Lapseton sisko haluaa koko ajan "auttaa
Sitten kun lopulta pyydän jotain, tekee ihan jotain päättömiä. Viimeksi halusi "auttaa" käymällä ostamassa lapselle talvikengät. Selitin tarkkaan mitä niissä pitää olla, millainen varren suu, mitä matskua, mihin käyttötarkoitukseen jne.
Osti liian pienet muoviset vilkkuvat kengät, koska "nää oli niin hauskat".
Lahjat on myös aina samanlaisia. Joku älytöntä mekkalaa pitävä iso muovinen kapistus, josta ei saa ääntä pois. "Ei sitten tartte teidän vanhempienkaan turhia nukkua, heko, heko. Tää oli niin hauska.".
Jos tulee kotiin, liimailee kynsilakalla askartelua puiseen lakattuun etuoveen ja sotkee lasten rytmin täysin. "Ei kai se niin tarkkaa ole?"
Argh.
Kommentit (235)
Ei millään pahalla ap, mutta kuulostat siltä, että ihan oikeasti inhoat siskoasi. Et ole vastannut kysymykseen onko siskollasi jokin kehityshäiriö, siltä nimittäin puheidesi perusteella kuulostaa. Jos et pysty keskustelemalla saada asioihin muutosta, etkä siedä siskosi käytöstä ympärilläsi, sinun on yksinkertaisesti pistettävä välit poikki hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin viisikymppisenä olen oppinut että älä osta lahjoja, älä tuppaudu auttamaan, älä edes suosittele mitään. Anna jokaisen ottaa omat riskinsä ja kärsiä vääristä valinnoista. Näillä mennään.
Enme me ole tehneet vääriä valintoja, enkä kahden lapsen hankkimista sanoisi riskiksi. Minä EN siis tarvitse sitä apua, enkä ole sellaista pyytänyt. Sitä en tajua että jos tunkee ja tunkee ja tunkee ja sitten lupaa jotain hoitaa, ei voi sitä tehdä. Tää ei oikeesti ole apua, vaan hirveä riesa.
Onhan se sitten totta, että nykyisessä elämäntilanteessa et jaksa hänen apuaan, koska siitä on vain haittaa. Jossain toisessa elämäntilanteessa voisi olla niin, että siskon sähellys olisi ainoa kuormittava asia, ja voisit keskittyäkin hänen outoon persoonaansa ja päähänpistoihin ilman että ne rasittaisi hirveästi, mutta nyt sun prioriteetit on muualla ja sisko ottakoon etäisyyttä ja olkoon vastuussa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla ap, mutta kuulostat siltä, että ihan oikeasti inhoat siskoasi. Et ole vastannut kysymykseen onko siskollasi jokin kehityshäiriö, siltä nimittäin puheidesi perusteella kuulostaa. Jos et pysty keskustelemalla saada asioihin muutosta, etkä siedä siskosi käytöstä ympärilläsi, sinun on yksinkertaisesti pistettävä välit poikki hänen kanssaan.
Ei minun tietääkseni.
Ei hän usko minkäänlaista puhetta. Tätä on jauhettu ties miten monta kertaa. Siis sitä että jos sovitaam jotain niin sittem se kanssa pidetään. Että lapsen kanssa ei voi lähteä yks kaks ilmoittamatta kaupungille viideksi tunniksi. Tai että lapsilla pitää olla päivärytmi, että illalla kello ysiltä ei voi ilmestyä meille pitämään lapsille joogatuntia. Nää jutut on ihan päättömiä.
Hän kääntää jutun aina niin, että vika on minussa. Olen tosikko, tyhmä, nipo, tylsä, huono äiti, liian ankara, sitä sun tätä. Hän kai pitää itseään jonkinlaisena peppinä tai minä lie.
Ja inhoan sitä että hän kaikilla halvoilla tempuilla kilpailee lasten suosiosta. Jotenkin ihan sairaasti.
Olen tosi väsynyt hänen käytökseensä.
Olisit sanonut, että miehesi käy ostamassa kengät, koska hän tietää, minkälaisia on suunniteltu.
Vierailija kirjoitti:
Miten hän pääsee sisälle? Avaavatko lapset oven?
Asumme omakotitalossa ja ovi on usein ihan auki kun ollaan paljon pihalla. Ja en kyllä ala kököttää sisällä lukkojen takana.
Ap
Ei sun AP nyt auta muuta kuin kieltää siskoasi "auttamasta". Onko sun vaikea sanoa hänelle ei? Taidat olla vähän liian lepsu. Jos siskosi suuttuu, niin se on voi voi... Sinun pitää laittaa omat lapset ja oma perhe nyt etusijalle. Sisko sitten joko hyväksyy asian tai ei, se on hänen asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun AP nyt auta muuta kuin kieltää siskoasi "auttamasta". Onko sun vaikea sanoa hänelle ei? Taidat olla vähän liian lepsu. Jos siskosi suuttuu, niin se on voi voi... Sinun pitää laittaa omat lapset ja oma perhe nyt etusijalle. Sisko sitten joko hyväksyy asian tai ei, se on hänen asiansa.
