Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Mua on satutettu tuolla tavalla. Yläasteella läheinen ja pitkäaikaisin ystäväni alkoi viettää muiden kanssa aikaa ja teki sillä selväksi etten ole kaivattua seuraa. Aiheesta ei käyty koskaan edes yhden sanan verran keskustelua enkä tänä päivänä tiedä mitä oikein tapahtui. Satutti pahasti ja samalla piti esittää muualla että kaikki on ok.

Katkaisin koska hän osoittautui psykootiseksi ( onko niitä muunlaisiakin ) persunatsiksi.

On katkaistu. Ensin on lirkuteltu että miten hyvä ystävä olen ja muuta kaikkea. Sitten yhtä äkkiä vaan toivotettu hyvää jatkoa! Ja itselleni se tarkoittaa että kaikenlainen yhteydenpito loppuu. Mutta kai ovat sitten olleet vääriä henkilöitä ja puheenaiheita ei enää ole ollut. Tästä syystä pelkään vähän vieläkin, että käy taas samoin. Uskon kuitenkin että nämä ystävyydet kestää. Vaalin niitä kaikin tavoin. Sanon että arvostan ja kiitän.

Itse olen katkaissut välit parin ihmisen kanssa. Elämäntilanne oli silloin sellainen, etten jaksanut.

Kyllästyin odottamaan kroonista myöhästelijää, joka ei muutenkaan halunnut antaa minulle aikaansa, sopi päällekkäisiä tapaamisia eikä koskaan ottanut yhteyttä oma-aloitteisesti. Tein omat johtopäätökseni ja päätin, että nyt on hänen vuoronsa kysellä kuulumisia, jos vielä kiinnostaa. Eipä ole kuulunut mitään moneen vuoteen.

Minuun on katkaistu välit, enkä tiedä miksi. Yhteisen kaveri-illan jälkeen hän vain ilmoitti meille muille, että ottaa yhteyttä sitten kun kokee haluavansa olla yhteydessä entisiin ystäviinsä. Me muut katsoimme ihmeissämme hänen peräänsä. Mielestämme olimme hyviä ystäviä ja meillä oli kivaa yhdessä. Äitiemme kautta kuulin joskus hänen kuulumisiaan, mutta emme ole tavanneet sittemmin.

Ystäväni: ei tullut paikalle kun täytin 40. Heti perään ilmoitti kaksi lastaan meidän lapsen synttäreille, ja sinnekään ei tullut paikalle. Molemmissa tapauksissa juuri 30min ennen juhlaa alkanut lapsi oksentaa. Maksettiin kaksiin juhliin tämän 4-henkisen perheen tarjoilut.

Sitten hänestä ei enää kuulunutkaan. Sinne päin ei kutsuta koskaan.

Oksentaminen hieman epäilytti, mutta tuo sen jälkeen tapahtunut ettei ota mitään yhteyttä, varmisti sen, että oksentaminen on vain tekosyy kun eivät viitsineet tulla paikalle. Jos olisi ollut oikea oksennustauti, hänhän olisi tullut tuomaan synttärikortin ja pyytänyt lasten kanssa vaikka leikkimään, eikö vain.

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri keksi päästään minusta juttuja ja meni mustamaalaamaan minua esimiehelle. Hän oli ollut työpaikalla vuoden ja minä seitsemän. Olin ollut tälle ihmiselle aina todella mukava ja auttanut häntä paljon töissään ja yksityiselämän vaikeuksissa ja pidin häntä ihan ystävänä. Kerroin hänelle omia asioitanikin ja luotin häneen. Ja mitä hän teki kiitokseksi: kertoi pomollemme omat versionsa minun elämästäni (esim. että olin hullu ja muuta mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa). Tämän ihmisen motiivi ei selvinnyt ikinä mutta minusta alettiin juoruta töissä että olen sekaisin. Kaikki osoittautui myöhemmin tietty valheeksi mutta oli se kurjaa aikaa. Pomo ei koskaan pahoitellut asiaa mitenkään minulle eikä tämä "ystävä". Vaihdoin työpaikkaa ja poistin hänet kavereista Facessa. Ei tule ikävä. Mutta paha mieli tuli.

Juuri tuo, miksi pitää kertoa työkaverille omia asioita? Työkaveri kun ei ole ystävä, vaikka kuinka päättäisit luottaa häneen.

Uusi kaverini:

Olis ihana tehdä sitä ja tätä yhdessä! Niin ihanaa! Sitten kun niin tehdään sitä ja tätä.

