Lapseton sisko haluaa koko ajan "auttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?

Olennainen tieto, mikä osaltaan selittää ajattelemattomuutta kun omaa kokemusta ei ole.

Jaa että siihen tarvitaan jotain kokemusta kun ostetaan kengät ja varsinkin kun on valmiiksi sanottu millaiset!

Jos mun mies pyytää ostamaan kahvia niin en varmasti tuo teetä vaikka mulla ei olisikaan kokemusta.

Vähemmälläkin hoksaa aloituksen pointin

Kahvi on kahvia ja tee on teetä. Paidat on paitoja ja housut on housuja. Ilmeisesti sinulle tai miehellesi kelpaa mikä vain. Minä taas juon vain tiettyjä paahtoja tietyistä kahvilajeista, joten esimerkiksi juhlamokka menisi suoraan roskiin. Vähemmälläkin hoksaa pointin.

Ja kappas, unohdin kaikista tärkeimmän! Kengät on kenkiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai hurjaa.

Ärsyttää.

Nyt pitää sitten kiikuttaa ne liian pienet muovikengät itkevän lapsen kanssa takaisin... tu tuu melkein että tekee tahallaan. Minä saan aina olla se ilonpilaaja.

Ymmärrän, että liian pienet kengät ärsyttää. Mutta eikö lapsella saa olla myös ne yhdet hauskat kengät, josta lapsi tykkää kovasti? Vaikka kauppakäyttöön, jos eivöt muualle sovellu. Meille myös lapsille siskoni ostaa tuollaisia lapsen näkökulmasta ihania, mutta muuten ns. "Turhia" vaatteita ym. Me vanhemmat sitten ostamme ne tarpeelliset, näin pysymme kaikki tyytyväisinä.

Ne on liian pienet. Ja hänellä on jo kauppakengät.

Eikä voi koko ajan ensin luvata tehdä jotain, sitten tehdä jotain ihan muuta ja hekottaa päälle.

Enkä tykkää siitä, että minä olen aina sitten se joka joutuu itkettämään lapsia.

Ap

Kai ne voi vaihtaa sopivan kokoisiin jos ne voi palauttaa?

Mieti vähän mitä valitat, sulla on sisko joka haluaa auttaa ja osallistua jne.

Monen elämän pelastus olisi sisarus joka omasta halustaan on sun (+lapsesi) elämässä mukana.

Sun kaltasissa kommentoijissa on yksi uskomattoman ärsyttävä ominaisuus: kykenemättömyys nähdä koko tilannetta.

Näytä mulle yksikin ihminen, jonka elämän pelastus on ihminen, joka jatkuvasti HANKALOITTAA sun elämää.

Mullakin on sukulainen joka haluaa "auttaa". Mutta kun siitä avusta on hitosti enemmän haittaa kun hyötyä, niin vähän vaikea olla kiitollinen - etenkin kun on kerrottu minkälaisesta avusta olisi apua ja mistä puolestaan on vaan haittaa.

Mutta ei. Kun pitäs vaan olla hiton kiitollinen aina vaan siitä, että on "kiinnostuneita" sukulaisia - väliäkö sillä että ne vaan vaikeuttaa muiden elämää sillä "kiinnostuneisuudellaan."

No vidud, ap itse aloitti viestinsä kertomalla että hänen siskonsa ei osaa ostaa oikeita kenkiä, mutta ei millään tavalla antanut ymmärtää että kulut tuli ap:lle itselleen. Tietenkään pienestä kenkälahjasta ei ole iloa kenellekään, mutta eipä niin haittaakaan. Liian pieni ja eri kokoa pyydetty kenkä on vähän eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mainitsin hänen lapsettomuutensa siksi, että kyllä se vaikuttaa siihen miten hän ymmärtää lapsiperheen. Selkesti hänellä on siitä vain se lapsen perspektiivi. Juurikin siksi että ei ole äiti."

Ei jeesus. Siskosi kohdalla on kyse aivan muusta kuin siitä, että hän on lapseton. Tajutkaa jo, että lapsetonkin voi "ymmärtää lapsiperheen". Ihminen oppii asioita monin tavoin. Lopettakaa jo tämmöiset yleistykset. Siskosi ei tajua noita asioita aivan muista syistä.

No kyllä siitä aikamoinen palikka puuttuu, jos ei omia lapsia ole. Aivan turha kinata vastaan.

