Lapseton sisko haluaa koko ajan "auttaa

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n huolen ja murheen täysin. Itse lapseton, mutta teininä toisen pikkusiskon saanut, ja silloin jo tajusin äitini käytöksen olevan monissa asioissa siskosi kaltaista. Edelleen äiti vaikuttaa elämääni negatiivisesti, halusin tai en, ja huoli kotona asuvasta siskosta on suuri. Tuttua on tuo, että apua tarjotaan ja sitten ihan sattumalta joka ikinen kerta autetaan tarkoituksella vähän eri lailla kuin sovittiin, ja nostetaan marttyyrimöly jos siitä tuleekin sanomista.

Itselläni on ADHD, miehellä sama + asperger ja nuo kuvaamasi käytösmallit osuvat hyvin ensimmäiseen. Siskolla on varmasti vaikeaa, tajusi sen itse tai ei, ja siksi onkin sääli ettette selvästikään pysty yhdessä toisianne tukemaan. Teet ihan oikein kun annat selkeät ohjeet ja pysyt tiukkana. Itsekin tässä joutunut tuota kaksilahkeista holhoamaan ja kummasti siinä itse kasvaa, kun näkee omat ongelmat toisessa mutta pahempana. Itsetiedostus on tärkeä juttu näissä hommissa ja valitettavasti en usko siskosi sitä vielä löytäneen.

Minä ottaisin ihan reilusti puheeksi tuon tilanteen siskon kanssa. Kuvaamasi kaltainen ihminen kiivastunee helposti, mutta ei yleensä ole pitkävihainen ja saattaa pari päivää myöhemmin alkaa sisäistämään puhumianne asioita. Hallinnassa oleva addi on usein inspiroivaa seuraa ja vaikka toki nyt huolehdit ensisijaisesti omasta perheestäsi, voisi hyvinkin olla aika ottaa puheeksi siskosi ongelmat ihan teidän kaikkien vuoksi. Siskosi ei ole tyhmä, vaan impulsiivinen ja kyvytön hillitsemään käytöstään. Hän kyllä sitten jälkikäteen kiittää, että ravistelit hänet hereille todellisuuteen :)

Ongelma on se että hän ei suostu myöntämään että hänessä olisi mitään vikaa. Vika on minussa. En ymmärrä taitelijasielua, olen merkonomiluonne, rahanahne, pikkutarkka nipo, mäntti, ikävä, tylsä jne.

Kun oikeesti hän on holtiton ja rajaton ja hänen touhujaan on ihan kamalaa katsella sivusta ja hän sotkee muidenkin elämän kaaokseksi puolessa tunnissa. Kukaan ei jaksa häntä. Siksi hän kai tänne tunkee kun ei enää muitakaan paikkoja ole.

Ja tää käytös vain näyttää pahenevan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

4-vuotiaalla jalka kokoa 34? Kiitos, olen aina ajatellut, että lapsellani on järjettömän isot jalat, mutta eiväthän ne olekaan, hän on sentään jo kuusi. Tämä nyt oli ihan OT, mutta piti päästä kiittämään silmieni avaamisesta.

Muuten olen sitä mieltä, että siskollasi on jokin psyykkinen tai neurologinen poikkeavuus, hän hyötyisi varmasti tutkimuksista. Lisäksi teillä taitaa molemmilla olla patoutuneita sisaruskateustraumoja. Käyttäydytte (molemmat, sinä tänne purkautumalla ja siskoasi selän takana mollaamalla) kuin esiteinit.

Tsemppiä elämään. Jos et kestä jonkun käytöstä, älä ole hänen kanssaan tekemisissä.

Minulla ei ole sisaruskateutta. Olen vain todella väsynyt tähän.

Toi lumivyöry pitää katkaista. Siskosi kapinoi auktoriteettia vastaa ja se olet sinä. Sulla pyörii siinä yksi teini lasten lisäksi jaloissa. Ja siskosta on vielä hauskaa kapinoida. Hän toteuttaa itseään sun kustannuksella.

