Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseton sisko haluaa koko ajan "auttaa
Sitten kun lopulta pyydän jotain, tekee ihan jotain päättömiä. Viimeksi halusi "auttaa" käymällä ostamassa lapselle talvikengät. Selitin tarkkaan mitä niissä pitää olla, millainen varren suu, mitä matskua, mihin käyttötarkoitukseen jne.
Osti liian pienet muoviset vilkkuvat kengät, koska "nää oli niin hauskat".
Lahjat on myös aina samanlaisia. Joku älytöntä mekkalaa pitävä iso muovinen kapistus, josta ei saa ääntä pois. "Ei sitten tartte teidän vanhempienkaan turhia nukkua, heko, heko. Tää oli niin hauska.".
Jos tulee kotiin, liimailee kynsilakalla askartelua puiseen lakattuun etuoveen ja sotkee lasten rytmin täysin. "Ei kai se niin tarkkaa ole?"
Argh.
Kommentit (235)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin sisko väkisin halusi mennä ostamaan lapsen kanssa kengät, seuraavassa viestissä kerrot että olisit mennyt itse mutta et toisen flunssa-astmalapsen kanssa voinut mennä. Niin että mitenkä se nyt meni?
No oisko vaikka niin, että ap on maininnut tilanteesta ja sisko on tarjoutunut. Ap on estellyt, mutta sisko on ollut sinnikäs ja vannonut toimivansa sovitusti.
Oliko ihan mahdoton tapahtumaketju?
- ei ap -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja viimeksi tunki PÄIVÄKODIN pihaan leikkimään. "Ai eiks tää ookaan leikkipuisto, kun täällä on noita leikkivälineitä? No, ihan sama."
Ap
Kaupungin päiväkodin pihoilla ainakin saa käydä pienten lasten kanssa leikkimässä, se ei ole asiatonta oleskelua, toisin kuin teinien ryyppäjäiset.
T: Lastenhoitaja.No ei sinne voi kyllä mennä päivällä, kesken niiden omien ulkoilujen.
Eikä siihen ole mitään syytä, kun siinä päiväkodin vieressä on valtava leikkipuisto.
Ap
Et kai sinä siskon holhooja ole, leikkiköön vaikka kuralätäkössä.
Ja jos kerran käytösmalli on toistuva niin älä hyvä ihminen anna hänelle rahaa tai tuollaisia tehtäviä mistä ei suoriudu. Ja anna valittaa ja kiukutella, ilmeisesti kauniisti sanottuna pikkuisen heikkolahjainen tapaus kyseessä? Suhtaudu kuin pikkulapseen, pidä rajat ja pysy tiukkana.
Kun se sisko vei minun lapseni sinne päiväkodin pihaan, kun oli ensin luvannut, että menevät leikkipuistoon.
Heidät oli sitten häädetty pois sieltä päiväkodin pihasta ja suuttunut sisko toi itkevän säikähtäneen lapaen sieltä reissulta.
Hän tunkee, kyylää kuka muu meillä "saa tehdä" jotain ja marisee, jos jotakuta muuta "suositaan". Hänestä minä "suosin" kälyämme, jolla on lapsia... kummallisesti vaan se käly tajuaa paremmin nää jutut.
Huoh.
Ap
Jos ihminen on perusluonteeltaan jotenkin rajaton, eikä osaa käyttää rahaa, se tuskin muuttuu lasten saamisen myötä.
Tällaiselle ihmiselle ei vaan pidä antaa rahaa. Siskolle voi sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
No onko se nyt niin kauhea kriisi, jos kengät oli väärän kokoiset. Olisit pyytänyt, että siskosi käy vaihtamassa ne oikean kokoisiin. Minä olen myös lapseton täti ja haluan siskonpoikani kanssa hullutella ja ostaa hölmöjäkin lahjoja. Koen, että se on minun 'oikeus' ja varmasti lapsellekkin jää minusta mukavammat muistot. Sinä vanhempana olet se, joka ostaa ne järkevät ja tarpeelliset vaatteet. Ole kiitollinen, että lapsellasi on muitakin aikuisia ympärillä, jotka ovat valmiita heittäytymään leikkeihin lapsen kanssa. Kuulostat vähän takakireältä.
Voi lapseton täti-parka.