Olen kai liian tottunut hänen käytökseensä ja nielen sitä siksi. Olen aina ollut "se järkevä" joka on holhonnut häntä. Vahtinut aikataulut, muistutellut tavarat, maksellut rästilaskuja jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?
Sitä, ettei hänellä näytä olevan mitään tajua lasten kasvattamisesta. Menehän muualle myötäloukkaantumaan.
Tuo vaikuttaa siltä, että pidät kaikkia lapsettomia yhtä tyhmänä kuin siskoasi. Älä yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun lopulta pyydän jotain, tekee ihan jotain päättömiä. Viimeksi halusi "auttaa" käymällä ostamassa lapselle talvikengät. Selitin tarkkaan mitä niissä pitää olla, millainen varren suu, mitä matskua, mihin käyttötarkoitukseen jne.
Osti liian pienet muoviset vilkkuvat kengät, koska "nää oli niin hauskat".
Lahjat on myös aina samanlaisia. Joku älytöntä mekkalaa pitävä iso muovinen kapistus, josta ei saa ääntä pois. "Ei sitten tartte teidän vanhempienkaan turhia nukkua, heko, heko. Tää oli niin hauska.".
Jos tulee kotiin, liimailee kynsilakalla askartelua puiseen lakattuun etuoveen ja sotkee lasten rytmin täysin. "Ei kai se niin tarkkaa ole?"
Argh.
Mulla on ollut tuommoista äitini kanssa.
Haluaa hirveästi auttaa, mutta siitä auttamisesta seuraa yleensä minulle huolta ja vaivaa.
Säheltää hirveästi ja tekee ties mitä tuhoja. Syöttää lapsille sellaisia ruokia joista sanon tulevan allergiaoireita tai mahakipuja ja tutkii kaikki kaapit ja järjestelee tavarat oman mielensä mukaan. Semmoista jatkuvaa ylitse kävelemistä se on.
Kerran sattui näkemään kun olin ostamassa vauvalle haalaria. Vaatimalla vaati että hän saa ostaa sen haalarin ja antaa lahjaksi. Ajattelin ettei siitä varmaan nyt haittaa ole ja kerroin mikä on oikea koko. No, seuraavalla viikolla äiti toi lahjaksi numeroa pienemmän haalarin. Kun kysyin miksi oli ostanut sen pienemmän koon, niin sanoi, että "kun myyjä sanoi että tämä on sopiva koko sen ikäiselle". Olivat ihan kokolapusta itse katsoneet ikäsuositukset.
Tämmöisiä pieniä (ja isompia) juttuja kun tulee koko ajan eteen, niin ei sitä apua jaksa ottaa vastaan.
Meillä meni lopulta siihen pisteeseen, että piti lopettaa yhteydenpito. Nähdään nykyään vain sukujuhlissa ja lasten synttäreillä. Oman perheen hyvinvoinnin takia oli pakko tehdä tällainen ratkaisu vaikka se tuntuukin kovin ikävältä ja tylyltä.
Lakkaa holhoamasta siskoasi, sen takia tilanne on päässyt noin pahaksi. Oma vikasi, että annoit sen jatkua näin kauan.
Ps. Alapeukkuja odotellessa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hän pääsee sisälle? Avaavatko lapset oven?
Asumme omakotitalossa ja ovi on usein ihan auki kun ollaan paljon pihalla. Ja en kyllä ala kököttää sisällä lukkojen takana.
Ap
No sit sä varmaan vaan kestät sen tilanteen, jos oven lukitseminen on raskaampaa kuin siskon "auttaminen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hän pääsee sisälle? Avaavatko lapset oven?
Asumme omakotitalossa ja ovi on usein ihan auki kun ollaan paljon pihalla. Ja en kyllä ala kököttää sisällä lukkojen takana.
Ap
No sit sä varmaan vaan kestät sen tilanteen, jos oven lukitseminen on raskaampaa kuin siskon "auttaminen".
No mitä järkeä on lukita ovea koko ajan kun minä, kaksi lasta ja kaksi koiraa ravataan edestakaisin sisään ja ulos. Se kai sen omakotitaloasumisen idea on, että saa elää näin.
No toi muu purinasi on aika pikkumaisen oloista, mutta jos joku pläästisi kynsilakkaa kotioveeni niin se maksaisi uuden oven tai putsaisi vanhan.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?
Jokainen meistä pätee tavallaan.
Aloittaja pätee sillä, että hänellä on lapsi/-a.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hän pääsee sisälle? Avaavatko lapset oven?
Asumme omakotitalossa ja ovi on usein ihan auki kun ollaan paljon pihalla. Ja en kyllä ala kököttää sisällä lukkojen takana.
Ap
No sit sä varmaan vaan kestät sen tilanteen, jos oven lukitseminen on raskaampaa kuin siskon "auttaminen".
