Lapseton sisko haluaa koko ajan "auttaa

Ap on itse ollut hölmö, kun tietää siskonsa olevan säheltävä höslä, niin silti antaa rahaa ja laittaa hänet kenkiä ostamaan. Jyrkästi kieltäydyt jatkossa avusta ja jos toinen jankkaa niin kerrot, ettet jaksa kuunneella jankutusta, että menköön kotiinsa jos ei puhetta ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, miten pitkästi ja tuhanteen kertaan toistaen ap jaksaa jankata todisteita siitä, miten typerää siskon käytös on. Musta tuntuu, ettei hän jostain syystä itsekään halua kuvion loppuvan.

Ai haluatko sittenkin?

Hakeudu puhumaan ammattiauttajan kanssa, niin saat ehkä selville oman osuutesi siihen, että tilanne on sellainen kuin on.

Sinä tuot mieleen oman 5 vuotta vanhemman sisareni. Kuuntelin vuosi tolkulla hänen loppumatonta valitustaan siitä, miten mikään hänen elämässään ei ole hyvin. Jos ehdotin ratkaisua, hän huusi etten ymmärrä mitään. Lopulta mun mitta täyttyi: kysyin, että miksi puhut mulle, jos en mielestäsi ymmärrä mitään? Hän jäi haukkomaan henkeään. Suurella vaivalla ja ulkopuolisella avulla olen vihdoin ymmärtänyt lapsuudenperheeni sairaat kuviot.

Nykyään en ole tekemisissä sisareni kanssa.

Se oli raskas päätös, mutta lopulta ainoa mahdollinen.

Elämä on liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi toivottomiin ihmissuhteisiin.

Me emme valitse sisaruksiamme emmekä ole velvollisia roikkumaan sisarussuhteissa koko elämää.

Juu ja taas saadaan syytellä minua. Mnähän tässä olen syypää.

Klassista.

Ap

Vaivauduitko lukemaan tekstiäni? Huomasitko siinä olevan toimintaehdotuksen?

Miksi valitat yksityisasioistasi tuntemattomille, mutta käytännön vinkit eivät herätä mitään vastakaikua?

Katsopa sketsisarjaa Siskonpeti, erityisesti jaksoja joissa esiintyy marttyyriäiti. Pesunkestävä marttyyri pitää kovaa melua omasta uhrautumisestaan. Hän ei kuuntele muita, ei suostu ottamaan vastaan apua, eikä missään tapauksessa halua, että mikään muuttuu.

Onneksi olkoon ja samanlaista jatkoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, miten pitkästi ja tuhanteen kertaan toistaen ap jaksaa jankata todisteita siitä, miten typerää siskon käytös on. Musta tuntuu, ettei hän jostain syystä itsekään halua kuvion loppuvan.

Ai haluatko sittenkin?

Hakeudu puhumaan ammattiauttajan kanssa, niin saat ehkä selville oman osuutesi siihen, että tilanne on sellainen kuin on.

Sinä tuot mieleen oman 5 vuotta vanhemman sisareni. Kuuntelin vuosi tolkulla hänen loppumatonta valitustaan siitä, miten mikään hänen elämässään ei ole hyvin. Jos ehdotin ratkaisua, hän huusi etten ymmärrä mitään. Lopulta mun mitta täyttyi: kysyin, että miksi puhut mulle, jos en mielestäsi ymmärrä mitään? Hän jäi haukkomaan henkeään. Suurella vaivalla ja ulkopuolisella avulla olen vihdoin ymmärtänyt lapsuudenperheeni sairaat kuviot.

Nykyään en ole tekemisissä sisareni kanssa.

Se oli raskas päätös, mutta lopulta ainoa mahdollinen.

Elämä on liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi toivottomiin ihmissuhteisiin.

Me emme valitse sisaruksiamme emmekä ole velvollisia roikkumaan sisarussuhteissa koko elämää.

Juu ja taas saadaan syytellä minua. Mnähän tässä olen syypää.