Sanot vaan, että niin olenkin merkonomi tiukkapipo mitä ikinä, ja saankin olla. Tää on mun elämä, saan elää sitä aivan niinkuin itse haluan. Toteat napakasti, että älä jaksa riehua ja sotkea mun kodissa, äläkä tuo mekkaloivia leluja. Älä vaan anna periksi siksi, että sun sisko saa sut tuntemaan syyllisyyttä sun luonteesta ja tavoista. Oot just sellainen kuin oot.

Mulla oli vähän samantapainen tilanne mun siskon kanssa, pyöri meillä jatkuvasti kun oli yksinäinen, mutta toi omat tapansa ja juttunsa meille ja oletti, että meidän perhe sopeutuu hänen haluihinsa. En tehnyt ärsyyntymisestäni numeroa, vaan sanoin, että hei älä jaksa, ei me haluta tuollaista. Tai jos ei ymmärtänyt lähteä illalla kotiinsa niin ilmoitin suoraan, että meillä mennään nyt nukkumaan, heippahei. Siskoille saa puhua suoraan.

On tuo sille lapsellekin tosi surkea tilanne, jos ne vilkkukengät on ollut hänelle mieluisat.

Ja se, että ostaa ei-sovitunlaiset ja 3 numeroa liian pienet kengät on vain ja ainoastaan tahallista ilkeyttä.

On se syy tuohon käytökseen persoonallisuushäiriö, joku neurologinen juttu tai joku muu... ihan sama, kaikkea ei tarvitse sietää. Tuollainen rajaton ihminen lähipiirissä tekee elämästä helvetin.

En tajua ollenkaan kaikkia, jotka tässä dissaa ap:ta. Ainoa "virhe", jonka ap teki, oli että kirjoitti aluksi siinä mielessä epäselvästi, että koko kuva ei auennut.

Mutta kyllä mä arvasin heti, että kenkien ostamis-auttaminen oli sitä, että toinen ei pääse lasten takia kauppaan (HALOO millaiset tyypit kyselee äiti-ihmiseltä, että mikä vaikeus oli päästä kauppaan? Ainoastaan laosettomat ja tahallaan ilkeät. HUOm kaikki lapsettomat ei todella ole niin tyhmiä vaan tajuaa kaiken.)

Koko AV:ssa ongelma on nykyisin se, että kun joku avautuu jostain, niin joukko tasapainottomia tyyppejä keksii keksimistään ilkeyksiä ja kyseenalaistamisia. Se on tosi säälittävää. Saa olla eri mieltä, muttta keksimällä keksityt dissailut on kaikkien ajan hukkaa ja sääliksi käy tyyppejä, jotka sellaiseen aikansa käyttää. Joo, ei ole maailman suurin ongelma, ei haittaa mua, mutta säälin ilkeyteen ja vähättelyyn pyrkiviä tyyppejä. Ennen eli sanotaan 4 v sitten, kun esikoiseni aikaan täällä vietin enemmän aikaa, ihmiset avautui kuka mistäkin ja tyypit keksi joko hyviä tai ainakin hauskoja vastauksia. Nyt tällainen surkea koulukiusaamis-pätemisporukka aukoo päätään joka ketjussa. Kaikin mokomin mun puolesta, ei vie multa mitään kuitenkaan.

Mutta siis ap, älä anna siskollesi luottojuttuja. Sano suoraan tarvittaessa, että viimeksi teit näin ja näin. Että nyt on katkolla luottotehtävät. Että sun pitää vähän kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?

Olennainen tieto, mikä osaltaan selittää ajattelemattomuutta kun omaa kokemusta ei ole.

No ei ole, usko tai älä lapsettomilla on myös järkeä päässä.. Monilla enemmän kuin lapsellisilla..

Onpa outoa kun lapsettomilla on aina asenne, että "tiedetään lapsista vähintään yhtä  paljon kuin äidit ja isät". Siis millä logiikalla?

Vähän respectiä nyt! Kyllähän vanhempana koko ajan oppii asioita, joita ei lapseton kohtaa. Esimerkiksi me olemme saaneet paljon täysin väärän kokoisia lastenvaatteita ja kenkiä lahjaksi lapsettomilta kun "kengässä luki ikä 1-2 vuotta" tai sairaalaan tuotu 54 senttinen body kun vauva oli isompi jo 8 kuulla.  Itsekin olen ollut ihan pihalla, mitä vauvalle veisi lahjaksi ennen omia lapsia. Jokainen lapsi on lisäksi erilainen. Sen tietää vain sellainen, joka on seurannut 24/7 omaa lasta. 

