Joka päiväinen painajainen, matikanläksyt. lapsi ei osaa enkä minä osaa auttaa!

Minulla oli myös haasteita matikan kanssa. Ratkaisin asian opiskelemalla itse opetettavat asiat  lapsen kirjasta ja lainasin kirjastosta mm. tämän kirjan. 

https://www.adlibris.com/fi/kirja/koululaisen-matematiikkakirja-9789523…;

Myös lapsesi opettajalta voit kysyä vinkkejä hyvitä lisämateriaaleista ja nettisivustoista. Nykyään on onneksi tosi paljon hyödyllisiä kirjoja ja verkko-oppaita ym.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aivoista ei ole muuten tähän päivään mennessä löytynyt erillistä aluetta joka olisi vastuussa matemaattisista kyvyistä

Matematiikka on kytköksissä musikaaliseen lahjakkuuteen. Monet matikan supernerot ovat osanneet soittaa jotain soitinta erityisen hyvin. Lisäksi matemaattiset kyvyt ovat yhteydessä tasapainoon. Lapsi, joka on pienenä päässyt kiipeilemään ja juoksentelemaan ja tasapainoilemaan, on parempi matikassa kuin paikallaan möllöttäjät.

Jos tää on totta niin tää selittää paljon! Mä en oo ikinä oppinut kerto- ja jakolaskuja eli muutenkin matikka takkusi tosi pahasti. Laulaminen ja soittaminen on myös tosi haastavaa, kun en kuule niiden nuottien/melodian yms eroja. Ja lapsena en ikinä kiipeillyt missään, vaan mieluummin luin kirjaa. Tosin nyt aikuisenakin mulla on tosi huono tasapaino, enkä muista oonko vältellyt kiipeilemistä siitä syystä lapsena - vai miten nää syy-seuraussuhteet mun kohdalla menee.

Lukihäiriötä mulla ei kuitenkaan tutkitustikaan ole ja luen tosi nopeasti. Kielellisestikin olen lahjakas ja tykkään opetella vieraita kieliä, koska se on mulle helppoa. Eli en oo täysin imbesilli kaikessa, mutta toi matikka/musiikki/tasapaino on surkeaa.

No eihän tässä ole mitään ongelmaa: äiti laittaa viestin wilmassa opettajalle, ettei osaa auttaa kotona laskuissa, joten voisiko opettaja koulussa käydä asiat lapsen kanssa huolella läpi vaikkapa tukiopetuksessa.

That´s it, so simple! Kyllä se siitä, kunhan ap, tekee noin. Kohta lapsi laskee kyseisiä laskuja kuin paraskin neropatti!

Olen lukenut joistain tutkimuksista, että matematiikan oppimisen kannalta on haitallista ajattelu, että on tai ei ole laskupäätä. Dysleksia on asia erikseen, mutta jos on muuten vain huono matematiikassa, niin jos ajattelee, että minulla on huono matikkapää, enkä voi oppia matematiikkaa, niin ei jaksa edes yrittää. Myös se että ajattelee, että on hyvä matikkapää, voi aiheuttaa sitä että ajattelee, että ei minun tarvi harjoitella, kun se on geeneissä. Tutkimuksien mukaan matematiikassa menestymiseen vaikuttaa enemmän ahkeruus ja positiivinen asenne kuin "matikkapää".

Minä taas olen musikaalinen (mutta en osaa laulaa), osaan soittaa nuoteista / ilman nuottejakin eikä se tuota mitään vaikeuksia.

Matikkapäätä ei ole yhtään.

Lapsena hurjasteltiin maalla, mentiin pitkin metsiä ja peltoja, kiipeiltiin ja kisailtiin. Liikunnallinen lapsuus siis.

Tyttärelläni oli sama juttu, alkuun jaksoin kannustaa ja tsempata. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin itteäkin ärsyttää ja mietin monesti, että on vaan laiska yrittämään tai ei viitsi keskittyä. Yläasteella kävi säännöllisesti tukiopetuksessa, monesti meni kympin aamuina kahdeksaksi kouluun, että ehti saada tukiopetusta. Tässä kohtaakaan en itse tajunnut asiaa kyseenalaistaa vaan totesin juurikin tuon että ei vaan ole matikkapäätä tytölle suotu.

