Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset eivät vastaa hymyyn hymyllä?
Mikä hymyilyssä on niin vaikeaa?
Äsken näin metrossa suloisen lapsen ja hymyilin hänelle. Vieressä istuva isosisko ja isä olivat molemmat katsoivat happamina. Pikkulastakaan ei ollut opetettu hymyilemään, vaan hänkin katsoi minua naama peruslukemilla. Oli kuitenkin niin suloinen että väkisinkin hymyilytti kun katsoin häntä.
Muistan vielä ajat jolloin ihmiset vastasivat hymyyn hymyllä, mutta nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisvihaa, että vaikka kuinka ystävällinen olisi, ihmiset kokevat senkin jonain ahdisteluna tai muuten negatiivisena asiana.
Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Mua vit uttaa katsella tekohampailla varustettua kesiäkäistä/vanhaa ämmää naama irvessä kun ne näkee pikkulapsen jossain.
Se hymy on jotenkin niin pakotettu kasvoille ja se älinä mikä sieltä suusta tulee, kuvottaa.
Vauvan vanhemmat yrittävät olla kuin eivät huomaisi viereisessä pöydässä häpeilemättä tuijottavaa akkalaumaa, jotka oikein kilpailevat kuka törkeämmän virneen saisivat vedettyä naamalleen ja kun vaavi ja vanhemmat lähtevät, aletaan kilpailemaan kenen lapsenlapset ovat rakkaimpia ja kenellä hoidossa useimmin.
Hyi vttu, vetäkää se hymy perseisiinne ja antakaa lasten olla rauhassa julkisilla paikoilla.
Olet hyvin, hyvin ongelmainen. Älä levitä myrkkyäsi ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä tietää jokaisen ohikulkijan tilanteen? Itse hymyilen helposti vastaantulijoille, mutta parin vuoden ajan ei paljon hymyilyttänyt, kun kolme läheistäni on ollut vakavasti sairaana, kaksi heistä kuoli ja työpaikalla käytiin tuona aikana kahdet yt-neuvottelut. Nyt alkaa taas välillä löytyä hymyäkin, ei pelkkää synkkyyttä ja huolta.
Silti pitäisi vain pakkohymyillä hymynistiap:lle, ettei HÄNELLE JA VAIN HÄNELLE MUISTA VIIS tule paha mieli.
Olin vesipuistossa parin perheellisen kaverin kanssa. Kävelin hymyillen alueella ja välillä otin aurinkoa nurmikolla. Kävin yksin suuremmissa vesiliukumäissä kun kavereiden lapset olivat niihin liian pieniä. Yhtäkkiä pensaan takaa tulee pavunruskea vajaa viiskymppinen perheenisä jotkut mojave-aurinkolasit silmillään, armeijamallinen lippalakki päässä, tietenkin ilman t-paitaa, Lasse Viren malliset juoksushortsit jalassa ja rupeaa tivaamaan minulta syytä olla vesipuistossa. Sanoi tarkkailleensa minua jo pidemmän aikaa ja syytti pedofiiliksi sekä saalistajaksi, ilmeestäni kuulemma näki että oli pahat mielessä. Kävin ilmoittamassa ukosta vartijoille, jotka kävivät puhuttamassa tätä, mutta oli todella häiritsevä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mua vit uttaa katsella tekohampailla varustettua kesiäkäistä/vanhaa ämmää naama irvessä kun ne näkee pikkulapsen jossain.
Se hymy on jotenkin niin pakotettu kasvoille ja se älinä mikä sieltä suusta tulee, kuvottaa.
Vauvan vanhemmat yrittävät olla kuin eivät huomaisi viereisessä pöydässä häpeilemättä tuijottavaa akkalaumaa, jotka oikein kilpailevat kuka törkeämmän virneen saisivat vedettyä naamalleen ja kun vaavi ja vanhemmat lähtevät, aletaan kilpailemaan kenen lapsenlapset ovat rakkaimpia ja kenellä hoidossa useimmin.
Hyi vttu, vetäkää se hymy perseisiinne ja antakaa lasten olla rauhassa julkisilla paikoilla.
