Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun rakas ystävä vain pisti välit poikki sanomatta mitään. Yht'äkkiä puhelimessa vaan nauhoite 'valitsemanne numero ei ole käytössä'.

Olin tuolloin raskaana ja hänellä oli siis jo lapsia että siitä ei ainakaan voinut olla kyse, että oltaisiin erilaisessa elämäntilanteessa.

Uskomatonta.

Näihin on monia syitä. En kyllä tarkoita, että esimerkkini olisi samanlainen tilanne, kuin teillä. Olen yhden kerran nimittäin katkaissut välit häipymällä elämästä kunnolla. Eli estin fb.ssä ja puhelut ja Whatsapit ja kaikki.

Minulla oli aika raskasta ja kiireistä omassa elämässäni, ystävälläni taas aikaa. Väsyin siihen jatkuvaan valittamiseen, hänen ongelmien pohtimiseen, viestitulviin, soitteluihin yms. Yritin monta kertaa kertoa, että en nyt jaksa, koska on moninaisia syitä, että olen itse uupunut, ahdistunut ja väsynyt. Ei auttanut, viestitulvat ja hänen elämänsä analysoiminen jatkui.

Lopulta en nähnyt muuta keinoa, kuin poistaa itseni hänen elämästään. En ole kuullut tai nähnyt häntä sen jälkeen. Mutta oma oloni helpottui, kun aamulla puhelinta katsoessa ei ollut 20 viestiä, että mitä se mies ehkä tarkoitti, kun katsoi silmiin ja ex-miehen uusi naisystävä löytyi fb.stä ja katoppa minkä näköinen hahhka jne...Eikä tarvitse istua tunnin puheluita kuuntelemassa, kuinka se ex-miehen uusi nainen oli matkassa hakemassa lasta ja se lutttka yritti tulla sisäpuolelle jne...

Eikö välien poikki panemiseen ollut muuta syytä kuin tuo? Itse en osaa kuvitella, että katkaisisin välit tuollaisesta syystä, jos kysymyksessä on minulle tärkeä ihminen. Eri asia tietysti jos tyyppi olisi muutenkin yhdentekevä.

Kyllä. Syynä oli pelkästään tuo. Hän muuttui eron jälkeen sellaiseksi minäminäihmiseksi. Minulla oli juuri elämäntilanne, missä toinen vanhemmistani eli viimeisiä kuukausiaan, lapset pieniä, töissä raskasta ja itsekkin sairastelin. Minulta ei riittänyt energiaa pohtia päivittäin hänen exänsä uutta ja sitä, tarkoittiko joku mies jotain, kun katsoi ja miltä hänestä tänään tuntuu ja aamulla kun heräsi, niin mieliala oli tällainen ja uusi viesti, kun mieliala onkin nyt tällainen.

Yritin monta kertaa kertoa, että minusta ei ole nyt tukemaan, kun oma elämä on ihan sekaisin ja olen loppuunpalamisen partaalla. Hän huiskaisi nämä aina syrjään ja taas alkoi palopuhe siitä, kuinka ihana lapsi inhoaa isänsä uutta tyttistä ja se ei tee edes yhtä hyvää ruokaa kuin hän.

Lopetin koko homman kuin seinään ja olin helpottunut. En halua enää ikinä olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Olin kaasona ystävälleni ja hän ei ymmärtänyt kiittää kuin vasta puolen vuoden kuluttua. Hän kyllä jakoi kiitoksia toiselle kaasolleen, joka osallistui häiden suunnitteluun kaverini opiskelijapaikkakunnalla kun varsinaiset häät järjestettiin kotipaikkakunnallamme. Joku vaan (kaaso meitsi) hoitaa kaiken sen järjestelyn eli pakkopullan ja joku (kaaso suunnitelmien komppaaja) nyppii pullasta rusinat, rusinan nyppijä saa äärimmäisen runsaat kiitokset.

