Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Aikoinaan nuoruuden ystävä mitään varoittamatta katkaisi kaikki yhteydet. Se oli kova paikka silloin itselleni, vaikka toki ymmärrän, että olin käytökseltäni raskas, ja hän ei ehkä sitä enää jaksanut. 

Monta vuotta mulla meni päästä yli, jotenkin jäi käsittelemättä. Enkä oikeastaan vieläkään tiedä miksi hän välit katkaisi, voin vain arvailla. Muita sekä uudempia että vanhempia ystäviä minulla on edelleen elämässäni.

Että eipä mulla muuta kuin, että vaikka joku olisi kovin raskas ihminen, niin selittämätön välien katkaiseminen on julmaa ja jättää syvät arvet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi nyt niin, ettei ystävä ole vastannut viestiini. Näen, että hän on sen lukenut, ja näen, että hän käy Whatsapissa usein. Käsittämätöntä. Meillä ei ole ollut erimielisyyttä, ja meidän piti tavata. Tästä tapaamisen ajankohdasta kysyin.

Voihan joskus toki unohtua vastata viestiin, mutta tämä ystäväni on todella tarkka ja huomaavainen, hän pyrkii aina käyttäytymään korrektisti ja kohteliaasti. Olen siis kaiketi loukannut häntä jollain tavalla.

Mitä itse tekisitte: kysyisittekö ystävältä, onko kaikki hyvin, kun ei ole mitään kuulunut? Itse olen hieman passiivisuuteen taipuvainen, joten en yleensä kysele perään, vaan annan olla. Ehkäpä hän on juuri loukkaantunut siitä, etten ole aktiivisempi.

Minä en koskaan jätä vastaamatta suoraan kysymykseen, vaikka olisinkin lopettamassa ihmissuhdetta. Ajan sen vain alas niin, että vaikka vastaan, en kysy itse mitään takaisin ja pidän viestit lyhyinä ja annan ajan kulua. Tämä ei ole edes tietoista ihmissuhteen päättämistä. Joskus vain muuttojen ja työpaikanvaihdosten vuoksi ei ole enää aikaa panostaa johonkin kaveruuteen, se vain jää. Mutta vastaamatta en jätä, jos jotain kysytään. Se on jotenkin todella omituista, kun aina voi sanoa vaikka että "En tiedä vielä" tai "Katsotaan myöhemmin".

Tuo sun tapa on yhtä pahan tuntuinen kuin tuo että jättää vastaamatta kokonaan, koska molemmissa se jätetty kyllä tajuaa mitä on meneillään, vaikka toinen epäsuorasti jättää vaan vastaamatta kokonaan tai ei kysy takaisin mitään.

Jätetty?

Eihän tässä parisuhteesta ole kyse, vaan ystävistä, joita matkan varrella jää pois ja tulee uusia. Tuskin kukaan on pystynyt kaikki ihmiset, jotka joskus on olleet ystäviä, säilyttämään ja pitämään kuvioissa. Minä olen muuttanutkin niin kauas pois lähtosijoiltani, asunut ulkomailla, eronnut ja vaihtanut alaa, opiskellut välillä ja muuttanut taas. Niin että kyllä se jatkuva yhteydenpito niihin aivan ensimmäisiin ystäviin jostain lastentarhastsa olisi ollut aika turhaa vuosikausia laitevälitteisesti. Toisilla on lapsia, toisilla ei. Toisilla ollut menetyksiä, toisilla ei. Toiset ei koskaan poistu asuinpaikkakunnaltaan, toiset matkustaa ja käy kylässä täälläkin.

En minä ainakaan kanna kaunaa ihmisille, joista kuuluu yhä harvemmin ja harvemmin, varsinkin kun tiedän, että heidän elämäntilanteensa on muuttunut ja on aivan erilainen kuin minun. Moni ihminen tekee vaativaa työtä ja luo uraa. Melkoinen vaatimus, ettei saisi antaa jonkun aikaisemman elämänvaiheen ihmisten kanssa yhteydenpidon hiipua. Oikea av-mamman kohtuuton vaatimus taas!

Vierailija kirjoitti:

Eräälle ..Raitavuolle voisin lähettää tätä kautta terveiset et olipas kiva jälleen huomata että näin yli 20vuoden jälkeen olet edelleen ihan helvetin sekaisin. Sä et saa elämääsi mitään tolkkua ja olet ollut kihoissa varmaan sen 15miehen kanssa. Säälin sun lapsia ja oli parempi huomata että itse häivyit mun elämästä. Ollaan juteltu erään toisen kanssa ja molemmat pyöritellään sulle päätä. Säälitään enemmän niitä sun lapsia. Ei päivääkään tasapainoa kun elät niin sekopää elämää. Sulla on epävakaapersoonallisuushäiriö ja oikeasti sä tarviit siihen apua. 

