Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että meikäläiseltä ystävät tippuvat kyydistä, kuin enot veneestä. Itse pidän yhteyttä, mutta kun se alkaa tuntumaan yksipuoliselta, että se olen minä kuka sitä pidän, niin pikkuhiljaa se yhteydenpito on lakannut. Yhden tällaisen tapauksen näin kesällä kirjastossa (pieni paikkakunta, meillä välimatkaa n. 3 km) . Olen yrittänyt jo pari vuotta soittaa, ei ikinä vastaa tai hätäisen vastauksen jälkeen lupaa soittaa takaisin. Eipä ole puhelua kuulunut. Nyt sitten olin naamatusten kesällä ja hän kertoi laveasti kuulumisiaan ja kuinka paljon on nyt soittanut eräälle työkaverilleen loman aikana, kun tämän työkaverin mies kuoli yllättäen. Vähän meni vaikeaksi, kun kyseli minun kuulumisiani ja sanoin siihen, että voisit joskus soittaa esimerkiksi ja kysyä niitä. Mielessäni ajattelin, että sainpa napautettua! Mutta eipä ole siitä henkilöstä kuulunut mitään tuon(kaan) jälkeen.. Joten en tuppaa, kun ei tykätä.

Mulla on ollut tällainen napautteluun taipuvainen kaveri, ei sentään ystävä. Tarpeeksi usein kun napautti milloin mistäkin, niin lakkasi seura kiinnostamasta. Nyt on sitten entinen kaveri, eikä yhtään ole ikävä.

Pitkäaikainen ystävänä pitämäni ihminen haukkui kännipäissään mieheni pystyyn (puhelimessa). Kuuntelin aikani ja kun pysähtyi vetämään henkeä, sanoin että tämä ystävyys oli sitten tässä ja laitoin luurin korvaan, ja estin Facebookissa, messengerissä, whatsappissa ja puhelimessa.

Mitähän mahtoi miettiä kun heräsi seuraavana päivänä krapulassa, eikä minua löytynyt enää somesta, eikä yhteyttä saa mitään kautta. Muistikohan edes mitä mulle huusi puhelimessa.

Minulla oli ystävä 19-vuotta, jonka kanssa pidimme yhteyttä viikoittain. Jaoimme elämän ilot ja surut ja kävimme usein kylässä toistemme luona. 8-vuotta sitten sain selville, että hänellä ja miehelläni oli salasuhde. Se oli valtava järkytys ja jäin pitkälle sairauslomalle, kun olin täysin työkyvytön tuplapetoksesta. Ystävyys ja parisuhde loppui siihen. Hain ammattiapua, mistä oli paljon apua.

N59

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä ystäväni kävi selkäni takana panemassa kihlattuani.  Hetken siedin asiaa, vaan enää ei ovi aukea kotiimme. Välit pysyvästi poikki.  Ja tullut lopulta kaikesta kateelliseksi meille. Kaiken kaikkiaan p*ska kokonaisuus nieltäväksi, ja kihlattuni luulee sitä pikku jutuksi minulle. Halitaan! (Ei v###u ! )

Saisko mies koittaa samoilla ns. 'valtuuksilla' naisen parasta bestistä, kun se on niin hottis  vs. kihlattuni ? Ihan vain omana asiana ja ilman syyllisyydentuntoja ? Vai onko vain naisella sellainen lupa?

(Jännämiehiä on turha ottaa puolisoiksi, ei +100 seikkailua riitä, eivät he vakiinnu. Mutta miksi he kiinnostavat teitä ? ja kuten 'ystäväni' teki, jokainen ilman kumia pantu perheenäidistä->sinkkuun. Ja sakkolihaan)   

Sanotaan yhtä, tehdään toista takanapäin. Missä vika ?

Ja oli vielä raskaana silloin. Iso pallomaha,kun tapahtui.  Ja kihlatulleni uusi lähtölaukaus, uudelle harrastukselle. Siitä se ovi aukeni. Silmäpeli alkoi hänellä kuin olisi suhteessa jälleen villi ja 'vapaa' sekä jahti päällä, eikä vilkuilu ole loppunut..