Voi kulta kuule, äläpä yleistä. Normaali arkijärki on se, jonka myötä lasten kanssa pärjää, ei se että kuuluu johonkin lisääntyneiden taikapiiriin.

Esim. mun miehellä on poika, ja sen pojan äidillä on pari muutakin lasta. Tämä äiti ylpeilee kuinka hän on joku hiton expertti lapsiin liittyvissä asioissa, onhan hän puskenut niitä lapsia maailmaan useamman kappaleen. Jännä vaan, että hän esim. kerta toisensa jälkeen ostaa lapsilleen väärän kokoisia kenkiä kun ostaa ne kokonumeron mukaan. Eikä millään suostu ymmärtämään että vaikka lapsella on kuomien koko 32 niin ei automaattisesti voi ostaa toisiksi kengiksi Eccoja koossa 32. Luistimista puhumattakaan. H&m.n paita on sopiva koossa 122 mutta cirafin samankokoinen voi kinnata päällä. Eieiei, tämä ei vaan mene tajuntaan.

Muistaa aina piilokettuillen korostaa mulle, lapsettomalle, kuinka hän tietää, hän osaa, hän on pyhä äiti. Mutta kas vaan, ekaa kertaa hänen poikaansa nähdessääni kiinnitin huomiota pojan outoon kävelyyn ja mainitsin siitä miehelle; mies tarkasti asian ja kas; pojan kengät oli 0,5cm pienemmät kuin jalka. Siitä lähtien on miehen kanssa ratsattu kaikki kengät, luistimet ym, mitä äitinsä ostaa.....

>Voi kulta kuule, äläpä yleistä. Normaali arkijärki on se, jonka myötä lasten kanssa pärjää, ei se että kuuluu johonkin lisääntyneiden taikapiiriin.

Jjjoo. Tää just kertoo sen, ettet tiedä, mistä puhut. Noin kaikki ajattelee lapsettomana, niin ajattelin itsekin. Ja sitten sain lapsen ja tajusin, että joku vaatteiden koko tms käytännön seikka, se nyt ei ole kuin pieni prosentti koko paketista.

Toinen äiti tajuaisi heti, että äiti voi olla niin hiton väsynyt, että eri valmistajien eri mallistojen eri koot nyt vaan ei pysy mielessä. Ei ole ehkä nukkunut vuosiin keskeytyksetöntä yötä. Erityisesti jos lasten isä viettää öitään jonkun pätemishaluisen muijan, ei perheensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?

Sitä, ettei hänellä näytä olevan mitään tajua lasten kasvattamisesta. Menehän muualle myötäloukkaantumaan.

.. ja näköjään aika kusipää sisko. Toivottavasti siskosi näkee tämän ketjun, tunnistaa itsensä ja katkaisee välit tuollaiseen kiittämättömään takakireään natkuun. Lapsiisi hän voi pitää silti yhteyttä ja ilahduttaa heitä muuten kuin sinun visioihisi sopivalla tavalla.

Mitäs puolisosi sanoo tähän? Ai jätti, koska ei sietänyt? Ei ihme.

Trolliko hän on? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?

Sitä, ettei hänellä näytä olevan mitään tajua lasten kasvattamisesta. Menehän muualle myötäloukkaantumaan.

.. ja näköjään aika kusipää sisko. Toivottavasti siskosi näkee tämän ketjun, tunnistaa itsensä ja katkaisee välit tuollaiseen kiittämättömään takakireään natkuun. Lapsiisi hän voi pitää silti yhteyttä ja ilahduttaa heitä muuten kuin sinun visioihisi sopivalla tavalla.

Mitäs puolisosi sanoo tähän? Ai jätti, koska ei sietänyt? Ei ihme.

Minä en ole kirjoittanut. Mieheni ei ole mihinkään jättänyt.