Kun tyttö siirtyi toiselle asteelle teetettiin kaikille lukihäiriötestit ja kävi ilmi, että tytön tekninen lukutaito on ihan minimaalinen ja syy miksi muissa aineissa ei tullut vastaavia ongelmia oli se että vastaavasti se toinen lukutaito (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) oli tyttärellä ihan huippupisteillä ja lisäksi hänellä on äärettömän hyvä muisti kuultujen asioiden muistamisessa ja nämä ominaisuudet olivat kompensoineet tätä häiriötä kaikissa muissa aineissa paitsi matematiikassa.

Nykyään suhtautuu matematiikkaan aivan eri tavalla eikä se aiheuta ahdistusta, kun tietää että voi kysyä apua, jos ei ymmärrä ja saa myös tukiopetusta todella matalalla kynnyksellä koulun puolesta.

Itsellä tietysti kova paikka, kun en koskaan tajunnut tätä asiaa viedä eteenpäin, niin että apua olisi voitu saada jo aikaisemmin. Tuo lukihäiriö vaikutti tyttöön koko yläasteen ja usein itki tehtävien äärellä sitä kuinka tyhmä hän on kun ei vaan tajua ja kaikki muut tajuaa. Toivoisin todella, että tuo testi olisi tehty kaikille jo ala-asteella...

Vierailija kirjoitti:

Muodonmuutosohjelmassa Palanderit meikattiin vanhaksi. Siinä ohjelmassa Riina-rouvalla tuotti vaikkeuksia laskea kuinka vanhoja hänen lapsensa ovat muutaman kymmenen vuoden päästä. Kalle tuli apuun laskutoimituksessa.

Riina vaikuttaa huonoista matematiikkataidoistaan huolimatta ihan skarpilta täyspäiseltä ihmiseltä.

Niin, onhan se ihme jos matikkataidoton on muuten skarppi ja täyspäinen.

Vierailija kirjoitti:

Tuon on pakko olla jokin sairaus. Peruskoulun matikassa ei ole mitään vaikeaa missään vaiheessa. 

Jos edes vähennyslaskuja ei osaa, niin sitten sinun pitää lopettaa se opettaminen, koska annat ihan väärän signaalin matikasta. Ja hankit jostain tukiopetusta tytölle, jos sattuisi, että omena olisi tippunut hieman kauemmas.

Ai ei ole vaikeaa esimerkiksi yläasteen matikka? Kyllä sitä vaan useampi lapsi tarvitsee tukiopetusta tai on vaikeuksia. Miten selität sen, että suurin osa lapsista kokee hankaluuksia matikan kanssa ja sitten on sinunlaisia, jotka eivät osaa selittää mitään kaavoja kellekään koska ei ole itselleenkään koskaan tarvinnut selittää; sitä vain osaa. Et sinäkään kuitenkaan kaikessa ole hyvä. Miltä tuntuisi, kun et tajua tai osaa jotain ja joku tulee sanomaan että sulla on pakko olla jokin sairaus?

Nämä samaiset lapset jotka eivät omaa matikkapäätä voivat olla missä tahansa muussa asiassa vaikka kuinka hyviä. Mutta teissä matemaatikoissa on se ongelma, että kuvittelette että matematiikka on kaikista tärkein ja että matematiikka määrittää sen, onko tyhmä vai fiksu ja että, tässä sinun letkautuksessasi, onko jokin sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Tuon on pakko olla jokin sairaus. Peruskoulun matikassa ei ole mitään vaikeaa missään vaiheessa. 

Jos edes vähennyslaskuja ei osaa, niin sitten sinun pitää lopettaa se opettaminen, koska annat ihan väärän signaalin matikasta. Ja hankit jostain tukiopetusta tytölle, jos sattuisi, että omena olisi tippunut hieman kauemmas.

Ai ei ole vaikeaa esimerkiksi yläasteen matikka? Kyllä sitä vaan useampi lapsi tarvitsee tukiopetusta tai on vaikeuksia. Miten selität sen, että suurin osa lapsista kokee hankaluuksia matikan kanssa ja sitten on sinunlaisia, jotka eivät osaa selittää mitään kaavoja kellekään koska ei ole itselleenkään koskaan tarvinnut selittää; sitä vain osaa. Et sinäkään kuitenkaan kaikessa ole hyvä. Miltä tuntuisi, kun et tajua tai osaa jotain ja joku tulee sanomaan että sulla on pakko olla jokin sairaus?

Nämä samaiset lapset jotka eivät omaa matikkapäätä voivat olla missä tahansa muussa asiassa vaikka kuinka hyviä.