- Pihajuhliin kutsui suurinpiirtein kaikki perheet asuinalueeltamme paitsi meitä. Tykitti nämä kaikki someen oikein ylpeillen. Me yksin kotona, ja minä pienen lapsen kanssa kotona kun mies rakensi. Koskaan ei kutsuttu heille💔 Koskaan ei tarjoutunut tueksi.

- Vanhemman lapsensa kaverisynttäreille kutsui taas kaikki muut paitsi meitä. Vielä ylimääräiseen Hoploppiinkin löytyi paikkoja jopa kaverin lapsille, ei meille.

- Veneelleen on nyt kesällä kutsunut kaikki lapsiperheet vanhempineen ja laittanut taas sinne someen noin 100 päivitystä kivasta veneilystä. Vain meidän lapsia ja meitä ei ole kutsuttu, vaikka ovat itse olleet meidän veneellä/mökillä.

- Yhteisesti sopimaamme juttuun kutsui yhteisen puolituttumme, mutta ei minua.

Tämä henkilö aktivoi minussa todella vahvasti ulkopuolisuuden tunteen ja kokemuksen, jonka takia en seuraa enää hänen someaan, enkä itse ota häneen päin enää yhteyttä, koska mikään tekeminen meidän perheen kanssa ei koskaan onnistu 💔💔 Hänen seuraamisestaan tulee vain paha mieli.

No pakko on myöntää et yhdelle naispuoliselle ystävälle pajatin kerran ja sanoin et näkemiin. Oli ihan jees ja mukava mutta se lokkeilu ja pyöritys pikkutillikan ympärille...

Nuorena aikuisena katkaisin välit ystävääni, kun hän meni sänkyyn ihastukseni kanssa. Vanhempana katkaisin välit ystävään, koska ihastuin häneen palavasti eikä tunne ollut molemminpuolinen.

Todellakin muhun on suututtu ja poistuttu elämästä. Syyt vaan vähän kummallisia. Yks suolistosairauden kanssa kamppaileva poistui kun ehdotin kokeilemaan hiilihydraatitonta ruokavaliota. Yks himouskovainen poistui kun tein abortin. Yks poistui kun irvailin pakolaisinvaasiolla (sillon kun ne nuoret terveet miehet tuli sankoin joukoin muutamia vuosia sitten). Mun mielestä vähän yllättävää käytöstä. Mutta eihän ne sitten hyviä ystäviä tainneet ollakaan. Pisin ystävyyssuhde kestänyt nyt 49 vuotta, tokaks pisin 36 vuotta. 

Joo, oon suorapuheinen kyllä mut...

Olen katkaissut välit kahteen ystävääni;

1. Nuoruudenystävä, joka oli ollessamme teini-ikäisiä kiva kaveri, mutta ei sitten oikein koskaan kasvanut aikuiseksi meidän muiden kanssa. Ei käynyt koulussa tai töissä, joten kärsi kroonisesta rahapulasta ja oli jatkuvasti "lainaamassa" (ei aikomustakaan maksaa kenellekään mitään takaisin) ja käsi ojossa joka suuntaan. Kun muutin omakotitaloon, niin hän loukkaantui, kun ei saanut muuttaa sinne, kun "tilaa kuitenkin olisi". Ystävyyssuhde alkoi tuntua vähemmän ystävyydeltä ja enemmän hyväksikäytöltä, kun joka kerran nähdessämme hän halusi syödä ruokiani, juoda juomiani, "lainata" rahaa ja milloin mitäkin. Kun laitoin välit poikki, niin hän oli mulle velkaa jo lähemmäs tonnin. Kerroin hänelle, että en halua nähdä enää, koska mulla on hyväksikäytetty olo. Jaksoi hän pitkään laittaa viestiä perään ja epätoivoisimmillaan jopa lupasi yrittää maksaa velkoja takaisin, mutta en enää nähnyt ihmistä ystävänä enkä halunnut häntä elämääni.

2. Silloinen paras ystäväni harrasti seksiä silloisen avopuolisoni kanssa. Kuulin tästä yhteiseltä ystävältämme, jolle oli avautunut asiasta. Kun laitoin hänelle viestiä asiasta, niin myönsi näin tapahtuneen, mutta ei ottanut asiasta minkäänlaista vastuuta. Sen sijaan uhriutui ja alkoi avautua mielenterveysongelmistaan, joiden takia tekee huonoja päätöksiä. Ei pyytänyt anteeksi. Laitoin välit poikki sekä ystävän että avopuolison kanssa.

