Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset eivät vastaa hymyyn hymyllä?
Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?
Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.
Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.
Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?
Kommentit (336)
Ap voi hymyillä niille, jotka tuntevat hänet.
Epävakaisiin tuntemattomiin henkilöihin ei kannata reagoida millään tavalla, koska silloin ne saattavat heittäytyä hankalaksi tai alkavat jopa vainoamaan. Kaikki outo tilanteeseen sopimaton käytös kuten tuttavallisuus täysin tuntemattomille on varoitusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät enää osaa tulkita ilmeitä, koska vanhemmat eivät älylaitteidensa tuijotukselta enää katso lapsiaan kasvoihin. Lapsi yrittää aikansa saada vanhemman huomion, mutta turhautuu lopulta ja masentuu. Jää tärkeä kehitysvaihe pois ja tulemme vielä näkemään karmeat seuraukset.
Todella huvittavaa että suomalainen kokee hymyilyn olevan nöyryttävää! Samoin jos vastaantulevaa (vierasta) katsoo silmiin, niin sekin on suomalaisen mielestä outoa. Parempi ettei katso ketään vastaantulijaa missään vaiheessa silmiin, ei tarvitse vastata yllättävään hymyyn hymyllä vaan voi piiloutua älylaitteensa taakse ja yrittää olla niin kuin olisi ainut ihminen.
Aikuinen joka katsoo pientä lasta murhaavasti tai ei hymyile takaisin jos lapsi hymyilee on sairas, todella sairas. Samoin jos joku hymyilee sinulle tai pitää ovea auki niin jos et edes silloin saa nostettua niitä suupieliä ylöspäin niin ei voi muuta kuin todeta että säälittävä oot.
Samaan sarjaan voi liittää aggressiivisen kirjoittelun, ilkeyden, raivon. Luulen, että tälläiset ihmiset ei hymyile ja jos, sinulle on tapahtunut ikävää, kaatunut, ajanut kolarin. Viha on ihmiskunnan suurinta taidetta.
Kaikki hymyilemättömyyttä ihmettelevät ja suomalaisia junteiksi kutsuvat ovat tainneet matkailla ulkomailla ainoastaan turistirysissä, joissa kyllä hymyillään turisteille tienaamisen toivossa. Käykääpä vaihteeksi pandemian jälkeen suurkaupungeissa ja tarkkailkaa, hymyilevätkö paikalliset jatkuvasti täysin tuntemattomille vastaantulijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan suomalaisilla on helposti esioletus, että jos tuntematon hymyilee, sillä on pahat mielessä.
Itse olen elämässäni joutunut vaikka minkälaisten hippaheikkien seuraamisen ja ahdistelun kohteeksi. Jossakin vaiheessa ystäväni sanoi, että ihan itse "kutsun" heitä luokseni, kun katson silmiin ja hymyilen tuntemattomille. Oli vaikeaa oppia tavasta pois, mutta kieltämättä on kaikenlaiset ahdistelut vähentyneet.
Kiinassa tai Japanissa saat turpaan jos liikaa virnistelet ihmisille, ai joo mutta niitä ei lasketa slaavilaisten lisäksi. Ja Intiassa tuossa ihanuuksien ihmemaassa tuli keskisormea, mut sitäkään ei varmaan lasketa, muutenkin kieroonkasvanutta porukkaa.
Kansainväliseksi tavaksi lasketaan vain maat jossa on tapana hymyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinassa tai Japanissa saat turpaan jos liikaa virnistelet ihmisille, ai joo mutta niitä ei lasketa slaavilaisten lisäksi. Ja Intiassa tuossa ihanuuksien ihmemaassa tuli keskisormea, mut sitäkään ei varmaan lasketa, muutenkin kieroonkasvanutta porukkaa.
Kansainväliseksi tavaksi lasketaan vain maat jossa on tapana hymyillä.
Lisään tähän vielä, ettei ainakaan ranskan asiakaspalvelu ja virastoammateissa hirveesti hymyillä asiakkaille. Enkä muista siellä mitään hymyilyä muutenkaan harrastetun, paitsi ehkä katukaupustelijoiden ja hämäräheikkien puolelta, siinä kun hymyilee takasin on lompakko jo vaihtanut omistajaa.