Ymmärsinkö oikein, että olet vieläkin kihloissa? Pidätkö kihlattuasi jotenkin parempana kuin entistä ystävääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä ystäväni kävi selkäni takana panemassa kihlattuani.  Hetken siedin asiaa, vaan enää ei ovi aukea kotiimme. Välit pysyvästi poikki.  Ja tullut lopulta kaikesta kateelliseksi meille. Kaiken kaikkiaan p*ska kokonaisuus nieltäväksi, ja kihlattuni luulee sitä pikku jutuksi minulle. Halitaan! (Ei v###u ! )

Saisko mies koittaa samoilla ns. 'valtuuksilla' naisen parasta bestistä, kun se on niin hottis  vs. kihlattuni ? Ihan vain omana asiana ja ilman syyllisyydentuntoja ? Vai onko vain naisella sellainen lupa?

(Jännämiehiä on turha ottaa puolisoiksi, ei +100 seikkailua riitä, eivät he vakiinnu. Mutta miksi he kiinnostavat teitä ? ja kuten 'ystäväni' teki, jokainen ilman kumia pantu perheenäidistä->sinkkuun. Ja sakkolihaan)   

Sanotaan yhtä, tehdään toista takanapäin. Missä vika ?

Ja oli vielä raskaana silloin. Iso pallomaha,kun tapahtui.  Ja kihlatulleni uusi lähtölaukaus, uudelle harrastukselle. Siitä se ovi aukeni. Silmäpeli alkoi hänellä kuin olisi suhteessa jälleen villi ja 'vapaa' sekä jahti päällä, eikä vilkuilu ole loppunut..

Ymmärsinkö oikein, että olet vieläkin kihloissa? Pidätkö kihlattuasi jotenkin parempana kuin entistä ystävääsi?

Samaa mietin. Tässä syytetään että hyvä ystäväni kävi panemassa miestäni. Mieshän ei vissiin osaa sanoa ei vaikka joku istuisi alasti syliin, ei. Ystävän syy.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä ystäväni kävi selkäni takana panemassa kihlattuani.  Hetken siedin asiaa, vaan enää ei ovi aukea kotiimme. Välit pysyvästi poikki.  Ja tullut lopulta kaikesta kateelliseksi meille. Kaiken kaikkiaan p*ska kokonaisuus nieltäväksi, ja kihlattuni luulee sitä pikku jutuksi minulle. Halitaan! (Ei v###u ! )

Saisko mies koittaa samoilla ns. 'valtuuksilla' naisen parasta bestistä, kun se on niin hottis  vs. kihlattuni ? Ihan vain omana asiana ja ilman syyllisyydentuntoja ? Vai onko vain naisella sellainen lupa?

(Jännämiehiä on turha ottaa puolisoiksi, ei +100 seikkailua riitä, eivät he vakiinnu. Mutta miksi he kiinnostavat teitä ? ja kuten 'ystäväni' teki, jokainen ilman kumia pantu perheenäidistä->sinkkuun. Ja sakkolihaan)   

Sanotaan yhtä, tehdään toista takanapäin. Missä vika ?

Ja oli vielä raskaana silloin. Iso pallomaha,kun tapahtui.  Ja kihlatulleni uusi lähtölaukaus, uudelle harrastukselle. Siitä se ovi aukeni. Silmäpeli alkoi hänellä kuin olisi suhteessa jälleen villi ja 'vapaa' sekä jahti päällä, eikä vilkuilu ole loppunut..

No jätä se sika!

Laitoin välit poikki ihmisen kanssa, josta oli tulossa oikein kunnon rasite. Soitteli monta kertaa päivässä videopuheluita ja normipuheluita, vaikka sanoin etten ehdi ja työt kesken (olen etätöissä). Kun en vastannut videopuheluihin, niin pommitti viesteillä meseen, wa, tavalliset viestit jne. Lopulta soitti jopa mieheni puhelimeen, että missä mä meen kun en vastaa. Hän toisaalta oli minulle täysin tavoittamattomissa kun niin päätti, ilman mitään selitystä ja vaikka olisi ollut kuinka tärkeää asiaa.

Tämän lisäksi oli patologinen valehtelija (selvisi pikkuhiljaa kun olin tuntenut hänet pari vuotta), narsistinen, epävakaa ja kaikin puolin rasittava ihminen.

Kuten niin moni muukin joka lankeaa narsistiin, niin tämä nainen sai pikkuhiljaa koukutettua mut hoviinsa, ja sitten oltiinkin jo syvällä. Imarteli, toi lahjoja, hoki että olen paras ja rakkain ystävä ja sai minut tuntemaan itseni todella upeaksi, kuin olisin joku julkkis.

