Joka päiväinen painajainen, matikanläksyt. lapsi ei osaa enkä minä osaa auttaa!
En oppinut ikinä jakolaskua enkä kertotaulua, kaikki muukin matikassa tökkii. olen nyt 38v. Ja 9v tyttären matikanläksyt ovat ihan hirveä painajainen, tyttö itkee ja minuakin alkaa itkettää ! Teen parhaani mutta kun en..
ESim. 60-24, sain sormilla laskemalla 47 ja väärinhän se oli ! Olenkin laittanut Wilman ettei lasta saa syyttää huonosti tehdtstä matikaläksystä .
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko lapsen mahdollista saada tukiopetusta? Koulun kautta tai voisitko esim. palkata jonkun opiskelijan opettamaan?
Mulla ei ole itsellä vaikeuksia matikassa, mutta 9v lapsi on tosi herkkä hermostumaan, jos ei heti osaa. Täysin toimivaa ratkaisua en ole keksinyt, mutta vähän auttaa, kun pyydän tekemään itse koulun jälkeen kaikki mitä osaa ja jättämään loput odottamaan. Sitten kotona teemme yhden tehtävän -> jotain muuta -> toisen tehtävän -> taas jotain muuta jne. Näin lapsi ei ahdistu isosta määrästä vaikeaksi kokemiaan tehtäviä. Usein haluaa sitten kuitenkin tehdä tehtävät putkeen. Tärkeintä on varata aikaa ja pysyä itse rauhallisena.
En halua tylyttää, mutta äitinsä tuntuu kärsivän dyskalkuliasta ja sehän periytyy. Jos tyttärellä on sama tilanne, mikään tukari ei häntä auta saavuttamaan yleisopetuksen tavoitteita ajanmittaan. Tukea pitää, kehittää logiikkaa ja arkielämän matemaattisia taitoja, mutta viimeistään yläkoulussa matikka on pakko yksilöllistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota heti yhteys Ouluun erityisopettaja tai matikan ope. Te tarvitsette apua. Mitä pikemmin, sen parempi.
Kerro tuo tarinasi heille.Saatte apuja. Tytön matikka on se tärkeä. Voihan hänellä olla sama kuin sinulla.
Anteeksi, soi yhteys KOULUUN. Soita tai laita wilma-viesti. Toimi tänään wilmassa tai huomenna soita.
Aloitus on vuodelta 2017.
Jaa. No, ajatonta tämä asia on. Näitä on joka vuosi. Samat ohjeet pätee edelleen.
Ei tarvi yksin kärvistellä. Ottaa yhteyttä kouluun, myös nyt vuonna 2021.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä vanha aloitus.
Tyhmä uusi vastaus 🤔
Epävarmat läksyissä auttajat : ostakaa itsellenne opettajan opas. Auttaa tosi paljon ja vähentää stressiä ! Suosittelen.
Eiköhän se siitä! Turha stressi olisi saatava pois. Kaikki järjestyy,kaikki järjestyy. Älkää äiti ja lapsi turhaan hermoilko. Tsemppiä!
Ei keskiverto av-mamma edes tiedä että plus ja miinuslaskun lisäksi on esim jakolaskukin.
Onko teillä kotona taskulaskin? Minä käytän sitä, jos en osaa.
Noissa hämäävissä våhennyslaskuissa käytän joskus äidin opettamaa tekniikkaa. Lapselle se voi vielä olla liian vaikea, mutta auttaa minua. Esim. 60-24= 60-30+6=36 tai 60-20-4=36.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se siitä! Turha stressi olisi saatava pois. Kaikki järjestyy,kaikki järjestyy. Älkää äiti ja lapsi turhaan hermoilko. Tsemppiä!
Miksi tsemppaat jotain vuosien takaista kirjoitusta?
Tää on kyllä ihan ikiaikainen ongelma oli aloitus kuinka vanha tahansa.
Aiemmin matikkaa opetettiin helmitauluilla. Mahtaako sellaisia löytyä enää mistään?
Mutta helmet tai mitkä tahansa pikkuesineet ilman tauluakin voisivat auttaa tuon tason yhteen- ja vähennyslaskujen hahmottamisessa. Jos on 60 helmeä ja otan pois 24, montako jää.
Taskulaskin voi auttaa myös, kun siinä voi laskea itse keksimiään laskutehtäviä ja näkee heti, mikä tulee tulokseksi. Se voi auttaa asioiden hahmottamisessa. Jos on hyvä muisti, laskut jäävät mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni aikuinen ei osaa esim. uusimpia laskutapoja tai opettaa niitä. Matikan opettaminen toiselle on tosi vaikeaa kun moni asia perustuu omaan hiffaukseen. Uskon että ap on provo. Eihän se nyt ole ongelma eikä mikään jos jotkut plus ja miinus laskut ei suju päässä (aina voi käyttää laskinta) luulisi että ne ongelmat on enemmän että ei tajua yhtälöitä tai miten ne muodostetaan esim. sanalliset. Itse en ollut hyvä matikassa (kasin luokkaa) mutta silti kyllä vielä yläasteen jutut on pysynyt hyvin mielessä. Joskus joudun esimerkkejä kurkkimaan. Lukion matikka varmaan jo tökkisi enemmän.