Klassista.

Ap

Vaivauduitko lukemaan tekstiäni? Huomasitko siinä olevan toimintaehdotuksen?

Miksi valitat yksityisasioistasi tuntemattomille, mutta käytännön vinkit eivät herätä mitään vastakaikua?

Katsopa sketsisarjaa Siskonpeti, erityisesti jaksoja joissa esiintyy marttyyriäiti. Pesunkestävä marttyyri pitää kovaa melua omasta uhrautumisestaan. Hän ei kuuntele muita, ei suostu ottamaan vastaan apua, eikä missään tapauksessa halua, että mikään muuttuu.

Onneksi olkoon ja samanlaista jatkoa!

Minä en tässä ole se marttyyri. Se marttyyri on tuo siskoni, josta on loputonta riesaa, joka ei pidä rajoja, joka tuhoaa omaisuuttani ja joka sitten saa hirveän raivarin ja riehuu, miten kiittämätön minä olen, kun hän kaikkensa tekee.

Ja että miksikö jauhan? Olen niiiiiin väsynyt tähän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ostelisi tuollaista krääsää vaikka olen lapseton. Mutta ihmettelisin kyllä sitäkin, jos vanhemmat alkaisivat kauheasti neuvoa kenkien ostossa, ikäänkuin lapseton ei käsittäisi ihan itse perusperiaatteita, millainen on hyvä, terveellinen, turvallinen kenkä lapselle.

Ei se lapseton tiedä ilman tietoja, mikä kenkä puuttuu. Kumisaapas, lenkkari, goretex tai sisätossu. Ja lestejä on erilaisia. Minun esikoiseni jalka on pitkä, kapea ja litteä. Olen onnistunut löytämään tasan kaks vaömistajaa, joiden kenkä käy hänelle.

Jos hänelle ostaa ns suomalaiseen normijalkaan suunnitellun kengän, se kenkä on liian väljä, jalka hölskyy soellä ja hän saa rakkoja.

Lapseton ei myöskään voi tietää esim päivähoidon antamia ohjeita omin päin. Tai tiedä sitä mikä on nopein pukea missäkin tilanteessa.

Ap

Miten lapsellinen tietäisi yhtään sen paremmin millainen kenkä tms. jonkun toisen lapselle sopii?

Siskosi on tyhmä. Lapsettomuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ostelisi tuollaista krääsää vaikka olen lapseton. Mutta ihmettelisin kyllä sitäkin, jos vanhemmat alkaisivat kauheasti neuvoa kenkien ostossa, ikäänkuin lapseton ei käsittäisi ihan itse perusperiaatteita, millainen on hyvä, terveellinen, turvallinen kenkä lapselle.

Ei se lapseton tiedä ilman tietoja, mikä kenkä puuttuu. Kumisaapas, lenkkari, goretex tai sisätossu. Ja lestejä on erilaisia. Minun esikoiseni jalka on pitkä, kapea ja litteä. Olen onnistunut löytämään tasan kaks vaömistajaa, joiden kenkä käy hänelle.

Jos hänelle ostaa ns suomalaiseen normijalkaan suunnitellun kengän, se kenkä on liian väljä, jalka hölskyy soellä ja hän saa rakkoja.

Lapseton ei myöskään voi tietää esim päivähoidon antamia ohjeita omin päin. Tai tiedä sitä mikä on nopein pukea missäkin tilanteessa.

Ap

Miten lapsellinen tietäisi yhtään sen paremmin millainen kenkä tms. jonkun toisen lapselle sopii?

Siskosi on tyhmä. Lapsettomuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

En minä ole edes pyrkinyt vaatettamaan muiden lapsia.