Emme ole enää tekemisissä enkä halua enää nähdä saati kuula sun elämästä yhtään mitään. olet niin solmussa, minä en enää ajo sinua auttaa enkä halua että tulet sotkemaan elämääni, sinä  valehtelet ja puukotat ihmisiä niin järjettömästi että et huomaa miten teet vain tuhoa myös itsellesi. 

kaikkea hyvää ja hae apua! oikeesti. edes lapsien takia!

Ja muuten, ei miehen kanssa tarvii muutta yhteen 3kk tuntemisen jälken saati mennä kihloihin..  mones mies lie..huhhuh..

Parikymmentä vuotta, ja sinä jaksat jauhaa entisen tuttavasi asioita. Mitäpä jos hankkisit oman elämän, ja jättäisit toisen ihmisen rauhaan. Todella säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräälle ..Raitavuolle voisin lähettää tätä kautta terveiset et olipas kiva jälleen huomata että näin yli 20vuoden jälkeen olet edelleen ihan helvetin sekaisin. Sä et saa elämääsi mitään tolkkua ja olet ollut kihoissa varmaan sen 15miehen kanssa. Säälin sun lapsia ja oli parempi huomata että itse häivyit mun elämästä. Ollaan juteltu erään toisen kanssa ja molemmat pyöritellään sulle päätä. Säälitään enemmän niitä sun lapsia. Ei päivääkään tasapainoa kun elät niin sekopää elämää. Sulla on epävakaapersoonallisuushäiriö ja oikeasti sä tarviit siihen apua. 

Emme ole enää tekemisissä enkä halua enää nähdä saati kuula sun elämästä yhtään mitään. olet niin solmussa, minä en enää ajo sinua auttaa enkä halua että tulet sotkemaan elämääni, sinä  valehtelet ja puukotat ihmisiä niin järjettömästi että et huomaa miten teet vain tuhoa myös itsellesi. 

kaikkea hyvää ja hae apua! oikeesti. edes lapsien takia!

Ja muuten, ei miehen kanssa tarvii muutta yhteen 3kk tuntemisen jälken saati mennä kihloihin..  mones mies lie..huhhuh..

Parikymmentä vuotta, ja sinä jaksat jauhaa entisen tuttavasi asioita. Mitäpä jos hankkisit oman elämän, ja jättäisit toisen ihmisen rauhaan. Todella säälittävää.[/

Jos ”ystävä ” joka kolmas vuos häviää elämästä sanomatta mitään ja taas ilmestyy kun mitään ei ole tapahtunut.. muuta kun miehet on vaihtunut ja ties kuinka monen kanssa riidoissa. Tämä menee niin että toi muija vois jättää mut rauhaan. Tuollainen tyyppi ei kenenkään ystäväksi suosittele. Mun elämä on jatkunut kuule niin monta vuotta ilman tuota sekasotkuista tyyppiä.

Ole SINÄ hiljaa kun et todellakaan tunne tai tiedä taustoja. Hanki sinä oma elämä ja mene muualle kitisemään.

Muistojavain kirjoitti:

Rupesi seurustelemaan, alkoi polttamaan ja ryyppäämään eli seurustelukumppani muutti ennen mun ihanan ystävän, polttavaksi ryyppääväksi rääväsuuksi joka teki aina pisteleviä ja ilkeitä kommentteja, muutin paikkakunnalta kun sain töitä ja yhteydenpito sitten jäi. Ikävöin sitä ihanaa ja sympaattista tyyppiä ennenkuin hänen poikaystävänsä muutti täysin hänet.

Itkin pitkään tämän asian takia. Nyt 4 vuotta kulunut ja muistoja vain on. Nykyään taitaa olla kihloissa tämän poikaystävänsä kanssa

Mulla kävi ihan samoin. Iloinen, aurinkoinen ja hauska ihminen muuttui nipottavaksi politiikasta vänkääväksi besserwisseriksi poikaystävänsä myötä. Kaikesta piti valittaa, vääntää, kiukutella, manata mikä milloinkin on huonosti. Lopulta oli pakko katkaista välit oman mielenterveyden ja jaksamisen vuoksi. Olen surullinen, hän oli yksi läheisimpiä ihmisiä ennen totaalista muutosta toiseksi ihmiseksi.

Valitettavasti seura tekee kaltaisekseen.

