Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Olen katkaissut ystävään rahan takia. Hän pyysi lainaksi rahaa, ja oli hirveä kiire saada tilille viikonloppua vasten. No, ihan sama, että tarvitsiko rahaa baarireissua varten vai ruokaan. Kyse ei kuitenkaan ollut isosta summasta, mutta kun tuli se päivä milloin piti maksaa takaisin, niin sitten alkoi venkoilu. Koskaan en saanut sitä vippiä takaisin.

Aika halvalla meni sekin ystävyys, mutta parempi lopettaa, ennen kuin olen joka toinen perjantai vippailemassa.

Paras ystäväni katkaisi välit, kun hänen uusi miesystävä käski valita, olla lojaali joko hänelle tai ystäville. Valitsi miehen. Erikoinen pyyntö/käsky. Itse en sellaisen miehen kanssa haluaisi seurustella.
Olen huolissani, sillä aiemmin niin iloinen ja aktiivinen ystäväni ei liiku enää missään, tai ainoastaan miehen kanssa.
Astui eron jälkeen helppoon ansaan. Toivottavasti osaa pitää tulevaisuudessa puoliaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää, meillä oli aikanaan paljon kivoja hetkiä yhdessä ja jaettiin luottamukselliset asiatkin. Niitä aikoja on ikävä, mutta elämä jatkuu.

En tiedä mikä ystävääni tuli kun katkaisi välit. Valehteli ummet ja lammet ja kun en enää purematta niellyt valheitaan laittoi välit poikki.
Huh, helpotus

Kai ne välit aika usein katkeavat, kateudesta. Olimme ystäviä, yksinhuoltajia sittemmin  molemmat, matkustelimme  ulkomailla lastemme kanssa, tuimme toisiamme. Toki sain kuulla, miksi käyn lapseni isän kanssa mummolassa vielä säännöllisesti.

Ihana mummola oli minulle ja lapselleni tärkeä, samoin kuin omat vanhempani. Lapseni sanoikin aikuisena, että on ollut rikkaus kun hänellä on ollut kaksi erilaista mummolaa.

 Kun lapsemme aloittivat koulun, sain kuulla illeilyä kun lapseni sai stipendin.  Kun lapseni sai, kaveripatsaan (entinen hymypoika)  siitäkin heitettiin että väärin, ei sitä saisi antaa numeroiden perusteella.

 Itseäni ja sukuani koskevia nälvimisiä kestin kauan, mutta kun se alkoi yhä enemmän koskea lastani, se oli jo liikaa. 

  Joulukortteja ollaan lähetetelty vielä, jo 30-vuotta, kaikesta huolimatta.

Ainoastaan narsisti katkaisee välit ja ghostaa toisen ilman hyvää syytä.

En ole koskaan katkaissut välejä kehenkään. Kuulostaa aggressiiviselta ja lapselliseltakin, että eilen oltais ystäviä mutta tänään ei.
Toki joitain ystävyyssuhteita on elämän varrella hiipunut, johtuen esim eri paikkakunnille muutosta ja erilaisesta elämäntilanteesta. Pidän sitä ihan normaalina. Ja edelleen, jos tapaisin tälläisen hiipuneen ystävyyssuhteen ystävän jossain, tapaan hänet hyvillä mielin. Ehkä ystävyyssuhde voi jopa virittyä uudelleen.
Mitään välit poikki suhteita en ymmärrä, vuorovaikutuksessa silloin ongelmaa pakosti jo molemmilla. Paitsi toki vakavat mt tai päihdeongelmat eri asia, mutta muuten. Ei ole kyllä onneksi sattunut kohdalle.

Kyllä nyt näyttää että välit on viilenny siinä määrin ettei tarvii mulle enää kaljapäissään soitella.

Jos ei kykene selvinpäin vuorovaikutukseen niin masentelee sitte ihan itekseen, minun tarvii kuunella kalja pöhnäsen kuittailuja ja piilovittuilua.

Liikuin nuorena huonossa seurassa ja laittanut välit näihin melkeen jokaiseen. Noh. Osa on kuollut ja osa rappiolla että hyvä päätös tuli tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan narsisti katkaisee välit ja ghostaa toisen ilman hyvää syytä.

EI, nyt olet sekoittanut kaksi asiaa keskenään. Narsisti katkoo välejä usein ja näyttävästi ja korostan; usein. Narsku päättää milloin hän suosiii jotain tai milloin ei.

Narsistiin katkaistaan kerran välit, ja sitten sitä sekopäätä ei enää uudestaan elämään lasketa.

Ihan omasta elämästä voin kertoa, minun narsisti kamullani oli jatkuvasti välit poikki milloin siskon, äidin, veljen, kavereiden kanssa. Aina joku draama, joka sitten sovittiin. Ei normaaleilla ihmisillä ole jatkuvasti välit jonkun kanssa. Ne menee kerran.

