Lue keskustelun säännöt.
Laitatteko ruokaa mistä ei perhe tykkää?
Taas pitäisi miettiä ruokalistaa mutta se on suht haastavaa kun muut ei pidä oikein mistään. Miten te valitsette ruuat mitä laitatte?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
En tee sellaisia ruokia. Olen opettanut perheeni syömään monennäköisiä ja -makuisia ruokia, joten meillä käy kaikki ruoat, mistä itsekin pidän :)
Missä perheesi opettelee niihin makuihin, joista et itse pidä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laita. Kuuntelen toiveita tiettyyn määrään asti. En ole toisaalta kasvattanut lapsistani nirsoja, joten homma on melko helppoa, oikeastaan kaikki käy. Toinen lapsistani ei yleensä kauheasti tykkää, jos esim. lihapullat ovat kastikkeessa, mutta hänelle ne on helppo jättää erikseen ja syö hän niitä kastikkeen seassakin tarvittaessa.
Sinuna en ap lähtisi liikaa säätämään. Oletan sinun olevan tuo nelonen?
Jos yksi ei tykkää kovin mausteisesta, tekisin ruuan hänen mukaansa, ottaisin sitä erikseen hänelle annoksen ja lisäisin muille maustetta. Vegaanille ostaisin valmisruokia tai kehottaisin opettelemaan ruuanlaittoa (meillä kyllä tehdään aika lailla kasvisruokia, joten tekisin niitä isompia satseja ja laittaisin pakkaseen).
Tätä rataa. ÄLÄ ala kumminkaan kaikille kokata erikseen. Joku raja vaivannäöllekin.
Teen. Meillä ei syötäis mitään, tai no ehkä makaronilaatikkoa, jos kuuntelisin aina sitä mikä on kenestäkin pahaa. 3 lasta, joista kaikki tykkää ihan eri tyyppisistä ruuista. Yksi inhoaa keittoja ja kiusauksia yms. toinen vihaa kalaruokia ja kastikkeita ja kolmannelle sais mausteena olla pelkkä suola ja eläis kurkulla ja tomaateilla jos antaisin.
Joo 18 vuotta joka päivä. Kiitos kaikesta oli se että lähti pakoon kun oli niin pahaa. Muutti siis pois mut siistii kun kukaan valita enää
T.yh mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti laittoi useinkin ruokaa josta en tykännyt, tyyliin läskisoosia, perunaa ja lihakastiketta, ruokia jotka sisältävät sipulia. Syynä oli se, että isä tykkäsi näistä. Kun muutin omilleni en pitkään aikaan syönyt perunaa ja sipulia en voi sietää edelleenkään.
Voi olla että kaikki ei ole kaikkien herkkua mutta aina syödään.
Joskus pienempinä lapset saattoivat jälkikäteen sanoa ettei joku ruoka ollut ihan herkkua. Silti saatoin tehdä sitä vaikka 2kk välein.
Meillä toimi hyvin 6 vkon ruokalista. Nyt enää kuopus kotona ja kun mies vastaa usein arkiruuista tulee kaikenlaisia herkullisia kokeiluja, viimeksi chorizo- papupata ja myskikurpitsa-kanapata. Molemmat järjettömän hyviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä laitan. Ja laitan sellaista mistä itse en tykkää. Taidanpa varmaan laittaa joskus sellaistakin mistä kukaan ei tykkää, siihen saattaa tottua.
Tuo on pötypuhetta,"siihen saattaa tottua". Edelleenkin inhoan lihaa,enkä ole siihen tottunut. Ällöttää kaikki kokkiohjelmatkin jossa tehään lihaa. Liha on MUN mielestä kauheaa!
JA nykyaikana kun puhutaan ilmastonmuutoksesta,se alkaa o keittiövalinnoilla!
Tehdään yhetinen lista,johon merkataan ruuat joita KAIKKI syövät ja tehdään sen mukaan.
Ei tule hävikkiä.
Ja lohattomana meillä tehhään ruuat sillai että tehhään ruoka lihaa vaille valmiiksi,sitten otan osani ja sitten laitetaan lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Äiti laittoi useinkin ruokaa josta en tykännyt, tyyliin läskisoosia, perunaa ja lihakastiketta, ruokia jotka sisältävät sipulia. Syynä oli se, että isä tykkäsi näistä. Kun muutin omilleni en pitkään aikaan syönyt perunaa ja sipulia en voi sietää edelleenkään.
Mun inhotus lapsena oli se lihapullataikinan sipulinpalat!
Mutta jostain syystä olen rakastanut sipulia koko aikuisiän - silppuan sen joko tosi pieneksi tai haudutan kunnes hajoaa liemeen. Koskaan ei ole tarvinnut järsiä väkeviä sipulinpaloja. Meillä taas lapset söivät sipulia raakanakin jo pienenä
48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee sellaisia ruokia. Olen opettanut perheeni syömään monennäköisiä ja -makuisia ruokia, joten meillä käy kaikki ruoat, mistä itsekin pidän :)
Missä perheesi opettelee niihin makuihin, joista et itse pidä?
