Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämästä?
Kommentit (1851)
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ole samasta asiasta kyse, mutta itselleni kävi samoin, myöhemmin paljastui, ettei kyse ollut minusta vaan oli katkaissut välit kaikkiin ystäviin. Hänellä paljastui vakavia ongelmia mm. päihteiden kanssa, mitä en todellakaan olisi osannut arvata.
Minulla oli myös itselläni ystävä, jolla oli tapana katkoa yhteyksiä kavereihinsa kun sitä itseään alkoi masentamaan/ahdistamaan/vtuttamaan tarpeeksi. Minuunkin se katkoi yhteytensä kertaalleen aika pitkäksikin aikaa, mutta koskaan ei perustellut että mikä minussa sitten silloin ärsytti niin paljon. Tästä parin vuoden kuluttua tyyppi feidasi lopullisesti alettuaan seurustelemaan, eikä olla oltu missään kontaktissa enää sen jälkeen. Minua vähän surettaa tämä, mutta tämmöstä tää elämä kai on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olinkin vain ajankulua ja pilkankohde. Katkaisin välit.
Vierailija kirjoitti:
Yksi parhaista ystävistäni harrasti on-off salamarakkaussuhteita, joissa edettiin nopeasti. Yleensä suhteet päättyivät myrskyisästi koska miehet eivät olleet kovin mukavia tapauksia, ja kaverini kaipasi rakkautta ja huomiota niin paljon että otti aina ekan vastaantulevan miehen joka osoitti huomiota hänelle. Harrasti usein feidailua näiden miesten takia, pyyteli kyllä aina anteeksi ja sitten taas eron tullessa lohduttelin. Kauan kuitenkin oltiin todella hyviä ystäviä, oli yökyläilyjä ja bileiltoja sun muuta.
No, kaveri oli taas löytänyt jonkun itsestään epävarman miehen joka ei tykännyt, jos kaverini kävi koskaan missään ulkona. Sitten hänelle tuli taas ero, ja meidän piti lähteä piristykseksi uutenavuotena ulos juhlimaan. Kaveri oikein julisti miten ei anna enää ikinä yhdenkään miehen kävellä hänen ylitseen ja miten tästä tulee paras uusivuosi ikinä. Uudenvuoden aattona sitten kyselin pariin otteeseen että mihin aikoihin tavataan, kaveri vastasi epämääräisesti tyyliin "katsotaan nyt". Kun keskiyö lähestyi, tajusin tulleeni taas feidatuksi ja arvasin, että kaverini oli taas palannut yhteen tuon yhden miekkosen kanssa, ja laitoin hänelle viestin miten hän on paras ystäväni ja olisin toivonut että oltaisiin voitu viettää mukava ilta yhdessä pitkästä aikaa, ja että ei tunnu mukavalta tällainen. Kaveri luki viestin eikä koskaan vastannut. Myöhemmin selvisi että oli viettänytkin romanttisen uudenvuoden tämän miehen kanssa, samalla kun itse istuin viime tingassa peruttujen suunnitelmien vuoksi koko illan kotona. Myöhemmin kaverini poisti minut kaikkialta somesta, ei koskaan enää sanonut minulle sanaakaan eikä pyytänyt anteeksi. Itse muutin myöhemmin ulkomaille kihlattuni kanssa, kaverini oli jo pari kuukautta tapahtuneen jälkeen sinkku ja on sitä edelleen. Vuosien tiivis ystävyys meni yhdessä yössä vessanpöntöstä alas, enkä ihan ymmärrä miten hyvällä ystävälläni oli kanttia moiseen.
HUHHU! Sanotaanko, että ymmärrän täysin.. Mulla on ollut kaksi juuri tuollaista kaveria, ketkä ovat olleet ihan miesten vietävissä, niin että sitä ystävää (eli minua) ei enää huomata. Baareissa saatoin jäädä ihan ulkopuoliseksi hävyttömän pitkäksi aikaa ja jos oltiin syömässä niin kokoajan oltiin puhelimella ja minullehan siitä huono mieli tuli, että "olenko näin huonoa seuraa?", vaikka nämä naisethan olivat täysiä törkimyksiä. En halua kuulostaa siltä, etten siedä ollenkaan tuollaista käytöstä, mutta rajansa kaikella. Naiset pliis, pidetään yhtä ja vaalitaan ystävyyttä!
Päätin etääntyä ystävästäni, koska koin hänet vain hyväksikäyttäjäksi. Kelpasin hänen seuraneidikseen silloin kun hänellä ei esim. mies ollut kotona. Aiemmin opiskelimme yhdessä ja silloin jätti minut kylmästi ulkopuolelle ryhmätöistä, koska halusi itse parhaan arvosanan ja etsi "huippuryhmän" (joka ei edes sitä ollut lopulta). Kun itsellä oli vaikeaa ja perheenjäsen hengenvaarassa, ystäväni oli muissa maailmoissa, eikä kuunnellut lainkaan. Valitti omista pikkuasioistaan, vaikka tiesi miten isojen ongelmien kanssa painin. Totesin että ehkä etääntymiseni ei ole hänelle edes kova pala, koska hän itsekin on toiminut todella laskelmoivasti ja kylmästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta on katkennut välit yhden ystävän kanssa ehkä lähinnä hänen uteliaisuutensa takia. Häneen tutustuin kun tuli samaan työpaikkaan. Olin hänen polttareissaan ja itseasiassa valmistin hänelle polttariasun, tein työtunteja aika paljon ja vaikka itse sanonkin siitä tuli hieno. Hommaan mut nakitettiin koska mulla oli ompelukone ja olin liian kiltti sanoakseni ei.