Kun tunsin tukehtuvani tämän ihmisen kanssa, niin laitoin viestin, että en halua olla enää tekemisissä ja estot päälle. Hän yritti muiden ihmisten kautta lähetellä viestejä, ja yhteen viestiin vastasin luettelemalla kaikki ne asiat mitkä hän oli valehdellut ja pyysin selitystä niihin. Siihen loppui yhteydenotot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä ystäväni kävi selkäni takana panemassa kihlattuani.  Hetken siedin asiaa, vaan enää ei ovi aukea kotiimme. Välit pysyvästi poikki.  Ja tullut lopulta kaikesta kateelliseksi meille. Kaiken kaikkiaan p*ska kokonaisuus nieltäväksi, ja kihlattuni luulee sitä pikku jutuksi minulle. Halitaan! (Ei v###u ! )

Saisko mies koittaa samoilla ns. 'valtuuksilla' naisen parasta bestistä, kun se on niin hottis  vs. kihlattuni ? Ihan vain omana asiana ja ilman syyllisyydentuntoja ? Vai onko vain naisella sellainen lupa?

(Jännämiehiä on turha ottaa puolisoiksi, ei +100 seikkailua riitä, eivät he vakiinnu. Mutta miksi he kiinnostavat teitä ? ja kuten 'ystäväni' teki, jokainen ilman kumia pantu perheenäidistä->sinkkuun. Ja sakkolihaan)   

Sanotaan yhtä, tehdään toista takanapäin. Missä vika ?

Ja oli vielä raskaana silloin. Iso pallomaha,kun tapahtui.  Ja kihlatulleni uusi lähtölaukaus, uudelle harrastukselle. Siitä se ovi aukeni. Silmäpeli alkoi hänellä kuin olisi suhteessa jälleen villi ja 'vapaa' sekä jahti päällä, eikä vilkuilu ole loppunut..

Ymmärsinkö oikein, että olet vieläkin kihloissa? Pidätkö kihlattuasi jotenkin parempana kuin entistä ystävääsi?

Samaa mietin. Tässä syytetään että hyvä ystäväni kävi panemassa miestäni. Mieshän ei vissiin osaa sanoa ei vaikka joku istuisi alasti syliin, ei. Ystävän syy.

Lues nyt tuo teksti. Kirjoittaja on mies, pettäjä on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä ystäväni kävi selkäni takana panemassa kihlattuani.  Hetken siedin asiaa, vaan enää ei ovi aukea kotiimme. Välit pysyvästi poikki.  Ja tullut lopulta kaikesta kateelliseksi meille. Kaiken kaikkiaan p*ska kokonaisuus nieltäväksi, ja kihlattuni luulee sitä pikku jutuksi minulle. Halitaan! (Ei v###u ! )

Saisko mies koittaa samoilla ns. 'valtuuksilla' naisen parasta bestistä, kun se on niin hottis  vs. kihlattuni ? Ihan vain omana asiana ja ilman syyllisyydentuntoja ? Vai onko vain naisella sellainen lupa?

(Jännämiehiä on turha ottaa puolisoiksi, ei +100 seikkailua riitä, eivät he vakiinnu. Mutta miksi he kiinnostavat teitä ? ja kuten 'ystäväni' teki, jokainen ilman kumia pantu perheenäidistä->sinkkuun. Ja sakkolihaan)   

Sanotaan yhtä, tehdään toista takanapäin. Missä vika ?

Ja oli vielä raskaana silloin. Iso pallomaha,kun tapahtui.  Ja kihlatulleni uusi lähtölaukaus, uudelle harrastukselle. Siitä se ovi aukeni. Silmäpeli alkoi hänellä kuin olisi suhteessa jälleen villi ja 'vapaa' sekä jahti päällä, eikä vilkuilu ole loppunut..

Ymmärsinkö oikein, että olet vieläkin kihloissa? Pidätkö kihlattuasi jotenkin parempana kuin entistä ystävääsi?

Samaa mietin. Tässä syytetään että hyvä ystäväni kävi panemassa miestäni. Mieshän ei vissiin osaa sanoa ei vaikka joku istuisi alasti syliin, ei. Ystävän syy.

Lues nyt tuo teksti. Kirjoittaja on mies, pettäjä on nainen.

No ihan sama mitä sukupuolta olivat, syy oli molemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen ystävänä pitämäni ihminen haukkui kännipäissään mieheni pystyyn (puhelimessa). Kuuntelin aikani ja kun pysähtyi vetämään henkeä, sanoin että tämä ystävyys oli sitten tässä ja laitoin luurin korvaan, ja estin Facebookissa, messengerissä, whatsappissa ja puhelimessa.