Ap

Meillä on ostettu lasten kengät itse aina sovittaen. En ole ikinä itse tämän vuoksi ikinä pyytänyt keneltäkään kenkiä lahjaksi lapselle, ja kun joku on niitä tarjoutunut ostamaan, olen suoraan sanonut olevani tarkka niistä ja hankkivani itse, ehdottanut jotain muuta ostettavaa jos haluaa osallistua. Jos joku on pyytämättä ostanut, niin olen kiittänyt, kokeillut, ja usein laittanut syrjään odottamaan kirppikselle menoa, sillä en pidä lapsella epäsopivia ja väärän kokoisia kenkiä.

Minä en ap ymmärrä, miksi olet siskolle ehdottanut kenkien ostoa, jos olet yhtä tarkka kuin minä.

En muuten itsekään ostele muiden lapsille kenkiä, mielestäni kenkien osto on sitä tarkempaa mitä pienempi. En esim ihan ymmärrä, miksi meidänkin lapsille on ostettu ensikenkiä kysymättä toivetta ja kokoa. Ovat jääneet käyttämättä, kun eihän vasta kävelemään opettelevalle voi laittaa mitä tahansa kenkää ja paria kokoa liian pientä. Mutta olen laittanut sen vain ajattelemattomuuden piikkiin ja jälkikäteen yrittänyt kohteliaasti/loukkaamatta sanoa että yleensä ostetaan tuollaiset itse jotta voidaan sovittaa ja harkita hyvin. Tuskinpa sii on mitään muuta ollut takana, että toinen haluaa yllättää omasta mielestään söpöllä lahjalla. Mutta lasta en pakota pitämään epäsopivia kenkiä, ja se on muiden hyväksyttävä.

En lukenut loppuun asti, mutta paljon tsemppiä ap: :lle. Itsellä vähän samantapainen tilanne odotettavissa, äitini on monella tavalla nimenomaan minua kohtaan lapsellinen, omapäinen, ymmärtämätön ja myös suoraan ilkeä, (olen siis ihan aina väärässä vaikka olisi kuinka iso tai pieni asia kyseessä, enkä taatusti hänen mielestään osaa kasvattaa lapsia kun en mitään muutakaan osaa, ja tilanteessa on paljon muutakin mitä en nyt jaksa selittää. Uskokaa vain että en liiottele kun sanon etten haluaisi hänen ikinä näkevän lapsiani) ja voisin kuvitella hänen käyttäytyvän hyvinkin samaan tapaan kuin siskosi. Tarkoitus on rajata yhteydenpito todella vähiin, kun saamme keväällä lapsen (hyvin harvoin pidän yhteyttä nytkään) ja jos jotain ikäviä tempauksia tulee niin siinäpä saa mummu miettiä loppuikänsä miksi ei lapsenlapsia näy. Raakaa, mutta toista vaihtoehtoakaan en kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ostelisi tuollaista krääsää vaikka olen lapseton. Mutta ihmettelisin kyllä sitäkin, jos vanhemmat alkaisivat kauheasti neuvoa kenkien ostossa, ikäänkuin lapseton ei käsittäisi ihan itse perusperiaatteita, millainen on hyvä, terveellinen, turvallinen kenkä lapselle.

Ei se lapseton tiedä ilman tietoja, mikä kenkä puuttuu. Kumisaapas, lenkkari, goretex tai sisätossu. Ja lestejä on erilaisia. Minun esikoiseni jalka on pitkä, kapea ja litteä. Olen onnistunut löytämään tasan kaks vaömistajaa, joiden kenkä käy hänelle.

Jos hänelle ostaa ns suomalaiseen normijalkaan suunnitellun kengän, se kenkä on liian väljä, jalka hölskyy soellä ja hän saa rakkoja.

Lapseton ei myöskään voi tietää esim päivähoidon antamia ohjeita omin päin. Tai tiedä sitä mikä on nopein pukea missäkin tilanteessa.

Ap

Niin, koska lapseton ei voi olla päiväkodissa töissä eikä lapseton ikinä missään tilanteessa voi pukea muiden lapsia. Edelleen, siskosi kohdalla on kyse muista asioista.

