Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset eivät vastaa hymyyn hymyllä?
Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?
Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.
Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.
Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?
Kommentit (336)
Asiakkaana minulle riittää asiakaspalvelijaltakin rauhallinen asiallinen ilme. Oikeastaan pidän siitä enemmän kuin hymystä. Nyreääkin ilmettä ymmärrän, sillä ainahan voi olla huono päivä eikä se työ varmaan mitään herkkua ole, vaikka en asiakkaana ehkä kamalimmasta päästä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haha tämä oli hauska :D
Ei ollut opetettu pikkulasta hymyilemään😂
Täällä kommentoiville pitäisi olla joku lukemisen ymmärtämisen ja oikein tulkinnan testi ensin, jolla määritellään keillä on kommentointioikeus.
Lapsi oppii hymyilemaan siten, että vanhempansa hymyilevät hänelle. Samoin kuin muutkin tulkinnat kasvojen ilmeistä saavat alkunsa siitä, kun lasta katsotaan ja lapsen lähellä tunnetaan.
https://www.duodecimlehti.fi/duo93467 otetaan nyt vaikka tuosta pieni vinkkijuttu, jos on pakolliset biologiat ja psykologiat tullut skipattua.
Hymyilemään opetettu (oppinut) lapsi kyllä itseasiassa useinkin hymyilee takaisin hymyilijälle, vaikka kuinka ujostuttaisi, ja sen ujostuttamisenkin siitä näkee. Ei sitä muuten vain sanota, että hymy tarttuu, se todellakin tarttuu - jos vain hymyn vastaanottaja osaa kyseisen taidon.
Ja kaikille teille vinkujille elämän vaikeudesta, koittakaapas ottaa positiivisempi elämänasenne ja katsokaa, mitä se saa aikaan. Misery loves company, niin kauan kun pyöritte itsesäälissä niin taatusti saatte vain negatiivista niskaanne. Valittaminen, itsesäälissä rypeminen ja marttyyrius ei taatusti vie teitä ketään eteenpäin.
Aloittajalle vastaus, älä lopeta hymyilemistä. Hymy on ihmisessä kauneinta, ankeimmankin näköinen ihminen alkaa loistamaan, kun hymy nousee silmiin. Hymyn lähettiläitä tarvitaan, kaunis saatu hymy aamumetrossa jää ihanaksi muistoksi koko päiväksi. Se jolle ei jää, ei ole sitä ansainnut, sen sijaan sen antaja on hymynsä ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha tämä oli hauska :D
Ei ollut opetettu pikkulasta hymyilemään😂Lapsi oppii hymyilemaan siten, että vanhempansa hymyilevät hänelle. Samoin kuin muutkin tulkinnat kasvojen ilmeistä saavat alkunsa siitä, kun lasta katsotaan ja lapsen lähellä tunnetaan.
Hymyilemään opetettu (oppinut) lapsi kyllä itseasiassa useinkin hymyilee takaisin hymyilijälle, vaikka kuinka ujostuttaisi, ja sen ujostuttamisenkin siitä näkee. Ei sitä muuten vain sanota, että hymy tarttuu, se todellakin tarttuu - jos vain hymyn vastaanottaja osaa kyseisen taidon.
Ja kaikille teille vinkujille elämän vaikeudesta, koittakaapas ottaa positiivisempi elämänasenne ja katsokaa, mitä se saa aikaan. Misery loves company, niin kauan kun pyöritte itsesäälissä niin taatusti saatte vain negatiivista niskaanne.
Minä en sitten varmaan ole lapsena vain oppinut hymyilemään. Minkäs sitten teet? Tai kyllä minä hymyillä osaan silloin kun oikeasi hymyilyttää, mutta minulle hymyilevä ihminen ei vain riitä laukaisemaan hymyreaktiota.
Vaikeatahan elämä tässä ketjussa näyttää olevan niille, jotka eivät kestä kun eivät saa hymyynsä vastahymyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha tämä oli hauska :D
Ei ollut opetettu pikkulasta hymyilemään😂Lapsi oppii hymyilemaan siten, että vanhempansa hymyilevät hänelle. Samoin kuin muutkin tulkinnat kasvojen ilmeistä saavat alkunsa siitä, kun lasta katsotaan ja lapsen lähellä tunnetaan.
Hymyilemään opetettu (oppinut) lapsi kyllä itseasiassa useinkin hymyilee takaisin hymyilijälle, vaikka kuinka ujostuttaisi, ja sen ujostuttamisenkin siitä näkee. Ei sitä muuten vain sanota, että hymy tarttuu, se todellakin tarttuu - jos vain hymyn vastaanottaja osaa kyseisen taidon.
Ja kaikille teille vinkujille elämän vaikeudesta, koittakaapas ottaa positiivisempi elämänasenne ja katsokaa, mitä se saa aikaan. Misery loves company, niin kauan kun pyöritte itsesäälissä niin taatusti saatte vain negatiivista niskaanne.
