Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Otsikossa kysytään, miksi olen katkaissut välit. En ole, enkä haluaisikaan, hän on lapsuudesta asti ollut elämässäni, mutta minulla on myös muita ystäviä ja hän on jotenkin ollut niistä mustasukkainen. Mulle alkoi tulla tunne, että hän omistaa minut ja ahdistaa minua. Totta kai minussakin on ollut vikaa, en ole suoraan sitä hänelle sanonut ja hänellä on on ollut se käsitys, että jaamme kaiken... Minulla on pari kolme tosi hyvää ystävää, joiden kanssa  on heti luontevaa puhua, vaikka olisi kuinka pitkä   aika kulunut. Tämä lapsuuden ystävä jotenkin imee minusta mehut. Hän on hyvin avulias ja toi aina leipomisia ja auttoi monessa asiassa, mistä toki olen kiitollinen ja arvostan häntä, mutta tunnem olevani aina kiitolisuuden velassa, koska hän puhuu toisista siihen sävyyn, että eivät ole koskaan takaisn muistaneet. Yksi asia on pieni, mutta suurentunut ajan kanssa, Kysyn aina jotain hänen lapsistaan ja lapsenlapsistaan, hän ei kysy koskaan. JOs jotain kivaa selitän lapsenlapistani, hän ei juurikaan kuuntele, vaan sanoo jotain ylimalkaista, että niinhän ne lapset kaikki tekevät.

Meillä oli tapana kätdä yhdessä elokuvissa.. Kerran sitten sovimme, että hän soittaa koska hänelle sopii tulla yhtä määrättyä kuvaa katsomaan. Mitään ei kuulunut ja kun kävin heillä, hän sanoi, että on miehensä kanssa käynyt sitä katsomassa. Luultavasti ei hän muistanut, että oli luvannut soittaa mulle, mutta en siis nähnyt sitä kuvaa. NO, en siitä mitenkään suuttunut, unohtaminen on inhimillistä. Sitten tuli uusi kuva ja ajattelin mennä katsomaan sen heti, en ainakaan ole kenestäkään riippuvainen. Hän soitti muutamaa päivää myöhemmin ja pyysi minua katsomaan kuvaa. Sanoin, olen jo käynyt, jolloin hän suutuneena sanoi, että mikset sinä minua pyydä, kun minäkin aina pyydän sinua. Olin menossa bussiin, enkä voinut puhua, mutta ymmärrän, että minun olisi pitänyt silloin sanoa syy asiaan. Minua kuitenkin risoi se määräilevä sävy, millä hän puhui, olen hyvin allerginen sellaiselle, että minua ohjataan ja määräillään ja hänellä on taipumusta siihen. Hän myös on arvostellut muita ystäviäni, mistä en pidä.

Jonkin aikaa olin, että en ottanut yhteyttä, piti saada etäisyyttä, mutta hänkin olisi voinut soittaa ja pahoitella, että sanoi niin äkäisesti. Tunnen kuitenkin hänet ja hän näkee vaan, että en pyytänyt häntä leffaan. Jonkin ajan kuluttua otin häneen yhteyttä ja olin ihan rento ja sanoin, että mun on ollut jo ikävä sinua ja tämä pieni katkos on tehnyt hyvää. Mutta hän ei juurikaan soita ja kun minä soitan, hän laittaa viestin, että kiva kun soitit. En tiedä mitä siihen sitten olen väärin vastannut. Hän ei ole vastannut viesteihin, eikä soittanut. Viime kerralla viestitin, että kyllä sinäkin voit soittaa, mutta luulen, että hän odottaa minun hirveästi todistelevan, että totta kai soitan ja kehuvan ystävyyttämme. Haluan kuitenki pitää pienta hajurakoa, koska tunnen, että menen liikaa hänen imuunsa ja johtoonsa, enkä halua sitä, minulla on myös oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla energiasyöppö, petturi tai jotain muuta kamalaa tietämättään? Nyt tämä ajatus kalvaa mieltäni. Olen yrittänyt olla ihan tavallinen, en puhu liikaa, liian kovalla äänellä, rupattelen ja keksin aiheita jotka liippaavat keskustelukumppanini, kuuntelen paljon, en tuputa neuvoja, en riitele, en valita juuri mistään, mutta en esitä täydellistä enkä onnistunutta, tunnistan elämäntilanteeni hyvät ja huonot puolet. Harrastan, kiinnostun ja teen asioita joita voin jakaa. En pyydä palveluksia, en mitään lainaan. Ihan käyn töissä ja elän lapsiperhearkea. Silti olen yksin. Edes veljeni perhe ei ota yhteyttä. Grilli-ilta ja juhlapyhät tarjottavineen kelpaa, mutta vastakutsua ei tule.