Nyt on niin, että juuri ne vilkkuvat, hauskat muovikengät ja hatut on sitä kiinakrääsää - jota valmistetaan vain kiinalaisten lasten kokoa.
Ne ihanimmat prinsessa-muovikengät ovat myynnissä vain kokoa 35, ei isompaa. Niitä myydään lelukaupassa, ei kenkäkaupassa.
Tiedän, koska minulla on tytär ja ostin itse hänelle lelukaupoista pikkuisia muovikenkiä pukuleikkeihin, kun hän oli 3-4-vuotias. Sen jälkeen ne olivat jo liian pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se nyt niin kauhea kriisi, jos kengät oli väärän kokoiset. Olisit pyytänyt, että siskosi käy vaihtamassa ne oikean kokoisiin. Minä olen myös lapseton täti ja haluan siskonpoikani kanssa hullutella ja ostaa hölmöjäkin lahjoja. Koen, että se on minun 'oikeus' ja varmasti lapsellekkin jää minusta mukavammat muistot. Sinä vanhempana olet se, joka ostaa ne järkevät ja tarpeelliset vaatteet. Ole kiitollinen, että lapsellasi on muitakin aikuisia ympärillä, jotka ovat valmiita heittäytymään leikkeihin lapsen kanssa. Kuulostat vähän takakireältä.
Voi lapseton täti-parka.
Nyt on niin, että juuri ne vilkkuvat, hauskat muovikengät ja hatut on sitä kiinakrääsää - jota valmistetaan vain kiinalaisten lasten kokoa.
Ne ihanimmat prinsessa-muovikengät ovat myynnissä vain kokoa 35, ei isompaa. Niitä myydään lelukaupassa, ei kenkäkaupassa.
Tiedän, koska minulla on tytär ja ostin itse hänelle lelukaupoista pikkuisia muovikenkiä pukuleikkeihin, kun hän oli 3-4-vuotias. Sen jälkeen ne olivat jo liian pieniä.
Mikä parka tää täti nyt tässä on?
Nää muovikengät on kyllä ihan kenkäkaupasta. Siis meni kyllä sinne kenkäkauppaan, jonne käskin, mutta sitten mopo karkasi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on perusluonteeltaan jotenkin rajaton, eikä osaa käyttää rahaa, se tuskin muuttuu lasten saamisen myötä.
Tällaiselle ihmiselle ei vaan pidä antaa rahaa. Siskolle voi sanoa ei.
Siskolle sanotaan ihan koko ajan ei. Käly ei usko lapsiaan enää ollenkaan hänelle. Jostain syystä... Meidän lapset on nyt sitten ainoat suvun pienet lapset. Ja jos niihin veljenlapsiin ei enää pääse käsiksi, me saadaan näköjään tätä pommitusta sitten kahta kauheammin.
Niiiiiin kypsä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan sulle terapiaa kun on noin äärettömän raskas vaihe elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun täytyy sanoa vaan suoraan, että rakas siskoni, elämäntilanteeni on nyt rankka ja sinun apusi pahentaa tilannetta. Älä osta enää lapsille mitään, älä tuppaudu hoitoavuksi, siitä on vain haittaa meille kaikille. Keskity omaan elämääsi ja hoida omat asiasi kuntoon, olet rakas mutta minulle on nyt liian raskasta huolehtia sinusta ja korjailla sinun aiheuttamia vahinkoja. Nähdään jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se nyt niin kauhea kriisi, jos kengät oli väärän kokoiset. Olisit pyytänyt, että siskosi käy vaihtamassa ne oikean kokoisiin. Minä olen myös lapseton täti ja haluan siskonpoikani kanssa hullutella ja ostaa hölmöjäkin lahjoja. Koen, että se on minun 'oikeus' ja varmasti lapsellekkin jää minusta mukavammat muistot. Sinä vanhempana olet se, joka ostaa ne järkevät ja tarpeelliset vaatteet. Ole kiitollinen, että lapsellasi on muitakin aikuisia ympärillä, jotka ovat valmiita heittäytymään leikkeihin lapsen kanssa. Kuulostat vähän takakireältä.
Jep, jep. Ei ne olleet lahja, vaan minä annoin rahat.
Jos ja kun tunnet siskosi, miksi ihmeessä et käynyt itse ostamassa kenkiä.
Koska minä olen sidoksissa kotiin flunssaisen astmalapsen kanssa ja esikoinen tarvitsi kengät.
