Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa olisi paljon työtä, kannattaa opiskella vaikla oppisopimuksella lastenohjaajaksi. Ihmettelen, mikseivät työttömät opiskele sosja terv.alaa.
Ihan vaikka siksi että lastensäilytystarhoissa on niin paljon henkistä pahoinvointia ja kiusaamista että ei sinne kukaan ehdoin tahdoin halua toisten lastenhoitajien potkittavaksi. Helpommallakin pääsee samoille paskapalkoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian isot aukot CV:ssä. Ensin kausitöitä 4 vuotta, sitten 5 vuotta tyhjää. Tämän jälkeen opiskelua 4 vuotta, sitten 5-6 vuotta tyhjää, kunnes taas opiskelua vuosi (tutkinnon päivitys). Päivitetty tutkinto hanskassa ja hain juuri töitä. Sieltä kyseltiin juuri, että millä selitän nuo aukot. En ole keksinyt mitä vastata, kun vastaus on mielenterveysongelmat ja pitkät terapiat. Nyt kuitenkin olen kunnossa ja haluaisin töihin. Mutta ei. Opetus: älä sairastu psyykkisesti.
Ironisinta tässä on, että tuohon työpaikkaan ei vaadita kuin lukiokoulutus eikä aiempaa työkokemusta. Sen sijaan vaatimuksena on erään vieraan kielen äidinkielentasoinen osaaminen, joka minulla on hallussa. Onhan se toinen äidinkieleni ja olen sitäkin yo:lla sivuaineena opiskellut.
Tätä minä tarkoitan asenteella. Ei sinne mennä hattu kourassa nöyristelemään.
Töihin mennään, eikä haeta. Sinun tulisi oppia tämä.
Kerrot että olet kohdannut henkilökohtaisia strategioita, mutta nyt olet huippuvedossa ja tulet töihin (teille).
Et sinä koskaan tule saamaan töitä, jos laahustat sinne hattu kourassa. Nyt tyttö rinnat ylös ja kohti työpaikkaa!
Zinkkis Chan
Osaat olla harvinaisen ärsyttävä ja harvinaisen monella eri tasolla. Onnittelut siitä, vaikka et töitä saisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian isot aukot CV:ssä. Ensin kausitöitä 4 vuotta, sitten 5 vuotta tyhjää. Tämän jälkeen opiskelua 4 vuotta, sitten 5-6 vuotta tyhjää, kunnes taas opiskelua vuosi (tutkinnon päivitys). Päivitetty tutkinto hanskassa ja hain juuri töitä. Sieltä kyseltiin juuri, että millä selitän nuo aukot. En ole keksinyt mitä vastata, kun vastaus on mielenterveysongelmat ja pitkät terapiat. Nyt kuitenkin olen kunnossa ja haluaisin töihin. Mutta ei. Opetus: älä sairastu psyykkisesti.
Ironisinta tässä on, että tuohon työpaikkaan ei vaadita kuin lukiokoulutus eikä aiempaa työkokemusta. Sen sijaan vaatimuksena on erään vieraan kielen äidinkielentasoinen osaaminen, joka minulla on hallussa. Onhan se toinen äidinkieleni ja olen sitäkin yo:lla sivuaineena opiskellut.
Tätä minä tarkoitan asenteella. Ei sinne mennä hattu kourassa nöyristelemään.
Töihin mennään, eikä haeta. Sinun tulisi oppia tämä.
Kerrot että olet kohdannut henkilökohtaisia strategioita, mutta nyt olet huippuvedossa ja tulet töihin (teille).
Et sinä koskaan tule saamaan töitä, jos laahustat sinne hattu kourassa. Nyt tyttö rinnat ylös ja kohti työpaikkaa!
Zinkkis Chan
Osaat olla harvinaisen ärsyttävä ja harvinaisen monella eri tasolla. Onnittelut siitä, vaikka et töitä saisikaan.
Kiitos. Mua huvitti tuo sinua edellinen kirjoittaja, kun olen yhden tuollaisen hiillostanut ulos eräältä työpaikaltani. (siellä olin vain tuuraajana)
Kerroin vähän uusia sääntöjä, kun tuuraukseni kesti vain 2 kk. Tuo lähti jo kuukaudessa. Tuo työpaikan mädättäjä.