Ahaa, ahaa, kerro lisää. Minulla ei ole lapsia. Olen siitä huolimatta osannut ostaa siskolleni (tarkemmin ottaen hänen lapsilleen) juuri ne tuotteet jotka hän on kertonut tarvitsevansa. Oikea koko, kenkien kohdalla oikea lesti, ei ole ollut ongelmia materiaalissa tai värissä. Onkohan minulla salainen lapsi josta en tiedä, kun kykenen kaikkeen tähän?

Tarkoitukseni ei siis ole sanoa että tietäisin lapsenhoidosta kaiken, mutta tässä ketjussa kyse on käsittääkseni lapsettoman tädin kyvystä ostaa oikeat tuotteet siskonsa lapselle, ja siitä minulla on paljonkin onnistuneita kokemuksia. Mainittu palikan puuttuminen ei liittyne lastensaantiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tätä nykyajan kaverivanhempikulttuuria, jonka ap on omaksunut. Tuo särähti korvaani, että ap ei aina halua olla se, joka itkettää lasta, tuottaa pettymyksen jne. Sen nyt vaan kuuluu mennä niin. Vanhempi on lapsen ylin auktoriteetti ja kasvattaja, jonka kanssa lapsi harjoittelee pettymysten sietämistä. Montaa nykyvanhempaa ahdistaa sanoa lapselle ei, ja sitten yritetään kontrolloida lähipiiriä, jotta itse ei joutuisi hankaliin tilanteisiin. Kaveritätiys on ihan ok, samaten kaveri-isovanhemmuus. Moni nykyäiti kuitenkin repii pelihousunsa, jos isovanhempi on antanut syödä kaksi pullaa jälkkäriksi, kun kotona on sovittu, että syödään yksi. Mutta niin sen kuuluu mennä! Lapsi voi kotona inttää, että mummokin antoi syödä kaksi, ja vanhemman kuuluu silloin kohdata tilanne, säilyttää lujasti omat rajansa. Vanhemman rooli on oleellisesti erilainen kuin muun läheisen sukulaisen. Vanhempi on se, jonka kuuluu käsitellä lapsen kiukkua. Mummon tai tädin ei tarvitse kestää lapsen itkupotkuraivareita, mutta vanhempi ei saa niitä pelätä.

Tämä alkaa jo miltei vauvaiässä, että pelätään lapsen itkua ja kiukkua. Yksivuotiaan annetaan leikkiä äidin kalliilla älypuhelimella, koska muuten se alkaa itkeä, ja sitten ollaan uhriutumassa ja vonkumassa vakuutusten perään jne.

Eihän kyse ole siitä, ettenkö minä osaisi olla lapsille auktoriteetti, vaan sisko, aikuinen, käyttäytyy lapsellisemmin kuin 2- ja 4-vuotiaat lapsemme. Kenkäkaupassakan hän ei saa ostettua lapselle oikeankokoisia oikeanlaisia kenkiä, vaan halua "hauskuttaa" lasta ostamalla jotain ihan mahdotonta.

Ja sitten minä saan menn sinne kauppaan palauttelemaan niitä ja olla se kenkäostosten auktoriteetti aikuisen siskoni puolesta.

Ap

Ihanko tahallaan siskosi on ostanut pienet kengät? Jos ovat käyneet lasten kanssa, olisivatko he kuitenkin sanoneet että nämä sopii, vaikkei niin olekaan?

Kävi lapsen kanssa.

Käskin tarkistaa sen kengän koon myyjän kanssa. Ei mitannut.

Ei myöskään enää muistanut minkä olin sanonut kengän kooksi, eikä ollut osannut katsoa lapsen jaloissa olevista lenkkareista sitä kokoa.

Lapsi voi survoa jalkansa pieneen kenkään. Se jalka mahtuu sinne, mutta silti lenkä ei ole oikeankokoinen. Jos lapsen jalka on litteä ja kapea, se pituus on se ainoa kanittava tekijä, eikä pieni lapsi osaa välttis sanoa, että kenkä onkin liian lyhyt.

P.s. Aloituksessa kyllä lukee, että "lahjatkin" on samanlaisia, mistä vojnee päätellä, että nää ei olleet lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla ap, mutta kuulostat siltä, että ihan oikeasti inhoat siskoasi. Et ole vastannut kysymykseen onko siskollasi jokin kehityshäiriö, siltä nimittäin puheidesi perusteella kuulostaa. Jos et pysty keskustelemalla saada asioihin muutosta, etkä siedä siskosi käytöstä ympärilläsi, sinun on yksinkertaisesti pistettävä välit poikki hänen kanssaan.