Kun hän tuli ekaa kertaa katsomaan mieheni kanssa ostamaamme omakotitaloa, kävi keittiönkaapit läpi. Lapsen saatuani olisi pitänyt oma sektioarpikin näyttää (kun hänelläkin on, tosin sitä ei näytetty), ohitin pyynnön vain naurulla. Siinä vaiheessa ei oltu enää samassa duunissa ja huomasin muutenkin että haluaa lähinnä kuulla minulta mitä kukakin ex-työkaveri puuhaa. Kun tajusin tämän ja aloin vastaamaan ympäripyöreästi, niin eipä kiinnostanut enää minun seurani.
Kerran ohimennen tavatessamme hän vaihtoi kuulumisiaan ja kohteliaasti toki kysyi niitä myös minulta, kun aloin muutamalla sanalla vastaamaan niin alkoi puhua päälle ja kuittasi että täytyykin mennä= ei kiinnostanut kuulumisen. Toisen kerran perheessämme oli hiukan spesiaalitilanne, josta oli yhteisten tuttujen kautta kuullut (ei itse ottanut yhteyttä) niin tulla tupsahti apteekissa kun olin asioimassa tiskillä (missä pitäisi saada olla rauhassa) luokseni kyselemään tästä. Sanoin vaan että kaikki on hyvin (niinkuin kaikesta huolimatta olikin) enkä avannut tilannetta enempää. Olin lähinnä pöyristynyt siitä että on pokkaa tulla utelemaan tuollaisessa tilanteessa.
Ystävyytemme oli muutenkin lähinnä sitä, että minulta pyydettiin sitä tätä ja tuota, mutta muuten ystävyytemme oli hänelle mitäänsanomaton. Kanssani oltiin tekemisissä vain omien tarkoitusperien vuoksi ja kun tämän tajusin enkä enää vastannut kysyntään, niin ystävyys kuoli aika nopeasti. Minun seurani ei oikeasti kiinnostanut, eikä kyllä ole haitannut.
enpä tiedä, minusta kyllä kuulostaa että hän on ainakin yrittänyt olla ystävä, mutta sinun asenne on oudon negatiivinen, kaiken tulkitset negatiiviseksi. Esim. sektioarvesta kysyminen...tajuan ettet halunnut näyttää, mutta oisihan siinä ollut jakamista puolin ja toisin. Apteekissa juttelemaan tuleminenkin mukamas on sinun mielestä "utelua"?? Sulla tuntuu olleen muuri vastassa jo heti aika itsekkäästi.
Tuota, satuinpa pitkästä aikaa avaamaan tämän ketjun. Onko sinusta normaalia mennä kysymään kuulumisia kaverilta johon et kuukausiin ole ollut missään yhteydessä, silloin kun ASIOIT tiskillä, jossa sun pitäisi saada olla rauhassa??? Eli istut siinä farmaseuttia vastapäätä kun toinen tulee ihan viereen. Olen itse käsittänyt että siinä jokainen asioi lääkeasiansa itse, eikä ulkopuolisia tarvita. Itse kuitenkin käyttäydyin asiallisesti vaikka tilanne olikin hämmentävä.
Muuhun en enää kommentoi, voit pitää minua negatiivisena ihan vapaasti. Hyvää syksyn jatkoa!
No ei kaikki oo niin takakireitä ettei apteekin tiskillä voi moikata, mutta jos itse tulkitsee kaiken viattoman tai neutraalin pahuudeksi tai uteluksi niin kaikkihan sitten sitä on. Esim. Kaappien avaaminen...uudessa talossa, ehkä moukkamaista mutta tulkitsisin sen lapsellisuudeksi enkä heti olisi pahalla ottamassa. Et uskaltanut sanoa ei polttariasun valmistamiseen. No miksi sitten osallistuit niihin, jos se oli niin työlästä etkä oikeasti edes halunnut...ajatuksia vain. Mutta ehkei tuo ollutkaan ystävyyttä kummankaan taholta.
Ohis ja eri, mutta mitä vittua juuri luin? Että on ok, jos asioit (reseptit ja kelakortti näkyen) farmaseutin kanssa kanssa tiskillä, ja joku tuttu tai tuntematon tulee siihen änkeämään ja yrittää urkkia lääkityksiäsi moikkailun varjolla? Just just, älykkäämmät moikkaavatkin tuttaviaan vasta myöhemmin kuin siinät tiskillä, jossa tosiaan on ykityinen tilanne meneillään. Ei tulisi mieleenikään änkeä reseptitiskille vaikka näkisin äitini siellä istumassa. Joku vitun raja nyt!
ymmärrä että nyt puhutaan YSTÄVISTÄ jotka ovat katkaisseet välit tms. Ei tuttavista. Jos mun ystävälle olisi niin salaista hänen KELA_KORTTINSA; niin mitä ihmeen ystävyyttäkään voisi olla? Kela-kortissa kun ei lue mitään muta sen salaisempaa kuin nimi, ja syntymäaika. Tiedän ystävieni synttärit. Jos noin vähän on LUOTTAMUSTA YSTÄVÄÄn, niin parasta kun itse deletoit itsesi heidän elämästään, vain epäluotettavat ihmiset eivät luota muihinkaan YSTÄVIINSÄ (ei siis tuntemattomiin).