Zinkkis Chan
Täällä kylässä ei asu kuin alle 500 ihmistä, työpaikkoja ei ole ensimmäistäkään, lähimpään kaupunkiin vajaa 100 km eikä julkista liikennettä. Työttömyyskorvaus riittää juuri ja juuri asumiseen, syömiseen ja laskuihin, mutta omaan autoon en enää pysty säästämään. Mulla on kaksi ammattia ja töitä varmasti löytyisi jos muuttaisin pois, mutta olen Alzheimerin tautia sairastavan äitini ainoa lapsi, joten en halua muuttaa täältä pois.
No en ole kerinnyt hakea. 56 vuottahan tässä on vierähtänyt, mutta kun aina kun menen hakemaan töitä sunnuntaisin, niin pitävät paikkaa kiinni.
Olisivat joskus töissä!
Zinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Täällä kylässä ei asu kuin alle 500 ihmistä, työpaikkoja ei ole ensimmäistäkään, lähimpään kaupunkiin vajaa 100 km eikä julkista liikennettä. Työttömyyskorvaus riittää juuri ja juuri asumiseen, syömiseen ja laskuihin, mutta omaan autoon en enää pysty säästämään. Mulla on kaksi ammattia ja töitä varmasti löytyisi jos muuttaisin pois, mutta olen Alzheimerin tautia sairastavan äitini ainoa lapsi, joten en halua muuttaa täältä pois.
Olisiko varakas mies hyvä ratkaisu tähän?
Zinkkiz Chan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian isot aukot CV:ssä. Ensin kausitöitä 4 vuotta, sitten 5 vuotta tyhjää. Tämän jälkeen opiskelua 4 vuotta, sitten 5-6 vuotta tyhjää, kunnes taas opiskelua vuosi (tutkinnon päivitys). Päivitetty tutkinto hanskassa ja hain juuri töitä. Sieltä kyseltiin juuri, että millä selitän nuo aukot. En ole keksinyt mitä vastata, kun vastaus on mielenterveysongelmat ja pitkät terapiat. Nyt kuitenkin olen kunnossa ja haluaisin töihin. Mutta ei. Opetus: älä sairastu psyykkisesti.
Ironisinta tässä on, että tuohon työpaikkaan ei vaadita kuin lukiokoulutus eikä aiempaa työkokemusta. Sen sijaan vaatimuksena on erään vieraan kielen äidinkielentasoinen osaaminen, joka minulla on hallussa. Onhan se toinen äidinkieleni ja olen sitäkin yo:lla sivuaineena opiskellut.
Tätä minä tarkoitan asenteella. Ei sinne mennä hattu kourassa nöyristelemään.
Töihin mennään, eikä haeta. Sinun tulisi oppia tämä.
Kerrot että olet kohdannut henkilökohtaisia strategioita, mutta nyt olet huippuvedossa ja tulet töihin (teille).
Et sinä koskaan tule saamaan töitä, jos laahustat sinne hattu kourassa. Nyt tyttö rinnat ylös ja kohti työpaikkaa!
Zinkkis Chan
Haha, vai mennään. Ei kyllä mennä minnekään minun historialla, se vain on karu totuus. Minun historialla mennään korkeintaan jonnekin työkkärin leikkikerhoon muiden päävammaisten kanssa leikkimään työnhakua.