Mitähän mahtoi miettiä kun heräsi seuraavana päivänä krapulassa, eikä minua löytynyt enää somesta, eikä yhteyttä saa mitään kautta. Muistikohan edes mitä mulle huusi puhelimessa.

Jaahas, alapeukusta päätellen kyseinen ihminen tunnisti itsensä tekstistä :D

Ei ole kuule ollut ikävä, olet muutenkin niin ikävä ihminen, ettei onneksi tarvitse enää olla tekemisissä.

Olen, en ano takaisin. Että on kerrasta poikki.

On, en ano takaisin.  Että oli kerrasta poikki.

Todella lähellä on tällä hetkellä. Pitkäaikainen ystävä noin 25 vuoden ajalta on hurahtanut salaliittoteorioihin korona-aikana ja pahasti. Keskustelu kanssaan on nykyään tosi raskasta, hänestä on tullut hyvin ylimielinen meitä kohtaan, jotka emme ole "totuuden etsijöitä". Minulla on tunne, että hänen viimeisetkin yhteytensä reaalimaailmaan ovat katkeamassa aivan näillä hetkillä, sen verran kovissa sfääreissä jutut jo menevät.

Harmittaa paljon. Meillä on vuosien aikana kertynyttä historiaa niin paljon. Mutta ehkä on aika päästää irti - ajan viettäminen tällaisen henkilön kanssa syö ihan valtavasti energiaa, enkä usko, että pystyn käännyttämään häntä enää takaisin ns. normaaliin järjestykseen tuosta salaliittohulluudesta.

En muuten aikaisemmin olisi uskonut, että voisin hylätä ihmisen tällaisesta syystä. Mutta kyllä tämä tilanne tosi koville ottaa.

Sukulaisiin olen katkaissut, joitakin heistä pidin ystävinä. Asioistani sovittiin selän takana ja minuun katkaistiin välit. Esmerkiksi läheisen sukulaisen (täti-kummitäti) hautajaisiin ei kutsuttu. Sain kuulla kuolemasta kuukausia myöhemmin sanottiin etten ollut halunnut tulla. Olisi kiva tietää että kuka on toiminut puhemiehenä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ystävä 19-vuotta, jonka kanssa pidimme yhteyttä viikoittain. Jaoimme elämän ilot ja surut ja kävimme usein kylässä toistemme luona. 8-vuotta sitten sain selville, että hänellä ja miehelläni oli salasuhde. Se oli valtava järkytys ja jäin pitkälle sairauslomalle, kun olin täysin työkyvytön tuplapetoksesta. Ystävyys ja parisuhde loppui siihen. Hain ammattiapua, mistä oli paljon apua.

N59

Tämä on kyllä järkyttävä, pahoittelut siitä mitä olet joutunut kestämään. Menee aivan eri kategoriaan jos puoliso ja ystävä tekee noin kuin jos kyseessä olisi täysin tuntematon ihminen..

No, tuskin voi puhua ystävästä. Mutta kaveri, jota pidin hyvänä tyyppinä.

Tutustuin häneen miesystävän kautta. Alkuun kaikki oli ok, meillä oli hauskaa kun tapasimme. Sitten mukaan tuli pieni viaton härnääminen; kommentit, jotka voisi tulkita vitsinä. Sitten se meni piilovttuiluksi, mutta itse kyllä aistin ja ymmärsin sen passiivisaggressiivisuuden. Lopulta se meni aivan silkaksi kiusaamiseksi; puhui minusta pahaa muille selkäni takana, vttuili ihan suoraan ja yritti nolata minua muiden edessä sekä yritti sabotoida parisuhdettani.

Kerran sitten mittani tuli täyteen ja lauoin päin naamaa suorat sanat. Annoin ymmärtää, että nyt riittää. Senkin jälkeen olen jonkin verran joutunut kuulemaan siitä, kuinka hän yrittää minua ja myös puolisoani mustamaalata selän takana. Yritän antaa olla, en pidä yhteyttä. Ikävä kyllä väkisin törmään häneen aina silloin tällöin, sillä asuu melkein naapurissa.

