietämättään päihteitä, on ilkeä ajatus. Oletko myöskään ottanut huomioon, että joku voi olla raskaana tai jollain voi olla lääkitys, jonka kanssa sitten voi tulla ikäviä yhteisvaikutuksia? Todella vastuutonta ja itsekästä ajattelua.

Mä voisin kyllä ihan hyvällä sanoa, että ootpa sä reipas, kun jaksat aina leipoa. Itse kun olen niin laiska kaikessa tuollaisessa. Mutta että tällsinen kommentointi onkin ilkeilyä? Ehkä sä ap nyt vähän ylitulkitset muiden "negatiivisen suhtautumisen"?

Minä tykkään esim siivoamisesta, mutta en ikinä työurani aika töissä mitään suursiivousta suorittanut.

Yöllä (iltayöstä) leipominen kuulostaa hieman hypomaaniselle. Töihin säännöllisesti leipomiseen tms kantaminen mielestäni on eräänlaista hyväksymisen ostamista ja huomionhakemista.

Itse en näihin tarjoiluihin koskaan koskenut, mutta ei siitä kukaan ole huomautellut. En myöskään töihin mitään kahvipullia vie, vaikka kuinka olisi merkkipäivää tai lomallelähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Vallankäyttöä leipomalla.... Nyt olen kuullut kaiken 😂

Rehellisesti sanottuna olisin aina kiitollisena ottamassa jos joku mielellään tuo syötäviä tarjottavaksi työpaikalle, säästän rahaa kun ei tarvitse omia muonia ostella, niin rumalta syyltä kuin se kuulostaakin.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna olisin aina kiitollisena ottamassa jos joku mielellään tuo syötäviä tarjottavaksi työpaikalle, säästän rahaa kun ei tarvitse omia muonia ostella, niin rumalta syyltä kuin se kuulostaakin.

Mutta leivonnaisten ravintoarvot ovat yleensä huonot. Jos syön epäterveellisesti, niin haluaisin silloin syödä itse valitsemiani herkkuja, en mitään pahanmakuisia marenkeja sosiaalisen paineen alla. Silloin on kerännyt turhaan kaloreita sellaisesta syötävästä, mistä ei edes nauti. Se on huonoin mahdollinen tapa syödä ahmimishäiriöstä kärsivälle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään leipoa. Maistan toki aina itsekin, mutta en välitä leivonnaisia syömällä syödä, koska tarkoituksenani ei ole saada painoa nousemaan. Mies vie aina työpaikalleen eväiden lisänä leipomuksiani ja työkaverit totesivat, että ai sulla on taas tuollaistakin. Aloin sitten laittamaan pullaa, kakkua, piirakkaa tms. mukaansa niin, että niitä riittää kaikille.

Hyvin on kelvanneet ja kaikki on olleet tyytyväisiä näihin

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Jos leivonnaistarjoiluissani on joskus useamman päivän tauko, tulee miehen työkavereilta kyllä kyselyä, missä meidän herkut on.

----------

Taidat kaivata miehiltä ihailua. Sinulla lienee huono itsetunto.

Moni täällä ei näytä ymmärtävän että leivonta voi olla harrastus. Itse tykkään leipoa ja laittaa ruokaa juhliin ja illanistujaisiin ja kotona sitten testailen näitä uusia reseptejä ja harjoittelen. Ollaan miehen kanssa kahdestaan joten vähän huono olisi kahteen pekkaan syödä ne kaikki, jos taas vien töihin niin kenenkään terveys ei mene yhdestä palasta. Itse vien leipomuksia yleensä kavereille kun käyn kahvilla, mutta myös töihin kahvihuoneeseen. En istu kyttäämässä kuka syö enkä tuputa enkä odota vuolaita kiitoksia, minulle on riittävä kiitos että ihmiset tykkäävät. Vien suolaisia piirakoita, suolaisia muffineja, makeita herkkuja ym. Meillä töissä ei ole kukaan ainakaan loukkaantunut asiasta ja lähinnä tietävät odottaa synttäripäivänä ja lomalle lähtiessä jotain spesiaalia. Minä leivon ja teen ruokaa siinä missä joku neuloo naapurin lapsille villasukkia tai maalaa ym. En ole ikinä ajatellutkaan että ruokaa voisi viedä jonnekin leipäjonoon, uskoisin kuitenkin etteivät he voi ottaa ulkopuolisilta jotain itsetehtyä vastaan ihan turvallisuusaspekti mielessä.