MIKSI pitäisi opetella makuihin joista ei joku tykkää,ei se ole mkään merkki siitä että se toinen oppisi siitä tykkäämään jos saisi maistaa.
Meillä on aina laitettu ruokaa yhdessä. Jostain syystä se perunakin maistuu paremmalle, jos sen on itse kuorinut. Itse en tykkää voimakkaista mauista, niin pitsa on sitten kans aina maustettu sillei "jokaiselle oma pala". Alakynteen olen hiljalleen jäänyt, muksut ja iskä tykkää oliiveista ja homejuustosta, mutta tarkasti katsovat, ettei minun palaan tule "pahaa".
Oma kokemus on, että jos mukulat saa keittiöön kokkaamaan, niin syövät sitä mitä tekevät; nähtävästi myös oliiveja ja homejuustoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitan tehdä sellaista mistä kaikki tykkää. Yksi ei syö kiusauksia, meillä ei ole kiusauksia. Yksi ei syö perinteisiä keittoja, niitä ei ole enää. Yksi on kasvissyöjä, hänelle on aina omat ruuat. Minä en tykkää makaronilaatikosta, sitä ei ole koskaan.
Meillä kaikki syö kaikkea... Jotain vähemmän ja jotain enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun perheessä kukaan muu kuin minä itse ei pidä tekemästäni ruuasta. Niinpä olenkin delegoinut kokkauksen miehelle, jonka ruuat kelpaavat kaikille. :)
Meillä ei ole makuvammaisia.
Kaikkea syödään, mitä nokan eteen laitetaan.
Meillä "ei tykätä" on täysin vieras käsite.
Pitäis olla muissakin perheissä. Kasvatuksesta kiinni. Jos vanhemmat on makuvammaisia nirsoja, niin kakarat on kans.
On tiettyjä ruokia, joista ei pidä kuin yksi perheenjäsen, ehkä vain minä itse ja muut suorastaan inhoavat. Sellaisia tehdään harvoin eli silloin, kun vain siitä ruuasta pitävä on sitä syömässä.
Muuten tehdään tavallisia arkiruokia, eikä kaikki aina niistä pidä, mutta syövät kuitenkin. Jo lapsena ovat saaneet itse tehdä mieleistään ruokaa silloin, kun on tarjolla jotain inhokkiruokaa. Niinpä ovat oppineet valmistamaan itselleen omia herkkuruokiaan pienestä pitäen eikä ne ole edes sen haastavampia kuin makkaraperunat = ranskanperunoita ja makkaraa uunissa paistettuna tai purkkihernekeittoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina laitettu ruokaa yhdessä. Jostain syystä se perunakin maistuu paremmalle, jos sen on itse kuorinut. Itse en tykkää voimakkaista mauista, niin pitsa on sitten kans aina maustettu sillei "jokaiselle oma pala". Alakynteen olen hiljalleen jäänyt, muksut ja iskä tykkää oliiveista ja homejuustosta, mutta tarkasti katsovat, ettei minun palaan tule "pahaa".
Oma kokemus on, että jos mukulat saa keittiöön kokkaamaan, niin syövät sitä mitä tekevät; nähtävästi myös oliiveja ja homejuustoa...
Tämä! Miksi suotta jättää tekemättä sellaisia ruokia, joista he eivät pidä, kun voi antaa heille mahdollisuuden tehdä ruokaa itse, joskus vain itselleen silloin, kun perheelle on tarjolla jonkun inhokkiruokaa ja koko perheelle silloin, kun vakituinen kokki ei ole kotona.
Kyllä meillä tehdään myös sellaisia ruokia joista joku ei tykkää. Esim. poika ei tykkää pinaattiletuista mutta olisi aika epäreilua että muut ei koskaan saisi sitä. On nimittäin tosi hyvää itse tehtynä. Meidän poika söisi vain pastaa, muroja, leipää, hedelmiä ja proteiineja.
Pienestä pitäen pitäisi lapsille opettaa, että ruuasta puhutaan kunnioittaen, vaikka ei sitä söisi tai ei tykkäisi. Köyhän nuoruuden eläneenä on äärimmäsen ikävää joskus kuunnella, kun lapset yököttelevät ruokapöydässä ja kun yksi sanoo yök, niin toisetkin matkivat.
Näin minäkin teen. Tykkään itse joistain niin erikoisista jutuista, ettei niitä viitsi muille edes tyrkyttää, vaan teen suosiolla itselleni sitä herkkua ja muille jotain muuta. Lisäksi tykkään itse enemmän kasvispainotteisista ruuista ja miehellä pitää aina olla lihaa.