Puoli vuotta meni, että morsian ymmärsi kirjoittaa kiitoskirjeen ja varovaisesti kysellä oltaisiinko yhteyksissä. Kaksi vuotta meni ennen kuin minulla "löytyi aikaa". Oli sen verran hermo kireänä kun olin kestänyt kiukuttelun, sammakot ja järjestänyt kaiken ohjeiden mukaan. Vähän kuin joku miettii missä bändin kamat on parhaan vaikutelman varmistamiseksi ja joku roudaa kaiken kaman paikoilleen. Niin, ja järkkää ne kamat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on katkennut välit yhden ystävän kanssa ehkä lähinnä hänen uteliaisuutensa takia. Häneen tutustuin kun tuli samaan työpaikkaan. Olin hänen polttareissaan ja itseasiassa valmistin hänelle polttariasun, tein työtunteja aika paljon ja vaikka itse sanonkin siitä tuli hieno. Hommaan mut nakitettiin koska mulla oli ompelukone ja olin liian kiltti sanoakseni ei.

Kun hän tuli ekaa kertaa katsomaan mieheni kanssa ostamaamme omakotitaloa, kävi keittiönkaapit läpi. Lapsen saatuani olisi pitänyt oma sektioarpikin näyttää (kun hänelläkin on, tosin sitä ei näytetty), ohitin pyynnön vain naurulla. Siinä vaiheessa ei oltu enää samassa duunissa ja huomasin muutenkin että haluaa lähinnä kuulla minulta mitä kukakin ex-työkaveri puuhaa. Kun tajusin tämän ja aloin vastaamaan ympäripyöreästi, niin eipä kiinnostanut enää minun seurani.

Kerran ohimennen tavatessamme hän vaihtoi kuulumisiaan ja kohteliaasti toki kysyi niitä myös minulta, kun aloin muutamalla sanalla vastaamaan niin alkoi puhua päälle ja kuittasi että täytyykin mennä= ei kiinnostanut kuulumisen. Toisen kerran perheessämme oli hiukan spesiaalitilanne, josta oli yhteisten tuttujen kautta kuullut (ei itse ottanut yhteyttä) niin tulla tupsahti apteekissa kun olin asioimassa tiskillä (missä pitäisi saada olla rauhassa) luokseni kyselemään tästä. Sanoin vaan että kaikki on hyvin (niinkuin kaikesta huolimatta olikin) enkä avannut tilannetta enempää. Olin lähinnä pöyristynyt siitä että on pokkaa tulla utelemaan tuollaisessa tilanteessa.

Ystävyytemme oli muutenkin lähinnä sitä, että minulta pyydettiin sitä tätä ja tuota, mutta muuten ystävyytemme oli hänelle mitäänsanomaton. Kanssani oltiin tekemisissä vain omien tarkoitusperien vuoksi ja kun tämän tajusin enkä enää vastannut kysyntään, niin ystävyys kuoli aika nopeasti. Minun seurani ei oikeasti kiinnostanut, eikä kyllä ole haitannut.

enpä tiedä, minusta kyllä kuulostaa että hän on ainakin yrittänyt olla ystävä, mutta sinun asenne on oudon negatiivinen, kaiken tulkitset negatiiviseksi. Esim. sektioarvesta kysyminen...tajuan ettet halunnut näyttää, mutta oisihan siinä ollut jakamista puolin ja toisin. Apteekissa juttelemaan tuleminenkin mukamas on sinun mielestä "utelua"?? Sulla tuntuu olleen muuri vastassa jo heti aika itsekkäästi.

Tuota, satuinpa pitkästä aikaa avaamaan tämän ketjun. Onko sinusta normaalia mennä kysymään kuulumisia kaverilta johon et kuukausiin ole ollut missään yhteydessä, silloin kun ASIOIT tiskillä, jossa sun pitäisi saada olla rauhassa??? Eli istut siinä farmaseuttia vastapäätä kun toinen tulee ihan viereen. Olen itse käsittänyt että siinä jokainen asioi lääkeasiansa itse, eikä ulkopuolisia tarvita. Itse kuitenkin käyttäydyin asiallisesti vaikka tilanne olikin hämmentävä.

Muuhun en enää kommentoi, voit pitää minua negatiivisena ihan vapaasti. Hyvää syksyn jatkoa!

