Miksi suomalaiset eivät vastaa hymyyn hymyllä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki hymyilemättömyyttä ihmettelevät ja suomalaisia junteiksi kutsuvat ovat tainneet matkailla ulkomailla ainoastaan turistirysissä, joissa kyllä hymyillään turisteille tienaamisen toivossa. Käykääpä vaihteeksi pandemian jälkeen suurkaupungeissa ja tarkkailkaa, hymyilevätkö paikalliset jatkuvasti täysin tuntemattomille vastaantulijoille.

Ehkä tässä tarkoitetaan, että on se hymyn kare suupielissä eikä naaman levyistä hymyä. Eli tympeän tuijottamisen sijaan vähän sitä noh, miten sen nyt sanoisin.....

Hymyily on niin epätavallista, että jos sitä erehtyy tekemään, antaa ymmärtää, että haluaa tutustua, lähentyä, on erittäin kiinnostunut, tekee aloitteen, yrittää iskeä. Tai jos kyseessä on saman sukupuolen edustaja, tulkitaan yksinäiseksi ripustautujaksi, joka hakee ystävää ihan mistä sattuu saamaan. Kovin on karu maa, tämä. N47

Haluaisin joskus hymyillä nimenomaan lapsille, mutta en aina viitsi.

En kyllä tiedä onko tavallista että lapset muuallakaan hymyilisivät takaisin, mutta en sitä odotakaan.

Se vain että jos joku lapsi sattuu katsomaan suuntaani, tuntuu vain töykeältä möllöttää naama peruslukemilla.

Vierailija kirjoitti:

tämä turun torilla tappanut oli nimenomaan ärsyyntynyt siitä että naiset hymyilivät ja katsoivat häntä tietyllä tavalla. näin kertoi kuulustelussa. voi ne kulttuurierot olla tälläisiakin

Ei huolta, en uskalla kaikkia ulkomaalaisen näköisiä katsoa ollenkaan, koska sekin voidaan tulkita väärin.

Jos maailmalla hymyilet ja virnuilet ihmisille, kuten suomessa tehdään usein, se otetaan helposti loukkaavana eleenä.

Ne on autistisia. Tai niin minä-keskeisiä, ettei vaivaudu ajattelemaan tervehdittävää.

Samaan törmännyt, ne jotka hymyilee vastaan on osoittautuneet väkivaltaisiksi sekopäiksi, käyvät raivoamaan syyttä milloin mistäkin. Ei kannata kenellekään hymyillä, se on nykyään merkki väkivallasta ainakin omien kokemuksien mukaan viimeisen 15v ajalta. Kauppojen kassat on ainoita joilta saa "ostettua hymyä" koska kuuluu heidän ammattiin.

Ihmeelliseen suuntaan maailma menossa missä hymyily on vaarallisin merkki epätasapainoisista ihmisistä.

USAlaisen kommentti:"Finns are emotionally constipated".

Jeesus antaa levon sielulle.Ole sinäkin rauhassa peace.

Nyt kun ihmiset pitävät noita maskeja, niin ilmeet jäävät näkemättä. Joku voi vaikka irvistää sinulle maskin takaa, etkä sitä näe. :( Toivottavasti pian päästään niistä eroon. Pääkipua ja heikotusta aiheuttavat. Itse vastaan ainakin hymyyn hymyllä. Aidolla ja lämpimällä. :) Siitä tulee hyvä mieli. Hymyjä ei tarvitse pantata, eikä myöskään kauniita sanoja, tai halauksia. Voidaan kiittää ja halata toisiamme useammin ja opettaa lapsillemme tätä hyvää energiaa myös. <3 

Tarinoita tosielämässä:

1. Seisoin kassajonossa ja aikani kuluksi hymyilin ostoskärryissä istuville söpöille kaksosille, joiden äiti lastasi ostoksia kärryiltä kassahihnalle. Toinen lapsista alkoi itkeä ja toinen sanoi minulle "Älä kato mua!" peittäen silmänsä käsillään.

