Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Olen ja useasti. Huomasin n. 25-vuotiaana että jotenkin viehätän ihmisiä, jotka hyväksikäyttävät minua. Esimerkiksi sellaisia ihmisiä, jotka tilittävät minulle kaiken, pyysivät talkoisiin, tekemään työtäni heille ilmaiseksi, kuuntelemaan suruja, lainaamaan rahaa, mutta jotka eivät olleet empaattisia minulle tai ottaneet minuun yhteyttä jos eivät tarvinneet jotain.

Siitä lähdin olen pistänyt välit poikki kaikkiin aina kun huomaan tuon tapahtuvan. Suosittelen muillekin, olo on kevyempi näin.

Katkaisin koska koin väkinäiseksi kaveri suhteen... Tutuistun netin kautta siis tähän tyyppiin,, nähtiin muutaman kerran, käytiin kyläilemässä jne. Mutta koin aina meidän yhdessäolon aikana ahdistavaksi olon, koska hän aina kyseli kaikkea ja hiillosti ja oli jotenkin karski ja tyly.... Aina patisti ja kyseli et miksi et tee näin Ai miksi sä et saa tehdä noin... Oli hiukan myös lapsellinen, kysymys kuitenkin 40 vuotiaasta... Piereskeli avoimesti ja naureskeli omille pieruilleen.,, vuoden verran jaksoin ja sitten riitti, katkaisin vaan välit, laitoin estollekin mutta oli hankkinut prepaid numeron josta soitteli... En vastannut enää

Eli ei kannata väkinäisesti olla kenenkään kaveri jos vähäänkään ahdistaa ja ei oo mukava olo

Vierailija kirjoitti:

Twtwg kirjoitti:

Eräs miespuoleine ystävä, nykyään ex ystävä, oltiin 2 vuotta oltu kavereita, kunnes kilahti kun rupesin seurustelemaan.

Sittenkun mulle tuli ero ja olin ihan romuna ja rikki, niin sano vaan et oma vikas, olisit saanut mut, jos oisit halunnut olisin ollut parempi, oltaisiin voitu mennä naimisiin

Jäi todella paska maku suuhun ja menin ihan sekaisin, en olisi uskonut tuosta tyypistä, luulin et oli mun kaveri mut tais vaan haluta jotain muuta

Pitkään meni kaikki luottamus miehiin, nyt olen toipunut, nyt jo puol vuotta kun pistin tähän mieheen välit poikki, en ole katunut, kyllä sen verran kohteli töykeesti

Nää on ongelmallisia. Miehet ja naiset vai olla vain ystäviä, mutta ainoastaan silloin kun se toinen ei odota ja toivo siinä kaverisektorilla jotain enempää. Ei kannata tämän tapauksen takia menettää luottamustaan kaikkiin miehiin, kun tämä ystäväksi luulemasi henkilö oli sen verran urpo ettei kyennyt puhumaan tunteistaan fiksuun ja rakentavaan sävyyn silloin kun olisi ollut aika etkä vielä seurustellut. Tosin jos tyypin reaktio oli tuo erosi yhteydessä, tuskin se olisi ottanut hyvällä sitäkään jos se olisikin avautunut aiemmin etkä sinä olisi halunnut seurustelusuhdetta. Semmosta se on, joskus käy niin että ihmisistä joitten kanssa vietämme aikaa, paljastuu piirteitä jotka osoittavat sen ettemme voi täysin tuntea heitä jotka luulemme tuntevamme. Oli sitten kyse miehistä tai naisista.

Tämä. Vasta nyt pikkuhiljaa olen alkanut luottamaan miehiin mutta vain tiettyihin. Tottakai naisistakin löytyy, mutta sit noi on aina vaikeita tapauksia, jos sattuukin miehen ja naisen kohdalla et jompikumpi ihastuu toiseen