No ei kaikki oo niin takakireitä ettei apteekin tiskillä voi moikata, mutta jos itse tulkitsee kaiken viattoman tai neutraalin pahuudeksi tai uteluksi niin kaikkihan sitten sitä on. Esim. Kaappien avaaminen...uudessa talossa, ehkä moukkamaista mutta tulkitsisin sen lapsellisuudeksi enkä heti olisi pahalla ottamassa. Et uskaltanut sanoa ei polttariasun valmistamiseen. No miksi sitten osallistuit niihin, jos se oli niin työlästä etkä oikeasti edes halunnut...ajatuksia vain. Mutta ehkei tuo ollutkaan ystävyyttä kummankaan taholta.

Ohis ja eri, mutta mitä vittua juuri luin? Että on ok, jos asioit (reseptit ja  kelakortti näkyen) farmaseutin kanssa kanssa tiskillä, ja joku tuttu tai tuntematon tulee siihen änkeämään ja yrittää urkkia lääkityksiäsi moikkailun varjolla? Just just, älykkäämmät moikkaavatkin tuttaviaan vasta myöhemmin kuin siinät tiskillä, jossa tosiaan on ykityinen tilanne meneillään. Ei tulisi mieleenikään änkeä reseptitiskille vaikka näkisin äitini siellä istumassa. Joku vitun raja nyt!

Viime viikolla ajattelin jäähdyttää kaksi ystävyyttä naisporukassa, joka tapailee toisiaan säännöllisesti. Jostain syystä toinen näistä otti tarkoituksella esille minua koskevan ja satuttavan asian ja toinen siinä naureskeli päälle. Ikään kuin särkynyt sydän ja elämänkriisi olisi isokin hauskiuden aihe. Vain yksi siinä porukassa oli myötätuntoinen.

Vierailija kirjoitti:

Viime viikolla ajattelin jäähdyttää kaksi ystävyyttä naisporukassa, joka tapailee toisiaan säännöllisesti. Jostain syystä toinen näistä otti tarkoituksella esille minua koskevan ja satuttavan asian ja toinen siinä naureskeli päälle. Ikään kuin särkynyt sydän ja elämänkriisi olisi isokin hauskiuden aihe. Vain yksi siinä porukassa oli myötätuntoinen.

Mihin sitä tarvitsee vihollisia kun ystävät ovat tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Olin kaasona ystävälleni ja hän ei ymmärtänyt kiittää kuin vasta puolen vuoden kuluttua. Hän kyllä jakoi kiitoksia toiselle kaasolleen, joka osallistui häiden suunnitteluun kaverini opiskelijapaikkakunnalla kun varsinaiset häät järjestettiin kotipaikkakunnallamme. Joku vaan (kaaso meitsi) hoitaa kaiken sen järjestelyn eli pakkopullan ja joku (kaaso suunnitelmien komppaaja) nyppii pullasta rusinat, rusinan nyppijä saa äärimmäisen runsaat kiitokset.

Puoli vuotta meni, että morsian ymmärsi kirjoittaa kiitoskirjeen ja varovaisesti kysellä oltaisiinko yhteyksissä. Kaksi vuotta meni ennen kuin minulla "löytyi aikaa". Oli sen verran hermo kireänä kun olin kestänyt kiukuttelun, sammakot ja järjestänyt kaiken ohjeiden mukaan. Vähän kuin joku miettii missä bändin kamat on parhaan vaikutelman varmistamiseksi ja joku roudaa kaiken kaman paikoilleen. Niin, ja järkkää ne kamat.

Tästä olisi voinut ihan avoimesti suutahtaa häiden jälkeen. Mutta joka tapauksessa itse en olisi ollut enään ollenkaan yhteydessä kyseisen hyväksikäytön jälkeen. Jotkut tapahtumat erottelevat jyvät akanoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kaasona ystävälleni ja hän ei ymmärtänyt kiittää kuin vasta puolen vuoden kuluttua. Hän kyllä jakoi kiitoksia toiselle kaasolleen, joka osallistui häiden suunnitteluun kaverini opiskelijapaikkakunnalla kun varsinaiset häät järjestettiin kotipaikkakunnallamme. Joku vaan (kaaso meitsi) hoitaa kaiken sen järjestelyn eli pakkopullan ja joku (kaaso suunnitelmien komppaaja) nyppii pullasta rusinat, rusinan nyppijä saa äärimmäisen runsaat kiitokset.