Minä olen lempannut narsisti ystäväni elämästäni kerran. Silmäni avautuivat ja se oli siinä.

Sairastuin joitakin vuosia sitten syöpään silloin ystävyys punnittiin? Ihmettelin kun hyvin kauan ollut muutama tosi hyvä ystävä ei ottanut yhteyttä itse olin niin heikossa kunnossa että en jaksanut olla aktiivinen yhteydessä. Olivat kuulemma kyselleet toisten kautta miten voin muttei suoraan minulta. Sitä kesti kauan ja nyt välit kokonaan poikki enkä koskaan päässyt tietämään miksi. No lääkäri sanoi että on semmoisia ihmisiä jotka ovat hyötyneet minusta ja nyt kun en enään ole heille hyödyksi niin unohtavat jättävät. Niinpä tietysti aina oli ovi auki ja "passanut" heitä mutta se kuuluu luonteeseeni en halua riidellä olen vieraanvarainen ja sosiaalinen avoin ja nyt käytetty hyväksi ja kun tarvitsin ystävää sairastuessani niin he hylkäsivät. Olen edelleen se sama ihminen en valita en vaivu nalkutetukseen että minulla on syöpä vaan taistelen sitä vastaan ja olen hengissä kiusallakin. Nämä läheiset ystävät menetin mutta uusia olen saanut matkani varrella. Samoin on sisaruksista pari hylkäsi kokonaan ja välit on olleet tulehtuneet. Minä olen aina hoitanut auttanut muita pyyteettömästi ja tässäkö on kiitos. Mutta minun ei tarvitse enään miellyttää muita minä elän tässä ja nyt niillä ehdoilla mitkä luoja on minulle luonut kaikki on hyvin elämä kantaa ja olen onnellinen näistä ketkä ovat lähelläni. Katkeruus ja hyväksi käyttö on kaikkein pahinta mitä tiedän tämmöisiä ihmisiä en halua lähelleni.

Kaikkiin on välit katkennut. Jossain vaiheessa ei enää ottaneet yhteyttä muuten kuin silloin jos tarvitsivat apua jossain asiassa. Liekö sitten oikeita kavereita alun perin olleetkaan. Eiköhän sitä yksinkin selviä.

Hän valehteli ja levitteli huhuja minusta, että olin baarissa muka mennyt vessaan jonkun miehen kanssa vaikka se oli hän itse joka teki niin. Selvisi, että hän oli kateellinen ja halusi poikakaverini itselleen. Poikakaverini nauroi tälle huhulle, hän tiesi varsin hyvin etten käynyt baareissa. Kaverini tietenkin kielsi kaiken joten se ystävyys loppui siihen.

Minulle sanoi eräs naiskaveri että olemme niin erilaisia, että ei meidän ystävyys tue kestämään ja niinhän siitä poikki. Hän asuu ulkomailla ja en ole kuullut hänestä mitään vuosiin. 

Monet ystävyssuhteet on mennyt poikki eri syistä.Ei mitenkään pahalla tai vihasta, elämä vaan tekee omansa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ja olosuhteet muuttuu.

Harvat ihmissuhteet on ikuisia.

Tavallinen tylsyyden syy on kavereiden äitiytyminen. Ensin uskoi tyhmänä että pariskunta vuorottelisi lapsenhoidossa. Tai että lasta voisi edes pari kertaa vuodessa pistää hoitoon.

Mut ei. Kun riittävän monta kertaa näki miten ikäviksi naiset muuttuvat kyllä sen uskoi. Mikään ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut tai huvittanut.

Miehille näin ei käy. He kyllä jatkavat harrastuksiaan ja tapaavat kavereitaan entiseen tapaan.

Miten sen nyt ottaa. Yleensä kyse ei ole siitä etteikö mies katsoisi lapsen perään, tai etteikö lapsi olisi hoidossa muualla kuin kotona välillä, vaan siitä että kyllä näin tehdään, mutta ei sinun vuoksesi, vaan muiden, niiden "parempien" ystävien vuoksi.

Mun kaveri ainakin pääsee kaikkialle muualle kuin minun kanssani mihinkään. Koska lapset.

Katkoin välit erääseen ystävääni joka alkoi käyttämään huumeita. Yritin jaksaa ja ymmärtää mutta lopulta oli vaan ihan pakko pistää poikki.

