Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Uskon asian olevan niin, että ei kukaan normaali aikuinen ihminen päätä ystävyyssuhdetta ilman painavaa syytä. Varsinkin, jos kyse on vanhasta kaveruudesta.

Jokaisella on omat syynsä päätökseen, mutta kannattaa aina katsoa peiliin ja miettiä sitä omaa/kumppanin käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole katkaissut välejä. Katkeavat itsestään jos ei ystävyys toimi.

Lapsuudesta asti ollut ystävä lopetti ystävyyden. Hänellä oli avioero ja terveysongelmia. Muutti uudelle paikkakunnalle ja oltiin puhelinyhteyksissä. Olin onnellinen hänen puolestaan kuinka voi aloittaa uuden elämän ja harrastaa kaikenlaista uutta. Neuvoin varmasti liikaa, ei olisi saanut neuvoa, mutta eipä kieltänyt. Kovasti itsepäinen. Sitten yksi kerta oli liikaa. Oli huonolla tuulella, kun soitin. Päätin itse, että nyt loppuu nämä puhelut, minä soitin aina, hän harvoin. Ei ole tullut puhelua. Tästä on kulunut 10 vuotta. Olisi pitänyt toimia jo vuosia aikaisemmin. Tuhlasin energiaa väärään ihmiseen. Tutut ovat jo lopettaneet hänen elämästä kertomiset. Suomalaiset ovat ihme kansaa.

Sinulla oli ongelma ystäväsi kanssa mutta loppuhuipennus oli : Suomalaiset ovat ihme kansaa!!!!

Tiedätkö, jos suomalainen tarttee apua esim ulkomailla niin toinen suomalainen avittaa hyvin mielellään!! Juuu, ovathan he ihme kansaa!

Lukion aikana pitkäaikainen (ala-asteen ekalta luokalta) ystävä lähti vuodeksi USA:han vaihto-oppilaaksi päätyen valitettavasti Salt Lake Cityyn ja palasi muuttuneena miehenä (mormoni). Ei sen jälkeen pitänyt mitään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon asian olevan niin, että ei kukaan normaali aikuinen ihminen päätä ystävyyssuhdetta ilman painavaa syytä. Varsinkin, jos kyse on vanhasta kaveruudesta.

Jokaisella on omat syynsä päätökseen, mutta kannattaa aina katsoa peiliin ja miettiä sitä omaa/kumppanin käytöstä.

Omaa käytöstään kannattaa aina miettiä, mutta kannattaa tiedostaa sekin että todella moni aikuinen ei mene kategoriaan "normaali". Ettei liikaa ala syytellä itseään silloin kun kyseessä onkin toisen ihmisen huonot sosiaaliset taidot, ristiriitojen sietokyky tai ihan vaan puhdas itsekkyys ja halu hyötyä toisista. Moni hyödyn tavoittelija tosiaan katkaisee välit kun hyötyä ei ole luvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Lopetin yhteydenpidon tämän vuoden alussa helluntailaiseen jota luulin ystäväksi. Ei hän ollut, eikä hänestä olisi tullut. Liian aivopesty ihminen. Hellarit ja muut lahkolaiset elävät omassa kuplassaan jonne "vääräuskoisilla" ei ole asiaa.

Tarkoitatko siis yhtä kristikuntaan kuuluvaa lahkoa eli luterilaisia?

Lapsuuden kaveriporukassa oli todella epäterveet normit, joiden takia (osittain)  vuosien varrella sairastuin masennukseen ja muuhun. Juoruilua, selkään puukottamista, tunteiden mitätöintiä, kateutta. Tätä oli siinä porukassa jo ennen kuin minä tutustuin näihin ihmisiin, mutta minusta tuli heille uusi emotionaalinen nyrkkeilysäkki. Heistä irtautumiseen vaadittiin iso riita, jossa kirjaimellisesti kävelin pois. Yrittivät sen jälkeen vielä imuroida takaisin porukkaan myöhemmin, ja uhriutuivat, kun ei onnistunut. Nyt vuosia myöhemmin, kun itse olen ollut terapiassa ja työstänyt itseäni näen niin selvästi, miten kipeitä nämä vuorovaikutukset olivat olleet. En ollut itsekään mikään enkeli, ja opin mean girls -käytöstä selviytyäkseni. On ollut todellinen huojennus päästä tutustumaan omaan itseeni ja siihen, millaisia ihmisiä oikeasti haluan elämääni. Opin paljon arvokkaita asioita tästä, ja ennen kaikkea miten olla itse parempi ihminen kuin ennen. Toivon, että hekin ovat onnellisia.