Ei minun tietääkseni.

Ei hän usko minkäänlaista puhetta. Tätä on jauhettu ties miten monta kertaa. Siis sitä että jos sovitaam jotain niin sittem se kanssa pidetään. Että lapsen kanssa ei voi lähteä yks kaks ilmoittamatta kaupungille viideksi tunniksi. Tai että lapsilla pitää olla päivärytmi, että illalla kello ysiltä ei voi ilmestyä meille pitämään lapsille joogatuntia. Nää jutut on ihan päättömiä.

Hän kääntää jutun aina niin, että vika on minussa. Olen tosikko, tyhmä, nipo, tylsä, huono äiti, liian ankara, sitä sun tätä. Hän kai pitää itseään jonkinlaisena peppinä tai minä lie.

Ja inhoan sitä että hän kaikilla halvoilla tempuilla kilpailee lasten suosiosta. Jotenkin ihan sairaasti.

Olen tosi väsynyt hänen käytökseensä.

Jos siskosi ei pysty pitämään noita lupauksia niin ei ehkä kannata niitä tehdä. Teet tärkeät ostokset itse. Et päästä sisälle iltayhdeksältä. Ei kuulosta kovin vaikealta.

En minä "päästänyt" hämtä sisälle viimeksikään iltayhdeksältä. Ulko-ovi oli auki, koska koirat oli aidatulla pihalla iltapissalla.

Olemme maksaneet itsemme kipeiksi talosta Helsingissä, enkä tasan ala kökkiä jonkin hälytyslaitteen takana 24/7.

Musta olis ihanaa jos mun lapsilla olis täti joka tekis niitten kans kaikkea päätöntä ja ostelis turhakkeita. Joudun itse ostamaan sekä eccot että vilkkukengät.

Oletko se sama joka jo kesällä kirjoitti vastaavasta siskostaan, kun sisko oli pulassa festarireissulla toisessa kaupungissa ilman rahaa ja paluulippua, ja kerroit että vanhemmatkin jo hylänneet siskon kun eivät jaksa paapoa ja pelastaa jatkuvasti pulasta.

Itsehän mahdollistat siskon käytöksen, kun hän omilla rahoillaan ostelee lapsillenne tarpeettomia lahjoja, ja sitten sinä annat hänelle vuokrarahat. Jos et antaisi vuokra- ja ruokarahoja, ei voisi ostella teille tavaraa.

Tuota en todella ymmärrä että kun tiedät ja tunnet siskosi jo pitkältä ajalta, niin miksi annoit rahat ostoksille, ei kenkien osto  voi olla päivän päälle. Muutamaa päivää myöhemmin olisit voinut lähteä nuoremmankin lapsen kanssa ostoksille, tai odottaa että miehesi tulee työmatkalta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama joka jo kesällä kirjoitti vastaavasta siskostaan, kun sisko oli pulassa festarireissulla toisessa kaupungissa ilman rahaa ja paluulippua, ja kerroit että vanhemmatkin jo hylänneet siskon kun eivät jaksa paapoa ja pelastaa jatkuvasti pulasta.

Itsehän mahdollistat siskon käytöksen, kun hän omilla rahoillaan ostelee lapsillenne tarpeettomia lahjoja, ja sitten sinä annat hänelle vuokrarahat. Jos et antaisi vuokra- ja ruokarahoja, ei voisi ostella teille tavaraa.

Tuota en todella ymmärrä että kun tiedät ja tunnet siskosi jo pitkältä ajalta, niin miksi annoit rahat ostoksille, ei kenkien osto  voi olla päivän päälle. Muutamaa päivää myöhemmin olisit voinut lähteä nuoremmankin lapsen kanssa ostoksille, tai odottaa että miehesi tulee työmatkalta.

En ole.

Miljoonannen kerran: hän tunki tänne auttamaan. Kuvittelin että tuolla lailla hän saisi tuntea tekevänsä jotain, mutta silti ei syntyisi kaaosta. Aiemmin kun hän "hoiti" kipeitä lapsia, hän mylläsi koko talon ylösalaisin. Kaikki petivaattwwt olkaariin, sohvat riipin raapin, "retkieväitä" siellä täällä ja koirat söi ne sitten. Roskaa ja murusia.