En edelleenkään tajua että mistä minun varsinaisesti pitäisi olla kiitollinen. Siitä että saan koko ajan korjata sen siskoni jälkiä. Ensin lapsena ja näköjään edelleen. Ja lapsi ei tod ole nyt iloinen, kun joutuu palauttamaan ne muovikengät. Joista ei mitään iloa olisi, koska ne on edelleen sen kolme numeroa liian pienet, eikä lapsi voi käyttää niitä edes sisällä, koska jalkoihin alkaa sattua.

Ja kyllä se yhteys pieniin lapsiin kulkee vanhempien kautta ja vanhempia kunnioittaen.

Vierailija kirjoitti:

Ai sinä siis kuitenkin itse maksoit ne kengät, "apu" oli vain ostoksilla käymistä? Tämä olisi kannattanut mainita kyllä ihan alussa. Ei tullut mieleenkään, että tästä olisi kyse. 

Opettelisitte lukemaan (sinä ja muut jotka vänkäätte lahjasta). Minulle tuo oli selvää koko ajan.

T. Ei Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai hurjaa.

Ärsyttää.

Nyt pitää sitten kiikuttaa ne liian pienet muovikengät itkevän lapsen kanssa takaisin... tu tuu melkein että tekee tahallaan. Minä saan aina olla se ilonpilaaja.

Ymmärrän, että liian pienet kengät ärsyttää. Mutta eikö lapsella saa olla myös ne yhdet hauskat kengät, josta lapsi tykkää kovasti? Vaikka kauppakäyttöön, jos eivöt muualle sovellu. Meille myös lapsille siskoni ostaa tuollaisia lapsen näkökulmasta ihania, mutta muuten ns. "Turhia" vaatteita ym. Me vanhemmat sitten ostamme ne tarpeelliset, näin pysymme kaikki tyytyväisinä.

Ne on liian pienet. Ja hänellä on jo kauppakengät.

Eikä voi koko ajan ensin luvata tehdä jotain, sitten tehdä jotain ihan muuta ja hekottaa päälle.

Enkä tykkää siitä, että minä olen aina sitten se joka joutuu itkettämään lapsia.

Ap

Kai ne voi vaihtaa sopivan kokoisiin jos ne voi palauttaa?

Mieti vähän mitä valitat, sulla on sisko joka haluaa auttaa ja osallistua jne.

Monen elämän pelastus olisi sisarus joka omasta halustaan on sun (+lapsesi) elämässä mukana.

Sun kaltasissa kommentoijissa on yksi uskomattoman ärsyttävä ominaisuus: kykenemättömyys nähdä koko tilannetta.

Näytä mulle yksikin ihminen, jonka elämän pelastus on ihminen, joka jatkuvasti HANKALOITTAA sun elämää.

Mullakin on sukulainen joka haluaa "auttaa". Mutta kun siitä avusta on hitosti enemmän haittaa kun hyötyä, niin vähän vaikea olla kiitollinen - etenkin kun on kerrottu minkälaisesta avusta olisi apua ja mistä puolestaan on vaan haittaa.

Mutta ei. Kun pitäs vaan olla hiton kiitollinen aina vaan siitä, että on "kiinnostuneita" sukulaisia - väliäkö sillä että ne vaan vaikeuttaa muiden elämää sillä "kiinnostuneisuudellaan."

Olisipa joku kuka auttaisi lapsen hoidossa edes joskus vähän.

Lapsella ei ole kuin juoppo vaari ja täti joka ei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa.

Serkut ja toinen täti asuvat satojen kilsojen päässä.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa joku kuka auttaisi lapsen hoidossa edes joskus vähän.

Lapsella ei ole kuin juoppo vaari ja täti joka ei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa.

Serkut ja toinen täti asuvat satojen kilsojen päässä.

No sano osoite niin lähetän siskoni sinne.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa joku kuka auttaisi lapsen hoidossa edes joskus vähän.

Lapsella ei ole kuin juoppo vaari ja täti joka ei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa.

Serkut ja toinen täti asuvat satojen kilsojen päässä.

No sano osoite niin lähetän siskoni sinne.