Mutta ranskiksia ei varmaan myöskään lasketa.
Hymyilin kerran useasti vastaan tulevalle samalla kadulla asuvalle samanikäiselle äidille (olimme molemmat kotiäitejä ja lasten kanssa liikkeellä) hymyilikö äiti takaisin? Ei, vaan kysyi tunnetaanko me toisemme.
Aika jäätävää, ymmärsin että katsoi itsensä ylemmälle oksalle eikä halua olla missään tekemisissä. Kalseaa.
Minulle vaikeaa tuollainen käytös kun olen sosiaalinen, ulospäin suuntautunut ja kaipaan ihmiskontakteja, en kylläkään tuolta kylmäköltä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies hymyilee naiselle. On ahdistelua nykyään. Lisäksi ei tiedä, vaikka nainen mottaa nokkaan.
Mies hymyilee vaimolleen. Vaimo luulee, että mies piruilee tms.
Mies hymyilee miehelle. Toinen voi luulla, että hymyilee toisen ulkonäölle tms. Heteromies ei hymyile miehille missään tilnteessa, jos on vähänkään itsesuojeluvaistoa.
Mies hymyilee lapsille. On melkein jo rikos. Ei kannata tehdä edes kokeeksi.
Eli HYMY pyllyyn!
Ja jos hymyillä pitää, niin hymyile itsekseksesi peilin ääressä, mutta älä anna kenenkään nähdä, jos haluat pysyä terveen papereissa.
"Mies hymyilee lapsille"
Joo tuo on tosi paha. Näin kerran kuntosalilla kokonaisen perheen treenaamassa. Poika treenasi ylätaljalla niin reippaasti, että minua ihan sattui hymyilyttämään. Pojan isä ja äiti sattuivat huomaamaan tuon ja siitä lähtien ovat kyylänneet todella tuimasti kuin olisin joku pedo.
Oma kokemukseni on, että syy on se, että ihminen pelkää, että hymyilemällä hän antaa toiselle ihmiselle luvan lähestyä pidemmälle, alkaa puhumaan hänelle, pyytää asioita, jopa antaa olettaa, että hän on kiinnostunut toisesta ihmisestä myös siviilissä ja näyttää vihreää valoa ystävyydelle/flirtille/omaan tilaan tunkeutumiselle. Jos tällaiseen lähentymiseen ei ole minkäänlaista kiinnostusta, se tietysti tuntuu sitten todella epämiellyttävältä se ajatus, että antaisi toisen ymmärtää niin. Toisaalta taas jos on, niin voi olla pelko siitä, että toinen torjuu. Usein oikeasti halutaan vaan olla rauhassa, ei hymyillä, koska ei jakseta sanoa ei, jos joku tulkitsee sen lupana lähestyä.
Ja ei, en usko, että hymyily tarkoittaa sitä, että pitäisi lähentyä. Nimenomaan toivoisin Suomeen sellaista kulttuuria, että halutaan olla muille ihmisille aurinkoisia ja huomioivia ja esim. vieraiden ihmisten moikkailu olisi yleinen tapa ilman mitään sen kummempaa henkilökohtaista merkitystä. Itse asiassa juuri tällaisen kulttuurin puutteen takia olen monesti harkinnut pois muuttamista. Olen aivan liian sosiaalisesta kanssakäymisestä nauttiva ihminen tänne pimeään Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taalla missa itse asun, vastaantulijat tervehtivat ja hymyilevat, saattavat jopa kysya kuinka menee. Kamalaa v*ttuilua. Ikina nahnytkaan tyyppia ja varmaan tule ikina enaa tormaamaan missaan, ja silti hymyillaan.
Haha. Itse otin taman kulttuurieron positiivisena asiana ja muistelen Suomea ja teita yrmyja. Ei kai ne lapsetkaan hymyile jos kotona ollaan naama norsun *itulla.