Tämä outo ilmiö on toistunut ystävyyssuhteissa ja myös tapailussa.

Sanotaan, että kiinnostus ja vaivannäkö yhteydenpitoon ja näkemiseen on molemminpuolista. Sitten tapahtuu jotain ja toinen viilenee eikä enää ota yhteyttä tai "ehdi" tavata.

Jos huomaan jotain tällaista outoa käytöstä, olen kysynyt ihan suoraan, että mistä on kyse. Olen esittänyt asiani ystävällisesti ja kysynyt, onko kaikki hyvin tai nyt jotenkin erityisen kiire?

Tämä sitten tuntuu olevan iso virhe ja pitäisi vaan antaa olla kun toisesta ei yhtäkkiä kuulukaan! Miksi?

Joo, kyllä sellainen äkillinen feidaus saa olon aikaan, että mun seuraa ei nyt kaivata ja olen ehkä loukannut jotenkin.

Näihin vastaukseksi saa aina jonkun suuttumisen että "sä väität että mua ei kiinnosta" "sä et voi tietää miten kiire mulla on!" Vaikka KUINKA ystävällisesti tiedustelisi, että miksi toisesta ei kuulu ja selkeästi välttelee. Eli tavallaan siitä omasta käytöksestä suututaan minulle.

100% näistä tyypeistä ottaa sitten yhteyttä joskus puolen vuoden päästä ja olen silloin sanonut, että ei meidän kannata nähdä. Sitten tulee jotain ihmettelyä, että mikä sulla nyt on. Niin, kyllä mua sillon olis kiinnostanu, sua ei.

Oonko sit vaan joku varakaveri kenestä nyt ei ees aatellut että täytys kohdella jotenkin hyvin mutta sitten "ottaa taas käyttöön" kun itselle sopii..

Vierailija kirjoitti:

Tämä outo ilmiö on toistunut ystävyyssuhteissa ja myös tapailussa.

Sanotaan, että kiinnostus ja vaivannäkö yhteydenpitoon ja näkemiseen on molemminpuolista. Sitten tapahtuu jotain ja toinen viilenee eikä enää ota yhteyttä tai "ehdi" tavata.

Jos huomaan jotain tällaista outoa käytöstä, olen kysynyt ihan suoraan, että mistä on kyse. Olen esittänyt asiani ystävällisesti ja kysynyt, onko kaikki hyvin tai nyt jotenkin erityisen kiire?

Tämä sitten tuntuu olevan iso virhe ja pitäisi vaan antaa olla kun toisesta ei yhtäkkiä kuulukaan! Miksi?

Joo, kyllä sellainen äkillinen feidaus saa olon aikaan, että mun seuraa ei nyt kaivata ja olen ehkä loukannut jotenkin.

Näihin vastaukseksi saa aina jonkun suuttumisen että "sä väität että mua ei kiinnosta" "sä et voi tietää miten kiire mulla on!" Vaikka KUINKA ystävällisesti tiedustelisi, että miksi toisesta ei kuulu ja selkeästi välttelee. Eli tavallaan siitä omasta käytöksestä suututaan minulle.

100% näistä tyypeistä ottaa sitten yhteyttä joskus puolen vuoden päästä ja olen silloin sanonut, että ei meidän kannata nähdä. Sitten tulee jotain ihmettelyä, että mikä sulla nyt on. Niin, kyllä mua sillon olis kiinnostanu, sua ei.

Oonko sit vaan joku varakaveri kenestä nyt ei ees aatellut että täytys kohdella jotenkin hyvin mutta sitten "ottaa taas käyttöön" kun itselle sopii..