Olenkohan joku epävakaa persoona joka on sairaudentunnoton ja jota muut karttavat?

Mulla on ihan sama pelko ja samalla lailla itsekin kuvailisin itseäni. Mutta mitä jos en vaan näe että teen jotain kamalaa? Haluaisin korjata sen. Kyllä tuo mieheni minua arvostaa ja yksi kaverikin vielä tuntuu vastavuoroiselta mutta kaikki muut hävinneet. Ja mietin mitä kamalaa olen tehnyt. Jos tietämättäni minussa on jotain ärsyttävää. Tai ihan jos se ärsyyntymisen syy onkin siinä toisessa niin mieluusti kuulisin senkin, ettei tule näitä itsesyytöksiä. Esim "en jaksa olla kaverisi koska mulla itselläni on vaikeaa ja juttusi ärsyttävät siksi" tällainen olisi helpotus kuulla

Jouduin katkaisemaan välit muutamaan hyvään ystävään, koska samassa kaveriporukassa oli yksi ihminen, joka koko ajan kylvi riitaa. En jaksanut enää kuunnella, kun ihmiset puhuivat minusta ja elämästäni jotain tän tyypin liikkeelle laittamia juttuja, itsestäni, ajatuksistani, tunteistani, vanhemmistani, elämästäni, mokistani, blaah!! Ahdisti koko ajan ja tein päätöksen jatkaa elämääni toisaalla. Muutama ihminen tässä poriukassa oli sellaisia, jotka olin tuntenut lapsesta asti ja joskus on ikävä, mutta en usko että tilanne on muuttunut, se jatkuisi siitä mihin jäätiin. En halua enää kokeilla. 

Vierailija kirjoitti:

Jouduin katkaisemaan välit muutamaan hyvään ystävään, koska samassa kaveriporukassa oli yksi ihminen, joka koko ajan kylvi riitaa. En jaksanut enää kuunnella, kun ihmiset puhuivat minusta ja elämästäni jotain tän tyypin liikkeelle laittamia juttuja, itsestäni, ajatuksistani, tunteistani, vanhemmistani, elämästäni, mokistani, blaah!! Ahdisti koko ajan ja tein päätöksen jatkaa elämääni toisaalla. Muutama ihminen tässä poriukassa oli sellaisia, jotka olin tuntenut lapsesta asti ja joskus on ikävä, mutta en usko että tilanne on muuttunut, se jatkuisi siitä mihin jäätiin. En halua enää kokeilla. 

Ja tosiaan, kun nää jutut oli tän toisen omassa päässään kehittämiä ongelmia ja huolia, että onko mulla kaikki hyvin ja mitä mukamas ongelmia mulla on elämässä. Hänellä itsellään oli hänen omien sanojensa mukaan aina ollut ahdistavaa kotona ja jotain ongelmia oli vanhempien kanssa, ja tän vaan siirsi suoraan tai jossain muodossa minun elämäni ongelmaksi. Myös päivitteli kun käyn niin paljon baarissa, vaikka ei oltu juurikaan tekemisissä enää sinä päivänä, oltiin oltu nuorena kavereina ja sitten vaan tän porukan yhteydessä muutaman kerran vuodessa, eli ei oikeastaan tiennyt mun tekemisistä, mutta oli silti huolissaan kun käyn niin paljon baarissa. No, toki kävinkin välillä, ihan normaalisti, mutta tuntui että tääkin oli asia joka oli hänen oma murheensa ja siirsi senkin mulle. 

Tyyppi oli karismaattinen ja hauska, kaikki halusivat olla hänen kavereitaan. Mutta tällainen ikävä puoli tyyppiin liittyi. 

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin useampaankin kaveriin välit, kun olin käynyt jonkin aikaa terapiassa. Minulle paljastui se "malli", jonka mukaan minulla oli ollut taipumus ystävystyä ihmisten kanssa, ja moni kaverisuhteeni oli ollut haitallinen ja itseäni kuluttava. Ovalsin myös, kuinka pskasti moni heistä oikeastaan oli minua kohtaan käyttäytynyt. Olen lakannut ottamasta heihin yhteyttä ja jopa poistanut monen yhteystiedot ja somekaveruuden. Moni heistä on tuskin edes huomannut asiaa, mutta sitä suuremmalla syyllä parempi näin.

hmmmm...voihan se toki olla noinkin, mutta eikö olisi todennäköisempää että te mOlemmat osapuolet olette tehneet virheitä , myös sinä? Ai niin mutta terapeuttihan ei saa asiakkaita jos sanoo heille suoraan myös heidän omat pikku mokat. Vaarallista touhua tuo, iskostaa asiakkaan päähän että hän on ainoa oikeassa oleva aina ja täydellinen ja KAAAAAAAAAIAIIKKKKKIIIIII muut ihmiset hänen ympärillään narsisteja, pahoja, hyväksikäyttäjiä jne jnejne....