Nää on tosi vaikeita juttuja. Mä en ikinä esim riittänyt mun entiselle ystävälleni sellaisena kuin olen. Mun ois pitänyt pystyä monistamaan itseni, että hän ois päässyt seurapiireihin. Lapsena häntä suututti kun mulla ei ollut rahaa, koska silloin hänkään ei voinut ostaa kaupasta mitään. Tai että mä en ollut suosittu (hänkään ei ollut eikä päässyt piireihin). Mua hyljeksittiin (häntäkin sitten sitä kautta). Myöhemmin hän ei voinut olla mun kaa tekemisissä koska mä en opiskellut. Sivuutin tuon silloin, oli outo kommentti. Siis niin kuin että mitä että, vähätteletkö toista ihmistä, kerrotko suoraan et hän ei riitä? Sitten häntä harmitti kun hän ei ollut tutustunut koulussa kehenkään ja syytti siitä muita. Aikuisena hän tuli käymään, mutta ei hän mua halunnut tavata ja mun kaa puhua. Puolisoni kelpas juttuseuraksi. Tai sit hän itse puhui. Koko. Ajan. Edelleen ois pitänyt kutsua kaikkiin kissanristiäisiin, jotta tutustuu ihmisiin ja häntä viihdytetään. Loukkaantui ja uhriutui jos ei kutsuttu. Hänellä oli joku tavoitekuva, joku visio, ystävyydestä siis, mitä hän tavoitteli ja suoritti. Suoraan sanottuna kukaan ei halunnut häntä paikalle vaan lähti siinä vaiheessa pakoon. Alitajuntaisesti olin jo ruvennut blokkaamaan hänet. Hän sit otti ja lähti. Samalla hän pelasti mut. Kiitos hälle siitä.

Tutustuin kaverin kautta naiseen, jonka kanssa ystävystyttiin. Oltiin silloin molemmat sinkkuja, samanlainen elämäntilanne jne, joten oli ihan hauskaa usein yhdessä. Sitten tästä kaverista alkoi paljastua epämiellyttäviä piirteitä, hän oli aika negatiivinen, ja humalassa varsinkin melko ankea ja pisteliäs. Ja joi liikaa. Hän myöskin yleensä halusi viettää mieluummin aikaa minun kanssa kahdestaan, eikä häntä kiinnostanut tutustua muihin kavereihini, kun taas itse tykkäsin mieluummin olla isommassa porukassa. Menin itse hänen juhliinsa, mutta hän skippasi 30-vuotisjuhlani ja muut bileet, joihin hänet kutsuin. 

Sitten hän pyysi minua lähtemään kanssaan matkalle maahan, jossa hän oli useasti käynyt aiemmin. Lähdin mielelläni mukaan, vaikka rahatilanteeni oli aika huono, mutta kyseessä oli melko pienen budjetin reissu. Jo ennen matkaa alkoi ilmetä uhkaavia merkkejä siitä, että idea on huono. Hän oli varsin kiukkuinen mm. siitä, etten voinut tehdä huolellisia matkasuunnitelmia, koska minulla ei ollut tietokonetta enkä päässyt kännykällä läheskään kaikille sivustoille, joilta olisi voinut etsiä tietoa esim. retkistä. Hän itse sanoi varaavansa mielellään meidän majoitukset jne, mutta silti rivien välistä saattoi lukea, että häntä ärsytti tehdä kaikki tuo. Häntä tuntui myös ärsyttävän se, että hän luuli, ettei minua kiinnosta koko reissu yhtään. Itselläni vaan lähinnä oli huolena se, miten saan rahat riittämään. 

No, reissuun lähdettiin, ja jo kolmantena päivänä hän alkoi v*ttuilla ja kiukutella minulle kaikenlaisesta. Hän tuntui olevan koko ajan ärtynyt, enkä tiennyt miksi. Itse olin innoissani lähes kaikesta, tykkäsin retkistä ym, mutta hän itse esimerkiksi jäi väsyneenä ja kiukkuisena bussiin istumaan sillä aikaa, kun minä ja muut retkellä olijat ihastelimme eri nähtävyyksiä. Jossain välissä hän puuskahti minulle, että minun olisi pitänyt tutustua retkiohjelmiin jo etukäteen, etten olisi ääneen ihmetellyt kaikkea näkemääni. Ilmeisesti olemukseni ärsytti häntä, mutta yritin itse vain nauttia reissusta ja nähtävyyksistä. 

JATKUU

JATKUU

Tilanne eskaloitui pikkuhiljaa, ja hänen kiukuttelunsa vain paheni. Häntä tuntui ärsyttävän ihan kaikki. Olimme parissa eri kaupungissa ja majoituspaikkoja oli useita, ja jouduimme kulkemaan matkalaukkujen kanssa ja etsimään bussi- ja juna-asemia eri paikoista. Tämä kaikki stressasi häntä, vaikka hän oli itse asian niin suunnitellut. Viimeinen majoituspaikkamme osoittautui huonommaksi kuin olimme etukäteen luulleet, ja hän alkoi huutaa minulle jostakin pikkuasiasta, jolloin puhkesi ihan ilmiriita. Aika jäätävissä tunnelmissa mentiin matkan viimeiset neljä päivää. Löysimme kyllä paremman majoituksen tilalle, mutta se oli hieman kalliimpi kuin mitä alkuperäinen matkabudjettini olisi sallinut. Kun epäröin, kannattaako kyseistä majoitusta ottaa, kaverini pilkkasi puhettani ja v*ttuili siitä, että minulla ei ollut kovin paljon rahaa. Itkin hänen käytöstään myöhemmin itsekseni, samoin kuin olin jo matkan kolmantena päivänä itkenyt, kun en voinut käsittää, miksi aiemmin mukava kaveri käyttäytyi niin totaalisen kusipäisesti minua kohtaan. 