Manipulointia. Ei mitään vastavuoroisuutta. Olet käytettävissä tai sitten et ole, mutta sinä et ole se joka esittää kysymyksiä, laittaa rajoja tai päättää siitä koska ollaan yhteyksissä.

Erilaiset elämäntilanteet ja vuosien vieriminen ovat hiivuttaneet osan ystävyyssuhteista luonnollisesti. Ja samalla tavalla ne ovat myös tuoneet uusia ystäviä mukanaan. Tarkoituksella olen lopettanut yhteydenpidon vain yhteen ihmiseen, siskopuoleeni. Tämän tein ihan oman mielenterveyteni takia kun päätin ettei minun tarvitse enää tässä iässä saada monen päivän ahdistuskohtauksia siskopuoleni käytöksen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon asian olevan niin, että ei kukaan normaali aikuinen ihminen päätä ystävyyssuhdetta ilman painavaa syytä. Varsinkin, jos kyse on vanhasta kaveruudesta.

Jokaisella on omat syynsä päätökseen, mutta kannattaa aina katsoa peiliin ja miettiä sitä omaa/kumppanin käytöstä.

Olen eri mieltä. Joskus ihmiset vaan muuttuvat ja kasvavat eri suuntiin ja ystävyys päätetään tietoisesti ilman mitään sen vakavampaa syytä. 

Lakkasin laittamatta viestiä. Patologinen valehtelija enkä jaksanut enää hänen valheitaan. Laittoi muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen viestiä ja kyseli kuulumisia, blokkasin hänet.

Ystävystyin vaimoni kautta erään hänen vanhan kaverinsa kanssa noin kymmenen vuotta sitten. Ajan myötä kävi ilmi, että ko. henkilöllä on hyvistä puolistaan huolimatta suuria vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten tarpeita ja ajatuksia, hänen maailmankuvansa oli erittäin minäkeskeinen ja julman tuomitseva toisia kohtaan. Monia ihmissuhteitaan oli katkennut matkan varrella jo aikaisemmin näiden piirteiden vuoksi. Kuvaavaa on, että koskaan kuluneen vuosikymmenen aikana en kuullut hänen pyytävän mitään asiaa anteeksi tai myöntävän, että olisi ollut väärässä jossain, vaikka miten pienessä asiassa.

Minä olen luonteeltani sovitteleva ja mukautuva, kuten on vaimonikin. Ajattelimme, että ko. tyypissä on kuitenkin paljon hyvääkin, eikä kukaan meistä ihmisistä ole täydellinen. Lopulta ko. ystävä kuitenkin kohteli vaimoani niin törkeästi ja väheksyvästi, että vuosien aikana patoutuneet asiat pääsivät myös minun osaltani ulos. Pahoitti ilmeisesti mielensä lopullisesti, koska kuulemma muutenkin tekee näin - riitaantumiset ovat hänen kohdaltaan lopullisia ja peruuttamattomia, hänelle maailmassa on ainoastaan kritiikittömän kuuliaisia ystäviä ja suurin piirtein helvetin tulessa palavia vihollisia.

Joku fiksumpi olisi ehkä nähnyt tämän välirikon tulevan jo vuosia sitten. Joskus sovittelevasta luonteesta on tällaisia seurauksia, että tulee siedettyä myös sietämättömiä ihmisiä liian pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä outo ilmiö on toistunut ystävyyssuhteissa ja myös tapailussa.

Sanotaan, että kiinnostus ja vaivannäkö yhteydenpitoon ja näkemiseen on molemminpuolista. Sitten tapahtuu jotain ja toinen viilenee eikä enää ota yhteyttä tai "ehdi" tavata.

Jos huomaan jotain tällaista outoa käytöstä, olen kysynyt ihan suoraan, että mistä on kyse. Olen esittänyt asiani ystävällisesti ja kysynyt, onko kaikki hyvin tai nyt jotenkin erityisen kiire?

Tämä sitten tuntuu olevan iso virhe ja pitäisi vaan antaa olla kun toisesta ei yhtäkkiä kuulukaan! Miksi?