Reseptitekstiä nyt ei lue kukaan muukaan kuin apteekkari, niin epäselvää se yleensä on. Ja, me emme tiedä oliko hän siinä tiskillä odottamassa lääkkeensä valmistumista, vai juuri puhumassa apteekkarille (epäilen) mutta ystävät kyllä saakin tietää mun sairauksista tai tragedioista-sitä vartenhan he on olemassa. Ei kulissille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ystävääni on feidannut minut. Mietin pitkään miksi, mutta myöhemmin selvisi, että syy olikin heissä itsessään. Ensimmäiselle puhkesi vaikea masennus ja katkaisi yhteydet lähes kaikkiin. Toinen kärsi lapsettomuudesta, muttei kertonut sitä. Samaan aikaan esikoiseni oli 2v ja aloin odottamaan toista lastani. Hän ei tilanteessa, ihan ymmärrettävästi, kestänyt olla seurassani. Olisi silti ollut kiva, että olisi kertonut, koska mietin pitkään miten olen häntä loukannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta on katkennut välit yhden ystävän kanssa ehkä lähinnä hänen uteliaisuutensa takia. Häneen tutustuin kun tuli samaan työpaikkaan. Olin hänen polttareissaan ja itseasiassa valmistin hänelle polttariasun, tein työtunteja aika paljon ja vaikka itse sanonkin siitä tuli hieno. Hommaan mut nakitettiin koska mulla oli ompelukone ja olin liian kiltti sanoakseni ei.
Kun hän tuli ekaa kertaa katsomaan mieheni kanssa ostamaamme omakotitaloa, kävi keittiönkaapit läpi. Lapsen saatuani olisi pitänyt oma sektioarpikin näyttää (kun hänelläkin on, tosin sitä ei näytetty), ohitin pyynnön vain naurulla. Siinä vaiheessa ei oltu enää samassa duunissa ja huomasin muutenkin että haluaa lähinnä kuulla minulta mitä kukakin ex-työkaveri puuhaa. Kun tajusin tämän ja aloin vastaamaan ympäripyöreästi, niin eipä kiinnostanut enää minun seurani.
Kerran ohimennen tavatessamme hän vaihtoi kuulumisiaan ja kohteliaasti toki kysyi niitä myös minulta, kun aloin muutamalla sanalla vastaamaan niin alkoi puhua päälle ja kuittasi että täytyykin mennä= ei kiinnostanut kuulumisen. Toisen kerran perheessämme oli hiukan spesiaalitilanne, josta oli yhteisten tuttujen kautta kuullut (ei itse ottanut yhteyttä) niin tulla tupsahti apteekissa kun olin asioimassa tiskillä (missä pitäisi saada olla rauhassa) luokseni kyselemään tästä. Sanoin vaan että kaikki on hyvin (niinkuin kaikesta huolimatta olikin) enkä avannut tilannetta enempää. Olin lähinnä pöyristynyt siitä että on pokkaa tulla utelemaan tuollaisessa tilanteessa.
Ystävyytemme oli muutenkin lähinnä sitä, että minulta pyydettiin sitä tätä ja tuota, mutta muuten ystävyytemme oli hänelle mitäänsanomaton. Kanssani oltiin tekemisissä vain omien tarkoitusperien vuoksi ja kun tämän tajusin enkä enää vastannut kysyntään, niin ystävyys kuoli aika nopeasti. Minun seurani ei oikeasti kiinnostanut, eikä kyllä ole haitannut.
enpä tiedä, minusta kyllä kuulostaa että hän on ainakin yrittänyt olla ystävä, mutta sinun asenne on oudon negatiivinen, kaiken tulkitset negatiiviseksi. Esim. sektioarvesta kysyminen...tajuan ettet halunnut näyttää, mutta oisihan siinä ollut jakamista puolin ja toisin. Apteekissa juttelemaan tuleminenkin mukamas on sinun mielestä "utelua"?? Sulla tuntuu olleen muuri vastassa jo heti aika itsekkäästi.
Tuota, satuinpa pitkästä aikaa avaamaan tämän ketjun. Onko sinusta normaalia mennä kysymään kuulumisia kaverilta johon et kuukausiin ole ollut missään yhteydessä, silloin kun ASIOIT tiskillä, jossa sun pitäisi saada olla rauhassa??? Eli istut siinä farmaseuttia vastapäätä kun toinen tulee ihan viereen. Olen itse käsittänyt että siinä jokainen asioi lääkeasiansa itse, eikä ulkopuolisia tarvita. Itse kuitenkin käyttäydyin asiallisesti vaikka tilanne olikin hämmentävä.