Ja niin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla kateellinen lapsettomalle siskollesi

Siis olenko nyt ainoa, jonka mielestä on lähes päivänselvää, että asia on nimenomaan päinvastoin. Minusta siskon käytös on piiloaggressiivista, muka hauskaa, mutta todellisuudessa ihan jotain muuta kynsilakalla töhrittyine ovineen ja naurettavine ostoksineen. Hän on kateellinen elämästäsi ja se purkautuu tällaisena pikkuilkimysmäisenä teinikäyttäytymisenä.

Samaa mieltä olen ollut koko ajan. Itselläni on lähisukulainen jonka "apu" oli  myös multa kovasti aikaavievää ja harmia tuovaa. Mä NIIN tiedän miltä ap:sta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai hurjaa.

Ärsyttää.

Nyt pitää sitten kiikuttaa ne liian pienet muovikengät itkevän lapsen kanssa takaisin... tu tuu melkein että tekee tahallaan. Minä saan aina olla se ilonpilaaja.

Ymmärrän, että liian pienet kengät ärsyttää. Mutta eikö lapsella saa olla myös ne yhdet hauskat kengät, josta lapsi tykkää kovasti? Vaikka kauppakäyttöön, jos eivöt muualle sovellu. Meille myös lapsille siskoni ostaa tuollaisia lapsen näkökulmasta ihania, mutta muuten ns. "Turhia" vaatteita ym. Me vanhemmat sitten ostamme ne tarpeelliset, näin pysymme kaikki tyytyväisinä.

Ne on liian pienet. Ja hänellä on jo kauppakengät.

Eikä voi koko ajan ensin luvata tehdä jotain, sitten tehdä jotain ihan muuta ja hekottaa päälle.

Enkä tykkää siitä, että minä olen aina sitten se joka joutuu itkettämään lapsia.

Ap

Eikö kannattais keskustella siskosi kanssa ja jos on jo vastaavaa tehnyt aiemmin niin miks ihmeessä otat apua vastaan. Mä ainakin kieltäytyisin kohteliaasti avusta, jos tietäisin melko lailla varmuudella, ettei osta sitä mitä pitäis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama joka jo kesällä kirjoitti vastaavasta siskostaan, kun sisko oli pulassa festarireissulla toisessa kaupungissa ilman rahaa ja paluulippua, ja kerroit että vanhemmatkin jo hylänneet siskon kun eivät jaksa paapoa ja pelastaa jatkuvasti pulasta.

Itsehän mahdollistat siskon käytöksen, kun hän omilla rahoillaan ostelee lapsillenne tarpeettomia lahjoja, ja sitten sinä annat hänelle vuokrarahat. Jos et antaisi vuokra- ja ruokarahoja, ei voisi ostella teille tavaraa.

Tuota en todella ymmärrä että kun tiedät ja tunnet siskosi jo pitkältä ajalta, niin miksi annoit rahat ostoksille, ei kenkien osto  voi olla päivän päälle. Muutamaa päivää myöhemmin olisit voinut lähteä nuoremmankin lapsen kanssa ostoksille, tai odottaa että miehesi tulee työmatkalta.

En ole.

Miljoonannen kerran: hän tunki tänne auttamaan. Kuvittelin että tuolla lailla hän saisi tuntea tekevänsä jotain, mutta silti ei syntyisi kaaosta. Aiemmin kun hän "hoiti" kipeitä lapsia, hän mylläsi koko talon ylösalaisin. Kaikki petivaattwwt olkaariin, sohvat riipin raapin, "retkieväitä" siellä täällä ja koirat söi ne sitten. Roskaa ja murusia.

Ja niin eteenpäin.

Ja ennen kuin joku väittää että meillä ei lapset saa pitää hauskaa niin heillä on jo iso leikkihuone, jossa on patjoja, tyynyjä, peittoja, teltta, ryömintäputki, puolapuut, keinu, renkaat jne.

Niistä saa mielin määrin rakentaa majoja ja tunneleita ja siellä saa myös "retkeillä".

Ruokaa ei voi jättää koko huusholliin koska koirilta menee mahat sekaisin ja sitten niitä pitää juoksuttaa koko yö ulkona - mikä on tosi hankalaa, jos toinen vanhempi ei ole kotona.

Mitään tarvetta sotkea kaikkien sängyt ei siis ollut. Patjoja ja peittoja ja tyynyjä on valmiiksi.

Ap

Sisko on selkeästi sairaan kateellinen ap:lle. Oikein tyypillistä passiivisaggressiivista kiusaamista.

