Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Jos vähän harventaisit niitä kertoja kun viet niitä töihin. Eri asia jos on merkkipäivä, mutta ei liian usein.

Ruoka on intiimi asia jota ihmiset laittaa sisäänsä. Olet vallanhaluinen ja huomionkipeä.

Viestität työpaikalle että sulla on tylsä elämä. Yleensä kun leivotaan perheelle, ystäville, yhdistykseen ym.

Hanki elämä.

On tosi raskasta aina kehua jonkun leipomuksia ja syödä niitä. Tulkitaan epäkohteliaaksi jos et syö, mutta epäkohteliasta on myös syödä tuomatta jotain takaisin.

Pari kertaa vuodessa jos jokainen tuo, niin ok, mut ei joka viikko.

Ylireagoit. Ihmisten tapa osoittaa että arvostavat vaivannäköäsi

Meillä töissä on kans leipojia ja se on ok.Ei siitä tehdä niin numeroa,kiitetään.Mutta kun itse en näitä syö niin siitä loukkaannutaan tai otetaan herne nenään.Sanon syyn ja siltikin sanotaan että voit sä nyt pienen palan ottaa.Jos näin tekisin saisin joka päivä ottaa.Kumma juttu että että siitäkin napistaan.Ne on hyviä,osaavat leipoa,minä en osaa mutta jos en ota syystä niin en ota.

First world problems. Mene ap mukaan vaikka Marttojen tai Pelastakaa Lapset ry:n toimintaan ja vie leipomuksia jollekin nääntyneelle äidille jolla on lapsikatras helmoissaan.

Aloitukseesi: ei tuo mielestäni mitään vittuilua ollut, ihan normi small talkia jossa noteerataan vaivannäkösi. Älä leivo enää jos pitää herne vetää nenään noin pienestä.

Voisiko olla, että olet liian herkkähipiäinen itse? Jos joku ylitsevuotavasti kiittelee tai ihmettelee suureen ääneen energisyyttäsi ja leipurintaitojasi, niin kiitä kohteliaasti hymyillen, mutta anna asian olla. Mä olen itse myös luonteeltani toimelias, nopea ja työssäni ns. hyvin organisoitu ja aikaansaava, ja aina välillä saan kuulla sellaisia pikkuisen ilkeämielisiä taivasteluja ajan käytöstäni ja energisyydestäni. Joskus se vähän ärsytti, mutta nykyään en korvaani lotkauta, naurattaa koko juttu.

Jos olet varma, ettet vain luulottele muiden ärsyyntymistä, mieti miksi he ehkä ärsyyntyvät? Ethän vain tuputa kenellekään puolella sanalla leipomuksiasi, etkä loukkaannu, jos joku ei ota? Mä olen itse ollut pienessä työpaikassa, jossa yhdellä vanhemmalla naisella oli syömishäiriö. Tuossa työyhteisössä puhuttiin todella paljon laihduttamisesta, etunenässä tämä langanlaiha seniori. Samainen nainen leipoi myös paljon töihin, usein upeita täytekakkuja ja toi niitä joka viikko muutaman hengen kahvipöytäämme. Kuin haukka hän siinä laihdutuspuheen lomassa kyttäsi, kun muut söivät näitä kermakakkuja, mutta ei ikinä itse ottanut palaakaan, istui sivummalla ja puhui yleensä siitä, kuinka pitkän juoksulenkin oli tehnyt eilen illalla. Tuossa naisvaltaisessa työpaikassa oli todella ahdistava ja omituinen ilmapiiri, onneksi oma visiittini kyseiseen mestaan jäi yhden kesän mittaiseksi.

Meillä yhdessä sovittiin, että kehutaan oikein kunnolla leipaisijaa ja syödään kaikki mitä se tuo syötäväksi. Osa niistä on ihan syötäviäkin. Sitten kehutaan ja kehutaan ja ihmetellään kun ne loppuikin kesken ja sitten saadaan hyvät naurut sen idiootin selän takana..

Montako kertaa tämä aloitus pitää laittaa tänne?

Senkus leivot, kyllä mulle kahvipullat maistuu. Mutta se tosiaan meita työkavereita naurattaa kuinka pellillinen upposi heti eilisiltana ukon ja poikien suihin. Seuraavana aamuna ne pullat on nimittäin aina mauttomia ja kuivia.

Ihmettelen vain sitä, että miten te tulkitsette ap:n haluavan vain kehuja? Kyllä itsekin tykkään leipoa, mutta en minä leivo (tai leipaise ;D) niiden toivossa, vaan oikeasti haluan ilahduttaa muita. Enkä vedä hernettä nenään siitä, ettei joku nyt halua edes maistaa - ei ole minun asiani.