Minä en sitten varmaan ole lapsena vain oppinut hymyilemään. Minkäs sitten teet? Tai kyllä minä hymyillä osaan silloin kun oikeasi hymyilyttää, mutta minulle hymyilevä ihminen ei vain riitä laukaisemaan hymyreaktiota.
Vaikeatahan elämä tässä ketjussa näyttää olevan niille, jotka eivät kestä kun eivät saa hymyynsä vastahymyä.
Kohta ei ketään enää humyilytä jollei tämä hallituksen maskitus lopu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha tämä oli hauska :D
Ei ollut opetettu pikkulasta hymyilemään😂Lapsi oppii hymyilemaan siten, että vanhempansa hymyilevät hänelle. Samoin kuin muutkin tulkinnat kasvojen ilmeistä saavat alkunsa siitä, kun lasta katsotaan ja lapsen lähellä tunnetaan.
Hymyilemään opetettu (oppinut) lapsi kyllä itseasiassa useinkin hymyilee takaisin hymyilijälle, vaikka kuinka ujostuttaisi, ja sen ujostuttamisenkin siitä näkee. Ei sitä muuten vain sanota, että hymy tarttuu, se todellakin tarttuu - jos vain hymyn vastaanottaja osaa kyseisen taidon.
Ja kaikille teille vinkujille elämän vaikeudesta, koittakaapas ottaa positiivisempi elämänasenne ja katsokaa, mitä se saa aikaan. Misery loves company, niin kauan kun pyöritte itsesäälissä niin taatusti saatte vain negatiivista niskaanne.
Minä en sitten varmaan ole lapsena vain oppinut hymyilemään. Minkäs sitten teet? Tai kyllä minä hymyillä osaan silloin kun oikeasi hymyilyttää, mutta minulle hymyilevä ihminen ei vain riitä laukaisemaan hymyreaktiota.
Vaikeatahan elämä tässä ketjussa näyttää olevan niille, jotka eivät kestä kun eivät saa hymyynsä vastahymyä.
Kohta ei ketään enää humyilytä jollei tämä hallituksen maskitus lopu.
Voi v*, pitääkö politiikka tähänkin sotkea?
Mitään hallituksen maskitusta ei ole. Maskia saa käyttää vapaaehtoisesti ne jotka haluaa. Saa olla myös käyttämättä. Eilen kävin kauppakeskuksessa, eipä ollut siellä kaikilla (minulla oli). Jos työnantajasi määrää sinua käyttämään maskia, se ei ole hallitus. Maskin takana naamallani saa kaikessa rauhassa olla juuri se ilme joka on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on kasvonpiirteet sellaiset, että näyttää iloiselta vaikka ei oikeasti ole. Katsokaa youtubesta videoita vaikka new Yorkin metrosta tai kadulta niin huomaatte, että ei siellä yksittäiset ihmiset hymyile.
Mä hymyilen ihmisille ja ne aika usein hymyilee mulle takaisin, mutta ei aina, ja se on ihan ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyilin kerran ajatuksissani kaupassa ja kaupan ruma hyllyttäjä luuli että hymyilin hänelle ja siitä lähtien se yritti pitää aina silmäpeliä kun kävin kys. kaupassa.
Bussissa oli kerran agressiivinen teinityttö, hyvin isokokoinen (ei siis "lihava" vaan myös pitkä, roteva ja kookas) joka huusi kaikille MINUAKO TUIJOTAT ja MITÄ SINÄ HYMYILET ja pönötti keskikäytävällä riitaa haastaen. Oikein pystyi haistamaan sen miten hän halusi tintata jotakin kuonoon.
Kertoo varmaan jotain minusta, että jouduin taistelemaan suupielieni kanssa pitääkseni ne siinä normaalissa äreässä asennossa. Selvisin ilman mustaa silmää ulos bussista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä on niin happaman näköisä porukkaa. Välillä minäkin hymyilen kun näen ihsnan koiran, omistajat katsovat kuin hullua. Muuten vain kävellään päälle ja ollaan ittumaisia.
Ei koskaan ole ollut tällaista historian aikana! Keveys, hauskuus, sosiaalisuus ja käytöstavat ovat kadonneet!
Olen alkanut hymyillä vanhetessani vain yhdestä ainoasta syystä: se toimii kuin facelift. Pidän sellaista kasvojenkohotushymyä kasvojen alaosassa ollessani ihmisten ilmoilla, näin leuan alueen veltostumista ei huomaa. Kotona sitten lössähdän normaaliksi.
Jos joudun kysymään apua / soitan puhelimella / olen työhaastattelussa niin hymyilen koko ajan samalla tapaa. Lisääksi elehdin silmillä. Näin äreä, vihaisen näköinen naamani heijastaa enemmän persoonaani -joka on ihan kiva- ja hymy kuuluu äänessäni, joka normaalisti kuulostaa sellaiselta kitisevältä valitukselta.