En voi jättää astmalasta hänelle tänne, koska hänen mielestään "ei kai sillä lääkityksellä niin nokonuukaa ole" (on sillä), "ei kai se lapsi oikeesti kissoille allerginen ole (siskolla kissoja, eikä hän suostu tajuamaaan että lapsi saa niistä kohtauksen) ja hän sotkre koko talon, jos hänet jättää tänne yksin.
Ja kyllä, hän vannotti, että osaa ostaa tietynmerkkiset, tietynlestiset kengät saamallaan rahalla. No, ei osannut.
Nyt minun pitää riepoa se flunssapotilas sittenkin sinne kenkäkauppaan itkevän esikoisen kanssa.
Ja nuo valvottavat äänekkäät lelut ei oikeesti naurata. Kun antaa adtmalääkitystä kahden tunnin välein ja loppuajan valvoo, että hengittääkö lapsi ylimalkaan, ei hirveesti lämmitä jokin itsekseen yhtäkkiä soimaan pärähtävä lelu, joka herättää loputkin perheestä.
No jos oikeasti pidät siskoasi noin kamalana ihmisenä, miksi olet sen kanssa tekemisissä. Musta tuntuu, että nyt on vähän värikynää sun väsyneessä mielessä käytetty. Jos asia noin on, eiköhän se siis ole aika sanoa siskolle kiitokset avusta, mutta ei nähdä enää ikinä, kun olet noin vastuuton.
Itse epäilen myös värikynää. Minua kiinnostaa mitkä ovat nämä itsestään päälle yöllä pärähtävät melulelut? Laita ap kuvaa tai kerro merkkiä ja kuvaile. Meillä kaikista on saanut off asentoon, joten eivät soi itsestään. Tai sitten olemme ottaneet pois patterit ja sanoneet lapsille, että patteri loppui siitä.
Meillä esikoinen sai hirveän kovaäänisen poliisiauton kun toinen lapsemme syntyi, no eihän aiitä mitään tullut kun vauvan piti nukkua ym. Patterit pois ja asia sillä ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?
Olennainen tieto, mikä osaltaan selittää ajattelemattomuutta kun omaa kokemusta ei ole.
No ei ole, usko tai älä lapsettomilla on myös järkeä päässä.. Monilla enemmän kuin lapsellisilla..
Onpa outoa kun lapsettomilla on aina asenne, että "tiedetään lapsista vähintään yhtä paljon kuin äidit ja isät". Siis millä logiikalla?
Vähän respectiä nyt! Kyllähän vanhempana koko ajan oppii asioita, joita ei lapseton kohtaa. Esimerkiksi me olemme saaneet paljon täysin väärän kokoisia lastenvaatteita ja kenkiä lahjaksi lapsettomilta kun "kengässä luki ikä 1-2 vuotta" tai sairaalaan tuotu 54 senttinen body kun vauva oli isompi jo 8 kuulla. Itsekin olen ollut ihan pihalla, mitä vauvalle veisi lahjaksi ennen omia lapsia. Jokainen lapsi on lisäksi erilainen. Sen tietää vain sellainen, joka on seurannut 24/7 omaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo siskosi lapsettomuus liittyy tähän?
Olennainen tieto, mikä osaltaan selittää ajattelemattomuutta kun omaa kokemusta ei ole.
No ei ole, usko tai älä lapsettomilla on myös järkeä päässä.. Monilla enemmän kuin lapsellisilla..
Onpa outoa kun lapsettomilla on aina asenne, että "tiedetään lapsista vähintään yhtä paljon kuin äidit ja isät". Siis millä logiikalla?
Vähän respectiä nyt! Kyllähän vanhempana koko ajan oppii asioita, joita ei lapseton kohtaa. Esimerkiksi me olemme saaneet paljon täysin väärän kokoisia lastenvaatteita ja kenkiä lahjaksi lapsettomilta kun "kengässä luki ikä 1-2 vuotta" tai sairaalaan tuotu 54 senttinen body kun vauva oli isompi jo 8 kuulla. Itsekin olen ollut ihan pihalla, mitä vauvalle veisi lahjaksi ennen omia lapsia. Jokainen lapsi on lisäksi erilainen. Sen tietää vain sellainen, joka on seurannut 24/7 omaa lasta.
Millä sait tuosta väännettyä, tuon "tietää vähintään yhtä paljon"?