Yhtä kaveria "ärsytti" kun pysyin hoikkana, en juonut alkoholia yhtä paljon kuin hän ja sain töissä ylennyksen. Hänellä on näiden jälkeen ollut "kiire" eikä olla nähty.

Olen erääseen jonka normaali keskustelutapa oli (negatiivisten) asioiden ja arvostelun kohteiden etsiminen minusta .

(Suurinpiirtein aina kun hän suunsa avasi)

Mielilauseensa olivat:

-'Sinä et taaskaan kuunnellut'

-'Ei noin, sinä et osaa tehdä sitä oikein, katsos kun minä näytän miten....'

-'Näinköhän sinusta kuitenkaan on siihen'

-' Mitä minä jo silloin sanoin' 

-  Onkohan sinusta kuitenkaanedes siihen' 

- 'Sinä vain kuvittelet'

-' Ei yhtään tullut mieleesi,että...'

-   'Etkö nyt sitäkään hoksannut'

-'Älä nyt heittäydy taaskin marttyyriksi jos sinulle jostain vähän joskus sanotaan',

-'Tuo nyt on taas pelkkää teatteria sinulta '

-'Tuo nyt on taas niitä sinun tulkintojasi'

jne. ym. jne. 

            -.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

 ( Montako vuotta kestäisitte 'ystävältänne' tuollaista 'replikointia' ? )

Lapsen kummit:

Ostettu lahjaksi kaunis mekko, josta valehtelivat ensin että on väärää kokoa ja kun oli oikeaa, eivät koskaan käyttäneet sitä. Kaunis, laadukas ranskalainen merkkivaate.

Eivät vastanneet koko keväänä viesteihin, kun ehdotettiin useamman kerran kyläilyä tai leikkitreffejä. Ei mitään vastausta ikinä. Kerran vastasi ja valehteli jotain muuta menoa, ja somen kautta nähtiin että juhlivat siellä toisten sukulaisten kanssa. Vain meidän jätettiin taas kerran kutsumatta.

Jättivät isoa vaivaa vaatineet 40v juhlamme välistä ja olivat kotona 2-4h matkan päässä. Eivät vain viitsineet tulla paikalle vaikka oli viikonloppu. Eivät olleet sairaita eivätkä muutenkaan estyneitä.

Eikö kuulosta ihanalta käytökseltä? En tajua miten olen vuosia katsellut tälläistä.

Luojan kiitos lapsellemme on myös toiset kummit!!! Ettei tälläisiä vihaajia tarvi enää katsella päivääkään. En enää kutsu heitä mihinkään, en seuraa somessa. Haistakoon..

Lapsuuden ystävään katkaisin välit, koska halusin häneltä enemmän mitä hän oli valmis panostamaan ja se vaan satutti roikkua suhteessa jota luulin ystävyydeksi. Hänelle olin vain pikseleitä somessa.

Muissa välien katkoissa olen itse joutunut ghostatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kummit:

Ostettu lahjaksi kaunis mekko, josta valehtelivat ensin että on väärää kokoa ja kun oli oikeaa, eivät koskaan käyttäneet sitä. Kaunis, laadukas ranskalainen merkkivaate.

Eivät vastanneet koko keväänä viesteihin, kun ehdotettiin useamman kerran kyläilyä tai leikkitreffejä. Ei mitään vastausta ikinä. Kerran vastasi ja valehteli jotain muuta menoa, ja somen kautta nähtiin että juhlivat siellä toisten sukulaisten kanssa. Vain meidän jätettiin taas kerran kutsumatta.

Jättivät isoa vaivaa vaatineet 40v juhlamme välistä ja olivat kotona 2-4h matkan päässä. Eivät vain viitsineet tulla paikalle vaikka oli viikonloppu. Eivät olleet sairaita eivätkä muutenkaan estyneitä.

Eikö kuulosta ihanalta käytökseltä? En tajua miten olen vuosia katsellut tälläistä.

Luojan kiitos lapsellemme on myös toiset kummit!!! Ettei tälläisiä vihaajia tarvi enää katsella päivääkään. En enää kutsu heitä mihinkään, en seuraa somessa. Haistakoon..

Ja syystäkin, kuulostaa hirveältä käytökseltä ylipäätään, ja konkreettisesti teitä kohtaan.

