Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laitatteko ruokaa mistä ei perhe tykkää?
Taas pitäisi miettiä ruokalistaa mutta se on suht haastavaa kun muut ei pidä oikein mistään. Miten te valitsette ruuat mitä laitatte?
Kommentit (79)
Kahden lauseen väliin tulee virkkeessä pilkku. Jos pilkun jälkeen on mikä/mitä -pronomini, se viittaa koko edelliseen lauseeseen. Ap siis kysyi, "eikö perhe pidä siitä, että valmistatte ruokaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen mitä haluan, koska teen sen korvauksetta. Syökööt tai olkoot nälässä. Hirmu kiltisti aina syövät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teen välillä. Jos vaikka kokeilen jotain uutta, niin enhän voi tietää tykkääkö esim lapset siitä. Saatan myös tehdä toisen ja kolmannenkin kerran samaa ruokaa, ehkä hieman varioiden, tai sitten ihan vaan sitä samaa, kun tiedän että totutteluun voi mennä useampi kerta. Toki koitan katsoa ettei monta ateriaa peräjälkeen ole jotain kokeiluja ja lapset päivätolkulla nälkäisiä.
Meillä lapset ovat kaikkiruokaisia. Pienestä asti on totutettu monenlaiseen ruokaan. Myös mausteiseen ihan vauvasta asti. Ei ole ollut erikseen lasten ruokia, tyyliin vanhemmat syö graavilohta ja lapset kalapuikkoja... Mielestäni esim joku laivan buffetin lastenpöytä on lasten väheksymistä.
Näin meilläkin on tehty aina, mutta lapset eivät silti ole kaikkiruokaisia, vaan keskimääräistä nirsompia. On kyllä aika rasittava piirre.
Meillä ei pakotetata, mutta kannustetaan maistamaan. Uusia asioita ei saa tyrmätä maistamatta. Ihan vaikka pelkkä nuolaisu riittää. On ollut palkitsemissysteemejä kun olivat pieniä, mutta ei enää nyt isompana. Nyt vaan puhutaan siitä, miksi olisi hyvä osata syödä erilaisia ruokia ja makuja.
Ja kyllä, käydään myös syömässä ravintolassa. Kyläillään sukulaisilla ja ystävillä, joten ruokaa on aina syöty muuallakin kuin kotona, ja kotona on aina otettu ruoanlaittoon mukaan, mutta kun ei niin ei... 😑
En tee inhokkeja, mutta terveellisyydestä en tingi. Meillä on käytössä systeemi, että kukin vuorollaan saa ehdottaa viikonloppuna mitä laitetaan ruoaksi. Kokki sitten lisukkeilla soveltaa, jos muuten aina syötäisiin kalapuikkoja. Ateriatoivomuksia voi esittää muulloinkin. ” mun tekis mieli” ... ja siitä voi sitten johdatella ... ”pinaattia en ainakaan syö” ... jos tekisinkin feta-pinaatti-piirakkaa? .. ”JOO! TEE”
Äitinä en tee perheen inhokkiruokia, koska en tee omia inhokkiruokiakaan.
En tee. Joskus harvoin saatan tehdä itsetteni vaikkapa kaalilaatikkoa mutta en usein viitsi. Toinen lapsi on nirso ja alipainoinen, toinen syö kaikkea ja on niin ikään hoikka. Itse syön kaikkea, paitsi sisäelimiä. Eivät mene alas. Mies syö kaikkea, paitsi ei kaalia, mitään kaalia. Enimmäkseen tympii ruoanlaitto, kun nirsoilijan ehdoilla pitkälti mennään. Joo, olen kokki ja meillä on on ollut monipuolista ruokaa tarjolla aina, mutta ei kelpaa. Ihan vauvasta asti on syöminen ollut ongelma, ja nyt teininä pahentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syödään sitä ruokaa, mistä pidetään. Miksi ihmeessä pitäisi tehdä jotain, mistä kukaan ei pidä?