Puoli vuotta meni, että morsian ymmärsi kirjoittaa kiitoskirjeen ja varovaisesti kysellä oltaisiinko yhteyksissä. Kaksi vuotta meni ennen kuin minulla "löytyi aikaa". Oli sen verran hermo kireänä kun olin kestänyt kiukuttelun, sammakot ja järjestänyt kaiken ohjeiden mukaan. Vähän kuin joku miettii missä bändin kamat on parhaan vaikutelman varmistamiseksi ja joku roudaa kaiken kaman paikoilleen. Niin, ja järkkää ne kamat.

Tästä olisi voinut ihan avoimesti suutahtaa häiden jälkeen. Mutta joka tapauksessa itse en olisi ollut enään ollenkaan yhteydessä kyseisen hyväksikäytön jälkeen. Jotkut tapahtumat erottelevat jyvät akanoista.

Niin no, ei se morsian sitä tehnyt pahuuttaan vaan hoksottimet olivat vähän väärässä asennossa. Kaikkea muuta siinä ja hermoilua niin luottoystävä muuttuu itsestään selväksi. Jos hyviä asioita on enemmän kuin huonoja niin ystävyys jatkuu. Pieni tauko oli paikallaan.

Oman hyvinvoinnin vuoksi oli pakko laittaa välit poikki. Nyt kun jälkeenpäin mietin, olisi pitänyt vain vähentää yhteydenpitoa ja häivyttää ystävyys niin. Menin kuitenkin suoraan sanomaan, että hänen seurassaan ei ole hyvä olla ja stressaan hänen reaktioitaan liikaa. Tuntui, että mitä tahansa tein tai sanoin, se ei riittänyt tai oli hänestä loukkaavaa. Tunsin syyllisyyttä siitä, etten pitänyt yhteyttä tarpeeksi usein. Hän siitä minua muistutteli. Tuo suoruuteni jäi häiritsemään pitkäksi aikaa ja sai tuntemaan syyllisyyttä. Inhoan draamaa ja tämän ihmisen kanssa sitä oli, joten kai välien katkaiseminen tuolla tavoin kuului asiaan. Elämä helpottui ja draamailutkin loppui.

Mun lääkäri/ystävä.

Ystävystyimme pitkän hoitosuhteen aikana ja tyypistä tuli mulle hyvä kaveri. Viestittelimme ym. ja koin että olimme hyviä kavereita. Kun ongelmani uusi, lääkäri-kaveri sanoi hyvin suoraan ja yht äkkiä, ettei voi olla enää tekemisissä kanssani kuin ammatillisesti koska jos joutuu hoitamaan minua vielä yms. ettei vaikuta objejtiivisuuteen ja että olen vain sitten potilas.

En ymmärrä kyllä miten hän edes niin pystyi kaiken jälkeen ajattelemaan. Ja miksei vaan antanut ystävyyden hiipua. Miksi piti muutenkin rankalla hetkellä satuttaa.

Jätti arvet pitkäksi aikaa. Koska paitsi että ongelma uusi ja olin siitä rikki, menetin myös hyvän ystävän yhtäkkisesti.

Olen lopettanut yhteydenpidon koska vain ns. Ystäväni mielipiteet olivat oikeita: mikronkäyttö oli pahasta kun ruuasta katoavat tärkeät entsyymit kun mikrottaa. Ekan lapsensa, ja mikron saatuaan mmikro olikin hieno juttu.

Yksityisautoilu oli p*rkeleestä,kuuditys kyllä aina kelpasi, kun sukulaiselta sai vanhan auton käyttöön ni johan autoili.

Paheksuntaa lukuisista muistakin asioista vuosia ja vuosia.