Niissä hymyissä on jotain perverssiä, ikäänkuin piilotettua pahuutta.
Voisiko vanhan akan luonto olla niin vttumainen, että mairean tekohymyn takana on silkka vttumaisuus ja vahingonilo, "samanlaista helvettiä tuokin on nyt aloittamassa oman kakaransa kanssa jota minä kestin 20 vuotta".
Mulla tulee kylmiä väreitä kun näkee sen irvistyksen, kuin kettu jäädessään rautoihin kiinni.
Melko harvoin sattuu hymyilyttämään vaikka joku kauniisti ja miellytävästi hymyilisikin. Ei se sitä tarkoita kutienkaan etten pitäisi hymyilijän hymystä. Samalla ahdistaa olla hymyilemäti takaisin ja tympen tuntoista olisi myös koettaa hymyillä takaisinEi tietentahtoen jaksa alkaa hymyillä- Inhoan sitä minkä näköinen olen velvollisuushymy naamallani. Sen huomasin aikanani yo-kuvien koevetoksista, jotka kaikki poltin huolellisesti. Jos milloin pyrkii hymyilyttämään niin yleensä silloin kun istuu jossain hiljaa naamalkkain kauan aikaa ison joukon kanssa ja muistuu mieleen kaikkea sairasta ja hurjaa jolle on joskus nauranut. Silloin ei tee kuitenkaan mieli hymyillä, mieluummin puree vaikka huuleen reijjän. Muistan ihan hyvin koulutaksissa miten tuskaa oli kuoletella hymyä jos vaikka 10 kilometrin kotimatkalla heti alkutaipaleella tuli joku naurattava asia mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat yleisesti ottaen sen verran huonoitsetuntoista kansaa, että hymyilyn ajatellaan ensimmäisenä olevan jonkin tason v*ttuilua tai sitä, että habituksessa on jotain häiritsevästi vialla ja siitä yritetään vihjailla virneen avustuksella. Suomalaisille hymyily ei siis niinkään ole hyvän mielen ele, vaan suoraa seurausta jostain omasta toiminnasta. Tämä johtunee varmasti osittain suuresta määrästä introverttisia luonteita, jotka yrittävät tulla toimeen ekstroverttien hallitsemassa arjessa.
Petrus kirjoitti:
Menes kuule käymään vaikka Pietariin joskus niin avarrut tuossakin asiassa. Ei Venäjällä edes asiakaspalveluun kuulu tyhjänpäiväinen tekopirteä hymyily. Se kuuluu vain tuttujen välisiin ihmissuhteisiin. Ja sun mielestä tuntemattomillekin pitäisi hymyillä (kuin opetettu koira ja käpy perseessä) ja kun todellisuus on jotain muuta niin suomalaisten vika taas!
Mitä se Venäjä nyt tähän kuuluu. On sitä maailmaa muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukko käskien laula, eikä suomalainen hymyile. Mitä muita ikiaikaisia itsestäänselvyyksiä haluatte kuulla?
Vierailija kirjoitti:
Olin vesipuistossa parin perheellisen kaverin kanssa. Kävelin hymyillen alueella ja välillä otin aurinkoa nurmikolla. Kävin yksin suuremmissa vesiliukumäissä kun kavereiden lapset olivat niihin liian pieniä. Yhtäkkiä pensaan takaa tulee pavunruskea vajaa viiskymppinen perheenisä jotkut mojave-aurinkolasit silmillään, armeijamallinen lippalakki päässä, tietenkin ilman t-paitaa, Lasse Viren malliset juoksushortsit jalassa ja rupeaa tivaamaan minulta syytä olla vesipuistossa. Sanoi tarkkailleensa minua jo pidemmän aikaa ja syytti pedofiiliksi sekä saalistajaksi, ilmeestäni kuulemma näki että oli pahat mielessä. Kävin ilmoittamassa ukosta vartijoille, jotka kävivät puhuttamassa tätä, mutta oli todella häiritsevä tilanne.