Varokaa tuollaista opetusta!

OLEN KATKAISSUT EN HYVÄKSY KOMMUNISTISTÄ DEMARI TUPUTUSTA .

Oli pakko pistää intensiivinen ystävyyssuhde poikki, kun huomasin olevani jatkuvan hyväksikäytön kohteena. Hän valehteli jatkuvasti, luulen ettei mahtanut sille itse mitään. Rahaa oli myös aina lainaamassa, mutta ei maksanut takaisin. Viimeinen niitti oli kun jätti lemmikkinsä hoitoon loman ajaksi, mutta ei ikinä hakenut niitä tai vastannut viesteihin tai puheluihin. Siihen vedin rajan. Sen jälkeen en enää yrittänyt ottaa yhteyttä ja nielin rahallisen tappion joka liikkui useissa sadoissa euroissa.

Hän yritti olla yhteyksissä muutama vuosi sitten kun sai lapsen, mutta todennäköisesti olisi tarvinnut vain hoitajaa.

Välillä mietin missä hän menee. On todella valloittava persoona, mutta tosiaan vie kaiken mikä irtoaa.

Ja toiseen katkaisin välit kun oli urkkinut minun yksityisasioitani toiselta ystävältäni selkäni takana. Olisi vain kysynyt suoraan jos kiinnosti.

Sain aikoinaan hyvä elämän ohjeen vanhemmalta ihmiseltä:

"Toimivan ystävyyden täytyy olla molemminpuolista - molempien täytyy kokea, että saa jotakin kyseisestä ihmissuhteesta".

Olen itse ghoustannut kaksi ystävyyttä eli en vaan enää vastannut mihinkään yhteydenottoihin enkä ollut itse enää missään yhteydessä. Lopulta tajusivat viestin. Tämä ei ole kovin aikuinen tapa.

Kerran kävin ystävyyden lopettamispuhelun, joka oli kyllä aika raskas, mutta aikuisempi tapa ja reilumpi

Olen: soitin ja ilmoitin että nyt mulke riittää kun alkoi luottamukselliset asiat tulemaan minun tietoon ihmisten kautta joiden ei niitä edes pitänyt tietää.

On: eräs kaveri raskauden aikaisissa hormonihöyryissä katkaisi välit ja pari kolme vuotta myöhemmin otti yhteyttä. Sen jälkeen ollut on-off kaveruutta viime kesään asti, kun ei kestänyt sitä että sanoin suoraan mikä minua nyppi hänen käytöksessä

Oletko itse se narsisti ja koulukiusaaja - korjaan - kouluväkivallan tekijä?! Osaatko edes hävetä rumaa kommenttiasi?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri katkaisi välit täysin yllättäen tässä joku aika sitten. Hävisi vaan ja lakkasi vastaamasta yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ollut eikä mitään. Hajosin henkisesti täysin koska luotin häneen ja hän pisti haavoittuvaisimpaan kohtaani. Olisin toivonut suoraa puhetta.

Kyllä mä olen aina syyn kertonut tai jonkun lopetusviestin laittanut jos olen hylännyt ystäviä. Vihamieskin ansaitsee tietää miksi ihmissuhde päättyy. Tiedän että häviäminen ja on julmaa henkistä väkivaltaa, ja saa sen hylätyn putoamaan syvään kuiluun ja estää pääsemästä koskaan elämässä eteenpäin kun jää vaan miettimään syitä. Aina sanonut ihmiselle josta haluan eroon että nyt tämä on loppu. Reilu peli erotessakin.

Kaikkia asioita ei voi ilmoittaa tekstiviestillä. Esimerkiksi kateus tai ilkeys. Kyllä jokainen ihminen osaa jossain määrin katsoa peiliin, jos ystävyys on loppunut. Ei aikuisten ihmisten tarvitse selitellä, jos on esimerkiksi itse tullut kohdelluksi huonosti. Ei vihamiehelle olla mitään velkaa, jos syy on täysin hänessä.