Joo, kyllä sellainen äkillinen feidaus saa olon aikaan, että mun seuraa ei nyt kaivata ja olen ehkä loukannut jotenkin.

Näihin vastaukseksi saa aina jonkun suuttumisen että "sä väität että mua ei kiinnosta" "sä et voi tietää miten kiire mulla on!" Vaikka KUINKA ystävällisesti tiedustelisi, että miksi toisesta ei kuulu ja selkeästi välttelee. Eli tavallaan siitä omasta käytöksestä suututaan minulle.

100% näistä tyypeistä ottaa sitten yhteyttä joskus puolen vuoden päästä ja olen silloin sanonut, että ei meidän kannata nähdä. Sitten tulee jotain ihmettelyä, että mikä sulla nyt on. Niin, kyllä mua sillon olis kiinnostanu, sua ei.

Oonko sit vaan joku varakaveri kenestä nyt ei ees aatellut että täytys kohdella jotenkin hyvin mutta sitten "ottaa taas käyttöön" kun itselle sopii..

Ystävyyssuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä siihen, että toiselta vaaditaan jotain tiettyä määrää yhteydenpitoa tietyssä ajassa. Noilla ihmisillä saattaa olla vaikka mitä meneillään elämässään eivätkä he juuri silloin kykene panostamaan täysipainoisesti yhteydenpitoon sinun kanssasi, et sinä sille asialle mitään mahda. Parempi on hyväksyä asia ja odotella aikoja parempia. Itse en ainakaan jaksaisi ihmisiä, jotka alkavat syyllistämään ja kiukuttelemaan, jos en ole heidän kanssaan yhteyksissä juuri silloin kuin he haluavat ja juuri niin paljon kuin he haluavat. Jossain deittailussa ehkä eri juttu.

Olen. Tuttava pariskunta joka alkoi koko ajan puhua rahasta. Mieipiteet alkoivat olla Purran porukan luokkaa. Hävisin kuvioista kertomatta syytä.

Mun kaverin mies on sanonut vaimolleen että tämä ei ylläpitäisi enää tuota ystävyyssuhdetta. Mä oon persona non grata ihan vain itseni takia. En tiedä mikä juttu tää on. Palasin yhteen entisen kanssa ja sehän ei näille sopinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä outo ilmiö on toistunut ystävyyssuhteissa ja myös tapailussa.

Sanotaan, että kiinnostus ja vaivannäkö yhteydenpitoon ja näkemiseen on molemminpuolista. Sitten tapahtuu jotain ja toinen viilenee eikä enää ota yhteyttä tai "ehdi" tavata.

Jos huomaan jotain tällaista outoa käytöstä, olen kysynyt ihan suoraan, että mistä on kyse. Olen esittänyt asiani ystävällisesti ja kysynyt, onko kaikki hyvin tai nyt jotenkin erityisen kiire?

Tämä sitten tuntuu olevan iso virhe ja pitäisi vaan antaa olla kun toisesta ei yhtäkkiä kuulukaan! Miksi?

Joo, kyllä sellainen äkillinen feidaus saa olon aikaan, että mun seuraa ei nyt kaivata ja olen ehkä loukannut jotenkin.

Näihin vastaukseksi saa aina jonkun suuttumisen että "sä väität että mua ei kiinnosta" "sä et voi tietää miten kiire mulla on!" Vaikka KUINKA ystävällisesti tiedustelisi, että miksi toisesta ei kuulu ja selkeästi välttelee. Eli tavallaan siitä omasta käytöksestä suututaan minulle.

100% näistä tyypeistä ottaa sitten yhteyttä joskus puolen vuoden päästä ja olen silloin sanonut, että ei meidän kannata nähdä. Sitten tulee jotain ihmettelyä, että mikä sulla nyt on. Niin, kyllä mua sillon olis kiinnostanu, sua ei.

Oonko sit vaan joku varakaveri kenestä nyt ei ees aatellut että täytys kohdella jotenkin hyvin mutta sitten "ottaa taas käyttöön" kun itselle sopii..

Ystävyyssuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä siihen, että toiselta vaaditaan jotain tiettyä määrää yhteydenpitoa tietyssä ajassa. Noilla ihmisillä saattaa olla vaikka mitä meneillään elämässään eivätkä he juuri silloin kykene panostamaan täysipainoisesti yhteydenpitoon sinun kanssasi, et sinä sille asialle mitään mahda. Parempi on hyväksyä asia ja odotella aikoja parempia. Itse en ainakaan jaksaisi ihmisiä, jotka alkavat syyllistämään ja kiukuttelemaan, jos en ole heidän kanssaan yhteyksissä juuri silloin kuin he haluavat ja juuri niin paljon kuin he haluavat. Jossain deittailussa ehkä eri juttu.

Totta kai perustuvat, mutta hän kertoi tiedustelleensa ystävällisesti, onko kaikki ok. Ei se ole syyllistämistä ja kiukuttelua.

Itse vuosia sitten sain vastaavaan tiedusteluuni (kun vanhasta ystävästä ei ollut kuulunut mitään aikoihin) vastaukseksi, että joo, olen sua vältellyt, kun oot niin kurja tyyppi. Mielestäni olisi ollut parempi avata suu eikä alkaa leikkiä ja vältellä, mutta kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ikään (72) mennessä on ystävyyssuhteita tullut ja mennyt. Osa on hiipunut itsekseen ajan saatossa, jotkut taas pysyvät kasassa vaikka miten pitkiä taukoja olisikin.

Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan ns. paskamyrskyn, mutta kerron kuitenkin. Viimeisin ystävyys (vai pitäisikö sanoa tuttavuus, mutta pidin häntä ystävänäni) alkoi hankaloitua koronapandemiakeskusteluista.

Hän oli selkeästi rokotevastainen ja vaikka toin mielestäni hyvin julki, että ihmiset saavat olla eri mieltä ja että meidän ei ole pakko näistä asioista keskustella, voidaan puhua muustakin - hän aina takertui somekommentteihini, joita julkaisin muille ystävilleni. Itse yritin pysyä poissa hänen somestaan ja pysyinkin, ainakin tästä aiheesta. Sitten melko pian alkoi se syvään päätyyn siirtyminen; kaikki oli paskaa, hallitus, THL, "lampaat" jne. Kaikki, mitä hän julkaisi, oli hänen mielestään aitoa faktaa, vaikkei sen perusteeksi löytynyt mitään, mikä skeptistä/tavallista tallaajaa olisi voinut vakuuttaa. Mutu-tiedot eivät mielestäni sellaista olleet. Aloin olla huolissaan hänen mielenterveydestään, koska hän tuntui keskittyvän vain negatiivisiin asioihin eikä missään näkynyt valoa. Suhde alkoi olla toksinen ja tuli aina paha mieli, kun emme voineet vain jättää asiaa sikseen ja jutella muista asioista. Sitten jokin omalla seinällä julkaisemani uutinen katkaisi kamelin selän - hän laittoi minut estoon sen enempiä selittämättä. Luultavasti kuuluin niihin "paskaihmisiin" jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä - ja vaikka miten itse sananvapaudesta huutelikin, minulle sellaista hienoutta ei suotu.

Myös eräs läheiseni alkoi oireilla samalla tavoin ja nimitellä meitä muita "lampaiksi", "tyhmiksi" mitään ymmärtämättömiksi ihmisiksi. Hänen kanssaan sain kuitenkin puhevälit pidettyä, koska pyrin vaihtamaan puheenaihetta ja mahdollisesti poistumaan koko keskustelusta, kun se alkoi muuttua myrkylliseksi. Ihmiset saavat olla eri mieltä asioista, mutta vain asiat riitelevät, eivät ihmiset. Ketään en ole yrittänyt käännyttää, vaikka vastapuoli on kyllä siihen voimakkaasti pyrkinyt. No, eniwei, läheiseni on tässä vuosien saatossa alkanut osoittaa merkkejä, että ehkä hän sittenkin oli aivopesty ja meni liiaksi tunteella mukaan aiheeseen. Olemme puheväleissä, mutta näistä rokotus- ja pandemia-asioista ei puhuta. Se on hyvä niin. Herättävät niin voimakkaita tunteita ihmisissä, että monet alkavat mennä henkilökohtaisuuksiin niistä puhuttaessa.