Kerran olen katkaissut välit ystävään, joka oli liian määräilevä ja todella mustasukkainen. Hän halusi mm. kontrolloida sitä, miten paljon vietän aikaa muiden ystävieni kanssa. Myöhemmin kuulin, että hän olisi ollut minusta kiinnostunut romanttisessa mielessä, mikä ilmeisesti selitti tuon mustasukkaisuuden.

Moneen ihmiseen yhteydenpito vain hiipuu ajan myötä. Erityisesti lapsuus- ja teiniajan ystävistä olen erkaantunut myös siksi, että aikuisena elämämme on kehittynyt hyvin eri suuntaan, eikä meillä ole enää ollut oikein mitään yhteistä. Minusta tämä on ihan normaalia kehitystä.

Myös aikuisena saadusta ystävästä voi etääntyä, jos elämä vie erilaisiin suuntiin. Esim. yksi ystävyyssuhteeni alkoi yhteisestä harrastuksesta joskus kolmekymppisenä. Lopetimme molemmat harrastuksen muutaman vuoden kuluttua, eikä meillä sitten ollutkaan enää kovin paljon yhteistä. Ystäväni kiinnostus suuntautui lähinnä mökkeilyyn ja vaeltamiseen, minä taas syvennyin enemmän taideharrastukseen. Yhteydenpito hiipui, ja kun minä muutin toiselle paikkakunnalle, se loppui käytännössä kokonaan.

Minulla oli ystävä joka valitti aina jostakin asiasta ja hänen kanssaan piti jatkuvasti analysoida samoja "ongelmia" uudestaan ja uudestaan. Hän ei kysellyt minulta mitään kuulumisia, kaikki pyöri vain hänen navan ympärillään. Tämä ystävä vei valtavasti aikaani ja voimavarojani. Ihmisenä hän ei ollut kuitenkaan mitenkään ilkeä, meillä oli paljon yhteistä ja samanlainen huumorintaju. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan ainaista valitusta ja sanoin hänelle että en jaksa enää toimia hänen henkilökohtaisena ilmaisena psykiatrinaan. Hän veti siitä herneet nenäänsä emmekä ole sen jälkeen enää pitäneet yhteyttä. Siitä on nyt jo 6 vuotta aikaa, täytyy sanoa että oma elämänlaatu parani kun ei ole tarvinnut enää kuunnella hänen valitustaan.

Lapseni huumesekoilujen takia rupesin häpeämään niin paljon että muutin toiseen kaupunkiin enkä ole pitänyt kehenkään yhteyttä enää yli 20 vuoteen. En kestäisi jos joku vanha tuttu tulisi kysymään jotain tyyliin "Mitäs sille sun lapselle kuuluu" tai "Onko jo lastenlapsia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräälle ..Raitavuolle voisin lähettää tätä kautta terveiset et olipas kiva jälleen huomata että näin yli 20vuoden jälkeen olet edelleen ihan helvetin sekaisin. Sä et saa elämääsi mitään tolkkua ja olet ollut kihoissa varmaan sen 15miehen kanssa. Säälin sun lapsia ja oli parempi huomata että itse häivyit mun elämästä. Ollaan juteltu erään toisen kanssa ja molemmat pyöritellään sulle päätä. Säälitään enemmän niitä sun lapsia. Ei päivääkään tasapainoa kun elät niin sekopää elämää. Sulla on epävakaapersoonallisuushäiriö ja oikeasti sä tarviit siihen apua. 

Emme ole enää tekemisissä enkä halua enää nähdä saati kuula sun elämästä yhtään mitään. olet niin solmussa, minä en enää ajo sinua auttaa enkä halua että tulet sotkemaan elämääni, sinä  valehtelet ja puukotat ihmisiä niin järjettömästi että et huomaa miten teet vain tuhoa myös itsellesi. 

kaikkea hyvää ja hae apua! oikeesti. edes lapsien takia!

Ja muuten, ei miehen kanssa tarvii muutta yhteen 3kk tuntemisen jälken saati mennä kihloihin..  mones mies lie..huhhuh..

Parikymmentä vuotta, ja sinä jaksat jauhaa entisen tuttavasi asioita. Mitäpä jos hankkisit oman elämän, ja jättäisit toisen ihmisen rauhaan. Todella säälittävää.[/

Jos ”ystävä ” joka kolmas vuos häviää elämästä sanomatta mitään ja taas ilmestyy kun mitään ei ole tapahtunut.. muuta kun miehet on vaihtunut ja ties kuinka monen kanssa riidoissa. Tämä menee niin että toi muija vois jättää mut rauhaan. Tuollainen tyyppi ei kenenkään ystäväksi suosittele. Mun elämä on jatkunut kuule niin monta vuotta ilman tuota sekasotkuista tyyppiä.