Mistä se vihamies tietää että syy on hänessä jos et sano sitä? Kysehän voi olla sun yksipuolisesta väärintulkinnasta tai ihan jostain mitä se toinen ei tiedosta itse ollenkaan. Vai onko kyse siitä että pääset kostamaan kunnolla kun hylkäät ilman selitystä ja saat siitä jotain tyydytystä? Se on kuule aika passiivis-aggressiivista eikä yhtään terve tapa toimia. Kasvata selkäranka.

Se on selkärankaa, että kävelee tilanteesta pois. Ei koulukiusaajallekaan mennä selittämään, että kuule sä olet koulukiusaaja, vaan heidän luota kävellään kylmästi pois.

Aijaa. Meidän kouluaikana niitä kiusattiin jatkuvasti jotka vaan hiljaa kävelivät pois. Ne jotka uskalsivat käydä poikkiteloin kiusaajaa vastaan ja puolustaa itseään niitä ei toiste kiusattu. Mutta ehkä ajat ovat muuttuneet....

Näin. Kyllä ne olivat meilläkin vuodesta toiseen kiusaajien hampaissa jotka eivät saaneet sanaa suustaan. Me rohkeammat niitä sitten puolustettiin mutta eipä se paljon auttanut pitemmän päälle. Kyllä ihmisen pitää osata puolustaa itseään sanallisesti eikä vetäytyä mököttämään ja antaa muiden arvuutella että mikähän sillä nyt tällä kertaa on.

”Ystävä” oli aina liian kiireinen nähdäkseen minua tai edes jutellakseen puhelimessa. Kaiken huippu oli, kun hänelle olisi sopinut nähdä YLI KUUKAUDEN PÄÄSTÄ.

Päätin, että sitten sai riittää enkä tehnyt ”aikavarausta”. Olimme molemmat myös lomalla tuolloin eli aikaa olisi luullut löytyvän vähän helpommin. Hän myös ehti kyllä nähdä muita (ilmeisen parempia) ystäviään.

Kun hän sitten soitteli seuraavassa kuussa, kerroin itse olevani liian kiireinen. Lopetin yhteydenpidon siihen.

If you are too busy for your friends, you are too busy.

En varsinaisesti ole katkaissut välejä kehenkään, mutta jotkut ystävyys/kaveruussuhteet ovat vain jääneet aikaa myöten pois.

Jotkut sen takia, että minä olin aina se, joka otti yhteyttä. Siitä päättelin, että ystävyyttä ei ehkä haluta tai sitten vaan elämänkiireiden tai muiden seikkojen vuoksi aika on ajanut meidät erilleen.

Aikaa myöten ihminen myös muuttuu ja sitten huomaa, ettei yhteistä enää ole ja yhteydenpito jää. En ole kenellekään entiselle ystävälle katkera tästä. Minulla on ystäviä ilman heitäkin ja toivon kaikille entisille ystävilleni hyvää.

Lapsuudenystäväni katkaisi välit ilman syytä nelikymppisjuhlieni jälkeen. Olemme tunteneet kaksivuotiaasta asti. Ystävyys kesti muuttamiseni eri paikkakunnalle yläasteikäisenä. Aikuisiällä pidimme yhteyttä harvakseltaan, mutta säännöllisesti muutaman kerran vuodessa. Lapsuudenystäväni on aika introvertti, ja hän osallistui syntymäpäiväjuhlieni alkuosaan, ja se meni mielestäni mukavasti. Iltaan hän ei ollut osallistumassa, se oli tiedossa jo aiemmin. Kiitin juhlista, mutta juhlien jälkeen en enää kuullut hänestä mitään. Tavoittelin puhelimella ja sähköpostilla, vielä parin vuoden ajan onnittelin häntä syntymäpäivisin. Lapsuudenystäväni ei kuulu mihinkään somepalveluun. En koskaan saanut mitään selitystä välien katkeamiseen ja tästä on jo kohta kymmenen vuotta. Epäilen, että asiaan vaikutti ehkä kaksi asiaa. Ystäväni ei ollut juurikaan tavannut muita ystäviäni, ja ehkä hän yllättyi muun ystäväpiirini laajuudesta. Epäilen, että hänellä on voinut olla myös joitain vaikeuksia omassa elämässään. Olen välillä miettinyt, että kysyisin hänen kuulumisiaan hänen sisareltaan, jota en varsinaisesti tunne, mutta jonka yhteystiedot minulla on. Toinen ystäväni, jonka kanssa tästä juttelin, että jos kyselen hänen kuulumisiaan, minun olisi oltava valmis olemaan hänen elämässään läsnä. En oikein osaa sanoa, olisinko enää valmis siihen, riippuu varmaan siitä, mistä tämä välienkatkaisu johtui. Asia edelleen askarruttaa minua, mutta tunnepuolelle olen tämän käsitellyt. Ehkä tiemme vielä joskus kohtaavat, ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Katkaisin välini mieheni siskoon. Juorusi, valehteli, kertoi luottamuksellisia asioitani muille, mielisteli edessäni. Mitä ystövyyttä tuollainen on? Tyhjän saa pyytämättäkin.