Usein teen aikuisten ruuan ja lasten ruuan erikseen. Aikuiset nauttivat esim. sieniruuista ja lapset sitten esim. makaronilaatikosta. Minä en syö makaronilaatikkoa eivätkä lapset syö sieniä, joten järkevää on jakaa nämä.
Jep. Tänään laitoin ison satsin lasagnea, muu perhe ei ollenkaan tykkää lasagnesta. Syön jämiä sitten ensi viikon ajan töissä.
Ollaan sovittu, että lounas, päivällinen tai molemmat on ruokaa, jota kaikki edes vähän viitsivät syödä. Koko perhe osallistuu viikon ruokalistan tekoon ja kaikki saavat edes jotain lemppariruokaa (myös me aikuiset). Yleensä se tosin menee niin, että lapset keksivät sen yhden safkan per nenä, mies ehdottaa yhtä ruokaa ja sitten minä päätän loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen niin huonoa ruokaa, että mun ei tarvi nykyään kokata ollenkaan.
Siivoankin huonosti, siksi ei tarvi sitäkään enää tehdä.
Vaippaakaan en osaa vaihtaa.
En pestä pyykkiä.
En osaa mitään, joten en tee.
Rouva saa ihan vapaasti olla olevinaan tehokas.
Meidän perheessä on vain minä ja lapsi. Joskus saattaa sanoa ettei halua jotakin tiettyä ruokaa, mutta kummasti sitten kuitenkin syö ja siinä vaiheessa myöntää, että hyvää on, olisi vaan tehnyt mieli jotain muuta. Useimmiten kuitenkin syödään mitä molemmat haluaa, lapsi tykkää monipuolisesta ruoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään sitä ruokaa, mistä pidetään. Miksi ihmeessä pitäisi tehdä jotain, mistä kukaan ei pidä?
Usein teen aikuisten ruuan ja lasten ruuan erikseen. Aikuiset nauttivat esim. sieniruuista ja lapset sitten esim. makaronilaatikosta. Minä en syö makaronilaatikkoa eivätkä lapset syö sieniä, joten järkevää on jakaa nämä.
Tiesitkö että lapsella tai kellä vaan kestää noin 17 kertaa maistaa esim. sieniä eri tavoin valmistettuja ennen kuin voi sanoa, että ei oikeesti tykkää? Meillä lapset syö samaa kuin aikuiset, se on alkuun vaatinut vähän totuttelua tietysti, mutta nyt on ruokailu helppoa ja ei huolta, ettei lapset opi syömään monipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syödään sitä ruokaa, mistä pidetään. Miksi ihmeessä pitäisi tehdä jotain, mistä kukaan ei pidä?
Usein teen aikuisten ruuan ja lasten ruuan erikseen. Aikuiset nauttivat esim. sieniruuista ja lapset sitten esim. makaronilaatikosta. Minä en syö makaronilaatikkoa eivätkä lapset syö sieniä, joten järkevää on jakaa nämä.
Nii nää on näitä lapsia joista kasvaa aikuisia, jotka sitten syövät vaan sitä makaronilaatikkoa ja syöttävät samaa omille lapsilleen.
Mun vanhemmat teki samalla tavalla ja opettelin itse sitten vasta päälle 20-vuotiaana syömään kasviksia yms kun omat lapset syntyivät. Meidän lapset syövät hyvällä ruokahalulla samaa kuin me aikuisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tee. Joskus harvoin saatan tehdä itsetteni vaikkapa kaalilaatikkoa mutta en usein viitsi. Toinen lapsi on nirso ja alipainoinen, toinen syö kaikkea ja on niin ikään hoikka. Itse syön kaikkea, paitsi sisäelimiä. Eivät mene alas. Mies syö kaikkea, paitsi ei kaalia, mitään kaalia. Enimmäkseen tympii ruoanlaitto, kun nirsoilijan ehdoilla pitkälti mennään. Joo, olen kokki ja meillä on on ollut monipuolista ruokaa tarjolla aina, mutta ei kelpaa. Ihan vauvasta asti on syöminen ollut ongelma, ja nyt teininä pahentunut.