Ole SINÄ hiljaa kun et todellakaan tunne tai tiedä taustoja. Hanki sinä oma elämä ja mene muualle kitisemään.

Voi miettiä mistä johtuu ettei sinua jaksa katsella kuin kerran kolmessa vuodessa. 

Katkaisin välit parhaaseen ystävääni kun tajusin että hänellä oli suhde vaimooni. Sain sen selville kun kerran minun ei pitänyt olla kotona ja hän ilmestyi pihaan polkupyörällä. Vaimo avasi oven ja huitoi hänelle että mene pois. Näin hänet juuri kun oli lähtemässä karkuun. Lisäksi hän oli katsonut valokuva kansiotani ja varastanut siitä oman kuvansa. Ravintolassa tunnusti kun sanoin että etsivä oli heitä tarkkaillut. Jälkeenpäin kielsi kaiken. Kummatkin kieltävät suhteen ja kaveri vetosi siihen että ei ole todisteita. On se elämä ihanaa...

Mä taas olen sellainen että kiinnyn ihmisiin ja välitän heistä enkä ole tosi sosiaalinen tyyppi, mielelläni pitäisin ne samat lojaalit luottoystävät aina elämässä. Määrä korvaa laadun mielestäni. Mutta on tässä elämän aikana tullut huomattua ettei muut ajattele noin. Kyllä mä sen ajattelen jättämisenä jos hyvä kaveri muuttuu yhtäkkiä oudoksi, ja jättää yhteydenpidon mun kanssa. Oudolla tarkoitan että alkaa piikittelemään, tai tämä viimeisin että menee tosi vähäsanaiseksi ja vaikuttaa kyllästyneeltä. Mielestäni en puhu aina vain itsestäni vaan haluan nimenomaan keskusteluja, että ei pitäisi olla siitä kiinni ainakaan. Mutta ehkä muuten ihmiset sitten muuttuu. Huomasihan sen jo lapsena että parasta kaveria vaihdetaan kuin paitaa. Tuntuu se pahalta. Itse oon katkaissut välit vaan aika isoista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräälle ..Raitavuolle voisin lähettää tätä kautta terveiset et olipas kiva jälleen huomata että näin yli 20vuoden jälkeen olet edelleen ihan helvetin sekaisin. Sä et saa elämääsi mitään tolkkua ja olet ollut kihoissa varmaan sen 15miehen kanssa. Säälin sun lapsia ja oli parempi huomata että itse häivyit mun elämästä. Ollaan juteltu erään toisen kanssa ja molemmat pyöritellään sulle päätä. Säälitään enemmän niitä sun lapsia. Ei päivääkään tasapainoa kun elät niin sekopää elämää. Sulla on epävakaapersoonallisuushäiriö ja oikeasti sä tarviit siihen apua. 

Emme ole enää tekemisissä enkä halua enää nähdä saati kuula sun elämästä yhtään mitään. olet niin solmussa, minä en enää ajo sinua auttaa enkä halua että tulet sotkemaan elämääni, sinä  valehtelet ja puukotat ihmisiä niin järjettömästi että et huomaa miten teet vain tuhoa myös itsellesi. 

kaikkea hyvää ja hae apua! oikeesti. edes lapsien takia!

Ja muuten, ei miehen kanssa tarvii muutta yhteen 3kk tuntemisen jälken saati mennä kihloihin..  mones mies lie..huhhuh..

Parikymmentä vuotta, ja sinä jaksat jauhaa entisen tuttavasi asioita. Mitäpä jos hankkisit oman elämän, ja jättäisit toisen ihmisen rauhaan. Todella säälittävää.[/

Jos ”ystävä ” joka kolmas vuos häviää elämästä sanomatta mitään ja taas ilmestyy kun mitään ei ole tapahtunut.. muuta kun miehet on vaihtunut ja ties kuinka monen kanssa riidoissa. Tämä menee niin että toi muija vois jättää mut rauhaan. Tuollainen tyyppi ei kenenkään ystäväksi suosittele. Mun elämä on jatkunut kuule niin monta vuotta ilman tuota sekasotkuista tyyppiä.

Ole SINÄ hiljaa kun et todellakaan tunne tai tiedä taustoja. Hanki sinä oma elämä ja mene muualle kitisemään.

Tulee tänne haukkumaan jotakuta nimellä ja sitten käskee kommentoijien olla hiljaa, kun eivät asiasta tiedä. Mitäpä jos kertoisit kaiken, kun kerran aloititkin? Ei tarvis sitten toisten tietämättöminä kommentoida. Tai sitten voisit itse kirjoittaa vaikka blogia, josta voisit estää kommentoinnin.

ei olla katkaistu välejä kerralla dramaattisesti,mutta välit ovat hiljalleen hiipuneet.