Muuhun en enää kommentoi, voit pitää minua negatiivisena ihan vapaasti. Hyvää syksyn jatkoa!
No ei kaikki oo niin takakireitä ettei apteekin tiskillä voi moikata, mutta jos itse tulkitsee kaiken viattoman tai neutraalin pahuudeksi tai uteluksi niin kaikkihan sitten sitä on. Esim. Kaappien avaaminen...uudessa talossa, ehkä moukkamaista mutta tulkitsisin sen lapsellisuudeksi enkä heti olisi pahalla ottamassa. Et uskaltanut sanoa ei polttariasun valmistamiseen. No miksi sitten osallistuit niihin, jos se oli niin työlästä etkä oikeasti edes halunnut...ajatuksia vain. Mutta ehkei tuo ollutkaan ystävyyttä kummankaan taholta.
Ohis ja eri, mutta mitä vittua juuri luin? Että on ok, jos asioit (reseptit ja kelakortti näkyen) farmaseutin kanssa kanssa tiskillä, ja joku tuttu tai tuntematon tulee siihen änkeämään ja yrittää urkkia lääkityksiäsi moikkailun varjolla? Just just, älykkäämmät moikkaavatkin tuttaviaan vasta myöhemmin kuin siinät tiskillä, jossa tosiaan on ykityinen tilanne meneillään. Ei tulisi mieleenikään änkeä reseptitiskille vaikka näkisin äitini siellä istumassa. Joku vitun raja nyt!
ymmärrä että nyt puhutaan YSTÄVISTÄ jotka ovat katkaisseet välit tms. Ei tuttavista. Jos mun ystävälle olisi niin salaista hänen KELA_KORTTINSA; niin mitä ihmeen ystävyyttäkään voisi olla? Kela-kortissa kun ei lue mitään muta sen salaisempaa kuin nimi, ja syntymäaika. Tiedän ystävieni synttärit. Jos noin vähän on LUOTTAMUSTA YSTÄVÄÄn, niin parasta kun itse deletoit itsesi heidän elämästään, vain epäluotettavat ihmiset eivät luota muihinkaan YSTÄVIINSÄ (ei siis tuntemattomiin).
Reseptitekstiä nyt ei lue kukaan muukaan kuin apteekkari, niin epäselvää se yleensä on. Ja, me emme tiedä oliko hän siinä tiskillä odottamassa lääkkeensä valmistumista, vai juuri puhumassa apteekkarille (epäilen) mutta ystävät kyllä saakin tietää mun sairauksista tai tragedioista-sitä vartenhan he on olemassa. Ei kulissille.
Valitettavasti sellaisia ihmisiä on, jotka perustelee mm. olemattomia firmoja tai tilailee tavaroita toisen nimissä paikoista, joissa ei vaadita vahvaa tunnistautumista. Kyllä näilläkin ihmisillä on ystäviä. En todellakaan näyttäisi tällaiselle Kela-korttiani, jossa on henkilötunnukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito vaan jäi kun oltiin ihan erilaisissa elämäntilanteissa, ehkä vähemmällä yrityksellä minun puoleltani. En vaan jaksanut silloin mitään ylimääräistä. Ystävä on sittemmin yrittänyt lämmitellä välejä pariin otteeseen, mutta en ole osoittanut vastakaikua koska en oikeastaan kaipaa häntä enää elämääni.
Kuulostat kamalalta ihmiseltä. Toivottavasti et sitten ota "ystävääsi" yhteyttä kun sinulla menee huonosti. Itsellä kaksikin tällaista "ystävää" ollut, kun eivät enää tarvitse sinua heittävät roskiin, sitten luulevat että voivat myöhemmin kaivaa esille, jos sattuvat tarvitsemaan, juu ei kiitos.
Mikä ihmeen kansalaisvelvollisuus kenelläkään on reagoida ystävyydenlämmittely-yrityksiin? Jos ei kiinnosta, on toimittava sen mukaan. Jokaisella on varmaan työpaikallaan ihmisiä, joiden kanssa on vain pakko olla tekemisissä, vaikkei huvittaisikaan, miksi sitä pitäisi tehdä myös vapaa-ajalla?
Jos antaa hatkat ihmiselle, jonka jutut ja seura ei kiinnosta, niin tuskin kiinnostaa silloinkaan, kun tulee hankala vaihe elämässä.
Pitkäaikainen lapsuudenystäväni, joka oli vaikeasta perhetaustasta ja jota olin tukenut ihan pienestä pitäen, muttui kolmenkympin kieppeillä uransa myötä todella kiireiseksi ja stressaantuneeksi. Aikaa ei tuntunut koskaan löytyvän tapaamiseeni, puheluihini ei vastattu ja lopulta viesteihinkin vastaaminen venyi viikkoihin. Somesta näin lounaat, matkat jne muiden kavereidensa kanssa.
Sitten tuli hänellä romahdus ja tukeutui minuun, koska ei voinut näyttää todellista tilaansa uusille menestyville ystävilleen. Tottumuksesta joustin omistani ja koska janosin häneltä huomiota, kuuntelin yötä myöten hänen murheitaan. Kun vointi parani, jäin taas taka-alalle.