Vierailij. Mulla on kaksi ammattia ja töitä varmasti löytyisi jos muuttaisin pois, mutta olen Alzheimerin tautia sairastavan äitini ainoa lapsi, joten en halua muuttaa täältä pois.[/quote kirjoitti:
Käytkö sä sitten niin usein äitisi luona, ettei voi harventaa käyntejä siten, että muuttaisit lähimpään kaupunkiin ja kävisit sieltä vaikka kerran viikossa tapaamassa häntä
Jouduin niin pahasti mustamaalauksen ja työpaikkakiusaamisen kohteeksi edellisessä työpaikassa etten kykenee enää töihin, vihaan ihmisiä nykyään enkä luota keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan työttömän ystävänä. Olen itse aina ollut töissä. Olen ollut yrittäjä vuodesta 2001 lähtien ja sen päälle kaikkaillut muille työnantajille, vaikka palkka riittää koko perheen elättämiseen ominkin voimin. Uusia bisnesideoita pää täynnä ja olen koittanut kerätä sopivia henkilöitä toteuttamaan niitä mun kanssa, koska ymmärrän, etten kykene niihin yksin aikataulullisista syistä. No, yhden ystävän sitten tapasin aiheen tiimoilta, on jo vanha pieru kuten itsekin, eikä hän ole koskaan ollut oman alansa töissä (yliopistotutkinto)., eikä muutamaa keikkatyötä lukuunottamatta missään muissakaan hommissa. No, paltsu alkaa ja näen hänestä aivan toisenlaisen puolen kuin ikinä aiemmin. Hän on aivan ahdistavan negatiivinen, haluan vain poistua huoneesta. Ymmärrän, että on vaikea olla positiivinen niin pitkän työttömyysputken jälkeen, mutta en voi mitenkään ottaa sellaista kivirekeä perässävedettäväksi projektiin, johon minunkin pitöö panostaa 110% tai enemmän ja jaksaa puskea kaikenlaisten esteiden yli.
Eilen luin kirjan hyvästä johtamisesta ja mitä henkilökuntaa palkatessa pitää ottaa huomioon. Tärkeintä oli oikean motivaation ja asenteen omaavan henkilön löytäminen, koska kaiken muun (tiedot, taidot, talon tavat miten asiat pitää tehdä) voi opettaa itse. Jos motivaatio ja asenne on edes lähelle niin negatiivinen kuin tällä ystävälläni, niin itseäni lähinnä itkettäisi se, että tuhlasin aikaa sekuntiakaan koko henkilöön. Koska jokaisen työntekijän tehtävä on tuottaa yritykselle enemmän rahaa, kuin mitä työntekijän palkkaan menee. Enkä usko hetkeäkään, että tuollaisella asenteella on mahdollista toimia minun kanssa toimivana tiiminä.
Haastattelitko siis tätä ihmistä hänen omasta taustastaan, vahvuuksistaan, tavoitteistaan jne.? Ei tarvitse ihmetellä, jos pitkäaikaistyöttömän on vaikea tällaisista puhua positiivisesti ja innostuneesti. Olisi ollut tähdellisempää puhua siitä projektista, mihin olisi tarkoitus ryhtyä ja hänen näkemyksistään kaikesta siihen liittyvästä. Se, ettei itseään osaa "mainostaa", ei tarkoita, ettei osaisi omistautua täydellä innolla johonkin muuhun ja jopa myydä sitä. Pätee ainakin minuun.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan työttömän ystävänä. Olen itse aina ollut töissä. Olen ollut yrittäjä vuodesta 2001 lähtien ja sen päälle kaikkaillut muille työnantajille, vaikka palkka riittää koko perheen elättämiseen ominkin voimin. Uusia bisnesideoita pää täynnä ja olen koittanut kerätä sopivia henkilöitä toteuttamaan niitä mun kanssa, koska ymmärrän, etten kykene niihin yksin aikataulullisista syistä. No, yhden ystävän sitten tapasin aiheen tiimoilta, on jo vanha pieru kuten itsekin, eikä hän ole koskaan ollut oman alansa töissä (yliopistotutkinto)., eikä muutamaa keikkatyötä lukuunottamatta missään muissakaan hommissa. No, paltsu alkaa ja näen hänestä aivan toisenlaisen puolen kuin ikinä aiemmin. Hän on aivan ahdistavan negatiivinen, haluan vain poistua huoneesta. Ymmärrän, että on vaikea olla positiivinen niin pitkän työttömyysputken jälkeen, mutta en voi mitenkään ottaa sellaista kivirekeä perässävedettäväksi projektiin, johon minunkin pitöö panostaa 110% tai enemmän ja jaksaa puskea kaikenlaisten esteiden yli.
Eilen luin kirjan hyvästä johtamisesta ja mitä henkilökuntaa palkatessa pitää ottaa huomioon. Tärkeintä oli oikean motivaation ja asenteen omaavan henkilön löytäminen, koska kaiken muun (tiedot, taidot, talon tavat miten asiat pitää tehdä) voi opettaa itse. Jos motivaatio ja asenne on edes lähelle niin negatiivinen kuin tällä ystävälläni, niin itseäni lähinnä itkettäisi se, että tuhlasin aikaa sekuntiakaan koko henkilöön. Koska jokaisen työntekijän tehtävä on tuottaa yritykselle enemmän rahaa, kuin mitä työntekijän palkkaan menee. Enkä usko hetkeäkään, että tuollaisella asenteella on mahdollista toimia minun kanssa toimivana tiiminä.