T. Ap

Onko minkä ikäinen ja näköinen?

Laita lappeenrantaan tulemaan.

Ei tästä minun siskostani ole oikeaa apua. Käytännössä on kuin täällä olisi yksi käytöshäiriöinen lapsi lisää.

Rasittavinta on se talon tuhoaminen ja kaikenlainen jopa lasten terveyden vaarantava sääntöjen sivuuttaminen.

Ap

Miksi sanot, ettet pode itse sisaruskateutta? Jotainhan tuskaa tässä nyt on taustalla muutakin. Vaikuttaa siltä, että koet tahallisena vääryytenä siskon käytöksen, ja siksi et osaa pohtia tilannetta laajemmin. Siskon käytös on senverran dramaattista, että jos sille on lääketieteellinen selitys, rasittavaa on täytynyt olla aina. Et mainitse mitään vanhemmistanne.

Siskon tasoisesti häsläävä lapsi perheessä on varmasti vaikuttanut perhedynamiikkaan vahvasti sitomalla vanhempien huomion. Korostat tässä niin vahvasti omaa perheellisyyttäsi ja siskon perheettömyyttä, että oletan sinun joutuneen kärsimään lapsena huomion puutteesta, ja paikkaavan asiaa nyt sillä, että kannat vastuuta ja hoidat perheen hyvin. Mikä on hieno asia, mutta olet edelleen huomiota ja hyväksyntää vailla. Eli teet monia asioita hiukan väärin motiivein. Kuten esim. siedät siskoltasi sietämätöntä, ollaksesi hyvä ihminen.

Ja niin on tietenkin hyväksyntää vailla siskokin, joka on joutunut kasvamaan verraten omaa kyvyttömyyttään velvollisuudentuntoisen pätevän siskon saavutuksiin. Ja nyt ollaan tilanteessa, jossa sinä hierot hänen nenäänsä asiaan ja hän taas heittäytyy sinunkin lapseksesi. Hänhän on omasta näkökulmastaan oikeassa ymmärtämättä, että repiessään sinun rakentamaasi hän ei tule rentouttamaan sinua senttiäkään vaan pahentaa vakavaa vastuuntuntoasi, jossa varmastikin on ilottomia piirteitä. Onhan se turvallisuushakuista, ja vaaratilanteessa ollaan vakavia.

Tilanteessa voi olla kaikenlaisia mutkistavia lisätekijöitä. Törkypienten kenkien ostaminen voi olla piilevää aggressiota kilpailijoita kohtaan eli lapsiasi, ja toisaalta hullunhauska liittolaisuus on ainoa hänen hallitsemansa tapa rakentaa suhdetta heihin yhteistä vihollista vastaan.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea teidän väliltänne puuttuu. Siis kyllä, mietit toki miten paljon siskosta on harmia ja varmasti olet haaveillut, miten ihana olisi oikeasti auttavainen kunnollinen sisko. Mutta nämä ajatukset kertovat omasta tarvitsevuudestasi. Sisko on se joka on, ja tarkoitankin nyt sitä, miten pystyisit lievittämään siskon kaunaa ja tarvetta vetää pahisroolia, sekä itse voisit päästää hetkittäin irti hyvisroolista. Mäiskitte toisianne omalla versiollanne hyveellisyydestä, vaikka voisitte olla vakavissanne etsimässä jonkinlaista positiivista kanssakäymistä. Vaikka sitten ilman lapsia.

Nykymaailmassa ollaan turhan hanakoita tulkitsemaan yksipuolisesti se, että sukulaisiaan ei voi valita. Asian kun voi tulkita niinkin, että vaihtuvuuteen perustuvassa maailmassa voisi olla syytä pitää hyvin tiukkaan kiinni niistä asioista, jotka pysyvät. Anna joku arvo siskollesi, vaikka hän olisikin täysin hyödytön ja kyvytön auttamaan. Minusta se kertoo kuitenkin positiivisia asioita suhteestanne, että sinulla on haave, että siskosta voisi olla apua. Se kertoo vahvasta tunnesiteestä, vaikka ne tunteet olisivatkin kivettyneiden reaktioiden muokkaamat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanot, ettet pode itse sisaruskateutta? Jotainhan tuskaa tässä nyt on taustalla muutakin. Vaikuttaa siltä, että koet tahallisena vääryytenä siskon käytöksen, ja siksi et osaa pohtia tilannetta laajemmin. Siskon käytös on senverran dramaattista, että jos sille on lääketieteellinen selitys, rasittavaa on täytynyt olla aina. Et mainitse mitään vanhemmistanne.