Minullekin tuli ensin mieleen, että siskolla on ylivilkkaushäiriö tai muuta neurologista poikkeavuutta. Jokin persoonallisuushäiriö on myös mahdollinen. Ap:na ottaisin etäisyyttä. Jos sisko tunkee väkisin käymään, kai silloin voi sanoa ettei hän ole tervetullut?

Onpa erikoinen ketju.

En tarkkaan ymmärtänyt, mitä ap täältä etsit - myötätuntoa, ratkaisuja vai jotakin muuta? Onko sinulla ketään läheistä ystävää, jonka kanssa voisit ongelmaa luottamuksellisesti puida? Sellaista joka on riittävän lähellä sinua, mutta samalla riittävän ulkopuolinen nähdäkseen myös ne käytösmallit ja asiat, jotka sinulla itselläsi on, koska kyse on sisaruussuhteesta. Vaikka syy ei ole sinun, voit tietämättäsi tukea sisaresi vääränlaista käytöstä. Voisit myös pohtia tilannetta ammattilaisen kanssa. Vaikka tunnutkin suhtautuvan tähän vaihtoehtoon kielteisesti, se voisi oikeasti auttaa sinua näkemään asian kaikki näkökulmat ja ennen kaikkea oikeat ratkaisut.

Katkeruutesi ja pettymyksesi omaa sisarta kohtaan estävät näkemästä ongelmaa laajemmin ja ne purkautuvat kiukkuna ja väsymyksenä sinänsä varsin pieniin asioihin. Et pääse asiassa eteenpäin ja se turhauttaa. Pienten lasten äitinä sinulla on huolta ja tekemistä ihan riittävästi.

Selvästi kommenttiesi perusteella sinun ja sisaresi välit ovat olleet ongelmalliset aina, jo lapsuudenkodista lähtien. Olet oppinut kestämään tai alistunut sietämään sisaresi käytöstä ja yrittänyt olla vanhempaan sisareesi nähden 'aikuinen äitityyppi', mutta kuitenkin ilman todellista auktoriteettia. Tiedostatko, miten olet tuohon rooliin joutunut? Omat vanhempasi eivät ilmeisesti ole asettaneet sisarellesi rajoja tai eivät ole jaksaneet hänen kanssaan tai jopa vastuuttaneet sinua lapselle kuulumattomaan vastuurooliin.

Tai ehkä vanhemmillasi on ollut niin paljon omia ongelmia, että olet kerta kaikkiaan luisunut jo lapsena tai hyvin nuorena vastuunkantajaksi. Tällaiset ihmissuhdekuviot eivät ole yksinkertaisia ja usein niillä on pitkä syntyhistoria, jota itse on vaikeaa hahmottaa. Taustalla voi olla myös adhd tai muu häiriö tai sisaresi olisi vaan tarvinnut aikuisten asettamia rajoja ja rakkautta. Siinä tilanteessa pelastava pikkusisko on halunnut hyvää, mutta tietämättään ja tahtomattaan estänyt sisarta kasvamasta vastuuseen.

On syytä muistaa, että pääsääntöisesti aikuinen ihminen ei muutu kuin korkeintaan kriisin ja siitä seuraavakn ymmärryksen kautta. Kirjoittamasi perusteella en usko, että keskustelusta sisaresi kanssa on mitään apua. Hän ei hahmota omaa käytöstään ja on oppinut, että sinä kuitenkin siedät sen, kunhan hän on riittävän sitkeä. Saman mallin oppii jo pieni lapsi; kun riittävän kauan jankutan ja sitkeästi intän, äiti lopulta taipuu tahtooni. Ole tarkka, että sama ei toistu omien lastesi kanssa. Kun oma mieli on oppinut tietyn käytösmallin, se saattaa toistua helposti muissakin ihmissuhteissa. Voi olla, että sinun kohdallasi tätä riskiä ei ole, kiinnitin vaan huomiota purkaukseesi, että joudut olemaan se ikävä ihminen, joka tuottaa lapselle pettymyksen. Se on jokainen isän ja äidin perustehtävä. On suuri virhe pelätä tai välttää tuottaa lapselle pettymyksiä. Lapsi osaa käsitellä pettymykset oman kehitysvaiheensa mukaisella tasolla, kunhan vanhemman toiminta on johdonmukaista.

Koska sisaresi ei muutu, sinun on löydettävä oikea tapa, jotta minimoit hänen aiheuttamansa henkiset ja muutkin vahingot. Onnistut kyllä ja muista pitää niistä kiinni. Älä lepsu kertaakaan. Ota sisareesi nähden itsenäinen asema, kuten aikuisten kuuluu. Se voi myös vaatia, että raivostut hänelle kertakaikkisesti ja heität hänet pihalle. Lasten kuullen sitä ei tietenkään voi tehdä. Myös NLP voi olla tässä apuna.