Vaikka lapseton olisi töissä päiväkodissa ja vaikka hän pukisi muiden lapsia, hän ei silti tiedä sen kyseisen lapsen asioita yhtä hyvin kuin lapsen äiti.

Ikävää että lapsettomuus on sinulle trauma, mutta näin se nyt on.

Ei tässä kukaan väittänyt, että tietäisi yhtä hyvin kuin äiti. Sen sijaan huippuäidit täällä väittävät, että lapseton ei voi tietää näistä asioista mitään.

Ja traumani ovat kylläkin ihan muualla, ja minulla on vielä yli 10 vuotta aikaa saada lapsia, jos olen niitä saadakseni. Kyllä minua ihan asiassa kuin asiassa ärsyttää epälooginen ja epärealistinen lässytys.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ostettu lasten kengät itse aina sovittaen. En ole ikinä itse tämän vuoksi ikinä pyytänyt keneltäkään kenkiä lahjaksi lapselle, ja kun joku on niitä tarjoutunut ostamaan, olen suoraan sanonut olevani tarkka niistä ja hankkivani itse, ehdottanut jotain muuta ostettavaa jos haluaa osallistua. Jos joku on pyytämättä ostanut, niin olen kiittänyt, kokeillut, ja usein laittanut syrjään odottamaan kirppikselle menoa, sillä en pidä lapsella epäsopivia ja väärän kokoisia kenkiä.

Minä en ap ymmärrä, miksi olet siskolle ehdottanut kenkien ostoa, jos olet yhtä tarkka kuin minä.

En muuten itsekään ostele muiden lapsille kenkiä, mielestäni kenkien osto on sitä tarkempaa mitä pienempi. En esim ihan ymmärrä, miksi meidänkin lapsille on ostettu ensikenkiä kysymättä toivetta ja kokoa. Ovat jääneet käyttämättä, kun eihän vasta kävelemään opettelevalle voi laittaa mitä tahansa kenkää ja paria kokoa liian pientä. Mutta olen laittanut sen vain ajattelemattomuuden piikkiin ja jälkikäteen yrittänyt kohteliaasti/loukkaamatta sanoa että yleensä ostetaan tuollaiset itse jotta voidaan sovittaa ja harkita hyvin. Tuskinpa sii on mitään muuta ollut takana, että toinen haluaa yllättää omasta mielestään söpöllä lahjalla. Mutta lasta en pakota pitämään epäsopivia kenkiä, ja se on muiden hyväksyttävä.

Ei sisko niitä maksanut. Käsitätkö?Minä maksoin.

Idea oli että menee tuttuun kenkäkauppaan jossa on tuttu myyjä ja joka kauppa myy niitä kahta lapsen jalkaan sopivaa merkkiä ja ostaa jos jommankumaan mallin kenkä sopii ja myyjä katsoo päältä.

Ja että lapsi pääsee retkelle kotoa jossa pikkusisko sairastaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?

Sitä, ettei hänellä näytä olevan mitään tajua lasten kasvattamisesta. Menehän muualle myötäloukkaantumaan.

Menehän muualle vinkumaan siskosi kauheudesta. Veemäinen akka, onko vaikeaakin elämässä?

Monet syyttää, että ap provoaa/värittää tarinaa, mutta uskotteko, mun anoppini on täysin tuollainen. Ja hän nyt ei (luonnollisesti) ole lapseton :D Me ei olla voitu ikinä jättää lapsia pieninä hoitoon hänelle, kun saa niin ihmeellisiä ideoita ja on tosi epäjohdonmukainen. Vaihtelee kokoajan ylivarovaisuudesta (esim hyvin kävelevä 1v ei saisi kävellä tv-tason lähellä) totaaliin piittamaattomuuteen (ei välitä kun sama lapsi ottaa häneltä lompakon ja leikkii kolikoilla). Ja jos ihmettelette, että miten on omiensa kanssa pärjännyt, niin ei rehellisesti sanottuna olekaan pärjännyt yksin. Meidän lapset olleet hänen luona vasta kun pärjäisivät yksinkin hetken, eli kouluiässä