Jos minulla meni huonosti terveyden tai talouden suhteen, kaveri oli tyytyväinen. Mutta kun selvisin vaikeuksista ja pääsin opiskelemaan uutta ammattia, sain töitä, ja ostettiin talo mieheni kanssa, niin kaveri muuttui. Yhtäkkiä minussa oli aina jotain vikaa, mistä sain kuulla piikittelyjä. Tai taloni on hänen mielestä vanha pieni murju tms. En ymmärrä, miksi kaikessa tekemisessäni on yhtäkkiä jotain valittamista tai negatiivisten puolien etsimistä. Sama kaveri ei myöskään enää kutsu illanviettoihin tai lapsensa juhliin, vaikka vielä vauva-aikana auttelin, vein neuvolaan/kauppaan kun miehensä ei ollut kotona kuljettamassa häntä.

Pahinta mielestäni oli kuitenkin luottamuksen pettäminen. Kerroin arkaluonteisia asioitani kaverilleni, joka kertoi kaiken miehelleen, ja tämä kaverini mies alkoi eräässä illanvietossa muiden kuullen kyselemään tästä traumakokemuksesta. Se sattui eniten, miten 15vuoden luottamus ja ystävyys valui pois. ehkä se ei ollutkaan loppujen lopuk aitoa ystävyyttä, vaan olin enemmin tyyppi jota oli helppo ylenkatsoa.

Nuoruudenystävä muuttui vuosien varrella katkeraksi ja ilkeäksi. Keskusteluihin alkoi ensin hivuttautua pientä kritiikkiä kaikkea kohtaan, ajan kuluessa puheesta tuli pelkkää muiden haukkumista ja pilkkaamista. Vauhtiin päästyään haukkui myös kaiken minuun liittyävän. Perheenjäsenet, muut kaverit, ammatin, puolison... Ajattelin, että hänellä on vain vaikea vaihe ja yritin ymmärtää. Kerran hän suuttui minulle kesken puhelun jostain mitättömästä asiasta. Ensin tuli korvan täydeltä puhelimesssa, perään törkeitä viestejä, lopuksi ilmoitus välien olevan poikki lopullisesti ja blokkaus kaikista viestimistä. Ei ole ollut ikävä, oli valtava helpotus päästä hänestä eroon.

Kaveri joka käytti mua kilpenä omille ongelmilleen, pitänyt olla ns, hänen ja poikaystävänsä välissä aina kun ne tappeli, mulle siitä sit raivottiin ja suututtiin kun en osannut sanoa jotakin asiaa oikein ja olla niinkuin oikea terapeutti

Jos mulla oli jotakin ongelmia niin pyöräytteli vaan olkiaan ja puheet siirtyy taas hänen ja hänen parisuhde tilaansa. Oli ihan kiva huomata kun kutsuin kahville ja puhelinta räpläs vaan ja lopulta soitti tälle on/offilleen mun kylppärissä, siellä sitä sitten itkuhuudettiin puhelimeen ja kun tuli vessasta ja koetin lohduttaa niin ärähti vaan, mitään en uskaltanut sanoa enää

Onneksi muutti pois, ei olla yhteydessä oltu 7 vuoteen

Kahteen olen katkaissut välit, kun jouduin terapeutiksi ja "hyväksikäytetyksi". Minut otettiin siis ns. esille aina kun tarvittiin jotain. Itselläkin oli riittävästi ongelmia, niin en jaksanut enää.

Aivan vitun monesti. IHmiset on niin perseestä.

Yksi kaveri muuttui ilkeäksi. Arvosteli kaikki mun elämässä: lapset oli paapottuja, mun hiukset/vaatteet jne naurettavia, miesystävä idiootti ja lopulta kun yritti muuttaa mua itsensä kaltaiseksi niin en enää jaksanut. 

Toinen, hyvin läheinen, ei kertaakaan tullut auttamaan tai edes käymään mun luona kun sairastin 9 kk enkä päässyt edes kauppaan. Ja tämä ystävä asui melkoisen lähellä vielä mua. Mä autoin aina häntä, oli asia mikä hyvänsä mutta silloin kun itse kaikista eniten olisin tarvinnut apua, en sitä saanut, annoin olla.

Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).

Ihmissuhteita alkaa ja loppuu pitkin elämää koko ajan. Ei kai niistä mitään ilmoitella, niitä vain hiipuu.