2. Istuin bussissa melkein etummaisella penkillä, kun bussiin kömpi vanha mies, joka sanoi päivää. Bussikuski oli ulkona ja muut matkustajat istuivat taaempana, joten vastasin ukkelille "päivää" ja hymyilin ystävällisesti. Äijä alkoi jaaritella, että ompas tytöllä kaunis hymy, hymyilepäs vielä, no hymyile nyt, minnekäs tyttö on matkalla...ja yritti tunkea viereeni istumaan vaikka tyhjiä paikkoja oli paljon.

3. Istuin junassa ja hymyilin ihan tahattomasti, kun luin puhelimella ystäväni lähettämää viestiä. Vastapäätä istuva ventovieras nainen alkoi huutaa, että vttuako siinä virnuilet.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta tuntemattomien jutut ja hymyt. Voitte vaikka tappaa itsenne, ei liikuta minua.

Taidat voida pahoin?

Hymy antaa ihmisrstä myös tietynlaisen hyvinvoivan ja itsevarman kuvan, jollaiseksi minäkin itseni tunnen. En kuitenkaan halua olla arrogantti enkä aina ymmärrä etteivät kaikki suhtaudu suopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Tarinoita tosielämässä:

1. Seisoin kassajonossa ja aikani kuluksi hymyilin ostoskärryissä istuville söpöille kaksosille, joiden äiti lastasi ostoksia kärryiltä kassahihnalle. Toinen lapsista alkoi itkeä ja toinen sanoi minulle "Älä kato mua!" peittäen silmänsä käsillään.

2. Istuin bussissa melkein etummaisella penkillä, kun bussiin kömpi vanha mies, joka sanoi päivää. Bussikuski oli ulkona ja muut matkustajat istuivat taaempana, joten vastasin ukkelille "päivää" ja hymyilin ystävällisesti. Äijä alkoi jaaritella, että ompas tytöllä kaunis hymy, hymyilepäs vielä, no hymyile nyt, minnekäs tyttö on matkalla...ja yritti tunkea viereeni istumaan vaikka tyhjiä paikkoja oli paljon.

3. Istuin junassa ja hymyilin ihan tahattomasti, kun luin puhelimella ystäväni lähettämää viestiä. Vastapäätä istuva ventovieras nainen alkoi huutaa, että vttuako siinä virnuilet.

Todella harmillisia poimintoja/tapahtumia, mutta jatka silti hymyilyäsi! Tähän maailmaan tarvitaan lisää hymyä ja positiivista valovoimaista energiaa. Parempi maailma lapsille! :) Olette kaikki tärkeitä suunnan-näyttäjiä!

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee sellainen fiilis, että kannattaakohan sitä enää hymyillä ollenkaan kenellekään. Kuljetaan kaikki naama happamana ja muita inhoten. Ehkä se on sitten parempi?

Voisitko aloittaja ajatella, että on muitakin ilmeitä kuin hymy ja hapannaama?

Itse kuljen yleensä aika lailla naama neutraalisti peruslukemilla ympäristöäni tarkkaillen. Ei se sitä tarkoita, että inhoaisin vastaantulijoita!  Minun ilmeeni ei kuitenkaan sitten sinulle kelpaa? Haluaisin tietää, mikä siinä sinua häiritsee?

Kyllä minäkin toisinaan hymyilen, nimittäin silloin kun spontaanisti hymyilyttää. Mutta kun ei erityisemmin hymyilytä, niin pitäisikö sitten oikein tarkoituksella se hymy naamalle vääntää? Tarkoituksellisen hymyn, jossa ei ole mitään tunnetta takana, tunnistaa kyllä. Mutta haluatko sellainen silti?

Jotkut hymyilevät koko ajan, kai huomaamattaan. Itse tunnen oloni kiusaantuneeksi tuollaisten ihmisten seurassa, mutta koetan ajatella, etteivät he itse asialle varmaan mitään voi.

Suomalaiset ovat maanantaikappaleita.

Vierailija kirjoitti:

Tarinoita tosielämässä:

1. Seisoin kassajonossa ja aikani kuluksi hymyilin ostoskärryissä istuville söpöille kaksosille, joiden äiti lastasi ostoksia kärryiltä kassahihnalle. Toinen lapsista alkoi itkeä ja toinen sanoi minulle "Älä kato mua!" peittäen silmänsä käsillään.