Mutta iso merkitys on rajoilla. En ikipäivänä antaisi anopille kenkärahoja, vaan kengät käytäisiin sitten ostamassa terveinä jne. Ja juurikin tuo, että ei meillä anoppi voi viedä pieniä lapsia puistoon kun saattaakin alkaa kesken leikin tekstailemaan kymmenelle kaverille, että nyt hän on täällä hoitamassa lapsia, tai saattaakin saada päähän että lähdenpä ilmoittamatta vanhemmille viemään lapsen 20km päähän esittelyvierailulle ystävättärelle, tai että antaapa lasten juosta 20m päässä minusta, vaikka ei itse jaksa juosta tarvittaessa kiinni ja vieressä autotie yms.

Ei ole helppoa, mutta ei omaa lasta kannata uhrata siinä että yrittää miellyttää muita.

Meillä homma toimii niin, että sisko sanoo haluavansa ostaa lapsilleni jotain, me käydään lapsen kanssa ostamassa ja täti pistää rahaa tulemaan. Kaikki on tyytyväisiä =)

Harmillista mikä ongelma. Minä olen myös "lapseton sisko", enkä tosiaan tahdo auttaa. Näen sisarukseni lapsia ihan mielelläni muutamaan kertaan vuodessa, en missään nimessä halua olla heidän kanssaan yksin, koska lasten kanssa oleminen on tottumattomalle kuluttavaa.

Ehkä voisit vain asennoitua sillä tavalla, että siskosi pitää lapsistasi, mutta teillä on erilaiset näkökulmat oikeista tuotteista? Jos hän sen ostaa, niin saanee myös valita millaisen.

Jos et pidä siskosi mausta tai tyylistä, sitten ostat vain tuotteet ihan itse, ja sanot siskolle että kaikkea on mitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Harmillista mikä ongelma. Minä olen myös "lapseton sisko", enkä tosiaan tahdo auttaa. Näen sisarukseni lapsia ihan mielelläni muutamaan kertaan vuodessa, en missään nimessä halua olla heidän kanssaan yksin, koska lasten kanssa oleminen on tottumattomalle kuluttavaa.

Ehkä voisit vain asennoitua sillä tavalla, että siskosi pitää lapsistasi, mutta teillä on erilaiset näkökulmat oikeista tuotteista? Jos hän sen ostaa, niin saanee myös valita millaisen.

Jos et pidä siskosi mausta tai tyylistä, sitten ostat vain tuotteet ihan itse, ja sanot siskolle että kaikkea on mitä tarvitaan.

Sisko ei maksanut niitä kenkiä itse!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko se nyt niin kauhea kriisi, jos kengät oli väärän kokoiset. Olisit pyytänyt, että siskosi käy vaihtamassa ne oikean kokoisiin. Minä olen myös lapseton täti ja haluan siskonpoikani kanssa hullutella ja ostaa hölmöjäkin lahjoja. Koen, että se on minun 'oikeus' ja varmasti lapsellekkin jää minusta mukavammat muistot. Sinä vanhempana olet se, joka ostaa ne järkevät ja tarpeelliset vaatteet. Ole kiitollinen, että lapsellasi on muitakin aikuisia ympärillä, jotka ovat valmiita heittäytymään leikkeihin lapsen kanssa. Kuulostat vähän takakireältä.

Jep, jep. Ei ne olleet lahja, vaan minä annoin rahat.

Jos ja kun tunnet siskosi, miksi ihmeessä et käynyt itse ostamassa kenkiä.

Koska minä olen sidoksissa kotiin flunssaisen astmalapsen kanssa ja esikoinen tarvitsi kengät.

En voi jättää astmalasta hänelle tänne, koska hänen mielestään "ei kai sillä lääkityksellä niin nokonuukaa ole" (on sillä), "ei kai se lapsi oikeesti kissoille allerginen ole (siskolla kissoja, eikä hän suostu tajuamaaan että lapsi saa niistä kohtauksen) ja hän sotkre koko talon, jos hänet jättää tänne yksin.