Kauhean negatiivista porukkaa, ihan kuin mitään ei voisi tehdä pyyteettömästi.

Onko ap ylipainoinen? Jos on, suosittelen harrastamaan sitä leipomista vain pari kertaa kuussa.

Minä en tykkää hirveästi pullasta ja makeista leivonnaisista, sen sijaan suolaiset ovat enemmän makuuni. Ihan mieluiten söisin jonkun tekemää erikoisempaa salaattia :'D tai kunnolla uunissa muhennutta lihapataa ja pottumuusia :D

Sitten kun joku suomalainen (pullukka)täti tuo pullaa ja olettaa, että saan minäkin KERRANKIN syödäkseni ja sitä on "pakko" syödä, koska kieltäytyminen on outoa, epäkohteliasta ja anorektikkomaista... kyllä, se potuttaa.

Miksi aina pitää sinne palaveriin tunkea niitä leipomuksia? Vieläpä sokerisia. Tee seuraavan kerran joku runsas salaatti vähän erikoisemmilla ja hintavammilla aineksilla. Se ilahduttaisi enemmän kuin rasva-sokeri-vehnäsötkötys.

Täällä on nyt monta kertaa ehdotettu että leipaisijat alkaisivat viemään tuotoksiaan leipäjonoihin, nääntyneille köyhille äideille, jonnekin Pelastakaa lapset ry:n jne

Niin en kyllä lähtis omia leivonnaisiana jakamaan jonnekin jonoihin!?

Tai räkänokkaisille suurperheilme joilla omat rahat ja aika menee pkeikkareihin.

Juu en kyllä löydä ainakaan itsestäni sellaista hyväntekijää että lähtisin tuntemattomille tosta vaan omia tekemiäni jakamaan. Että kyllä vähän korni ehdotus ja ap:nä ottaisin vittuiluna.

Voi luoja te olette ankeita :D Hahah. Vain suomijutut.

Jos joku meille töihin tuo itse leipomiaan juttuja niin sehän on vaan kiva asia. Kohottaa yhteishenkeä. Näin mä ainakin ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina pitää sinne palaveriin tunkea niitä leipomuksia? Vieläpä sokerisia. Tee seuraavan kerran joku runsas salaatti vähän erikoisemmilla ja hintavammilla aineksilla. Se ilahduttaisi enemmän kuin rasva-sokeri-vehnäsötkötys.

Heh. En itsekään syö pullia ja kakkuja joka viikko. Joskus otan kun joku on töihin viitsinyt tuoda leipomisiaan. Ei silti tulisi mieleenikään olla noin tökerö ja moukkamainen kuin sinä.

Miten te ootte saanut tästä tällaisen pahanmielen -ketjun? :D Että kehuminen on piilovittuilua ja työkavereille leipomusten tuonti on suurikin synti.  Mistä vetoa niin suurin osa tämän ketjun kommenteista on naisten kirjoittamia.

En ole vähentänyt leipomuksiani. Vien niitä edelleen kahvihuoneeseen, kaikille vaan käyttöön. Osa syö ja osa ei. Kiitoksiakin on tullut ja jopa toisen kerroksen kahvihuoneesta kyselty, että koskas meille tuodaan jotain. Että kyllä mä jatkan. Ja hyvin tuntuu toisille maistuvan, se on minulle ilo.

Jopa osaa ihmiset kaikesta saada traumoja. Jos joku tuo pullaa...

Ap, älä välitä hapannaamoista. Eikä se "sinä se sitten jaksat" VÄLTTÄMÄTTÄ mitään kettuilua ole, vaan ihan silkkaa ihailua. Ainakin minä voisin sanoa noin aivan vain kehuna!

Minä olen todella jaksava ja ehtivä monella tavalla, teen täydet tunnit haastavaa epäsäännöllistä vuorotyötä, pyöritän nelihenkisen perheen huushollia, hoidan kahta luottamustehtävää, opiskelen kieltä työn ohessa, opastan kahta teiniä opinnoissa jne. Teen itse oikein erinomaista ruokaa, leivon kumminkin vähemmän.

Ei se minulta ole POIS sanoa, että joku on jaksava leipuri. Kukin tekee sitä, MISTÄ TYKKÄÄ. Tosi kiva, jos joku työyhteisössä pitää sakin pullassa, no big deal.

Veisit naapureille. Ei niitä leipomuksia ole pakko viedä töihin.

Tai sitten voisit keksiä vapaa-ajallesi jotain muuta tekemistä kuin iänikuisen leipomisen.

Mä kyllä toisaalta syön mielelläni toisten leipomia herkkuja. Olen surkea leipoja eikä se touhu minua edes kiinnosta, vaikka nainen olenkin.

Hyvät leivonnaiset maittavat silti.