Lol selvästi itsellään tukahdettuja pedofilisia taipumuksia. Ei tuollaista voi muuten selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat yleisesti ottaen sen verran huonoitsetuntoista kansaa, että hymyilyn ajatellaan ensimmäisenä olevan jonkin tason v*ttuilua tai sitä, että habituksessa on jotain häiritsevästi vialla ja siitä yritetään vihjailla virneen avustuksella. Suomalaisille hymyily ei siis niinkään ole hyvän mielen ele, vaan suoraa seurausta jostain omasta toiminnasta. Tämä johtunee varmasti osittain suuresta määrästä introverttisia luonteita, jotka yrittävät tulla toimeen ekstroverttien hallitsemassa arjessa.
Hymyilyttäisi, jos ei naurattaisi. Niiin totta!
Hymyilin työkkärissä asiakkaana ja sain vastaukseksi TOSI teennäisen hymyn. Vakavoiduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukko käskien laula, eikä suomalainen hymyile. Mitä muita ikiaikaisia itsestäänselvyyksiä haluatte kuulla?
Hyvin tiivistetty!
Vierailija kirjoitti:
Hymyilin työkkärissä asiakkaana ja sain vastaukseksi TOSI teennäisen hymyn. Vakavoiduin.
Sama käynyt monestikin, mm. lukemattomissa asiakaspalvelutilanteissa. Menee ostohalutkin, kun vapautuneen hymyn tilalla on virneen kaltainen naaman vääntelehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen lapsen kanssa saa kyllä usein olla hymyilemässä takaisin vanhemmille tädeille, joskus nuoremmillekin. Ei se mua haittaa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat yleisesti ottaen sen verran huonoitsetuntoista kansaa, että hymyilyn ajatellaan ensimmäisenä olevan jonkin tason v*ttuilua tai sitä, että habituksessa on jotain häiritsevästi vialla ja siitä yritetään vihjailla virneen avustuksella. Suomalaisille hymyily ei siis niinkään ole hyvän mielen ele, vaan suoraa seurausta jostain omasta toiminnasta. Tämä johtunee varmasti osittain suuresta määrästä introverttisia luonteita, jotka yrittävät tulla toimeen ekstroverttien hallitsemassa arjessa.
Kiusaamisen takia olen hyvin epäileväinen Suomessa jos joku hymyilee. Kiitos vaan kiusaajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilin työkkärissä asiakkaana ja sain vastaukseksi TOSI teennäisen hymyn. Vakavoiduin.
Sama käynyt monestikin, mm. lukemattomissa asiakaspalvelutilanteissa. Menee ostohalutkin, kun vapautuneen hymyn tilalla on virneen kaltainen naaman vääntelehtiminen.
oliko se semmonen keijo kirkujan hymy
Pelkää et koitat iskeä häntä. Hymyttömällä ilmeellä viestittää sulle et olet alempiarvoinen ja et ymmärrä pysyä omassa sarjassasi.
Sinusta tulee hänelle maanvaiva ja rasite, kohta alat jo smooltookata. Hymyyn vastaanattomuus viestittää et ei onnistu!
Itsekin asunut ulkomailla. Kyllä siellä oli aivan erilainen ilmapiiri. Ensiksi kyllä hämmennyin kun tuntematon nainen kadulla toivotti railakkaasti hyvää huomenta. Siitä jäi kyllä itselle hyvä mieli. Muutuin itsekin siellä paljon sosiaalisemmaksi, mutta nyt on tullut taas palattua "normaaliin".
Mua vit uttaa katsella tekohampailla varustettua kesiäkäistä/vanhaa ämmää naama irvessä kun ne näkee pikkulapsen jossain.
Se hymy on jotenkin niin pakotettu kasvoille ja se älinä mikä sieltä suusta tulee, kuvottaa.
Vauvan vanhemmat yrittävät olla kuin eivät huomaisi viereisessä pöydässä häpeilemättä tuijottavaa akkalaumaa, jotka oikein kilpailevat kuka törkeämmän virneen saisivat vedettyä naamalleen ja kun vaavi ja vanhemmat lähtevät, aletaan kilpailemaan kenen lapsenlapset ovat rakkaimpia ja kenellä hoidossa useimmin.
Hyi vttu, vetäkää se hymy perseisiinne ja antakaa lasten olla rauhassa julkisilla paikoilla.