...jatkan toisessa viestissä

...jatkan

Sisaresi kohdalla voi olla kyse myös vallankäytöstä. Hän on tottunut käyttämään sinuun lapsuudenkodissasi valtaa, joka näyttäytyy vuoroin päsmäröintinä ja vuoroin heikkoutena. Sisaresta eroon joutuminen on ehkä ollut hänelle katkera paikka ja hän yrittää hinnalla millä hyvänsä pitää kiinni vallanrippeistään. Hän raivoaa, kiukkuaa ja nimittelee sinua. En yhtään ihmettelisi, että mukana olisi myös sinun syyllistämisesi itkun ja itsetuholla uhkailun kautta. Vanhoista valtasuhteista ei helposti haluta luopua. Ne luovat hänelle turvaa. Sinun tehtäväsi on katkaista nuo siteet terveellä tavalla.

Sisaresi tuskin on kateellinen lapsistasi, mutta käyttää heitä vallan välikappaleina sinua kohtaan. Tämä saattaa pahentua, kun lapsesi kasvavat. Hän voi myös kadehtia lapsiasi, ei välttämättä sinua. Ymmäthän, mitä tarkoitan? Lapset ovat vieneet sinut häneltä ja hän joutuu kilpailemaan heidän kanssaan sinun huomiostasi. Vaikka ajatus voi tuntua skitsolta, ihmisen psyyke on varsin monimutkainen.

Et mainitse mitään vanhemmistasi etkä miehestäsi. Tukevatko he sinua vai vähättelevät ongelmaa? Tuskin miehesi sentään koko ajan on työmatkoilla, ettei satu olemaan rekkakuski. Ota asia esiin vanhempiesi ja miehesi kanssa ja etsikää yhteinen toimintatapa, joka tukee sinun pääsyäsi ulos riippuvuussuhteesta. Korostan, että syy ei ole sinun, mutta asia ei ratkea sillä, että etsit konkreettisen avun sijasta myötätuntoa itsellesi. Ratkaisun avaimet ovat juuri sinulla, sillä sisaresi ei muutu. Sanon vielä uudelleen, että hae asintuntijalta apua irtipääsyyn. Tämä on välttämätöntä, jos muut läheisesi eivät sinua siinä tue. Sinun on vaikeaa toimia täysin itse, sillä sisaruussuhde on vaikea. Ammattilainen osaa myös avata sinulla asiat siten, että näet selkeämmin, miten tulee toimia.

Itsekin ihmettelin, miten lapsettomuus tähän liittyy, aivan samanlaisia vastuuttomia ja ihmissuhteilla pelaavia ihmisiä on valitettavasti anoppeina, äiteinä, mummeina ja miespuolisissakin vastineissa. Tällä ei ole mitään liittymäpintaa perhe-elämään, talvikenkiin, kynsilakkaan tai leluihin. Ehkä tarkoititkin ne vain esimerkeiksi, mutta ne saivat liikaa roolia tässä keskustelussa, joka meni sivuraiteille itse ongelmasta.

Kyse on vääränlaisista valtasuhteista ja niistä irtipääsemisestä.

Voimia sinulle oikeisiin ratkaisuihin, sinä olet avainroolissa.

Minulla ei ole mitään ongelmaa tuottaa lapsilleni pettymyksiä. Sisko vain petaa kummallisia vertailutilanteita, joissa hän on ah niin ihana ja minä se tosikko ja nuiva itkettäjä.

Siitä en pidä.

Olen myös itse huomannut että siskon ollessa paikalla minä olen aina iloton ja vakava. Koska en koskaan tiedä mitä sieltä milloinkin pälähtää. En ole samanlainen muiden seuraussa. Itse asiassa yleensä minua pidetään iloisena luonnonlapsena muissa ympyröissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään ongelmaa tuottaa lapsilleni pettymyksiä. Sisko vain petaa kummallisia vertailutilanteita, joissa hän on ah niin ihana ja minä se tosikko ja nuiva itkettäjä.

Siitä en pidä.

Olen myös itse huomannut että siskon ollessa paikalla minä olen aina iloton ja vakava. Koska en koskaan tiedä mitä sieltä milloinkin pälähtää. En ole samanlainen muiden seuraussa. Itse asiassa yleensä minua pidetään iloisena luonnonlapsena muissa ympyröissä.