No mitäs olet mennyt nirsoiluun mukaan? Meillä eskarilainen nirsoili, ei halunnut kasvisruokia ja muistakin nirsoili. Olisi halunnut vaan makaronia. No minä sitten pistin koko kesälomaksi makaronin pannaan ja syötiin ruokia, joissa paljon hänen inhokkejaan (eli kaikki normaali ruoka). Yksi kesä meni ja sen jälkeen ihan itse toivoo parsakaalia, perunaa yms normaaleja ruokia. Nykyään tokaluokkalainen ja syö erittäin monipuolisesti.
Huom. En kesän aikana kiinnittänyt huomiota syökö vai ei. Jos söi en kehunut. Jos ei syönyt niin en ollut moksiskaan.
Kyllä ruoka on sellainen asia, että jos sitä ei osaa kunnioittaa niin saa olla ilman. Näin meillä.
Lasten kanssa juttelemme ruuasta yhdessä. Jokainen saa toivoa ruokia ja raaka-aineita. Usein kokkaamme yhdessä tai joku yksin kokkaa. Välillä tulee juttuja, mitkä eivät onnistu niin hyvin tai raaka-aineita, mikä ei ole jonkun mieleen. Mikäli on jotain mistä joku ei tosiaan tykkää, niin vältämme sen tekemist porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset marisee kaikista ruuista, joten teen nykyään ruokaa jota itse haluan. Kun nautin siinä siitä ruoasta itse suuresti, lasten marina harmittaa huomattavasti vähemmän. Mies syö mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee. Joskus harvoin saatan tehdä itsetteni vaikkapa kaalilaatikkoa mutta en usein viitsi. Toinen lapsi on nirso ja alipainoinen, toinen syö kaikkea ja on niin ikään hoikka. Itse syön kaikkea, paitsi sisäelimiä. Eivät mene alas. Mies syö kaikkea, paitsi ei kaalia, mitään kaalia. Enimmäkseen tympii ruoanlaitto, kun nirsoilijan ehdoilla pitkälti mennään. Joo, olen kokki ja meillä on on ollut monipuolista ruokaa tarjolla aina, mutta ei kelpaa. Ihan vauvasta asti on syöminen ollut ongelma, ja nyt teininä pahentunut.
No mitäs olet mennyt nirsoiluun mukaan? Meillä eskarilainen nirsoili, ei halunnut kasvisruokia ja muistakin nirsoili. Olisi halunnut vaan makaronia. No minä sitten pistin koko kesälomaksi makaronin pannaan ja syötiin ruokia, joissa paljon hänen inhokkejaan (eli kaikki normaali ruoka). Yksi kesä meni ja sen jälkeen ihan itse toivoo parsakaalia, perunaa yms normaaleja ruokia. Nykyään tokaluokkalainen ja syö erittäin monipuolisesti.
Huom. En kesän aikana kiinnittänyt huomiota syökö vai ei. Jos söi en kehunut. Jos ei syönyt niin en ollut moksiskaan.
Kyllä ruoka on sellainen asia, että jos sitä ei osaa kunnioittaa niin saa olla ilman. Näin meillä.
Kyllä se vaan on hermoja raastavaa seurata kun lapsella paino tippuu. Ei kaikki lapset taivu tuolla tavalla.
Meillä on yksi todella nirso lapsi, jonka ruokavalio koostuu vaan muutamasta jutusta, ja me muut emme jaksa aina syödä niitä samoja juttuja. Esimerkiksi hän ei siedä perunaa missään muodossa, mutta meillä on sitä pari kertaa viikossa. Silloin vaan tehdään perunan kanssa jotain sellaista mistä hän pitää, esimerkiksi lihapullia. Hän syö sitten niitä ja joka kertaa kuitenkin maistaa perunaa.