Aikuisiällä tavattujen ystävien kanssa on mennyt välit poikki ihan siitä syystä, etten ole jaksanut olla itse se vetävä voima. Olisin todella halunnut olla kaverisuhteessa niitten ihmisten kanssa, mutta asia on vain yksinkertaisesti jäänyt liian yhden puoliseksi. Toista kutsuin jopa itse peräkkäin kolmea tai neljää kertaa kylään tai johonkin peliin omien muiden kavereiden kanssa ja aina tuntui keskustelun perusteella että olisi halunnut tulla ja kiitteli kutsusta ja sanoi että ensi kerta varmasti tulee jne. Hänellä aina oli jotain tekemistä  kun kutsuin. No ei tullutkaan seuraava kerta. Jossain vaiheessa tajusin että aika turhaa, koska eihän se ikinä tulee mihinkään ja ei järjestänyt itse mitään tapaamisia eikä kutsunut. Must tuntui että ei ole sitten kai riittävästi kiinnostusta. Ja en viestitellyt enää. Ei ole kuulunut yli kahden vuoden hänestä mitään. Ei myöskään asuta kaukana toisistaan. 

Toisen kanssa vähän sama homma, mutta se oli sellainen ulospäin suuntautunut ja todella sosiaalinen ihminen, tykkäsin hänestä ja oli hauska, mutta tapaamiset olivat harvassa, välillä 6 kk aikana kerran ja sitten joskus jopa vuosi väliin, mutta aina kehuskeli että juu tehdään ja tavataan useimman ja pitäisi järjestää enemmän yhdessä jne. Hänellä oli muuten paljon muita kavereita ja mä olin varmaan aika toissijainen tyyppi hänelle. Unohti usein mitä oltiin sovittu ja milloin keskusteltu. Ja asia meni taas poikki syystä että ei ollut hänen puolesta kiinnostusta riittävästi oikeasti tavata ja pitää ystävyyttä yllä. Eihän ne kaksi esimerkkiä ole ainut. Niitä riittää, ja olen sen jälkeen jotenkin välttänyt uusien ystävien saamista koska jotenkin ei kiinnosta enää. Aika paljon pettynyt ja onneksi olen tavannut monia ihania ja kivoja ihmisiä mieheni kautta, ne ystävät riittää ja itse en enää kaipaa. 

Jatkuvasti neuvova ja määräileva terveysnatsi sai minulta lähtöpassit, kun ei oppinut rajoja kunnioittamaan. Loputon ehdottelu ja toisen elämän rääpiminen kävi raskaaksi vttuiluksi, mutta itseään ei toki saanut henk koht elämässään typerillä valinnoillaan toki arvostella.

Toiset vaan tykkää puuttua muiden elämään non stop. Itse toki virheettömiä päsmäreitä, joille muut toki narskuja.

Lopetin yhteydet supelipoikiin, joilla stalkkerikyvyt pikkupoikain luokkaa.

Ihmiset ja olosuhteet muuttuu.
Harvat ihmissuhteet on ikuisia.

Tavallinen tylsyyden syy on kavereiden äitiytyminen. Ensin uskoi tyhmänä että pariskunta vuorottelisi lapsenhoidossa. Tai että lasta voisi edes pari kertaa vuodessa pistää hoitoon.
Mut ei. Kun riittävän monta kertaa näki miten ikäviksi naiset muuttuvat kyllä sen uskoi. Mikään ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut tai huvittanut.

Miehille näin ei käy. He kyllä jatkavat harrastuksiaan ja tapaavat kavereitaan entiseen tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ja olosuhteet muuttuu.
Harvat ihmissuhteet on ikuisia.
Tavallinen tylsyyden syy on kavereiden äitiytyminen. Ensin uskoi tyhmänä että pariskunta vuorottelisi lapsenhoidossa. Tai että lasta voisi edes pari kertaa vuodessa pistää hoitoon.
Mut ei. Kun riittävän monta kertaa näki miten ikäviksi naiset muuttuvat kyllä sen uskoi. Mikään ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut tai huvittanut.
Miehille näin ei käy. He kyllä jatkavat harrastuksiaan ja tapaavat kavereitaan entiseen tapaan.

Minä sain ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana ja en koskaan ystäviä tavatessa halunnut olla se tylsä äiti joka mitään vauva juttuja lapsettomille. Halusin puhua aivan muista asioista kun siihen oli mahdollisuus ja olisin myös tahtonut edes silloin tällöin lähteä vähän viihteelle ystävien kanssa kun puoliso kyllä pärjäsi lapsen kanssa. Minut kuitenkin ulkoistettiin ystäväpiiristä lähes täysin vaikka yritin pitää yhteyttä, ei haluttu nähdä, kyläillä tai viettää mitään aikaa yhdessä. Myöhemmin muutama pahoitteli käytöstään, siis sitten kun olivat itse saaneet lapsia..