Mutta joo itse en suoraansanoen tiedä minkä kokoinen esim. 4kk ikäinen lapsi on. Eikä kyllä kiinnostakaan. Mutta jos lahjaa olen ostamassa niin kysyn vanhemmalta, minkä kokoinen pentu heillä on. Tosin en ymmärrä miksi LAHJASTA pitää mielensä noin pahoittaa. Jos vaate on iso niin kyllä se lapsi siihen kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tätä nykyajan kaverivanhempikulttuuria, jonka ap on omaksunut. Tuo särähti korvaani, että ap ei aina halua olla se, joka itkettää lasta, tuottaa pettymyksen jne. Sen nyt vaan kuuluu mennä niin. Vanhempi on lapsen ylin auktoriteetti ja kasvattaja, jonka kanssa lapsi harjoittelee pettymysten sietämistä. Montaa nykyvanhempaa ahdistaa sanoa lapselle ei, ja sitten yritetään kontrolloida lähipiiriä, jotta itse ei joutuisi hankaliin tilanteisiin. Kaveritätiys on ihan ok, samaten kaveri-isovanhemmuus. Moni nykyäiti kuitenkin repii pelihousunsa, jos isovanhempi on antanut syödä kaksi pullaa jälkkäriksi, kun kotona on sovittu, että syödään yksi. Mutta niin sen kuuluu mennä! Lapsi voi kotona inttää, että mummokin antoi syödä kaksi, ja vanhemman kuuluu silloin kohdata tilanne, säilyttää lujasti omat rajansa. Vanhemman rooli on oleellisesti erilainen kuin muun läheisen sukulaisen. Vanhempi on se, jonka kuuluu käsitellä lapsen kiukkua. Mummon tai tädin ei tarvitse kestää lapsen itkupotkuraivareita, mutta vanhempi ei saa niitä pelätä.
Tämä alkaa jo miltei vauvaiässä, että pelätään lapsen itkua ja kiukkua. Yksivuotiaan annetaan leikkiä äidin kalliilla älypuhelimella, koska muuten se alkaa itkeä, ja sitten ollaan uhriutumassa ja vonkumassa vakuutusten perään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se nyt niin kauhea kriisi, jos kengät oli väärän kokoiset. Olisit pyytänyt, että siskosi käy vaihtamassa ne oikean kokoisiin. Minä olen myös lapseton täti ja haluan siskonpoikani kanssa hullutella ja ostaa hölmöjäkin lahjoja. Koen, että se on minun 'oikeus' ja varmasti lapsellekkin jää minusta mukavammat muistot. Sinä vanhempana olet se, joka ostaa ne järkevät ja tarpeelliset vaatteet. Ole kiitollinen, että lapsellasi on muitakin aikuisia ympärillä, jotka ovat valmiita heittäytymään leikkeihin lapsen kanssa. Kuulostat vähän takakireältä.
Jep, jep. Ei ne olleet lahja, vaan minä annoin rahat.
Jos ja kun tunnet siskosi, miksi ihmeessä et käynyt itse ostamassa kenkiä.
Koska minä olen sidoksissa kotiin flunssaisen astmalapsen kanssa ja esikoinen tarvitsi kengät.
En voi jättää astmalasta hänelle tänne, koska hänen mielestään "ei kai sillä lääkityksellä niin nokonuukaa ole" (on sillä), "ei kai se lapsi oikeesti kissoille allerginen ole (siskolla kissoja, eikä hän suostu tajuamaaan että lapsi saa niistä kohtauksen) ja hän sotkre koko talon, jos hänet jättää tänne yksin.
Ja kyllä, hän vannotti, että osaa ostaa tietynmerkkiset, tietynlestiset kengät saamallaan rahalla. No, ei osannut.
Nyt minun pitää riepoa se flunssapotilas sittenkin sinne kenkäkauppaan itkevän esikoisen kanssa.
Ja nuo valvottavat äänekkäät lelut ei oikeesti naurata. Kun antaa adtmalääkitystä kahden tunnin välein ja loppuajan valvoo, että hengittääkö lapsi ylimalkaan, ei hirveesti lämmitä jokin itsekseen yhtäkkiä soimaan pärähtävä lelu, joka herättää loputkin perheestä.