Ja kyllä, hän vannotti, että osaa ostaa tietynmerkkiset, tietynlestiset kengät saamallaan rahalla. No, ei osannut.

Nyt minun pitää riepoa se flunssapotilas sittenkin sinne kenkäkauppaan itkevän esikoisen kanssa.

Ja nuo valvottavat äänekkäät lelut ei oikeesti naurata. Kun antaa adtmalääkitystä kahden tunnin välein ja loppuajan valvoo, että hengittääkö lapsi ylimalkaan, ei hirveesti lämmitä jokin itsekseen yhtäkkiä soimaan pärähtävä lelu, joka herättää loputkin perheestä.

Jajamän. Siis väen vängälläkö siskosi on pyytänyt päästä ostamaan talvikengät lapsellesi, etkä ole edes pyytänyt hänen apuaan vaikka sinulla on se astma-flunssapotilas kotona? Ja tästä huolimatta et hennonut kertoa siskolle, että kengät eivät ole sitä mistä sovitte, ja että hänen täytyy käydä vaihtamassa ne, vaan menit itse hoitamaan asian astma-flunssapotilaan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko se nyt niin kauhea kriisi, jos kengät oli väärän kokoiset. Olisit pyytänyt, että siskosi käy vaihtamassa ne oikean kokoisiin. Minä olen myös lapseton täti ja haluan siskonpoikani kanssa hullutella ja ostaa hölmöjäkin lahjoja. Koen, että se on minun 'oikeus' ja varmasti lapsellekkin jää minusta mukavammat muistot. Sinä vanhempana olet se, joka ostaa ne järkevät ja tarpeelliset vaatteet. Ole kiitollinen, että lapsellasi on muitakin aikuisia ympärillä, jotka ovat valmiita heittäytymään leikkeihin lapsen kanssa. Kuulostat vähän takakireältä.

Jep, jep. Ei ne olleet lahja, vaan minä annoin rahat.

Jos ja kun tunnet siskosi, miksi ihmeessä et käynyt itse ostamassa kenkiä.

Koska minä olen sidoksissa kotiin flunssaisen astmalapsen kanssa ja esikoinen tarvitsi kengät.

En voi jättää astmalasta hänelle tänne, koska hänen mielestään "ei kai sillä lääkityksellä niin nokonuukaa ole" (on sillä), "ei kai se lapsi oikeesti kissoille allerginen ole (siskolla kissoja, eikä hän suostu tajuamaaan että lapsi saa niistä kohtauksen) ja hän sotkre koko talon, jos hänet jättää tänne yksin.

Ja kyllä, hän vannotti, että osaa ostaa tietynmerkkiset, tietynlestiset kengät saamallaan rahalla. No, ei osannut.

Nyt minun pitää riepoa se flunssapotilas sittenkin sinne kenkäkauppaan itkevän esikoisen kanssa.

Ja nuo valvottavat äänekkäät lelut ei oikeesti naurata. Kun antaa adtmalääkitystä kahden tunnin välein ja loppuajan valvoo, että hengittääkö lapsi ylimalkaan, ei hirveesti lämmitä jokin itsekseen yhtäkkiä soimaan pärähtävä lelu, joka herättää loputkin perheestä.

Jajamän. Siis väen vängälläkö siskosi on pyytänyt päästä ostamaan talvikengät lapsellesi, etkä ole edes pyytänyt hänen apuaan vaikka sinulla on se astma-flunssapotilas kotona? Ja tästä huolimatta et hennonut kertoa siskolle, että kengät eivät ole sitä mistä sovitte, ja että hänen täytyy käydä vaihtamassa ne, vaan menit itse hoitamaan asian astma-flunssapotilaan kanssa?

Kyllä .

Sisko väen vängällä tunkee meille . Aina.