Öööö... Mä en tajua miten tostaki saa väännettyä negatiivisen asian. Minä kyllä noin saatan sanoa, mutta tarkoitan aina 100% hyvää, että on vaivautunu tuomaan leipomuksia. Ihan turhaa ylitulkitsemista ja draaman kehittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Eivaiskaan, todellisuudessa se menee näin.

Olet mukavaatimaton mutta tunnet samalla valtaisaa ylemmyydentunnetta kun huomaat että muut ei osaa eikä pysty näihin sun iltaisiin leipomustalkoisiin. 

Vaatimattomuutesi on huonosti peiteltyä ja aamupalaverin puheenaihe voi helposti olla päivän resepti, jos joku vaan kohteliaisuuttaan erehtyy kysymään kyseisestä tuotteesta jotain. Ja voi että, kun sä jaksatkin niitä leipomusblogeja lueskella ja käydä niitä läpi! Joo , jotkut ne vaan jaksaa , tosiaan.

Ja miehet, nuo hyväkskäytettävät lampaat, syö niitä sun leivoksiasi ja kehuu niitä ja sinähän paistattelet siinä suosiossa mielelläsi. EIEIEIhän  se ollut mikään vaiva, ei ollenkaan, tuosta vaan pyöräytin hyydyke-liivate-moussekakun,, ihan vaan perjantain iloksi. Paskapuhetta, sulla vaan ei ole mitään tekemistä koskaan ja viikonlopun tylsyys kauhistutti sua.

Jos joku, mahdollisesti oikeesti painoaan tarkakkaileva EREHTYY kieltäytymään maistamasta sun kakkuja, niin teet siitä SUUREN NUMERON muka-naureskelemalla ja vähättelemällä, että eihän siinä ole kuin 500gr voita, äkkiäkös sä käyt sen illalla lenkillä pois. (Varsinkin kun ko. pullukasta näkee, ettei todellakaan käy missään lenkillä äkkiäkös ollenkaan)

Tuputtaminen on mielestäsi vaan kohteliasta. Tiedoksi:: ei ole, ja se vie senkin aamupalaverin huomion taas kerran sinuun ja sun erinomaisuuteen kun kierrät koko porukkaan ympäri ja tuputat niitä leivoksiasi.

Joo kyllä vituttaa. Mutta ajattelin kertoa sulle tän nyt että miten se oikeesti menee.

Ystävä hyvä, älä projisoi. Älä oleta, että myös toisilla on samanlaiset vaikuttimet kuin sinulla, sillä vaikka sinä teet näin, on virheellistä olettaa, että muutkin tekisivät näin vain siitä syystä, että sinä teet näin.

Eikä ne ole aina edes hyviä.

Jaahas, leipoakkaan ei enään saa, ettei muut mielensä pahoita. Selvä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään leipoa. Maistan toki aina itsekin, mutta en välitä leivonnaisia syömällä syödä, koska tarkoituksenani ei ole saada painoa nousemaan. Mies vie aina työpaikalleen eväiden lisänä leipomuksiani ja työkaverit totesivat, että ai sulla on taas tuollaistakin. Aloin sitten laittamaan pullaa, kakkua, piirakkaa tms. mukaansa niin, että niitä riittää kaikille.

Hyvin on kelvanneet ja kaikki on olleet tyytyväisiä näihin kahvitunnin herkkuihin.

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Jos leivonnaistarjoiluissani on joskus useamman päivän tauko, tulee miehen työkavereilta kyllä kyselyä, missä meidän herkut on.

Lieneekö tällä miesastelmalla sitten vaikutusta, että leipomukseni eivät ole aiheuttaneet närää, vaan ihan päinvastoin.

Miten niin eli ei leijonaa ole omasta takaa? Munkin mies on paikassa, jossa on vain miehiä. Siellä on useampikin, joka vie omia leipomossaan. Myös oma poikani leipoo itselleem ja tarjoaa kavereilleen. Miehisyys ei ole este leipomiselle.

Minä tykkään viedä aina silloin tällöin nimenomaan puolisalaa jotain herkkuja työpaikalle ihan vain piristääkseni muiden päivää. 

Minua ei kiinnosta olla kenenkään pikakompostori. Jos ette saa itse leivonnaisia syötyä, niin tuotte ne töihin hävitettäväksi.

Ei kiitos. En ole kenenkään jäteastia. Jos et saa itse hävitettyä ruokiasi, älä ainakaan työpaikalle tuo niitä.

En lukenut koko ketjua, koska aika turha avaus. Lopeta se leinonnaisten vieminen, jos se haittaa sinua. Jos on pakko leipoa yli oman tarpeen, niin kanna ne suoraan biojätteeseen. Näin on kaikilla hyvä mieli.