Ap

En päästäisi tuollaista siskoa torpedoimaan perheen elämää. Mä olen ystäväni luona vieraillessa huomannut samaa hänen ja anoppinsa välillä. Mummo tahallaan petaa tuollaisia tilanteita, kaverilla hermot kiristyy kun mummo lupaa jotain ihan älytöntä ja joutuu puuttumaan, sitten lapsi suuttuu äidille ja mummo on paras jne. Mummo saattaa laittaa vettä myllyyn sanomalla "kyllä minä antaisin, mutta äiti ei lupaa" "voi jäikö sinulle raukkaparalle vielä nälkä, ei saa lasta nälässä pitää" (kun mummo on puhunut kesken ruuam että hänpä paistaakin lättyjä niin ei tarvi syödä yök ruokaa, äiti kieltää ja lapsi tämän johdosta lopettaa syömisen, vaikka söi hyvin kunnes mummo aloitti yök vs herkkupuheet).

Ei mieleltään terve ihminen harrasta tuollaista tahallaan. Jokainen normaali ymmärtää, että lapsen tärkein suhde on suhde vanhempiin, ja tätä muiden kuuluu tukea, ei sabotoida.

Puuttuminen vanhempien päätöksiin lapsen kuullen ei ole mitään normaalia hössötystä eikä lainkaan hyväksyttävää. Mummolla, tädillä tmv. ei ole minkäänlaista oikeutta puuttua äidin kasvatustilanteisiin (jos lakia ei rikota) eikä oikeutta puhua pahaa lapselle vanhemmistaan. Tuollaiset ihmiset kannattaa pitää lapsista kaukana. Itselläni onneksi aivan mahtavia kälyjä, sisaruksia, anoppi, appi, äiti ja isä. Älkää kuvitelko että sovun nimissä pitää niellä huonoa käytöstä omalta tai puolison perheeltä.

Ilmeisesti et itse tiedosta ongelman oikeaa laatua ta sitten se onkin oikeasti vain pinnallinen 'en pidä siitä' -asia. Jälkimmäsessä tapaukssa on lopultakin ihan sama, mitä tässä keskustelussa kukin kirjoittaa. Silloin vain väsynyttä äitiä harmittaa ja huomenna kaikki taas kunnossa. Hyvä niin.

Tartuit pieneen - lasten kasvatusta koskevaan - mainitsemaani yksityiskohtaan, joka on tässä keskustelussa täysin epäolennaista. Luin koko ketjun ja erityisesti sinun itse kirjoittamasi kohdat todella tarkkaan. Joko et niissä itse kerro totuutta tai väistelet sitä.

Jos ongelmasi on vain pinnallisia juttuja, annan sinulle pari vinkkiä.

- Kun sisaresi tarjoaa apua, pyydä häntä ulkoiluttamaan koirat. Silloin hän on poissa silmistäsi.

- Pyydä sisaresi lukemaan satuja tai katselemaan kuvakirjoja lastesi kanssa. Siinä ei pysty aiheuttamaan paljoakaan haittaa.

- Alä anna sisarellesi milloinkaan rahaa mihinkään tarkoitukseen.

- Jos hän levittää kynsilakka oveesi, teetä korjaustyö ammattilaisella ja laita lasku sisarellesi. Jos hän ei maksa, anna laskun mennä perintään.

- Lukitse ovesi tai hanki varmuusketju, jos et halua päästää häntä sisään.

- Laita ovelle yksinkertainen ovikamera, josta näet kuka pyrkii sisään. Älä avaa ovea ja kerro, että nyt ei sovi.

- Jos hän tulee ovesta sisään, kerro, että olette juuri lähdössä häihin/hautajaisiin/anoppilaan/mummolaan/parhaan ystäväsi luokse.

- Pyydä miestäsi apuun, jos sisaresi ei suostu poistumaan. Et mainitse millään tavalla miestäsi, eikö hänellä ole mitää roolia tai vastuuta perheessäsi? Vai onko hän edes läsnä?

- Soita hätäkeskukseen ja pyydä poliisi poistamaan sisaresi talosta, mikäli hän ei muuten poistu.