Silloinen hyvä ystäväni X oikein kärtti minua pitämään viisikymppisjuhlat, mitkä sitten pidinkin ja tietysti ystäväni X oli juhlissa kutsutusti mukana. Hän jopa yöpyi luonani tuolloin pitkän välimatkan vuoksi. Olimme tätä ennen tunteneet yli 30 vuotta toisemme ja olimme toistemme lasten kummeja. Kului lähes vuosi viisikymppisistäni ja kyseinen ystäväni X täytti myös 50 vuotta. Hän ilmoitti minulle, että ei aio pitää syntymäpäiväjuhlia (tietenkin tämä oli ok minulle), vaan lähtee juhlimaan synttäreitä ulkomaille miehensä ja heidän ystäväpariskunnan kanssa. Hieman tämän jälkeen samaisen ystäväni X:n tytär halusi minut -oman kumminsa- vieraakseen häihinsä ja toki osallistuin niihin. Näissä häissä ystäväni X:n lähisukulainen kertoi minulle, kuinka hän oli ollut ystäväni X:n viisikymppisjuhlissa ja läsnä oli ollut paljon porukkaa. Nämä synttärijuhlansa X oli itse järjestänyt kotonaan Suomessa! Edellä mainituissa häissä samainen X:n sukulainen kysyi minulta todella henkilökohtaista asiaani, että pitääkö se paikkansa. Tämän asian olin kertonut ystävälleni luottamuksella.

En tiedä kumpi loukkasi minua enemmän; juhlien salailu vai luottamuksellisen asiani eteenpäin kertominen. Joka tapauksessa luottamus ja ystävyys menivät saman tien kummilapseni häissä. Toki käyttäydyin asiallisesti kyseisissä häissä, mutta lähdin juhlista pois tyttäreni kanssa heti kun se oli mahdollista loukkaamatta hääparia.

Olen katkaissut, eikä ex-ystävä tiedä siihen syytä. Kertoi aikoinaan selkäni takana poikaystävälleni itseäni koskevan kipeän asian, jota en ollut kertonut kenellekään enkä olisi halunnut hänelle kerrottavan. Ei ole ollut ystäväni sen jälkeen.

Meni maku ystävyyteen kun lasten saatuaan alkoi möläyttelemään totuuksiaan kuten en voi pitää lasta sylissä koska minulla ei ole omia (olin lapsen kummi), kuinka lapsen toinen kummi osaa pitää vauvaa sylissä kun on ammattilainen, kuinka minun tulee ostaa sitä ja tätä määrättyä lahjaksi, koska olen se rikas kummi, lapselle sanoi, että olen pelottava, tule tänne äidin syliin äläkä mene sinne, kertoi, että hänen elämänsä kotona on niin ja niin paljon rankempaa jos kerroin jostain omasta ongelmastani, ei kuunnellut ikinä jne. Kun sain omia lapsia, sanoi, että sinulla on niin helppoa kun saat olla vaan kotona (vaikka hänen lasten ollessa pieniä se oli rankinta ikinä). En vaan enää jaksanut tuollaista kivirekeä. Lapsetkaan eivät tulleet toimeen keskenään kun hänen lapsensa tulivat vaan rikkomaan kaikki lelut. Lopulta ajattelin, että mitä turhaan tuollaista "ystävää" jaksan.

Moniin. Osa on vain jäänyt, yhteydenpito on lähinnä joulukortti, jos osoite tiedossa. On niitäkin, joihin on ollut pakko katkaista välit, esim yksipuolinen ihastus.

Erästä koulukaveria kaipaan kovin, viimeinen sähköposti tuli n 20v sitten. En tiedä missä hän on, onko edes elossa ja miten hänet löytäisi. Olisi mukavaa kuulla mitä hänelle kuuluu, onko turvassa

Muutamaan on välit katkenneet.

Yksi alkoi yrittäjäksi ja peri vanhempiensa maatalousyhtymän. Puheet oli koko ajan sitä itsensä korostamista miten hän yrittäjänä sitä ja tätä, lapset on töissä maatalousyhtymässä jne.  Tärkeä nainen tuli maatalon tytöstä kun sai rahaa.  Arvosteli aina  rahalahjojen pienuutta, heillä kun olisi käyttöä isommallekin summalle, kun piti vuokrata kartano ulkomaan lomalla. Kenelläpä ei olis :D

Toinen katkaisi välit kun ei saanut minua käännytettyä helluntailaiseksi. Kuvitteli olevansa Jeesus vähintään, jonka elämäntehtävä on sielunhoito. Oikeasti oli vain hirvittävän utelias juoruaja.

Kolmanteen en jaksanut syventyä kun lapset oli koko ajan ongelmissa, yksi huostaanotettu jne. Eron jälkeen hän vaihtoi miestä useammin kuin monet sukkia, eikä nähnyt omassa toiminnassaan mitään syytä siihen miksi lapset oirehti ja pahasti.

Ei vaan jaksa toisten ongelmia ja mahtavuutta.