Yritin keksiä selkeän yksinkertaisen homman jonka voi hoitaa ja sitten lähteä kotiin.

Ilman että myllää koko kodin, sotkee kaikki paikat ja aiheuttaa astmakohtauksen.

Ja ei, en lähettänyt vaihtamaan. Aika ilmeistä tässä vaiheessa ettei siihen kykene. Ja lapselle riitti se yksi reissu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla ap, mutta kuulostat siltä, että ihan oikeasti inhoat siskoasi. Et ole vastannut kysymykseen onko siskollasi jokin kehityshäiriö, siltä nimittäin puheidesi perusteella kuulostaa. Jos et pysty keskustelemalla saada asioihin muutosta, etkä siedä siskosi käytöstä ympärilläsi, sinun on yksinkertaisesti pistettävä välit poikki hänen kanssaan.

Ei minun tietääkseni.

Ei hän usko minkäänlaista puhetta. Tätä on jauhettu ties miten monta kertaa. Siis sitä että jos sovitaam jotain niin sittem se kanssa pidetään. Että lapsen kanssa ei voi lähteä yks kaks ilmoittamatta kaupungille viideksi tunniksi. Tai että lapsilla pitää olla päivärytmi, että illalla kello ysiltä ei voi ilmestyä meille pitämään lapsille joogatuntia. Nää jutut on ihan päättömiä.

Hän kääntää jutun aina niin, että vika on minussa. Olen tosikko, tyhmä, nipo, tylsä, huono äiti, liian ankara, sitä sun tätä. Hän kai pitää itseään jonkinlaisena peppinä tai minä lie.

Ja inhoan sitä että hän kaikilla halvoilla tempuilla kilpailee lasten suosiosta. Jotenkin ihan sairaasti.

Olen tosi väsynyt hänen käytökseensä.

Jos siskosi ei pysty pitämään noita lupauksia niin ei ehkä kannata niitä tehdä. Teet tärkeät ostokset itse. Et päästä sisälle iltayhdeksältä. Ei kuulosta kovin vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tätä nykyajan kaverivanhempikulttuuria, jonka ap on omaksunut. Tuo särähti korvaani, että ap ei aina halua olla se, joka itkettää lasta, tuottaa pettymyksen jne. Sen nyt vaan kuuluu mennä niin. Vanhempi on lapsen ylin auktoriteetti ja kasvattaja, jonka kanssa lapsi harjoittelee pettymysten sietämistä. Montaa nykyvanhempaa ahdistaa sanoa lapselle ei, ja sitten yritetään kontrolloida lähipiiriä, jotta itse ei joutuisi hankaliin tilanteisiin. Kaveritätiys on ihan ok, samaten kaveri-isovanhemmuus. Moni nykyäiti kuitenkin repii pelihousunsa, jos isovanhempi on antanut syödä kaksi pullaa jälkkäriksi, kun kotona on sovittu, että syödään yksi. Mutta niin sen kuuluu mennä! Lapsi voi kotona inttää, että mummokin antoi syödä kaksi, ja vanhemman kuuluu silloin kohdata tilanne, säilyttää lujasti omat rajansa. Vanhemman rooli on oleellisesti erilainen kuin muun läheisen sukulaisen. Vanhempi on se, jonka kuuluu käsitellä lapsen kiukkua. Mummon tai tädin ei tarvitse kestää lapsen itkupotkuraivareita, mutta vanhempi ei saa niitä pelätä.

Tämä alkaa jo miltei vauvaiässä, että pelätään lapsen itkua ja kiukkua. Yksivuotiaan annetaan leikkiä äidin kalliilla älypuhelimella, koska muuten se alkaa itkeä, ja sitten ollaan uhriutumassa ja vonkumassa vakuutusten perään jne.

Eihän kyse ole siitä, ettenkö minä osaisi olla lapsille auktoriteetti, vaan sisko, aikuinen, käyttäytyy lapsellisemmin kuin 2- ja 4-vuotiaat lapsemme. Kenkäkaupassakan hän ei saa ostettua lapselle oikeankokoisia oikeanlaisia kenkiä, vaan halua "hauskuttaa" lasta ostamalla jotain ihan mahdotonta.