Mutta teissä matemaatikoissa on se ongelma, että kuvittelette että matematiikka on kaikista tärkein ja että matematiikka määrittää sen, onko tyhmä vai fiksu ja että, tässä sinun letkautuksessasi, onko jokin sairaus.

Voi olla kyseessä dyskalkulia, niin äidillä kuin tyttärelläkin. Sen voi testauttaa, ja saa apua tehtävien suorittamiseen! Itkeä ei kannata, vaan hakea apua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon on pakko olla jokin sairaus. Peruskoulun matikassa ei ole mitään vaikeaa missään vaiheessa. 

Jos edes vähennyslaskuja ei osaa, niin sitten sinun pitää lopettaa se opettaminen, koska annat ihan väärän signaalin matikasta. Ja hankit jostain tukiopetusta tytölle, jos sattuisi, että omena olisi tippunut hieman kauemmas.

Ai ei ole vaikeaa esimerkiksi yläasteen matikka? Kyllä sitä vaan useampi lapsi tarvitsee tukiopetusta tai on vaikeuksia. Miten selität sen, että suurin osa lapsista kokee hankaluuksia matikan kanssa ja sitten on sinunlaisia, jotka eivät osaa selittää mitään kaavoja kellekään koska ei ole itselleenkään koskaan tarvinnut selittää; sitä vain osaa. Et sinäkään kuitenkaan kaikessa ole hyvä. Miltä tuntuisi, kun et tajua tai osaa jotain ja joku tulee sanomaan että sulla on pakko olla jokin sairaus?

Nämä samaiset lapset jotka eivät omaa matikkapäätä voivat olla missä tahansa muussa asiassa vaikka kuinka hyviä.

Mutta teissä matemaatikoissa on se ongelma, että kuvittelette että matematiikka on kaikista tärkein ja että matematiikka määrittää sen, onko tyhmä vai fiksu ja että, tässä sinun letkautuksessasi, onko jokin sairaus.

No mutta ap:n lapsihan oli 9-vuotias ja tällöin on kai kolmannella? Tuolloin laskut eivät ole vaikeita. Tosin uskon tämänkin ap:n olevan provo. Ensinnäkin jos jollain olisi vaikeuksia opettaa tai laskea kolmannen luokan laskuja en usko että tulisi tänne kertomaan ja tuokin esimerkki että joku miinus lasku meni väärin , mitä se todistaa, ei mitään. Kyllä minkäkin joskus lasken väärin jonkun idioottimaisen helpon plus tai miinus laskun mutta pystyn kuitenkin opettamaan kahdeksasluokkalaista paljon monimutkaisemmissa laskuissa.

Tosi asia on että moni näistä tämänkin ketjun av matemaatikoista jotka kehuvat selviävänsä vaikka mistä laskutoimituksista eivät todellisuudessa saisi edes vitosta jos heille lykättäisiin yläasteen matematiikan koe käteen. Veikkaan että yli puolet täällä ei osaa edes tavallisimpia prosenttilaskuja. Tämä on varsinaisten paskanjauhajien palsta...

Kamalia kommentteja! Kuulostaa matematiikan oppimisvaikeudelta eli dyskalkulialta, ei tyhmyydeltä. Kuten lukivaikeus, myös matematiikan oppimisvaikeus on ainakin jossain määrin perinnöllistä. Saahan lapsi koulussa tukiopetusta ja onhan erityisopettaja tietoinen asiasta? Ap, vaadi lapselle tukea koulusta ja käy lukemassa lisätietoa täältä: http://www.lukimat.fi/matematiikka Myös tuo jonkun mainitsema Ekapeli matikka kannattaa ottaa käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

En oppinut ikinä jakolaskua enkä kertotaulua, kaikki muukin matikassa tökkii. olen nyt 38v. Ja 9v tyttären matikanläksyt ovat ihan hirveä painajainen, tyttö itkee ja minuakin alkaa itkettää ! Teen parhaani mutta kun en..

ESim. 60-24, sain sormilla laskemalla 47 ja väärinhän se oli ! Olenkin laittanut Wilman ettei lasta saa syyttää huonosti tehdtstä matikaläksystä .

Huono Provo. Todella huono.

Vierailija kirjoitti:

En oppinut ikinä jakolaskua enkä kertotaulua, kaikki muukin matikassa tökkii. olen nyt 38v. Ja 9v tyttären matikanläksyt ovat ihan hirveä painajainen, tyttö itkee ja minuakin alkaa itkettää ! Teen parhaani mutta kun en..