No mitä järkeä on lukita ovea koko ajan kun minä, kaksi lasta ja kaksi koiraa ravataan edestakaisin sisään ja ulos. Se kai sen omakotitaloasumisen idea on, että saa elää näin.
Sitten sinun pitää sanoa siskollesi että hänen vierailunsa ovat ei-toivottuja paitsi jos sinä itse olet kutsujana.Sama koskee yhteydenottoja. Tee se tekstarilla, voit tarvita sitä myöhemmin lähestymiskiellon hakemiseen jos henkisesti kovin keskenkasvuinen siskosi tuosta riehaantuu.
Loputtomiin ei tarvitse moista sietää edes tekosyynä sukulaisuus, koska häne selkästi kävelee ylitsesi ja vie auktoriteettiasi lastesi silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hän pääsee sisälle? Avaavatko lapset oven?
Asumme omakotitalossa ja ovi on usein ihan auki kun ollaan paljon pihalla. Ja en kyllä ala kököttää sisällä lukkojen takana.
Ap
No sit sä varmaan vaan kestät sen tilanteen, jos oven lukitseminen on raskaampaa kuin siskon "auttaminen".
No mitä järkeä on lukita ovea koko ajan kun minä, kaksi lasta ja kaksi koiraa ravataan edestakaisin sisään ja ulos. Se kai sen omakotitaloasumisen idea on, että saa elää näin.
Sitten sinun pitää sanoa siskollesi että hänen vierailunsa ovat ei-toivottuja paitsi jos sinä itse olet kutsujana.Sama koskee yhteydenottoja. Tee se tekstarilla, voit tarvita sitä myöhemmin lähestymiskiellon hakemiseen jos henkisesti kovin keskenkasvuinen siskosi tuosta riehaantuu.
Loputtomiin ei tarvitse moista sietää edes tekosyynä sukulaisuus, koska häne selkästi kävelee ylitsesi ja vie auktoriteettiasi lastesi silmissä.
Hänen käyntejään on jo rajattu niin paljon kuin on pystytty. Rahaa en anna hänelle lainkaan. En vastaa aina puhelimeen. Häntä ei jätetä ikinä tänne ilman muita aikuisia. Avainta ei ole koskaan ollutkaan. Hän ei saa molempia lapsia enää mihinkään.
Kaikki tekemiset on pyritty rwjaamaan selkeiksi ja yksityiskohtaisiksi tehtäviksi. Ja silti käy näin. Hän ei jotenkin lainkaan kunnioita sopimuksia eikä rajoja. Vaan sillä silmänräpäyksellä kun jotain on sovittu hän alkaa vääntääkin jotain omaa säätöä.
En oikeasti enää tajua että onoo pakko kokonaan rikkoa välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?
Olennainen tieto, mikä osaltaan selittää ajattelemattomuutta kun omaa kokemusta ei ole.
No ei ole, usko tai älä lapsettomilla on myös järkeä päässä.. Monilla enemmän kuin lapsellisilla..
Onpa outoa kun lapsettomilla on aina asenne, että "tiedetään lapsista vähintään yhtä paljon kuin äidit ja isät". Siis millä logiikalla?
Vähän respectiä nyt! Kyllähän vanhempana koko ajan oppii asioita, joita ei lapseton kohtaa. Esimerkiksi me olemme saaneet paljon täysin väärän kokoisia lastenvaatteita ja kenkiä lahjaksi lapsettomilta kun "kengässä luki ikä 1-2 vuotta" tai sairaalaan tuotu 54 senttinen body kun vauva oli isompi jo 8 kuulla. Itsekin olen ollut ihan pihalla, mitä vauvalle veisi lahjaksi ennen omia lapsia. Jokainen lapsi on lisäksi erilainen. Sen tietää vain sellainen, joka on seurannut 24/7 omaa lasta.
Oletpa typerä. Ja ylemmyydentuntoinen. Mulla ei ole lapsia, mutta olen ollut pari vuotta avoliitossa etävanhemman kanssa, hoitanut monia serkkuja ja olen kolmen täti. Kaikki mainitsemasi esimerkit osaan hoitaa ihan vaan näillä kokemuksilla. Tajuan vaatekokoasiat ja tajuan kysyä vanhemmilta etukäteen, että mitä kokoa lapsi käyttää, ja aina mieluummin liian iso kuin liian pieni. Kyllä normaali ihminen voi oppia asioita ilman, että lapsi on oma ja sen kanssa viettää aikaa 24/7. Mutta eipä siinä, olkaa vaan te vanhemmat siellä ylhäisyydessänne ja paremmuudessanne kaikessa rauhassa, luojan kiitos mun lähipiirin äidit ei ole sunlaisia.
Enme me ole tehneet vääriä valintoja, enkä kahden lapsen hankkimista sanoisi riskiksi. Minä EN siis tarvitse sitä apua, enkä ole sellaista pyytänyt. Sitä en tajua että jos tunkee ja tunkee ja tunkee ja sitten lupaa jotain hoitaa, ei voi sitä tehdä. Tää ei oikeesti ole apua, vaan hirveä riesa.