Mutta muuten kyllä me aika pitkälti samoja ruokia syömme viikosta toiseen ja kyllä, se on puuduttavaa. Mutta kun on n. 10 ruokaa jotka kelpaavat kaikille (miinus supernirsoilija), ei vaan jaksa lähteä kokeilemaan mitään uutta.
Voi luoja mä inhoan noita "minun lapseni on kaikkiruokainen, kyllä sinunkin lapsesi pitäisi olla" - kommenteja. Mulla on nirso lapsi, hän on vauvasta asti ollut. Hän ihan oikeasti oksentaa, jos joutuu syömään ruokaa, joka on vääränlaista esim koostumukseltaan, tämän saivat kokea appivanhempani eli lapsen isovanhemmat, jotka väkisin pakottivat lapsen laivalla maistamaan ruokia, joista lapseni ei pidä. Oli mukavaa muille kanssamatkustajille, kun pöytä lainehti oksennuksesta. Toiset ovat ihan oikeasti nirsoja ja siihen eivät mitkään poppakonstit pure.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee. Joskus harvoin saatan tehdä itsetteni vaikkapa kaalilaatikkoa mutta en usein viitsi. Toinen lapsi on nirso ja alipainoinen, toinen syö kaikkea ja on niin ikään hoikka. Itse syön kaikkea, paitsi sisäelimiä. Eivät mene alas. Mies syö kaikkea, paitsi ei kaalia, mitään kaalia. Enimmäkseen tympii ruoanlaitto, kun nirsoilijan ehdoilla pitkälti mennään. Joo, olen kokki ja meillä on on ollut monipuolista ruokaa tarjolla aina, mutta ei kelpaa. Ihan vauvasta asti on syöminen ollut ongelma, ja nyt teininä pahentunut.
No mitäs olet mennyt nirsoiluun mukaan? Meillä eskarilainen nirsoili, ei halunnut kasvisruokia ja muistakin nirsoili. Olisi halunnut vaan makaronia. No minä sitten pistin koko kesälomaksi makaronin pannaan ja syötiin ruokia, joissa paljon hänen inhokkejaan (eli kaikki normaali ruoka). Yksi kesä meni ja sen jälkeen ihan itse toivoo parsakaalia, perunaa yms normaaleja ruokia. Nykyään tokaluokkalainen ja syö erittäin monipuolisesti.
Huom. En kesän aikana kiinnittänyt huomiota syökö vai ei. Jos söi en kehunut. Jos ei syönyt niin en ollut moksiskaan.
Kyllä ruoka on sellainen asia, että jos sitä ei osaa kunnioittaa niin saa olla ilman. Näin meillä.
Meidän lapsella on syömishäiriö, siksi. En ole keksinyt sitä, eikä se johdu siitä, että olen lähtenyt mukaan nirsoiluun, vaan syömishäiriö on aiheuttanut nirsouden.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä teen välillä. Jos vaikka kokeilen jotain uutta, niin enhän voi tietää tykkääkö esim lapset siitä. Saatan myös tehdä toisen ja kolmannenkin kerran samaa ruokaa, ehkä hieman varioiden, tai sitten ihan vaan sitä samaa, kun tiedän että totutteluun voi mennä useampi kerta. Toki koitan katsoa ettei monta ateriaa peräjälkeen ole jotain kokeiluja ja lapset päivätolkulla nälkäisiä.
Meillä lapset ovat kaikkiruokaisia. Pienestä asti on totutettu monenlaiseen ruokaan. Myös mausteiseen ihan vauvasta asti. Ei ole ollut erikseen lasten ruokia, tyyliin vanhemmat syö graavilohta ja lapset kalapuikkoja... Mielestäni esim joku laivan buffetin lastenpöytä on lasten väheksymistä.