ESim. 60-24, sain sormilla laskemalla 47 ja väärinhän se oli ! Olenkin laittanut Wilman ettei lasta saa syyttää huonosti tehdtstä matikaläksystä .

Hetkinen, olet saanut esikoisesi jo 26-vuotiaana. Se on aika nuorena, näin nykymittapuulla. Se voi olla toki syy siihen, että hänellä ei ole matikkapäätä.

Ps. itse sain 29-vuotiaana esikoisen ja toisen 32-vuotiaana. Kellään meistä kolmesta ei ole ollut koskaan vaikeuksia matikassa 

Inhoon numeroita ja numero matikassa oli sen mukainen ja poika taas on matikassa etevä monessa muussa aineessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oppinut ikinä jakolaskua enkä kertotaulua, kaikki muukin matikassa tökkii. olen nyt 38v. Ja 9v tyttären matikanläksyt ovat ihan hirveä painajainen, tyttö itkee ja minuakin alkaa itkettää ! Teen parhaani mutta kun en..

ESim. 60-24, sain sormilla laskemalla 47 ja väärinhän se oli ! Olenkin laittanut Wilman ettei lasta saa syyttää huonosti tehdtstä matikaläksystä .

Hetkinen, olet saanut esikoisesi jo 26-vuotiaana. Se on aika nuorena, näin nykymittapuulla. Se voi olla toki syy siihen, että hänellä ei ole matikkapäätä.

Ps. itse sain 29-vuotiaana esikoisen ja toisen 32-vuotiaana. Kellään meistä kolmesta ei ole ollut koskaan vaikeuksia matikassa 

Tuossa kommentissa ei ollut nyt päätä eikä häntää. Ja oliko tuo ap:n 9v. siis esikoinen? Eli saatu 29 vuotiaana. Tää on taas ihan hämärä ketju. Mutta tosiaan kyllä yläasteen matikka on ihan eri kun ala-asteen....

Provo. Suomessa ei voi olla ihmisiä, jotka eivät osaisi jako- ja kertolaskusta. Ei tuollaista voi ollakaan, että ihan itku tulisi peruskoulun tehtävien edessä. Nehän ovat lapsille suunnattuja! Eri asia joku korkeampi yliopistomatematiikka.

Jos vangemmalla on joku paha vamma, joka estää matematiikan oppimista, niin palkkaa joku vanhempi koululainen tekemään läksyt lapsen kanssa.

Ei sun pidä niitä laskuja lapsen kanssa tehdä tai tarkistaa. Sun homma on kysyä, onko läksyt tehty ja patistaa niitä tekemään, jos vastaus on ei. Koulussa tarkistetaan läksyt.

Jos lapsella on paljon laskuja väärin, niin opettaja ymmärtää antaa hänelle tarkempia neuvoja. Mistä se opettaja voi tietää, että lapsella on ongelmia, jos sinä siivoat ne maton alle?

Saattaa olla kyse myös dyskalkuliasta, numeroiden hahmottamishäiriö, joka on vähän niinkuin lukihäiriö. Suomessa huonosti tunnettu, maailmalla sitäkin paremmin ja englanniksi siitä löytyy enemmän tietoa. Voi pyytää koululta, että se testataan. Monesti kouluilla ei ole aavistustakaan, että sellaistakin on olemassa. 

Itse pidin vuosia tytärtäni vain laiskana ja tyhmänä, kunnes kuulin dyskalkuliasta ja se testattiin, yksityisellä. 

Matematiikkaa ei ole mahdotonta oppia, mutta aivot toimivat hieman eri tavalla kuin ns normaalin ihmisen. Voi olla, että ap:kin matematiikan oppishäiriön taustalla on dyskalkulia.

Vähennyslaskun 40-26 lasken niin, että vähennän ensin 40-20=20 ja siitä pois 6 tekee 14. Jos ei tuota pysty laskemaan, en usko, että mikään tukikurssi enää auttaa. Yhteen- ja vähennyslaskua on jo ekaluokalla. Ja peruslaskutoimituksia jauhetaan koko peruskoulun läpi ja paljon. Yksinkertaisesti tyhmiä ja vajaaälyisiä on ja aika paljonkin. En usko kaikkien diagnooseihin, mutta ainahan niitä on ollut! Ennen oli apukoulut, mutta nykyään kaikki mukana, ja opettaja ei mitenkään ehdi kaikkien vieressä ola neuvomassa ,un luokassa on paljon muitakin "diagnoosin" saaneita.