Sitten äitini kuoli yllättäen, eikä ystäväni vastannut puhelimeen kun kaipasin juttuseuraa ihmisestä joka aikoinaan myös tunsi äitini. Laitoin viestin että äitini on kuollut ja haluaisin puhua, ystävä vastasi seuraavalla viikolla että ottaa osaa, ei voinut puhua kun oli miesystävänsä kanssa lomalla.
En vastannut koskaan viestiin, eikä ystävästä kuulunut sen jälkeen mitään. Puoli vuotta myöhemmin törmäsimme kaupungilla, ja ystävä yritti mukaempaattisena halata. Kohtaamisen jälkeen laitoin hänelle viestin että haluan muistaa ystävyytemme sellaisena kuin se vastavuoroisena oli, ja siksi parempi ettemme ole enää tekemisissä.
Välillä kaipaan häntä, kunnes muistan että kaipaan ihmistä, jonka aikuisuus tuhosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miespuolinen ystäväni joka sai lapsia muutaman vuoden minun jälkeeni. Luulin että tämä lähentäisi meitä, mutta kantapään kautta tajusin että mies on konservatiivinen, itsekeskeinen ja kaunainen, joka mm. lähetti yhdessä sovitulle lasten leikkitreffeille vaimonsa sijastaan. Annoin asiasta palautetta FB-viestillä ja sain sellaisen misogyynisen purkautumisen vastaukseksi, että pelästyin. Tämän jälkeen poistin tyypin kaikista kanavista saatesanoilla että hakeutuisi hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta on katkennut välit yhden ystävän kanssa ehkä lähinnä hänen uteliaisuutensa takia. Häneen tutustuin kun tuli samaan työpaikkaan. Olin hänen polttareissaan ja itseasiassa valmistin hänelle polttariasun, tein työtunteja aika paljon ja vaikka itse sanonkin siitä tuli hieno. Hommaan mut nakitettiin koska mulla oli ompelukone ja olin liian kiltti sanoakseni ei.
Kun hän tuli ekaa kertaa katsomaan mieheni kanssa ostamaamme omakotitaloa, kävi keittiönkaapit läpi. Lapsen saatuani olisi pitänyt oma sektioarpikin näyttää (kun hänelläkin on, tosin sitä ei näytetty), ohitin pyynnön vain naurulla. Siinä vaiheessa ei oltu enää samassa duunissa ja huomasin muutenkin että haluaa lähinnä kuulla minulta mitä kukakin ex-työkaveri puuhaa. Kun tajusin tämän ja aloin vastaamaan ympäripyöreästi, niin eipä kiinnostanut enää minun seurani.
Kerran ohimennen tavatessamme hän vaihtoi kuulumisiaan ja kohteliaasti toki kysyi niitä myös minulta, kun aloin muutamalla sanalla vastaamaan niin alkoi puhua päälle ja kuittasi että täytyykin mennä= ei kiinnostanut kuulumisen. Toisen kerran perheessämme oli hiukan spesiaalitilanne, josta oli yhteisten tuttujen kautta kuullut (ei itse ottanut yhteyttä) niin tulla tupsahti apteekissa kun olin asioimassa tiskillä (missä pitäisi saada olla rauhassa) luokseni kyselemään tästä. Sanoin vaan että kaikki on hyvin (niinkuin kaikesta huolimatta olikin) enkä avannut tilannetta enempää. Olin lähinnä pöyristynyt siitä että on pokkaa tulla utelemaan tuollaisessa tilanteessa.
Ystävyytemme oli muutenkin lähinnä sitä, että minulta pyydettiin sitä tätä ja tuota, mutta muuten ystävyytemme oli hänelle mitäänsanomaton. Kanssani oltiin tekemisissä vain omien tarkoitusperien vuoksi ja kun tämän tajusin enkä enää vastannut kysyntään, niin ystävyys kuoli aika nopeasti. Minun seurani ei oikeasti kiinnostanut, eikä kyllä ole haitannut.
enpä tiedä, minusta kyllä kuulostaa että hän on ainakin yrittänyt olla ystävä, mutta sinun asenne on oudon negatiivinen, kaiken tulkitset negatiiviseksi. Esim. sektioarvesta kysyminen...tajuan ettet halunnut näyttää, mutta oisihan siinä ollut jakamista puolin ja toisin. Apteekissa juttelemaan tuleminenkin mukamas on sinun mielestä "utelua"?? Sulla tuntuu olleen muuri vastassa jo heti aika itsekkäästi.
Tuota, satuinpa pitkästä aikaa avaamaan tämän ketjun. Onko sinusta normaalia mennä kysymään kuulumisia kaverilta johon et kuukausiin ole ollut missään yhteydessä, silloin kun ASIOIT tiskillä, jossa sun pitäisi saada olla rauhassa??? Eli istut siinä farmaseuttia vastapäätä kun toinen tulee ihan viereen. Olen itse käsittänyt että siinä jokainen asioi lääkeasiansa itse, eikä ulkopuolisia tarvita. Itse kuitenkin käyttäydyin asiallisesti vaikka tilanne olikin hämmentävä.
Muuhun en enää kommentoi, voit pitää minua negatiivisena ihan vapaasti. Hyvää syksyn jatkoa!