Joo, tuo vähennyslaskun osaamattomuus kyllä paljasti provon.
Ehkä, en tosin tiedä dyskalkulikoista, onko tuollainen heille vaikea, joten pieni varaus jätetään.
Kertotaulut ovat silkkaa pänttäämistä, siinä tarvitaan motivaatiota tai tiukka opettaja.
Toki jotkut muistavat tuollaiset ulkoluvut paremmin kuin toiset.
Mun alakoululaisten matikankirjassa on taulukoita kaikkia laskutoimituksia varten. Erittäin hyviä apumeinoja🤗
Pahinta tässä on se, että laskutavat ovat muuttuneet omista kouluajoista. Mulle oli aivan hepreaa kun katsoin lasten matikan kirjasta sitä ohjetta joilla heitä opetetaan laskemaan. Itselleni on opetettu eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle tukiopetusta koulussa. Vanhemmille esim. netin kautta käytävät peruskoulun ja lukion matikan kurssit. Tai ota yhteyttä paikalliseen aikuislukioon.
Toimi nopeasti!
Miten se aikuislukio auttaa tässä tapauksessa jos kolmosluokan matikka ei suju?
Lukion matikka on jo vähän eri juttu! Kyllä se pohja pitää alakoulun kirjoista opiskella ensin itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon on pakko olla jokin sairaus. Peruskoulun matikassa ei ole mitään vaikeaa missään vaiheessa.
Jos edes vähennyslaskuja ei osaa, niin sitten sinun pitää lopettaa se opettaminen, koska annat ihan väärän signaalin matikasta. Ja hankit jostain tukiopetusta tytölle, jos sattuisi, että omena olisi tippunut hieman kauemmas.
Ai ei ole vaikeaa esimerkiksi yläasteen matikka? Kyllä sitä vaan useampi lapsi tarvitsee tukiopetusta tai on vaikeuksia. Miten selität sen, että suurin osa lapsista kokee hankaluuksia matikan kanssa ja sitten on sinunlaisia, jotka eivät osaa selittää mitään kaavoja kellekään koska ei ole itselleenkään koskaan tarvinnut selittää; sitä vain osaa. Et sinäkään kuitenkaan kaikessa ole hyvä. Miltä tuntuisi, kun et tajua tai osaa jotain ja joku tulee sanomaan että sulla on pakko olla jokin sairaus?
Nämä samaiset lapset jotka eivät omaa matikkapäätä voivat olla missä tahansa muussa asiassa vaikka kuinka hyviä.
Mutta teissä matemaatikoissa on se ongelma, että kuvittelette että matematiikka on kaikista tärkein ja että matematiikka määrittää sen, onko tyhmä vai fiksu ja että, tässä sinun letkautuksessasi, onko jokin sairaus.
Ei pidä paikkaansa. Suurimmalla osalla EI TODELLAKAAN ole ongelmia yläkoulun matikassa. Ei kaikki tietenkään kymppiä saa, mutta pahiten ongelmissa olevilla on ongelmia lähes poikkeuksetta myös kielissä, äidinkielessä, reaaliaineissa eli siis kaikissa lukuaineissa. Jos on 10 ongelmatapausta matikassa, niin yhdeksällä on ongelmia myös muissa lukuaineissa. Samalla tavalla kuin 10 kieliongelmasta -> yhdeksällä matikka ongelmaista vähintään porukassa. Oppimisvaikeudet kasautuu ja on muuten perinnöllisiä...
Mihin nuo tilastosi perustuvat?
En ole se jolle vastasit, mutta tyttäreni on 8:lla ja hänen keskiarvonsa on 8,7. Matematiikka on ainoa oppiainen jonka kanssa pitää tehdä moninverroin töitä ja kulkea tukiopetuksessa. itse olin samanlainen, eli esim. kielet kymmpejä, muut ysejä ja matikka 7.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin matikkaa opetettiin helmitauluilla. Mahtaako sellaisia löytyä enää mistään?
Mutta helmet tai mitkä tahansa pikkuesineet ilman tauluakin voisivat auttaa tuon tason yhteen- ja vähennyslaskujen hahmottamisessa. Jos on 60 helmeä ja otan pois 24, montako jää.
Taskulaskin voi auttaa myös, kun siinä voi laskea itse keksimiään laskutehtäviä ja näkee heti, mikä tulee tulokseksi. Se voi auttaa asioiden hahmottamisessa. Jos on hyvä muisti, laskut jäävät mieleen.
Ei se auta,pitää osata ymmärtää,onko vastaus oikein!
Käytän laskinta ja silti olen epävarma onko oikein!
Vierailija kirjoitti:
Matikka sujuu parhaiten laskuhumalassa.
Laskutelineetkin saattavat auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni lukiolainen tulisi mielellään teitä opettamaan kotiin, yhdessä lasta ja äitiä. Laita ilmoitus paikalliseen Facebook-ryhmään tai vaikka kaupan ilmoitustaululle. Tarjoa esim. 20€/opetuskerta ja etsi opettajaksi joku pitkän matikan lukija, joka on aina tykännyt matikasta. Se motivoi lastakin yrittämään enemmän.
Eihän nämä ruikuttajat omista 20 euroa
Aloitus on vuodelta 2017.