Siskon tasoisesti häsläävä lapsi perheessä on varmasti vaikuttanut perhedynamiikkaan vahvasti sitomalla vanhempien huomion. Korostat tässä niin vahvasti omaa perheellisyyttäsi ja siskon perheettömyyttä, että oletan sinun joutuneen kärsimään lapsena huomion puutteesta, ja paikkaavan asiaa nyt sillä, että kannat vastuuta ja hoidat perheen hyvin. Mikä on hieno asia, mutta olet edelleen huomiota ja hyväksyntää vailla. Eli teet monia asioita hiukan väärin motiivein. Kuten esim. siedät siskoltasi sietämätöntä, ollaksesi hyvä ihminen.

Ja niin on tietenkin hyväksyntää vailla siskokin, joka on joutunut kasvamaan verraten omaa kyvyttömyyttään velvollisuudentuntoisen pätevän siskon saavutuksiin. Ja nyt ollaan tilanteessa, jossa sinä hierot hänen nenäänsä asiaan ja hän taas heittäytyy sinunkin lapseksesi. Hänhän on omasta näkökulmastaan oikeassa ymmärtämättä, että repiessään sinun rakentamaasi hän ei tule rentouttamaan sinua senttiäkään vaan pahentaa vakavaa vastuuntuntoasi, jossa varmastikin on ilottomia piirteitä. Onhan se turvallisuushakuista, ja vaaratilanteessa ollaan vakavia.

Tilanteessa voi olla kaikenlaisia mutkistavia lisätekijöitä. Törkypienten kenkien ostaminen voi olla piilevää aggressiota kilpailijoita kohtaan eli lapsiasi, ja toisaalta hullunhauska liittolaisuus on ainoa hänen hallitsemansa tapa rakentaa suhdetta heihin yhteistä vihollista vastaan.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea teidän väliltänne puuttuu. Siis kyllä, mietit toki miten paljon siskosta on harmia ja varmasti olet haaveillut, miten ihana olisi oikeasti auttavainen kunnollinen sisko. Mutta nämä ajatukset kertovat omasta tarvitsevuudestasi. Sisko on se joka on, ja tarkoitankin nyt sitä, miten pystyisit lievittämään siskon kaunaa ja tarvetta vetää pahisroolia, sekä itse voisit päästää hetkittäin irti hyvisroolista. Mäiskitte toisianne omalla versiollanne hyveellisyydestä, vaikka voisitte olla vakavissanne etsimässä jonkinlaista positiivista kanssakäymistä. Vaikka sitten ilman lapsia.

Nykymaailmassa ollaan turhan hanakoita tulkitsemaan yksipuolisesti se, että sukulaisiaan ei voi valita. Asian kun voi tulkita niinkin, että vaihtuvuuteen perustuvassa maailmassa voisi olla syytä pitää hyvin tiukkaan kiinni niistä asioista, jotka pysyvät. Anna joku arvo siskollesi, vaikka hän olisikin täysin hyödytön ja kyvytön auttamaan. Minusta se kertoo kuitenkin positiivisia asioita suhteestanne, että sinulla on haave, että siskosta voisi olla apua. Se kertoo vahvasta tunnesiteestä, vaikka ne tunteet olisivatkin kivettyneiden reaktioiden muokkaamat.

Minä en haaveile siitä että siskoni auttaisi minua. Haaveilen siitä että hän lopettaisi sen "auttamisensa".

Minä olen kuusi vuotta nuorempi, joten ei siskoni ole koskaan joutunut minun saavutuksiini kasvamaan tms. Hän on aina ollut se isompi, vanhempi ja lyttäävämpi ja arvostellut minua aina.