2. Istuin bussissa melkein etummaisella penkillä, kun bussiin kömpi vanha mies, joka sanoi päivää. Bussikuski oli ulkona ja muut matkustajat istuivat taaempana, joten vastasin ukkelille "päivää" ja hymyilin ystävällisesti. Äijä alkoi jaaritella, että ompas tytöllä kaunis hymy, hymyilepäs vielä, no hymyile nyt, minnekäs tyttö on matkalla...ja yritti tunkea viereeni istumaan vaikka tyhjiä paikkoja oli paljon.

Aikasi kuluksi hymyilet? Siis oikein tekemällä rupeat tekemään hymyä kasvoillesi? Huomaat kaksi lasta joita voit käyttää viihdykkeeksesi hymyilemällä heille. Ei ihmekään, jos heitä rupesi pelottamaan.

Olisitko hymyillyt, jos kaksoset olisivatkin olleet rumia? Entä olisitko voinutkin kääntyä ja kaksosten sijaan hymyillä takanasi johottavalle ihmiselle, oli hän minkä ikäinen tahansa? Vaikka joku amisteinien ryhmä?

Ihmiset nyt vain eivät aina halua tyydyttää kontaktintarvettasi, edes pienet lapset. Onko se nyt niin kamalaa, että noin on?  Heistä saatat tuntua samalle kuin viereesi bussissa istumaan tullut pappa. Miksi hänen olisi pitänyt mennä tyhjälle paikalle? Niiden kaksosten silmissä olit ehkä yhtä tunkeileva hymyinesi.

Olen asunnut Aasiassa, Saudeissa, Saksassa, Ranskassa ja Israelissa, sekä matkustellut paljon ympäri maailmaa. Voisin väuttää etten missään muualla, kuin Jenkeissä ole törmännyt vieraille hymyilemiseen yleisenä tapana. Edes Kanadassa tai Etelä-Amerikassa. Monessa maassa sutä pidetään jopa, töykeänä tai vaarallisena tapana.

Ehkä suomalaiset ovatkin kansainvälisyyden aallonharjalla, ja ap. Katsonut liikaa jenkkihömppää.

Vierailija kirjoitti:

Hymy antaa ihmisrstä myös tietynlaisen hyvinvoivan ja itsevarman kuvan, jollaiseksi minäkin itseni tunnen. En kuitenkaan halua olla arrogantti enkä aina ymmärrä etteivät kaikki suhtaudu suopeasti.

Väkinäinen hymy ei anna hyvinvoivaa ja itsevarmaa kuvaa. Netraali ilme antaa. Vilpitön hymy käy kasvoilla silloin kuin luonnostaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinoita tosielämässä:

1. Seisoin kassajonossa ja aikani kuluksi hymyilin ostoskärryissä istuville söpöille kaksosille, joiden äiti lastasi ostoksia kärryiltä kassahihnalle. Toinen lapsista alkoi itkeä ja toinen sanoi minulle "Älä kato mua!" peittäen silmänsä käsillään.

2. Istuin bussissa melkein etummaisella penkillä, kun bussiin kömpi vanha mies, joka sanoi päivää. Bussikuski oli ulkona ja muut matkustajat istuivat taaempana, joten vastasin ukkelille "päivää" ja hymyilin ystävällisesti. Äijä alkoi jaaritella, että ompas tytöllä kaunis hymy, hymyilepäs vielä, no hymyile nyt, minnekäs tyttö on matkalla...ja yritti tunkea viereeni istumaan vaikka tyhjiä paikkoja oli paljon.

Aikasi kuluksi hymyilet? Siis oikein tekemällä rupeat tekemään hymyä kasvoillesi? Huomaat kaksi lasta joita voit käyttää viihdykkeeksesi hymyilemällä heille. Ei ihmekään, jos heitä rupesi pelottamaan.

Ihan kuin pelaisi lapsilla jotain flipperiä, odottaa että ne reagoivat tietyllä tavalla, ja kun reaktio ei olekaan niin palkitseva, valittaisi että ne on rikki.