PS. Jos joku haluaa tätä kommentoida, pyydän pysymään asiallisena. Ei siksi, että minua tuntemattomien kommentit sen enempää hätkäyttäisivät, mutta keskustelua on mukavampi seurata kun siinä pysytään asiassa. Ehkä tämä on liikaa pyydetty tällä palstalla :D

Tätä kirjoitusta ei ole kyllä kirjoittanut 72v. On niin paljon sanoja, joita ehkä vain alle 50v käyttää.

Olen harkinnut välien katkaisua ystävään, joka vaikka valehtelee olevansa tulossa ja paikalla ja kun sitten seisot ja odotat, hän sanoo, ettei lähtenytkään vielä lainkaan kotoaan, koska onhan sinulla toki aikaa seistä ja odottaa vaikka tuntikin. Kerran tajusin, ettei hän tosiaan tajunnut, että minun pitää mennä lapsiani vastaan, vaan jäi lorvailemaan viiden minuutin kävelymatkalle ainakin puoleksi tunniksi, kun sanoin, että minulla on nyt kiire.

Sama henkilö laittaa "teaser"- viestejä, että voi olla, että mulla on nyt miesystävä, voi olla että pääsen kohta töihin, voi olla että... Sittenpä onkin ihan omasta aktiivisuudesta kiinni että kauanko jaksat pumpata, että kerro nyt lisää. Myöhemmin hän muuttaa näitä juttujaan silleen, että silloin kerran kävin jossain jonkun kanssa, ja jättää kertomatta, että se oli se henkilö jonka kanssa hän jo melkein meni aiemmin naimisiin omasta mielestään.

Mihinkään ei vastaa suoraan, ei kerro järkevästi asioita, mitä on oikeasti tapahtunut ja kyseessä ja valitettavasti nostaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuet yhteiskunnalta ja kaikilta muilta tahoilta ja olen itsekin haksahtanut makselemaan hänen pikkumenojaan, kun hän esittää asiat silleen, että hänelle on aivan mahdotonta vaikka itse ostaa omat kirjekuoret, postimerkit jne.

Ala olla aivan kystä kyllä ja olen sitä mieltä, että tämä henkilö on sairaalloisen pihi ja sairas päästään. Minun ajalla jne. ei ole hänelle mitään merkitystä, vaan hän tuntuu ajattelevan, että jokainen "huijattu" minuutti ja euron puolikas on jotenkin minulta pois ja hänelle lisää. En ymmärrä, enkä pidä oikein enää ystävänäkään.

Vierailija kirjoitti:

Uusi kaverini:

Olis ihana tehdä sitä ja tätä yhdessä! Niin ihanaa! Sitten kun niin tehdään sitä ja tätä.

- Pihajuhliin kutsui suurinpiirtein kaikki perheet asuinalueeltamme paitsi meitä. Tykitti nämä kaikki someen oikein ylpeillen. Me yksin kotona, ja minä pienen lapsen kanssa kotona kun mies rakensi. Koskaan ei kutsuttu heille💔 Koskaan ei tarjoutunut tueksi.

- Vanhemman lapsensa kaverisynttäreille kutsui taas kaikki muut paitsi meitä. Vielä ylimääräiseen Hoploppiinkin löytyi paikkoja jopa kaverin lapsille, ei meille.

- Veneelleen on nyt kesällä kutsunut kaikki lapsiperheet vanhempineen ja laittanut taas sinne someen noin 100 päivitystä kivasta veneilystä. Vain meidän lapsia ja meitä ei ole kutsuttu, vaikka ovat itse olleet meidän veneellä/mökillä.

- Yhteisesti sopimaamme juttuun kutsui yhteisen puolituttumme, mutta ei minua.

Tämä henkilö aktivoi minussa todella vahvasti ulkopuolisuuden tunteen ja kokemuksen, jonka takia en seuraa enää hänen someaan, enkä itse ota häneen päin enää yhteyttä, koska mikään tekeminen meidän perheen kanssa ei koskaan onnistu 💔💔 Hänen seuraamisestaan tulee vain paha mieli.