No ei kaikki oo niin takakireitä ettei apteekin tiskillä voi moikata, mutta jos itse tulkitsee kaiken viattoman tai neutraalin pahuudeksi tai uteluksi niin kaikkihan sitten sitä on. Esim. Kaappien avaaminen...uudessa talossa, ehkä moukkamaista mutta tulkitsisin sen lapsellisuudeksi enkä heti olisi pahalla ottamassa. Et uskaltanut sanoa ei polttariasun valmistamiseen. No miksi sitten osallistuit niihin, jos se oli niin työlästä etkä oikeasti edes halunnut...ajatuksia vain. Mutta ehkei tuo ollutkaan ystävyyttä kummankaan taholta.
Ohis ja eri, mutta mitä vittua juuri luin? Että on ok, jos asioit (reseptit ja kelakortti näkyen) farmaseutin kanssa kanssa tiskillä, ja joku tuttu tai tuntematon tulee siihen änkeämään ja yrittää urkkia lääkityksiäsi moikkailun varjolla? Just just, älykkäämmät moikkaavatkin tuttaviaan vasta myöhemmin kuin siinät tiskillä, jossa tosiaan on ykityinen tilanne meneillään. Ei tulisi mieleenikään änkeä reseptitiskille vaikka näkisin äitini siellä istumassa. Joku vitun raja nyt!
ymmärrä että nyt puhutaan YSTÄVISTÄ jotka ovat katkaisseet välit tms. Ei tuttavista. Jos mun ystävälle olisi niin salaista hänen KELA_KORTTINSA; niin mitä ihmeen ystävyyttäkään voisi olla? Kela-kortissa kun ei lue mitään muta sen salaisempaa kuin nimi, ja syntymäaika. Tiedän ystävieni synttärit. Jos noin vähän on LUOTTAMUSTA YSTÄVÄÄn, niin parasta kun itse deletoit itsesi heidän elämästään, vain epäluotettavat ihmiset eivät luota muihinkaan YSTÄVIINSÄ (ei siis tuntemattomiin).
Reseptitekstiä nyt ei lue kukaan muukaan kuin apteekkari, niin epäselvää se yleensä on. Ja, me emme tiedä oliko hän siinä tiskillä odottamassa lääkkeensä valmistumista, vai juuri puhumassa apteekkarille (epäilen) mutta ystävät kyllä saakin tietää mun sairauksista tai tragedioista-sitä vartenhan he on olemassa. Ei kulissille.
Hyvältä ystävältä odottaisin myös tahdikkuutta. Jos hyvä ystävä ei halua olla yhteyksissä kuukausiin, kuten kirjoittaja kertoo, eikä siis ole kiinnostunut perheen tilanteesta lainkaan tuolloin. Olisiko mitenkään liian ylivoimaista odottaa muutama minuutti ja jutella vasta kun asiointi tiskillä on päättynyt??
Mulla ainakin farmaseutti kertoo miten lääkettä pitää käyttää jne. jos sitä esim. Ei aiemmin ole käyttänyt. Lisäksi jos vaihtelen kuulumisia tiskillä, farmaseuttia joutuu odottamaan eikä pääse tekemään työtään. Myös muut asiakkaat odottaa ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän, joka ei ollut oikea ystävä, niin loukkaantui ja poisti minut ystävistään, kun kerroin pahoittaneeni hänenbkäytöksestään mieleni. Ei tule ikävä sitä ihmistä, sillä hänen ajatusmaailma on eri taajuudella kuin minun.
Minulla oli yläasteen ja lukion aikana "ystävä", johon itse asiassa tutustuin niin, että toisen ystäväni opettajaäiti kannusti meitä kahta kaverusta osoittamaan tälle ystävällisyyttä. Tämä tyttö kun oli aina koulussa yksin, häntä oli kuulemma kiusattu siskonsa mt-ongelmienkin takia omassa alakoulussaan ja tuon pitkäaikaisemman ystäväni opettajaäiti tiesi asioista. Emme toki hänelle tätä lähestymissyytä kertoneet.
Ei siinä sitten mitään. Kiltteinä tyttöinä vietettiin aikaa tämän uuden kanssa, hän osoittautuikin taiteellisesti lahjakkaaksi, oli aika hyvä koulussakin ym. Ihmetytti kyllä, kun hänellä oli hyvin jyrkkiä uskonnollisia näkemyksiä ja lukion jälkeen ei olisi halunnut hankkia itselleen oikein ammattiakaan. Meistä kahdesta "alkuperäisestä" kaverista minä olin häneen edelleen yhteyksissä, vaikka asuinkin jo opiskelupaikkakunnalla, tarjosin asuntoani käyttöön festareille ym.
Jotenkin hän sitten vain hävisi tutkasta eikä vastannut mitään yhteydenottoihini. Tunsin siitä monta vuotta huonoa omaatuntoa, kun ajattelin ehkä opintoihin kannustamiseni olleen hänestä sittenkin painostamista tms. Halusin vain auttaa. Joskus juteltiinkin hänestä sen ensiksi tuntemani ystäväni kanssa, jonka kanssa yhteys on säilynyt.