Miksi jotkut alapeukuttaa näitä stooreja täällä?🤔

Ystäväni alkoi olla kuormittava. Otti henkilökohtaisesti milloin minkäkin asian. Asioita ei voinut aikuismaisesti selvittää. Aina oli joku silmätikkuna ja manattavana. Minun vuoroni oli ilmeisesti seuraavana. Totesin, että en jaksa tässä iässä mitään teinidraamaa enkä manipulointia ja pistin välit poikki. Olikin yllättävän hyvä päätös. Huomasin, että tämä "ystävyys" oli kuluttanut koko ajan. Tuntui todella vapauttavalta.

Kuten joku jo totesi jossain ketjussa:

Ensin ollaan ihan fine, iloisia ja nauretaan et nähdään huomenna töissä/koulussa/harrastuksessa yms, sit seuraavana päivänä ollaan kuin myrskyn merkki eikä suostuta enää puhumaan, on vaan ilmaa

Osaisko joku täsmentää et mitä tämä käytös on olevinaan, onko vaan hyvä tekosyy päästä jostain ihmisestä eroon, onko kateutta, onko joku juorunnut ja halunnut pilata ystävyyden vai mikä....

Ystävä alkoi seurustelemaan jonka jälkeen yhteydenpito väheni, jos oltiin kahdestaan aina piti tunkea sen poikaystävä mukaan, vaikka väkisin

Tyttöjen illat väheni ja lopulta ystävä ei enää ehdottanut tapaamisia eikä vietetty aikaa, kaikki aika meni tälle pojalle

En ole antanut anteeksi, ja nyt 3 vuotta ystävyyden katkeamisesta, ovat kihloissa ja lapsi tulossa (kuulin tämän siskoltani joka myös hengannut joskus aikoinaan tämän ex ystäväni kanssa)

Oon vähän aatellut, että vois soitella vanhoille ystäville ja kavereille ja kysellä kuulumisia. Tuskin kukaan on pahuuttaan katkaissut tai "katkaissut" välit minun kanssani, kyllähän siihen kaksi vaaditaan.

Ei mulla muuta.

Ystävä katkaisi välit muutama vuosi sitten, enkä vieläkään tiedä miksi. Tulimme hyvin toimeen, olimme läheisiä, ei mitään draamaa ollut missään vaiheessa. Hän vaan yhtä-äkkiä alkoi välttelemään, eikä enää halunnut tavata. Otin asian puheeksi hänen kanssaan ja kysyin, olenko tehnyt, tai sanonut jotain, vai onko taustalla jotain muuta. Ystävä vakuutteli tuolloin, ettei mitään ongelmaa ole, ystäviä ollaan edelleen, mutta tuon jälkeen hän on oikeastaan kadonnut elämästäni. Ei vastaa yhteydenottoihin, eikä halua tavata, keksii kaikenlaisia tekosyitä. Minun mielestäni varsin selkärangatonta, annoin kuitenkin mahdollisuuden kertoa, jos jokin suhteessa on vialla. Tuntuu todella pahalta, en ole enää ottanut yhteyttä häneen, olen ajatellut, että antaa sitten olla.

Ihan suoraan katkaisin välit ystävääni ja kehoitin menemään terapiaan.

Ystäväni sekosi avioeronsa jälkeen. Hän itse jätti miehensä, ja pari kk ystäväni olikin onnellinen. Sitten olisi halunnut miehensä takaisin, mutta kun mies ei halunnut, oli piru merrassa. Ensin yritti pakottaa minun miestäni ”puhumaan ex-miehelleen järkeä”, ja kun se ei onnistunut, ystäväni päätti että mieheni pettää minua. Kaikki hänen ”todisteensa” saatiin osoittettua vääräksi, mutta kun vielä vuotta myöhemmin ystäväni raivoaa minulle puhelimessa miten minun on pakko erota, totesin etten enää jaksa. Ystävyytemme oli enää vain tappelua. Kaikki muutkin kaveri porukastamme päätyi samaan ratkaisuun, sillä tämän ex-ystävän mukaan kaikkien miehet pettivät. En tiedä mistä pettämisjuttu sai alkunsa, koska hänen ex-miehensä ei pettänyt, ei ollut edes uutta suhdetta silloin kun ystäväni olisikin halunnut liiton jatkuvan. Katkeruus muuttaa ihmistä todella paljon.