Chattailin tässä parin vuoden sisään jonkun Saksassa vaihto-opiskelijana olevan miehen kanssa. En muista tarkkaan, mistä hän oli kotoisin, olikohan Etelä-Afrikasta tai sieltä päin. Hän oli aivan ihmeissään ja masennuksissaan, kun kukaan ei tervehdi häntä kadulla. Selvisi, että hänen kotimaassaan kaikkia vastaantulijoita tervehditään, olipa tuttu tai ei.
Oletan, että Saksan kulttuuri on noilta osin varsin samanlainen kuin Suomessa, joten aivan varmasti hänellä oli todella vieroksuttu olo!
Suomalaisten koleus ja hymyttömyys on yksi syy, miksi en kaipaa takaisin Suomeen.
Minusta on ihanaa, kun lenkillä vastaantulijat tervehtivät, hymyilevät ja toivottavat ”hyvää lenkkiä”, Sama hymy ja tervehtiminen junassa, bussissa, hississä, rappukäytävästä puhumattakaan. Ja usein vielä ”hyvää päivänjatkoa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen suomalainen ja hymyilen tosi usein milloin missäkin tilanteessa. Lähes aina olen saanut hymyn takaisin ihan vierailtakin ihmisiltä.
Esimmäinen ajatukseni: Aina ei jaksa vastata hymyyn. Oikeasti. Mutta se on ihana, että sinä hymyilet ystävällisesti. Minä myös silloin, kun hymy tulee luonnostaan tai jaksaa kohteliaasti hymyillä takaisn viestittääkseen hyvää tahtoa.
Toinen: Mutta kun luin tekstisi, ajattelin, että olet oikeassa. Emme saisi yhteiskuntana ja yksilöinä koko ajan lipua kauemmas siitä, mikä on kaunista ja hyvää ja mikä tekee meidät oikeasti onnelliseksi.
Ei kiinnosta tuntemattomien jutut ja hymyt. Voitte vaikka tappaa itsenne, ei liikuta minua.
on ärsyttävää kun joku tuntematon vastaantulija hymyilee minulle koska en tiedä syytä siihen. se on tungettelevaa.
Vierailija kirjoitti:
on ärsyttävää kun joku tuntematon vastaantulija hymyilee minulle koska en tiedä syytä siihen. se on tungettelevaa.
Tuo ajatus on sinun päässäsi. Kannattaisi ihan tietoisesti opetella pois tuollaisesta asenteesta.
Maissa, joissa hymyillään enemmän (esim. Etelä-Amerikka), ihmisillä on myös enemmän positiivisia tunteita ja he voivat paremmin. Tästä on ihan psykologista näyttöä. Vaikka hymy ensi alkuun tuntuisikin sinusta teennäiseltä, ei sitä kannata ajatella niin, vaan jos yhteiskuntaan saadaa enemmän hymyä, lopulta siitä hyvästä olostakin tulee aitoa. Voisithan ajatella niinkin, ettet vaikka koskaan edes tervehdi takaisin, koska se "ahdistaa".
Kaikkien kannattaisi nyt hiukan mennä sen kuplansa ulkopuolella, kun kaikki ei nyt vain kosketa itseä ja omaa oloa. Voimme ihan aktiivisesti miettiä, voisimmeko itse TEHDÄ jotakin, mikä edistäisi yleistä parempaa oloa.
tämä turun torilla tappanut oli nimenomaan ärsyyntynyt siitä että naiset hymyilivät ja katsoivat häntä tietyllä tavalla. näin kertoi kuulustelussa. voi ne kulttuurierot olla tälläisiakin
Mies hymyilee naiselle. On ahdistelua nykyään. Lisäksi ei tiedä, vaikka nainen mottaa nokkaan.
Mies hymyilee vaimolleen. Vaimo luulee, että mies piruilee tms.
Mies hymyilee miehelle. Toinen voi luulla, että hymyilee toisen ulkonäölle tms. Heteromies ei hymyile miehille missään tilnteessa, jos on vähänkään itsesuojeluvaistoa.
Mies hymyilee lapsille. On melkein jo rikos. Ei kannata tehdä edes kokeeksi.
Eli HYMY pyllyyn!
Ja jos hymyillä pitää, niin hymyile itsekseksesi peilin ääressä, mutta älä anna kenenkään nähdä, jos haluat pysyä terveen papereissa.