Muutama vuosi sitten pääsin kuitenkin vihdoin eroon huonosta omastatunnostani. Löysin ihan sattumalta tämän "hävinneen ystävän" julkisen Youtube-kanavan, jossa kaikkien muiden outojen videoidensa seassa hän jo keski-ikäisenä naisena vuodatti sitä, miten oli ollut koulussa epäsuosittu ja joutunut mm. tahtomattaan meidän kahden seuraan, vaikka mekään emme olleet kovin suosittuja. Ei ollut saanut merkkifarkkuja, päässyt baarireissuille ym. juttuja, joita en itse vaihtoehtoihmisenä olisi kaivannutkaan. Videossa hän kuvaili vielä ulkonäköänikin ikävästi.
Toisaalta raivostutti, mutta oli tämä jonkinlainen synninpäästökin. Turhaan kärsin huonosta omastatunnosta. Kerran myöhemmin olen hänet nähnyt livenä eräässä kaupassa, jossa hän oli työkokeilussa. Juttelin neutraalisti, mutta mitään jatkoyhteyksiä en ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ystävä joka oli naapuri monet vuodet, sitten kummatkin tahoillaan muuttivat mutta ystävyys jatkui vaikka minä muutinkin 4 vuodeksi 250km päähän. Aina oli petipaikka muksuille ja minulle kun tultiin käymään. Sitten hänen omassa elämässä koitti avioero, toinen nainen, lapset saivat kaiken maailman diagnooseja kun olivat niin mahdottomia. ja muuta sellasta pientä...kivaa. No sitten huomasinkin olevani "pankki" josta voisi lainata rahaa kun hän oli 4 lapsen yh niin ei osannut käyttää rahaa järkevästi vaan aina joka kuukausi oli just ennen lapsilisäpäivää se tuttu soitto: Voiks lainaa pari kymppii , maksan lapsilisistä takas... joo ok ei siinä mitään lainasin kun sain takaisinkin, mutta sitten rupesi olemaan jo sellasta että mä soittelin perään että muistitko maksaa velkas kun ei oo näkyny tilillä. Eli siihen loppui se ystävyys en ole mikää pankki josta saa loputtomasti lainaa...kehoitin hakemaan apua niihin raha ongelmiin ihan muualta@
Katkaisin välit erääseen ystävääni, kun sain tietää hänen käyttävän huumeita ja liikkuvan vähintäänkin epämääräisissä piireissä. Itse olen erittäin huumevastainen, muitakaan päihteitä en käytä. Ikää meillä on jo päälle 30v, joten jotenkin kuvittelin, että ns. pahimmat vuodet altistua aineille olisi takana päin. Mutta sitten yksi ilta, kun olimme yhdessä ulkona, ystäväni käytti salaa (ainakin) kokaiinia ja sain sen selville. Samana iltana eräs ystäväni tuttu uhkaili minua, joten sen jälkeen päätin, että en halua enää koskaan olla tekemisissä kyseisen "ysätävän" kanssa. Ilmoitin asiasta suoraan ystävälleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, kerran.
Tämä ystävä oli vaan niin raskas. Eihän hän itselleen mitään voi, mutta oli siis ilmeieesti masentunut ja negatiivisin ihminen jonka olen tavannut. Hän etsi aina minun ja muiden puheista jotain piiloviestejä, oli siis aivan vainoharhainen. Riitaa tuli, koska hän ymmärsi (halusi ymmärtää) aina kaiken väärin.Jaksoin monta vuotta. Sitten vaan enää en. Olin vain roskis, johon hän kaatoi loppumatonta pahaa oloaan eikä suostunut missään näkemään mitään hyvää ikinä.
Koin kyllä syyllisyyttä siitäkin, etten enää jaksanut. Hän vaan vei minustakin kaikki voimavarat.
Samanlainen tarina. Sillä erotuksella, että hän ei ollut masenutunut. Oli vain loputtoman negatiivinen ihminen, joka eli valituksilla ja ongelmilla. Ennen pitkää tällaisen henkilön lähellä sairastuu itsekin.
Vastaava kokemus ja siihen lisänä vielä se, että oli järkyttävän kateellinen. Viimeinen niitti oli, kun kutsui lapsensa rippijuhliin minut yksin ilman puolisoa ja exäni uuden puolisonsa kanssa. Lisänä sellainen huomio, että minun puolisoni oli tavannut aiemminkin, mutta exän puolisoa ei. Silloin totesin, että minun ei tarvitse enää jatkaa tuota ystävyyttä. Exäni toiveesta menin sinne juhliin silti, koska hän tahtoi, että me käyttäydymme kuitenkin fiksusti. Exä puolisoineen piti kuitenkin asiaa aivan yhtä törkeänä ja omituisena käytöksenä, mutta tietenkään se ei kolahtanut heihin yhtä rajusti kuin minuun. Exä kuitenkin totesi minulle sen minkä tiesinkin, että se ihminen on aina ollut sellainen eikä muutu. Noiden juhlien jälkeen oli jotenkin todella helppo katkaista välit. Emme ole sen jälkeen olleet missään tekemisissä.