Summa summarum, tuo matka kertoi minulle aika paljon siitä, millainen ihminen tämä kaveri pohjimmiltaan oli. Hän olisi halunnut minulta jotain, mitä en ollut. Ironisinta koko asiassa on se, että hän sanoi ennen matkaa minulle "Sun kanssa on kiva lähteä reissuun, koska sä et koko ajan valita kaikesta!" No, hän oli itse se joka koko ajan valitti ja oli naama väärinpäin :D  

Tuon matkan jälkeen otin häneen etäisyyttä. Näimme kerran, parin kuukauden päästä, mutta omat fiilikseni olivat täysin menneet enkä päässyt yli siitä, miten hän oli käyttäytynyt minua kohtaan matkalla. Hän itse tuntui kuvittelevan, että kaikki on ihan ok. Muutin yhteen poikaystäväni kanssa, jolloin päädyin asumaan aika lähelle tätä kaveria. Hän pyytelikin sen jälkeen usein ex tempore minua kävelylle, kahville ym, mutta en ole spontaani ihminen ja joka kerta, kun hän pyysi johonkin, minulla oli jo muuta menoa. Lisäksi olin alkanut opiskella, ja tämä kaveri ei tuntunut ymmärtävän, että en tosiaankaan voi lähteä hänen luokseen silloin, kun seuraavana päivänä on tentti ja siihen on pakko lukea. Hän ei koskaan kysynyt mihinkään hyvissä ajoin, vaan aina olisi pitänyt heti tai parin tunnin sisään nähdä. Eipä sitten nähty enää, koska en itsekään halunnut ottaa häneen yhteyttä. 

Hän muutti sitten seuraavana keväänä ulkomaille, johon yhteydenpitomme lakkasi. Jonkin ajan kuluttua huomasin hänen poistaneen minut FB-kavereista. Siihen lakkasi se ystävyys. 

Up

Ystävyyssuhteeni kaatui, koska kerroin hänelle, kuinka olin kirjoitellut tänne palstalle lapsen pyypyystä. Häntä ällötti ajatus ja hän piti minua pervona sekä huonona äitinä! Loukkaannuin ja siihen meni 20 vuoden ystävyyssuhde. Vieläkin itkettää.

Mikä hiton pyypyy

Joo olen, eks ystävä, joka vei miehen, jonka kanssa seurustelin. No nyt sama mies käy mun luona niinä viikonloppuina kun naisella on lapset. Kosto on suloinen

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit erääseen ystävääni, kun sain tietää hänen käyttävän huumeita ja liikkuvan vähintäänkin epämääräisissä piireissä. Itse olen erittäin huumevastainen, muitakaan päihteitä en käytä. Ikää meillä on jo päälle 30v, joten jotenkin kuvittelin, että ns. pahimmat vuodet altistua aineille olisi takana päin. Mutta sitten yksi ilta, kun olimme yhdessä ulkona, ystäväni käytti salaa (ainakin) kokaiinia ja sain sen selville. Samana iltana eräs ystäväni tuttu uhkaili minua, joten sen jälkeen päätin, että en halua enää koskaan olla tekemisissä kyseisen "ysätävän" kanssa. Ilmoitin asiasta suoraan ystävälleni.

Eipä se ikä sinänsä mikään tae ole, todennäköisesti voi olla myös nuoruudesta niitä kokemuksia. Itse olen laittanut jo vuosia sitten välit poikki erääseen henkilöön ja nyt kun olen kuullut että käyttää ja myy huumeita niin tiedän että aivan oikeat päätökset aikoinani olen tehnyt. Kyseessä myös siis yli 30 ja hänellä lapsiakin.

Tämä ystävyys oli kai tuomittu loppumaan joka tapauksessa, sillä hänen aviomiehellään oli minuun (ja ties kuinka moneen muuhun naiseen) pakkomielle, jonka vakavuus selvisi vasta vuosien kuluessa.