Olen ns. jättänyt kolme ystävääni. Tai no se kolmas on vielä jättämättä.

Ensimmäinen oli nuoruuden kaverini, jonka kanssa vietettiin aika villiä elämää. Hän rauhoittui, mutta minulla meni överiksi ja kehitin itsellelleni päihdeongelman. Aloin vihata sitä sekoilua, huonoa oloa, elintapojani Jatkuvaa häpeää itsestäni. Aina kun näin tämän silloisen erittäin hyvän ystäväni kanssa, tapaaminen päättyi juomiseen eikä minulla ollut selkärankaa sanoa ei. Suunnitelmat tapaamiselle saattoivat olla ihan muuta, mutta jossain vaiheessa ystävä haki juotavaa ja minä heikkouttani sorruin myös. Viimeinen tikki oli se, kun olin ollut monta kuukautta juomatta ja oli kaksi isoa juhlaa ystävän taholta tulossa. Tiesin, että niihin liittyi humalahakuinen juominen. En halunnut nolata itseäni suurimmaksi osaksi ventovieraiden silmissä enkä edes halunnut juoda, mutta tiedän että olisin sortunut. Jos osaisin kohtuukäyttää, olisimme varmaan vieläkin kavereita. Laitoin hänelle viestin asiasta ja toivotin elämälleen kaikkea hyvää.

Toinen oli miespuoleinen hyvä kaveri, jolla alkoi tunteet herätä minua kohtaan, valitettavasti yksipuolisesti. Keskustelimme asiasta ja hän sanoi pystyvänsä olemaan pelkkä ystävä, ajattelin jos hänelle olisi ollut parempi lopettaa ystävyys kuin kitua yksipuolisessa ihastumisessa. No olin nuori ja tyhmä ja uskoin, kunnes hän alkoi kosketella minua toistuvasti intiimeihin paikkoihin. Varotin häntä muutaman kerran asiasta, mutta kun käpälöinti vain jatkui, lopetin ystävyyssuhteemme. Mainitsin syyn hänelle.

Kolmas on hankala. Tutustuin muuttaessani erikoiseen isäni ikäiseen mieheen, en siis ole kiinnostunut hänestä eikä jostain syystä tullut mieleen, että hän voisi kiinnostua minusta. Jos en ole hänen kanssaan tekemisissä hän mm. syljeskelee ja kiroilee minut nähdessään, huutelee parvekeeltaan minua huoraksi ja juoruaa naapureille, että minulla olisi esim. muka HIV. Jos taas olen hänen kanssaan väleissä, hän on todella mukava. Mutta viestittelee esim. päivittäin, josta olen hänelle sanonut etten sitä jaksaisi. Hän on myös äärettömän mustasukkainen ja sekoaa, jos päätyy siihen käsitykseen, ties mistä syystä, että minulla on ollut mies. Hänellä on mielisairaus, joka selittää osin hänen käytöstään, tämän takia en hänestä valitusta tai kunnianloukkaus syytettä haluaisi tehdä. Olen puhunut tästä hänelle monesti, mutta ei auta. Pelottaa vaan ne jälkiseuraamukset jos välit katkaisen.

'Sydänystävätkö'? kirjoitti:

Olen erääseen jonka normaali keskustelutapa oli (negatiivisten) asioiden ja arvostelun kohteiden etsiminen minusta .

(Suurinpiirtein aina kun hän suunsa avasi)

Mielilauseensa olivat:

-'Sinä et taaskaan kuunnellut'

-'Ei noin, sinä et osaa tehdä sitä oikein, katsos kun minä näytän miten....'

-'Näinköhän sinusta kuitenkaan on siihen'

-' Mitä minä jo silloin sanoin' 

-  Onkohan sinusta kuitenkaanedes siihen' 

- 'Sinä vain kuvittelet'

-' Ei yhtään tullut mieleesi,että...'

-   'Etkö nyt sitäkään hoksannut'

-'Älä nyt heittäydy taaskin marttyyriksi jos sinulle jostain vähän joskus sanotaan',

-'Tuo nyt on taas pelkkää teatteria sinulta '

-'Tuo nyt on taas niitä sinun tulkintojasi'

jne. ym. jne. 

            -.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

 ( Montako vuotta kestäisitte 'ystävältänne' tuollaista 'replikointia' ? )

Mietitkö omaa käytöstäsi miksi toinen joutuu sanomaan noin? Et ehkä osaa olla vastavuoroinen, jos et kuuntele, valitat vain (mitään ei koskaan tapahdu, et tee asioille muuta kuin valitat), kuvittelet oikeasti asioita?