Ikävän kuuloinen ystävä. Ei kannata seurata jos tulee vain paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ikään (72) mennessä on ystävyyssuhteita tullut ja mennyt. Osa on hiipunut itsekseen ajan saatossa, jotkut taas pysyvät kasassa vaikka miten pitkiä taukoja olisikin.

Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan ns. paskamyrskyn, mutta kerron kuitenkin. Viimeisin ystävyys (vai pitäisikö sanoa tuttavuus, mutta pidin häntä ystävänäni) alkoi hankaloitua koronapandemiakeskusteluista.

Hän oli selkeästi rokotevastainen ja vaikka toin mielestäni hyvin julki, että ihmiset saavat olla eri mieltä ja että meidän ei ole pakko näistä asioista keskustella, voidaan puhua muustakin - hän aina takertui somekommentteihini, joita julkaisin muille ystävilleni. Itse yritin pysyä poissa hänen somestaan ja pysyinkin, ainakin tästä aiheesta. Sitten melko pian alkoi se syvään päätyyn siirtyminen; kaikki oli paskaa, hallitus, THL, "lampaat" jne. Kaikki, mitä hän julkaisi, oli hänen mielestään aitoa faktaa, vaikkei sen perusteeksi löytynyt mitään, mikä skeptistä/tavallista tallaajaa olisi voinut vakuuttaa. Mutu-tiedot eivät mielestäni sellaista olleet. Aloin olla huolissaan hänen mielenterveydestään, koska hän tuntui keskittyvän vain negatiivisiin asioihin eikä missään näkynyt valoa. Suhde alkoi olla toksinen ja tuli aina paha mieli, kun emme voineet vain jättää asiaa sikseen ja jutella muista asioista. Sitten jokin omalla seinällä julkaisemani uutinen katkaisi kamelin selän - hän laittoi minut estoon sen enempiä selittämättä. Luultavasti kuuluin niihin "paskaihmisiin" jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä - ja vaikka miten itse sananvapaudesta huutelikin, minulle sellaista hienoutta ei suotu.

Myös eräs läheiseni alkoi oireilla samalla tavoin ja nimitellä meitä muita "lampaiksi", "tyhmiksi" mitään ymmärtämättömiksi ihmisiksi. Hänen kanssaan sain kuitenkin puhevälit pidettyä, koska pyrin vaihtamaan puheenaihetta ja mahdollisesti poistumaan koko keskustelusta, kun se alkoi muuttua myrkylliseksi. Ihmiset saavat olla eri mieltä asioista, mutta vain asiat riitelevät, eivät ihmiset. Ketään en ole yrittänyt käännyttää, vaikka vastapuoli on kyllä siihen voimakkaasti pyrkinyt. No, eniwei, läheiseni on tässä vuosien saatossa alkanut osoittaa merkkejä, että ehkä hän sittenkin oli aivopesty ja meni liiaksi tunteella mukaan aiheeseen. Olemme puheväleissä, mutta näistä rokotus- ja pandemia-asioista ei puhuta. Se on hyvä niin. Herättävät niin voimakkaita tunteita ihmisissä, että monet alkavat mennä henkilökohtaisuuksiin niistä puhuttaessa.

PS. Jos joku haluaa tätä kommentoida, pyydän pysymään asiallisena. Ei siksi, että minua tuntemattomien kommentit sen enempää hätkäyttäisivät, mutta keskustelua on mukavampi seurata kun siinä pysytään asiassa. Ehkä tämä on liikaa pyydetty tällä palstalla :D

Tätä kirjoitusta ei ole kyllä kirjoittanut 72v. On niin paljon sanoja, joita ehkä vain alle 50v käyttää.

Miten niin ei ole kirjoittanut 72 v? Itse olen 78 v. ja minulta tulee kyllä tekstiä vaikka kuinka paljon. Olen harrastanut kirjoittamista koko ikäni ja kirjoitin jopa omat muistelmanikin. Tosi törkeätä aliarviointia kirjoittajalta.