Sinä koet itkettävän turhauttavaksi asiaksi sen, että uhrasit "sekunninkaan" (yhden palaveri) aikaasi ja henkistä energiaasi tapaamiseen, joka ei johtanut toivottuun tulokseen. Tässä tapauksessa olit itse se, jolla oli tilanteen johto käsissä. Asetupa niiden ihmisten sijaan, joiden odotetaan jatkavan väsymättä vuosikausia vähintään yhtä turhauttavaa "turpaan ottamista", vieläpä välillä toisten ihmisten irrationaalisiin oikkuihin ja kyseenalaiseen moraaliin alistuen.
Mulla meni muutama minuutti tajuta, että "paltsu" on palaveri. Siksi varmaan en saa töitä. Mutta henkilökohtaisesti inhoan näitä uskomattoman mauttomia uudissanoja tai hellittelylyhenteitä sanoista, joihin ne eivät vaan sovi -sisälöllisesti tai muuten.
Koska olen epävarma jaksamisestani ja siksi en edes hae töitä. Vaikka hakisin niin uskon ette sillä olisi lopputulokseen mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Liian isot aukot CV:ssä. Ensin kausitöitä 4 vuotta, sitten 5 vuotta tyhjää. Tämän jälkeen opiskelua 4 vuotta, sitten 5-6 vuotta tyhjää, kunnes taas opiskelua vuosi (tutkinnon päivitys). Päivitetty tutkinto hanskassa ja hain juuri töitä. Sieltä kyseltiin juuri, että millä selitän nuo aukot. En ole keksinyt mitä vastata, kun vastaus on mielenterveysongelmat ja pitkät terapiat. Nyt kuitenkin olen kunnossa ja haluaisin töihin. Mutta ei. Opetus: älä sairastu psyykkisesti.
Ironisinta tässä on, että tuohon työpaikkaan ei vaadita kuin lukiokoulutus eikä aiempaa työkokemusta. Sen sijaan vaatimuksena on erään vieraan kielen äidinkielentasoinen osaaminen, joka minulla on hallussa. Onhan se toinen äidinkieleni ja olen sitäkin yo:lla sivuaineena opiskellut.
Melko samat setit paitsi että en ole kouluttautunut välissä. Enkä aio enää selitellä millään aukkoja, ei kuulu haastattelijalle pätkän vertaa.
Allekirjoita kansalaisaloite Maanpinnan alapuoliset luonnonvarat kansalliseen omistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen epävarma jaksamisestani ja siksi en edes hae töitä. Vaikka hakisin niin uskon ette sillä olisi lopputulokseen mitään väliä.
Niin, on tilanteita, jossa ajan käyttäminen johonkin muuhun kuin työn hakemiseen on selvästi mielekkäämpää. Yhteiskunnallekin. Hollannissa työnhaku on on korvausta saavalle pakollista, mutta siitä voidaan vapauttaa, jos on iäkäs ja tekee vapaaehtoistyötä.
Palkka se suurin syy. Nyt tukina saan noin 1000€/kk, ei paljoa kiinnosta mitään paska hommia tehdä käytännössä alle tonnin palkalla. Lisäksi menettäisin työttömille suunnatut edut. En tykkää aamulla nousta ylös muutenkaan. Jos saisin vaikka 4000€ kuussa niin eri asia, eipä nuo porvarit ala maksamaan sellaisia kun tärkeintä on lihottaa omaa rahapussia muiden työllä.
Tätä minä tarkoitan asenteella. Ei sinne mennä hattu kourassa nöyristelemään.
Töihin mennään, eikä haeta. Sinun tulisi oppia tämä.
Kerrot että olet kohdannut henkilökohtaisia strategioita, mutta nyt olet huippuvedossa ja tulet töihin (teille).
Et sinä koskaan tule saamaan töitä, jos laahustat sinne hattu kourassa. Nyt tyttö rinnat ylös ja kohti työpaikkaa!
Zinkkis Chan