Ja sitten minä saan menn sinne kauppaan palauttelemaan niitä ja olla se kenkäostosten auktoriteetti aikuisen siskoni puolesta.

Ap

Ihanko tahallaan siskosi on ostanut pienet kengät? Jos ovat käyneet lasten kanssa, olisivatko he kuitenkin sanoneet että nämä sopii, vaikkei niin olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän pääsee sisälle? Avaavatko lapset oven?

Asumme omakotitalossa ja ovi on usein ihan auki kun ollaan paljon pihalla. Ja en kyllä ala kököttää sisällä lukkojen takana.

Ap

No sit sä varmaan vaan kestät sen tilanteen, jos oven lukitseminen on raskaampaa kuin siskon "auttaminen".

No mitä järkeä on lukita ovea koko ajan kun minä, kaksi lasta ja kaksi koiraa ravataan edestakaisin sisään ja ulos. Se kai sen omakotitaloasumisen idea on, että saa elää näin.

Sitten sinun pitää sanoa siskollesi että  hänen vierailunsa ovat ei-toivottuja paitsi jos sinä itse olet kutsujana.Sama koskee yhteydenottoja. Tee se tekstarilla, voit tarvita sitä myöhemmin lähestymiskiellon hakemiseen jos henkisesti  kovin keskenkasvuinen siskosi  tuosta riehaantuu.

Loputtomiin ei tarvitse moista sietää edes tekosyynä sukulaisuus, koska häne selkästi kävelee ylitsesi ja vie auktoriteettiasi lastesi silmissä.

Hänen käyntejään on jo rajattu niin paljon kuin on pystytty. Rahaa en anna hänelle lainkaan. En vastaa aina puhelimeen. Häntä ei jätetä ikinä tänne ilman muita aikuisia. Avainta ei ole koskaan ollutkaan. Hän ei saa molempia lapsia enää mihinkään.

Kaikki tekemiset on pyritty rwjaamaan selkeiksi ja yksityiskohtaisiksi tehtäviksi. Ja silti käy näin. Hän ei jotenkin lainkaan kunnioita sopimuksia eikä rajoja. Vaan sillä silmänräpäyksellä kun jotain on sovittu hän alkaa vääntääkin jotain omaa säätöä.

En oikeasti enää tajua että onoo pakko kokonaan rikkoa välit.

Käytin aikaani tämänkin keskustelun lukemiseen, ja varmaan aivan turhaan.

Olet tässä välillä kertonut, että siskosi välttämättä halusi ostaa kengät lapsellesi. Sitten, että sinä annoit rahat kenkien ostoon. Ja nyt, että et enää anna hänelle rahaa lainkaan. Ja siskollasi ei ole avainta, mutta teillä on aina avoimet ovet joten ei sillä olekaan väliä.

Jos haluat korjata jotain tässä tilanteessa, omat käytäntösi olisivat erittäin hyvä ja todennäköisesti jopa tehokas vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?

Olennainen tieto, mikä osaltaan selittää ajattelemattomuutta kun omaa kokemusta ei ole.

Jaa että siihen tarvitaan jotain kokemusta kun ostetaan kengät ja varsinkin kun on valmiiksi sanottu millaiset!

Jos mun mies pyytää ostamaan kahvia niin en varmasti tuo teetä vaikka mulla ei olisikaan kokemusta.

Vähemmälläkin hoksaa aloituksen pointin

Kahvi on kahvia ja tee on teetä. Paidat on paitoja ja housut on housuja. Ilmeisesti sinulle tai miehellesi kelpaa mikä vain. Minä taas juon vain tiettyjä paahtoja tietyistä kahvilajeista, joten esimerkiksi juhlamokka menisi suoraan roskiin. Vähemmälläkin hoksaa pointin.