No jos oikeasti pidät siskoasi noin kamalana ihmisenä, miksi olet sen kanssa tekemisissä. Musta tuntuu, että nyt on vähän värikynää sun väsyneessä mielessä käytetty. Jos asia noin on, eiköhän se siis ole aika sanoa siskolle kiitokset avusta, mutta ei nähdä enää ikinä, kun olet noin vastuuton.
Itse epäilen myös värikynää. Minua kiinnostaa mitkä ovat nämä itsestään päälle yöllä pärähtävät melulelut? Laita ap kuvaa tai kerro merkkiä ja kuvaile. Meillä kaikista on saanut off asentoon, joten eivät soi itsestään. Tai sitten olemme ottaneet pois patterit ja sanoneet lapsille, että patteri loppui siitä.
Meillä esikoinen sai hirveän kovaäänisen poliisiauton kun toinen lapsemme syntyi, no eihän aiitä mitään tullut kun vauvan piti nukkua ym. Patterit pois ja asia sillä ok.
Pompom-huiskut, jotka pärähtää soimaan tärähdyksestä. Eli kun kävelee aulassa, nää alkaa soida ja kovaa lapsen huoneen leluarkussa. Mitään off-nappulaa ei ole. Edes roskiin ei voinut viedä, koska sitten ne kaikui siellä roska-astiassa. Lopulta ne oli pakko hakata rikki.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä nykyajan kaverivanhempikulttuuria, jonka ap on omaksunut. Tuo särähti korvaani, että ap ei aina halua olla se, joka itkettää lasta, tuottaa pettymyksen jne. Sen nyt vaan kuuluu mennä niin. Vanhempi on lapsen ylin auktoriteetti ja kasvattaja, jonka kanssa lapsi harjoittelee pettymysten sietämistä. Montaa nykyvanhempaa ahdistaa sanoa lapselle ei, ja sitten yritetään kontrolloida lähipiiriä, jotta itse ei joutuisi hankaliin tilanteisiin. Kaveritätiys on ihan ok, samaten kaveri-isovanhemmuus. Moni nykyäiti kuitenkin repii pelihousunsa, jos isovanhempi on antanut syödä kaksi pullaa jälkkäriksi, kun kotona on sovittu, että syödään yksi. Mutta niin sen kuuluu mennä! Lapsi voi kotona inttää, että mummokin antoi syödä kaksi, ja vanhemman kuuluu silloin kohdata tilanne, säilyttää lujasti omat rajansa. Vanhemman rooli on oleellisesti erilainen kuin muun läheisen sukulaisen. Vanhempi on se, jonka kuuluu käsitellä lapsen kiukkua. Mummon tai tädin ei tarvitse kestää lapsen itkupotkuraivareita, mutta vanhempi ei saa niitä pelätä.
Tämä alkaa jo miltei vauvaiässä, että pelätään lapsen itkua ja kiukkua. Yksivuotiaan annetaan leikkiä äidin kalliilla älypuhelimella, koska muuten se alkaa itkeä, ja sitten ollaan uhriutumassa ja vonkumassa vakuutusten perään jne.
Eihän kyse ole siitä, ettenkö minä osaisi olla lapsille auktoriteetti, vaan sisko, aikuinen, käyttäytyy lapsellisemmin kuin 2- ja 4-vuotiaat lapsemme. Kenkäkaupassakan hän ei saa ostettua lapselle oikeankokoisia oikeanlaisia kenkiä, vaan halua "hauskuttaa" lasta ostamalla jotain ihan mahdotonta.
Ja sitten minä saan menn sinne kauppaan palauttelemaan niitä ja olla se kenkäostosten auktoriteetti aikuisen siskoni puolesta.
Ap
Ei minun elämäntilanteeni ole rankka. Ihan normaalia lapsiperheen arkea, Enhän minä ole sitä siskon apua pyytänyt. Yritän pitää häntä poissa täältä!
Ap
Näin viisikymppisenä olen oppinut että älä osta lahjoja, älä tuppaudu auttamaan, älä edes suosittele mitään. Anna jokaisen ottaa omat riskinsä ja kärsiä vääristä valinnoista. Näillä mennään.
Alue: Aihe vapaa
Sisko tunkee meille "auttamaan". Koko ajan. No tästä olisi oikeasti ollut nyt apua.
Minä en häntä tänne pyydä tms. Vaan hän haluaa "auttaa".
Ap