- Jos hän ostaa sinun mielestäsi vääränlaisia leluja omilla rahoillaan, heitä ne roskikseen tai anna pois. Voit tehdä sen lasten nukkuessa, jos lelut ovat lapsille tärkeitä. Lelujen hakkaaminen palasiksi on outoa käytöstä,

- Sama koskee vääränkokoisia, -mallisia ja muuten käyttökelvottomia vaatteita. Jos et ole niitä edes maksanut - pois vaan. On paljon vähävaraisia perheitä, joille kaikki on tervetullutta.

- Jos kotona on liikaa tavaraa, se on oma vika. Kaiken ylimääräisen voi antaa tai heittää pois. Kukaan tai mikään ei sinua siinä estä.

- Tilaa lapsellesi kengät netistä, jos tiedät tarkkaan mitä haluat. Kaikissa on palautusoikeus ja saat kotiinkuljetuksen muutamalla eurolla. Pystyt tekemäön sen kotoa käsin.

- Jos siskosi kielenkäyttö harmittaa, laita kuulokkeet korvillesi ja kuuntele lempimusaasi.

- Jos laitat sisaresi ostoksille tmv. mene itse mukaan. Kaksi aikuista pärjää aivan hyvin kahden lapsen kanssa. Lapset tuskin ovat aina sairaana.

Näillä keinoilla saat ratkaistua pienet harmittavat asiat. Valtaosa on ilmaisia ja loputkin edullisia ja helppoja. Hötäkeskukseen tosin kannattaa soittaa vasta siinä tilanteessa, että olet käyttänyt kaikki muut keinot sisresi poistamiseksi.

Ongelmien ratkaiseminen on viisasta, silloin kun se on tehtävissä. Sitäkin on itse haluttava. Jotkut eivät edes halua niitä ratkaista, koska se tarkoittaisi luopumista jostakin johon oma identiteetti on kiinnittynyt.

Se hornamaista mekkalaa pitävä lelu oli pakko lopulta hakata vasaralla rikki. Sitä ei voinut viedä edes roskiin muuten. Se ei lopettanut sitä ääntä muuten.

Ja tiedätkö paljonko astmalapset sairastaa... meillä on takana talvi jolloin lapsi oli kuussa noin 3-4 päivää ihan terve.

Nyt en jaksa tätä enää kommentoida enempää. Nukun univelat pois, kun mies palasi työmatkalta.

Ap

Muistathan käydä miehesi kanssa läpi täällä purkamasi mielipahat ja ongelmat. Valitettavasti minun on pakko sanoa, että et taida olla aidosti etsimässä niihin ratkaisua. Se on harmillista, mutta toki sinun valintasi.

Lapset sairastavat, toiset enemmän, toiset vähemmän. Astmaperheessä kannattaa miettiä aika tarkkaan, oleskelevatko koirat samoissa tiloissa lasten kanssa. Vaikka oireet tulisivat vain kissoista, astmalapsen vastustuskyky on ns. tervettä lasta heikompi. Astma on kuitenkin aika tavanomainen ja hoidettavissa oleva sairaus, vaikka se aiheuttaakin ylimääräistä stressiä vanhemmille. Olet todella onnekas, sillä asut Helsingissä kaikkien palvelujen saatavilla.

Olen toiminut vapaaehtoisena tukihenkilönä erittäin pitkään ja kuullut sekä nähnyt aika monenlaisia tilanteita. Kymmenisen vuotta sitten tuin neljän lapsen äidin polkua leukemialapsen kanssa. Kaikki neljä olivat alle kouluikäisiä ja leukemialapsen hoitopaikka 200 km päässä lapsen kotoa. Perheen kaikki läheiset asuivat toisella puolen Suomea. Lopulta kuusivuotiaan lapsen luuydin pelasti pikkuveljen elämälle. En koskaan unohda sitä tunnetta, jonka ulkopuolisena sain kokea.

Vapaaehtoistyö on ollut raskasta ja samalla todella hienoa. Pinnallisessa maailmassa on äärimmäisen palkitsevaa olla välillä aivan vereslihalla ja ymmärtää että silloinkin löytyy voimia auttaa toisia. Vaikeissa, pitkäaikaisissa ja raskaissa tapauksissa meitä on ollut tukena kolmen naisen ryhmä, jotta kenenkään auttajan oma elämä ei kuormitu kohtuuttomasti.

Tässä on oppinut lukemaan rivien lisäksi myös rivien välit. Aika nopeasti myös oppii huomaamaan, mikä on todellista ja mikä ei ole. Toki joskus olen tehnyt täysin vääriäkin arvioita, mikä on hyvä asia. On vaarallista kuvitella olevansa erehtymätön ja tuettavaansa viisaampi.