Mainitsin hänen lapsettomuutensa siksi, että kyllä se vaikuttaa siihen miten hän ymmärtää lapsiperheen. Selkesti hänellä on siitä vain se lapsen perspektiivi. Juurikin siksi että ei ole äiti.

Ap

kuulostaa kyllä ihan ADD-aikuisen käytökseltä. Ja siis ilman sitä välissä olevaa H:ta joka viittaa hyperaktiivisuuteen.

Anopillani ja mieheni sisarella on molemmilla ADD-diagnoosi tehty aikuisiällä ja käytös on juurikin tuota luokkaa. Eivät he kyllä todellakaan pahantahtoisesti tee kiusaa tai mitään, mutta arkisissa askareissa mieli tuppaa harhailemaan ja mennään juuri siihen suuntaan että 'teinkin näin ja näin, kun tuntui kivemmalta' tai 'ostinkin tämän kun näin tän ja unohdin millä asioilla olin'. Molemmat ovat tosi iloisia ja juuri sellaisia peppipitkätossu-luonteita. ADD:n yhtenä oireena (ei kaikilla, jokainen tapaus on erilainen!) on myös sellainen käyttäytyminen että saatetaan sanoa mitä sylki suuhun tuo ja tilannetajua ei ole. Miehen siskolla on usein ihan ihmeellisiä juttuja ja sanoo välillä tosi tahdittomiakin lausahduksia jos yritetään keskustella vakavasti jostain oikeasta asiasta. Samoin hän tuppaa yhtäkkiä käymään, ei kysy ikinä sopiiko meille vaan soittaa miehelle että "aattelin tulla kylään, oon tässä minuutin päästä teidän pihassa" ja tapauksissa joissa on sovittu että tulee käymään, hän tulee ihan varmuudella myöhässä. Samalla tavalla pummii kyytiä, hän sopii usein menoja, jotka ei liity meidän elämään mitenkään ja sitten ilmoittaa iloisesti meille että hän tarvitsee kyydin NYT ja ei voi perua koska on jo sopinut olevansa paikassa X juuri silloin.

pakko vaan kestää...

Vierailija kirjoitti:

kuulostaa kyllä ihan ADD-aikuisen käytökseltä. Ja siis ilman sitä välissä olevaa H:ta joka viittaa hyperaktiivisuuteen.

Anopillani ja mieheni sisarella on molemmilla ADD-diagnoosi tehty aikuisiällä ja käytös on juurikin tuota luokkaa. Eivät he kyllä todellakaan pahantahtoisesti tee kiusaa tai mitään, mutta arkisissa askareissa mieli tuppaa harhailemaan ja mennään juuri siihen suuntaan että 'teinkin näin ja näin, kun tuntui kivemmalta' tai 'ostinkin tämän kun näin tän ja unohdin millä asioilla olin'. Molemmat ovat tosi iloisia ja juuri sellaisia peppipitkätossu-luonteita. ADD:n yhtenä oireena (ei kaikilla, jokainen tapaus on erilainen!) on myös sellainen käyttäytyminen että saatetaan sanoa mitä sylki suuhun tuo ja tilannetajua ei ole. Miehen siskolla on usein ihan ihmeellisiä juttuja ja sanoo välillä tosi tahdittomiakin lausahduksia jos yritetään keskustella vakavasti jostain oikeasta asiasta. Samoin hän tuppaa yhtäkkiä käymään, ei kysy ikinä sopiiko meille vaan soittaa miehelle että "aattelin tulla kylään, oon tässä minuutin päästä teidän pihassa" ja tapauksissa joissa on sovittu että tulee käymään, hän tulee ihan varmuudella myöhässä. Samalla tavalla pummii kyytiä, hän sopii usein menoja, jotka ei liity meidän elämään mitenkään ja sitten ilmoittaa iloisesti meille että hän tarvitsee kyydin NYT ja ei voi perua koska on jo sopinut olevansa paikassa X juuri silloin.

pakko vaan kestää...

Myöntävätkö he itse sen että heillä on ADD.

Kun minun siskoni ei suostu edes keskustelemaan käytöksestään, vaan suuttuu valtavasti. Ja haukkuu sitten minut lyttyyn.

Ap