Joo, itse katkaisin välit kun ystäväni piti minua itsestäänselvyytenä ja alkoi julkisesti veetuilemaan. Hän on sittemmin parantanut tapansa ja nyt tapailemme silloin tällöin ja välimme ovat taas ok. Eräs ystäväpariskunta feidasi minut elämästään. Ilmeisesti olemukseni on vain alkanut ärsyttämään, sillä syytä minulle ei ole kerrottu. Mies alkoi tiuskimaan ja kiukuttelemaan minulle ja vaimo oli varmaan ihan vain kohteliaisuudesta ollut minuun päin yhteyksissä kaikki nämä vuodet, huh. Olen ihan kyssärinä itse, en halua kuitenkaan alkaa kyselemään, sillä todennä'köisesti eivät halua kertoa oikeaa syytä; olet vain ihan turhake ja ärsyttävä sellainen.

Yksi parhaista ystävistäni harrasti on-off salamarakkaussuhteita, joissa edettiin nopeasti. Yleensä suhteet päättyivät myrskyisästi koska miehet eivät olleet kovin mukavia tapauksia, ja kaverini kaipasi rakkautta ja huomiota niin paljon että otti aina ekan vastaantulevan miehen joka osoitti huomiota hänelle. Harrasti usein feidailua näiden miesten takia, pyyteli kyllä aina anteeksi ja sitten taas eron tullessa lohduttelin. Kauan kuitenkin oltiin todella hyviä ystäviä, oli yökyläilyjä ja bileiltoja sun muuta.

No, kaveri oli taas löytänyt jonkun itsestään epävarman miehen joka ei tykännyt, jos kaverini kävi koskaan missään ulkona. Sitten hänelle tuli taas ero, ja meidän piti lähteä piristykseksi uutenavuotena ulos juhlimaan. Kaveri oikein julisti miten ei anna enää ikinä yhdenkään miehen kävellä hänen ylitseen ja miten tästä tulee paras uusivuosi ikinä. Uudenvuoden aattona sitten kyselin pariin otteeseen että mihin aikoihin tavataan, kaveri vastasi epämääräisesti tyyliin "katsotaan nyt". Kun keskiyö lähestyi, tajusin tulleeni taas feidatuksi ja arvasin, että kaverini oli taas palannut yhteen tuon yhden miekkosen kanssa, ja laitoin hänelle viestin miten hän on paras ystäväni ja olisin toivonut että oltaisiin voitu viettää mukava ilta yhdessä pitkästä aikaa, ja että ei tunnu mukavalta tällainen. Kaveri luki viestin eikä koskaan vastannut. Myöhemmin selvisi että oli viettänytkin romanttisen uudenvuoden tämän miehen kanssa, samalla kun itse istuin viime tingassa peruttujen suunnitelmien vuoksi koko illan kotona. Myöhemmin kaverini poisti minut kaikkialta somesta, ei koskaan enää sanonut minulle sanaakaan eikä pyytänyt anteeksi. Itse muutin myöhemmin ulkomaille kihlattuni kanssa, kaverini oli jo pari kuukautta tapahtuneen jälkeen sinkku ja on sitä edelleen. Vuosien tiivis ystävyys meni yhdessä yössä vessanpöntöstä alas, enkä ihan ymmärrä miten hyvällä ystävälläni oli kanttia moiseen.

Väsyin nuorempana kännäämiseen, baareissa hengailuun ja bilettämiseen ja lakkasin lähtemästä, kyselyihin myös vastailin ei. Olin väsynyt aika moneen ns. kaveriinkin, kun tajusin että näitä tiettyjä tyyppejä näki vain jossakin baarikuvioissa ja osalle heistä olin vielä ilmeisesti jonkin asteista oheisviihdykettäkin kun silloisine ongelmineni tulin aika usein juoneeksi ihan liikaa.

Yhteydenpito loppui kaikkien kanssa kuin seinään tämän jälkeen, kun en halunnut baarikyselyihin vastata myöntävästi eikä ketään kiinnostanut tavata selvinpäin joissain muissa yhteyksissä. Ilmeisesti tässä voitimme me kaikki, minä sain elämääni kuntoon ja he parempaa ryyppyseuraa jostain muualta.