Olen itse katkaissut ja muhun on katkaistu ja sitten monet välit ovat vaan itsestään viilentyneet. Voin sanoa, että olen maailman hauskinta seuraa, ihmiset nauravat jutuilleni ja olen ehdottomasti juhlien keskipiste. Olen niin avoin, että mulle on helppo avautua aroistakin asioista ja ihmiset kokevat, että olen luotettava kuin kallio. Olen järkevä ja keskusteleva tyyppi.

Miinuksena vain, että elän jonkinlaista kaksoiselämää. Olen heikkona supliikkeihin, flirttaileviin miehiin ja ihan sama, vaikka kyseessä olisi parhaan ystäväni mies, sorrun aina. Olen niin monta ystävyyssuhdetta tuhonnut miesten takia, että luulisi jo tyhmänkin oppivan. Mutta ei, kun toistan samaa kaavaa yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt on vuosia ollut seesteinen vaihe, mutta valitettavasti pinnan alla kuplii ja taas elämässäni on mies, johon en missään nimessä saisi koskea. Vielä en olekaan..

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. jättänyt kolme ystävääni. Tai no se kolmas on vielä jättämättä.

Ensimmäinen oli nuoruuden kaverini, jonka kanssa vietettiin aika villiä elämää. Hän rauhoittui, mutta minulla meni överiksi ja kehitin itsellelleni päihdeongelman. Aloin vihata sitä sekoilua, huonoa oloa, elintapojani Jatkuvaa häpeää itsestäni. Aina kun näin tämän silloisen erittäin hyvän ystäväni kanssa, tapaaminen päättyi juomiseen eikä minulla ollut selkärankaa sanoa ei. Suunnitelmat tapaamiselle saattoivat olla ihan muuta, mutta jossain vaiheessa ystävä haki juotavaa ja minä heikkouttani sorruin myös. Viimeinen tikki oli se, kun olin ollut monta kuukautta juomatta ja oli kaksi isoa juhlaa ystävän taholta tulossa. Tiesin, että niihin liittyi humalahakuinen juominen. En halunnut nolata itseäni suurimmaksi osaksi ventovieraiden silmissä enkä edes halunnut juoda, mutta tiedän että olisin sortunut. Jos osaisin kohtuukäyttää, olisimme varmaan vieläkin kavereita. Laitoin hänelle viestin asiasta ja toivotin elämälleen kaikkea hyvää.

Toinen oli miespuoleinen hyvä kaveri, jolla alkoi tunteet herätä minua kohtaan, valitettavasti yksipuolisesti. Keskustelimme asiasta ja hän sanoi pystyvänsä olemaan pelkkä ystävä, ajattelin jos hänelle olisi ollut parempi lopettaa ystävyys kuin kitua yksipuolisessa ihastumisessa. No olin nuori ja tyhmä ja uskoin, kunnes hän alkoi kosketella minua toistuvasti intiimeihin paikkoihin. Varotin häntä muutaman kerran asiasta, mutta kun käpälöinti vain jatkui, lopetin ystävyyssuhteemme. Mainitsin syyn hänelle.

Kolmas on hankala. Tutustuin muuttaessani erikoiseen isäni ikäiseen mieheen, en siis ole kiinnostunut hänestä eikä jostain syystä tullut mieleen, että hän voisi kiinnostua minusta. Jos en ole hänen kanssaan tekemisissä hän mm. syljeskelee ja kiroilee minut nähdessään, huutelee parvekeeltaan minua huoraksi ja juoruaa naapureille, että minulla olisi esim. muka HIV. Jos taas olen hänen kanssaan väleissä, hän on todella mukava. Mutta viestittelee esim. päivittäin, josta olen hänelle sanonut etten sitä jaksaisi. Hän on myös äärettömän mustasukkainen ja sekoaa, jos päätyy siihen käsitykseen, ties mistä syystä, että minulla on ollut mies. Hänellä on mielisairaus, joka selittää osin hänen käytöstään, tämän takia en hänestä valitusta tai kunnianloukkaus syytettä haluaisi tehdä. Olen puhunut tästä hänelle monesti, mutta ei auta. Pelottaa vaan ne jälkiseuraamukset jos välit katkaisen.

Huhhuh tuo viimeisin! Muuta äkkiä pois alueelta, kuulostaa potentiaalisesti vaaralliselta hullulta!