Ja toisinpäin kokemus on avioeron ajalta, kun kaksi ystävääni ilmoitti etten ole heidän ystävyyttään koskaan arvostanut enkä ole oikea ystävä ja syy oli se, että en ollut kertonut heille etukäteen avioerostani. Olin kyllä puhunut asiasta jotain, mutta en mistään päätöksistä. Lähinnä fiiliksiä ja olin maininnut, että olisi paljon puhuttavaa. Kuitenkin koska kyseessä oli pikkupaikkakunta niin lasten isän kanssa päätettiin ettei puhuta kellekään mitään ennen kuin lapset saa tietää. Vaarana oli, että tieto lähtee kulkemaan, koska sellaista on ennenkin sattunut. Ystävilleni tämä ei kuitenkaan kelvannut selitykseksi, koska heille olisi asia kuulunut kertoa ja nyt he kuulivat sen kylältä. Eli kävi kuten oli odotettuakin eli tieto lähti tosiaan liikkumaan ääntä nopeammin. Eräs toinen ystäväni kuuli asian myös muualta ja laittoi vain viestin, että "kuulin, jutellaan kun jaksat". Mielestäni aika paljon normaalimpi tapa suhtautua.
Nyt vuosia jälkeenpäin voin olla vain tyytyväinen tilanteeseen. En minä tuollaisia ystäviä mihinkään olisi tarvinnutkaan. Ja kun asiaa tarkemmin mietti niin heillä molemmilla oli aikuisiällä ystävyyssuhteet katkenneet tietyin väliajoin. Molemmilla oli siis elämässään ollut se ehdoton best friend ja jossain kohtaa siitä oli tullutkin jotain muuta. Näitä tarinoita kuulin itsekin silloin ja nyt niitä on varmaan kerrottu minusta.
Eräs miespuoleine ystävä, nykyään ex ystävä, oltiin 2 vuotta oltu kavereita, kunnes kilahti kun rupesin seurustelemaan.
Sittenkun mulle tuli ero ja olin ihan romuna ja rikki, niin sano vaan et oma vikas, olisit saanut mut, jos oisit halunnut olisin ollut parempi, oltaisiin voitu mennä naimisiin
Jäi todella paska maku suuhun ja menin ihan sekaisin, en olisi uskonut tuosta tyypistä, luulin et oli mun kaveri mut tais vaan haluta jotain muuta
Pitkään meni kaikki luottamus miehiin, nyt olen toipunut, nyt jo puol vuotta kun pistin tähän mieheen välit poikki, en ole katunut, kyllä sen verran kohteli töykeesti
Rupesi seurustelemaan, alkoi polttamaan ja ryyppäämään eli seurustelukumppani muutti ennen mun ihanan ystävän, polttavaksi ryyppääväksi rääväsuuksi joka teki aina pisteleviä ja ilkeitä kommentteja, muutin paikkakunnalta kun sain töitä ja yhteydenpito sitten jäi. Ikävöin sitä ihanaa ja sympaattista tyyppiä ennenkuin hänen poikaystävänsä muutti täysin hänet.
Itkin pitkään tämän asian takia. Nyt 4 vuotta kulunut ja muistoja vain on. Nykyään taitaa olla kihloissa tämän poikaystävänsä kanssa
Twtwg kirjoitti:
Eräs miespuoleine ystävä, nykyään ex ystävä, oltiin 2 vuotta oltu kavereita, kunnes kilahti kun rupesin seurustelemaan.
Sittenkun mulle tuli ero ja olin ihan romuna ja rikki, niin sano vaan et oma vikas, olisit saanut mut, jos oisit halunnut olisin ollut parempi, oltaisiin voitu mennä naimisiin
Jäi todella paska maku suuhun ja menin ihan sekaisin, en olisi uskonut tuosta tyypistä, luulin et oli mun kaveri mut tais vaan haluta jotain muuta
Pitkään meni kaikki luottamus miehiin, nyt olen toipunut, nyt jo puol vuotta kun pistin tähän mieheen välit poikki, en ole katunut, kyllä sen verran kohteli töykeesti
Nää on ongelmallisia. Miehet ja naiset vai olla vain ystäviä, mutta ainoastaan silloin kun se toinen ei odota ja toivo siinä kaverisektorilla jotain enempää. Ei kannata tämän tapauksen takia menettää luottamustaan kaikkiin miehiin, kun tämä ystäväksi luulemasi henkilö oli sen verran urpo ettei kyennyt puhumaan tunteistaan fiksuun ja rakentavaan sävyyn silloin kun olisi ollut aika etkä vielä seurustellut. Tosin jos tyypin reaktio oli tuo erosi yhteydessä, tuskin se olisi ottanut hyvällä sitäkään jos se olisikin avautunut aiemmin etkä sinä olisi halunnut seurustelusuhdetta. Semmosta se on, joskus käy niin että ihmisistä joitten kanssa vietämme aikaa, paljastuu piirteitä jotka osoittavat sen ettemme voi täysin tuntea heitä jotka luulemme tuntevamme. Oli sitten kyse miehistä tai naisista.
Ei varmaan ole samasta asiasta kyse, mutta itselleni kävi samoin, myöhemmin paljastui, ettei kyse ollut minusta vaan oli katkaissut välit kaikkiin ystäviin. Hänellä paljastui vakavia ongelmia mm. päihteiden kanssa, mitä en todellakaan olisi osannut arvata.