"Hymyilyni" on siis varsin itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin taloyhtiön roskakatokseen. Siellä oli joku iäkkäämpi mies, jolle toivotin "Päivää". Sain vastaukseksi "Mitä?!"
Näin Itä-Suomessa, missä ihmiset ovat muka sosiaalisia, hyväntuulisia ja leppoisia. (Eivät ole.)
Naapurissa asuu nainen, jonka en ole koskaan nähnyt hymyilevän. Tuntuu aika surulliselta. Yleensä hänellä on myös tapana aina valittaa jostain, jos keskustelemme. Aina on jossain jotain vikaa tai korjattavaa.
Ja muuten se klisee, että ”asenne ratkaisee”, on harvinaisen totta. Kun tottuu synkistelemään, niin se jää päälle. Jos itseään suggestoi ajattelemaan positiivisia asioita ja vaikka peilin edessä vaikka väkisin harjoitteled hymyilyä, niin puolen tunnin päästä on fiilis helposti ainakin vähän parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tavanomaista hymyillä tai höpötellä joutavia vieraille ihmisille juuri missään päin maailmaa, ainoastaan osassa Yhdysvaltoja. Ranskassakin vain vanhukset tervehtivät kaikkia saapuessaan kauppaan, kioskiin, apteekkiin tai muuhun jaettuun tilaan. Suurin osa maailman ihmisistä pitää vieraille hymyilyä omituisena tai pelottavana, reaktio toki riippuu kontekstista.
Olin Keski-Euroopassa vaihtarina aikanaan puoli vuotta. Kun tulin Suomeen, niin tämä yleinen negativiisuus ja katseiden ohittaminen rysähti päälle aika kovaa. Puoli vuotta oli tottunut siihen, että ihmiset ovat jotenkin enemmän läsnä ja näkevät toisensa. Meillä vältellään ihan tarkoituksella ja se on aika hurjaa. En ihmettele, että suomalaisia pidetään ulospäin aika kylminä. Toisallta sitä suomalaisissa kehutaan, että kun tutustuu, niin ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle tulee vastaantulijan hymystä mieleen, että minussa on jotain vikana, jotain naurettavaa. Tyylitön pukeutuminen tms.
Usko pois, se hymy on tarkoitettu positiiviseksi 😊
Kyllä muuten vastaa. Aikanaan meitä kannustettiin hymyilemään ja katsomaan silmiin. Teinkin näin. Katsoin vastaantulijaa silmiin ja hymyilin. Kun en katsonut jalkoihini, kuten hän, astuin koiran pas . . ., anteeksi, kakkaan ja silloin vastaantulijakin hymyili. Hymyni taisi yrityksestäni huolimatta hyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymy antaa ihmisrstä myös tietynlaisen hyvinvoivan ja itsevarman kuvan, jollaiseksi minäkin itseni tunnen. En kuitenkaan halua olla arrogantti enkä aina ymmärrä etteivät kaikki suhtaudu suopeasti.
Väkinäinen hymy ei anna hyvinvoivaa ja itsevarmaa kuvaa. Netraali ilme antaa. Vilpitön hymy käy kasvoilla silloin kuin luonnostaan käy.
Ei hymyn tarvitse olla väkinäinen. Ihmisellä ei mene hyvin, jos hymy on pistettävä naamalle useimmiten väkisin. Luonnollinen lyhyt hymy pitäisi tulla ihan luonnostaan, jos ihmisellä on elämanasenne kunnossa.
Epäuskottava avaus. Pikkulapsi hymyilee automaattisesti sille hymyiltäessä, ellei pikkulasta ole huumattu, tai sillä on vaippa märkä tai kauhea nälkä tai muuten paha olla - se ei voi sille mitään, hymy vastauksena hymyyn on atavistinen toiminne
Muuten olen sitä mieltä että vieraille ei ole mitään syytä hymyillä, missään olosuhteissa. Jos joku hymyilee minulle arvelen että sillä on pahat mielessä ja toimin sen mukaan ja milloinkaan en ole joutunut näin toimiessani pettymään
Näköjään hymyttömyys aiheuttaa närää muuallakin: Trump ryöpyttää republikaanijohtaja McConnellia mm hymyttömyydestä: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2e434197-1f2f-4084-95f5-83008d70a459. Kyllähän pappa kieltämättä vähän apealta näyttääkin https://img.ilcdn.fi/yIxex7U-IoyxpqzvUGZIWsCsghY=/169x0:2835x2000/full-….
Tuollainen nätti hymy siihen pääle https://www.gannett-cdn.com/-mm-/b5d9d946cb8bb8bcfb701fa9b2a43a2a2c0695…