En juurikaan halua olla tekemisissä lähisuvun ulkopuolisten ihmisten kanssa. Tästä syystä en myöskään koe, että kukaan muinainen tuttuni saisi mitään erityistä iloa, jos olen heidän kanssaan vasten tahtoani.

Kun minulla vielä oli Facebook-tili, jotkut vanhat tutut joskus sinne yv:tä pommittivat. Usein kyllä vastasinkin, mutta en aina - varsinkaan jos viesti oli tullut ilmiselvästi humalaiselta tai sisälsi muuta "vitsailua", jolloin en olisi saanut loihdittuamme viestintäämme mitään järkevää vastavuoroisuutta.

Suvusta tulee usein se epärehellisin ja pahin selkäänpuukottaja. Sukulaiset eivät valitettavasti ole meille kaikille ihmisille mitään luotettavia ja hyviä turvaverkkoja, auttajia ja tuki ja turva-luottoihmisiä. Joko oma tai puolison suku on usein se pahin!

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut totaalisesti välit epärehelliseen sukulaiseen. Syinä on sukulaisen vuosia jatkunut epärehellisyys, valehtelu, varkaus, kavallus, petos, puolustuskyvyttömään uhriin kohdistunut rahan kiristäminen ja taloudellinen hyväksikäyttö ja alkoholismi. Lakkasin pitämästä henkilöön mitään yhteyttä.

Yhteydenpidon lopettaminen on helppoa. Et pidä henkilöön mitään yhteyttä millään tavalla etkä päästä häntä kotiisi. Poistat henkilön yhteystiedot puhelimesta ja laitat tarvittaessa soitoneston päälle. Vakavissa tapauksissa voit hakea oikeudesta lähestymiskiellon, joka suojaa häirinnältä ja uhkailulta. Kotirauhan rikkomisesta voit soittaa poliisin paikalle. Kotirauha tarkoittaa fyysistä turvallisuutta ja suojaa ulkopuoliselta häirinnältä ja tarkkailulta. Kotirauhan piiri on suojattu rikosoikeudellisin säännöksin.

Päihteiden käytöstä sanoin, etten voi sitä hyväksyä. Kaveri katkaisi välit.

Valitettavasti ghoustasin, mut en jaksanut sitä negatiivisuutta kun itsellänikin oli/on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhteen ihmiseen jouduin aikoinaan ihan katkaisemaan välit. Olin itse tuolloin parikymppinen, ja hän oli yli nelikymppinen nainen, joka ei tullut toimeen omanikäistensä kanssa ja etsi säännöllisesti seuraa nuoremmista. Minä olin kuitenkin ilmeisesti vääränlainen nuori, koska hän haukkui minut tasaisin väliajoin, etsi kaikesta sanomisistani jotain negatiivista, arvosteli valintojani ja persoonallisuuttani. Aloin todella ahdistua hänen yhteydenotoistaan, kunnes jossain vaiheessa tajusin, ettei minun tarvitsekaan. Nyt kun alan itse olla samoja ikiä, ihmettelen ihan tosissani, mikä voi vaivata aikuista ihmistä, joka ei löydä lainkaan hengenheimolaisia samanikäisistä.

Hiirikokeissa hiiret, joita on kovasti kiusattu, eivät kykene olemaan samanikäisten hiirten kanssa.

Itselläni on myös hyvinkin lähellä pitkäaikaisen kaveruuden katkeaminen.

Samaistuin aika tavalla monen kertomuksiin täällä ihmistyypistä, joka on kova arvostelemaan ja ns. "sanoo suoraan asiat miten ne on", mutta ei itse kykene ottamaan mitään kritiikkiä vastaan.

Olen muutenkin sellainen tyyppi, että pyrin välttämään erimielisyyksiä viimeiseen asti ja on todella raskasta olla tuollaisen kaveri, joka omasta mielestään vaan "sanoo asiat rehellisesti suoraan" kun sitten kuitenkin jos sanot sille takaisin niin se loukkaantuu juuriaan myöten ja ryhtyy entistä kiivaammin puolustuskannalle.

Pahinta tuossa on, että tämä ystävä on vain toinen puoli pariskunnasta, jossa molemmat on hyviä ystäviä ja varmaan menetän sitten molemmat jos laitan välit poikki tuon toisen osapuolen kanssa.