Ystäväni mies käänsi minut syylliseksi, vaikka hän käytännössä käytti hyväksi traumataustaani ja kyvyttömyyttäni puolustaa itseäni. Luotin häneen, paljolti myös siksi, että ajattelin kyseisen parin olevan ns. perfect match.  Mutta, jos mietitään, että hän oli tarjonnut tukeaan traumoista puhumista varten, on vähintään mielenkiintoista, että tällaisena hetkenä pornoalbumi (jossa kuvia hänestä ja vanhoista valloituksistaan ennen avioliittoa) ilmestyy eteemme. Olin jo tästä järkyttynyt ja mietin, että mitä muuta hän olisi valmis tekemään. Ilmeisesti kaikenlaista. Sanoi "mä niin haluisin panna sua", kun hän yhtäkkiä oli kaapannut minut syliinsä. Tilanne päättyi, sillä aloin voida niin pahoin, että juoksin pois paikalta.  Myöhemmin kerroin naiselle tapahtuneesta mutta mies hyökkäsi paikalle ja käänsä asiat päälaelleen. En jaksanut taistella enempää mutta luulin ystäväni ymmärtävän asiantilan, koska samana iltana hän oli ollut valloittamassa toista naista, joka lähti mukaamme jatkoille mutta poistui matkalla taksista, koska ei halunnut kilpailla meidän kanssamme(!) viitaten minuun ja ystävääni. Myös myöhemmin olemme puhuneet asiasta ja kerroin hänelle, etten usko miehen luotettavuuteen. He eivät siis olleet missään avoimessa suhteessa tai polysuhteessa.

Lopullinen välien katkeaminen tuli erään illanvieton yhteydessä. Tämän illan aikana ystäväni myös kertoi vauvasuunnitelmista. Tuolloin huomasin myös, kuinka epävarma ystävästäni oli tullut muutettuaan aiempaan opiskelukaupunkiinsa miehensä kanssa. Hän selkeästi pelkäsi, oliko mies löytänyt tuona iltana olleista työpaikkansa juhlista kiinnostavaa seuraa. Olin todella huolissani hänestä ja odotin hetkeä, jolloin ottaa asia puheeksi.  Myöhemmin tuona iltana minulle tuli ilmi, että kyseinen nainen uskoo, että minulla on ollut juttua hänen miehensä kanssa ja tulistuin tästä, koska väite on täysi valhe. Tässä vaiheessa olimme kaksin mutta, miehensä huuteli "mikä kestää", joten tulimme miehen ja silloisen avomieheni luokse. Kerroin mistä oli kyse.  Viimeisenä oljenkortena purskautin ulos muutkin lähentelytilanteet kaikkien silmien alla. Ei varmasti järkevää mutta toivoin naisen tajuavan, ettei se lopu koskaan.  Samalla mies vain istuu täysin rauhallisena tuolissaan ja esittää yllättynyttä "empä olis susta uskonut". Niin, ei varmaankaan olisi uskonut, että puolustan itseäni. Lopputulos on se, että kyseiset ihmiset estivät minut kaikkialla sosiaalisessa mediassa emmekä puhuneet enää sen koommin.

Siitä olen onnellinen, että minun tuskin enää koskaan tarvitsee nähdä kyseistä miestä. Ystävän menetyksestä olin surullinen pidempään kuin monista eroistani. Kaikesta huolimatta hän oli luottoystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit erääseen ystävääni, kun sain tietää hänen käyttävän huumeita ja liikkuvan vähintäänkin epämääräisissä piireissä. Itse olen erittäin huumevastainen, muitakaan päihteitä en käytä. Ikää meillä on jo päälle 30v, joten jotenkin kuvittelin, että ns. pahimmat vuodet altistua aineille olisi takana päin. Mutta sitten yksi ilta, kun olimme yhdessä ulkona, ystäväni käytti salaa (ainakin) kokaiinia ja sain sen selville. Samana iltana eräs ystäväni tuttu uhkaili minua, joten sen jälkeen päätin, että en halua enää koskaan olla tekemisissä kyseisen "ysätävän" kanssa. Ilmoitin asiasta suoraan ystävälleni.

Eipä se ikä sinänsä mikään tae ole, todennäköisesti voi olla myös nuoruudesta niitä kokemuksia. Itse olen laittanut jo vuosia sitten välit poikki erääseen henkilöön ja nyt kun olen kuullut että käyttää ja myy huumeita niin tiedän että aivan oikeat päätökset aikoinani olen tehnyt. Kyseessä myös siis yli 30 ja hänellä lapsiakin.

Miksi? Sinällään varmasti ihan hyvä, että tienne erkanivat, koska ei hän selkeästi luottanut sinuun (syystäkin) ja sinun suhtautumisesi häneen on aika alentavaa. Ei päihteiden käyttö nyt tai menneisyydessä tee ihmisestä sen huonompaa. Todennäköisesti tunnet muitakin henkilöitä, jotka päihteitä käyttävät tai ovat käyttäneet mutta he vain eivät ole paljastuneet.  Itselleni tuli melkoisena yllätyksenä sen yleisyys, kun aloitin opintoni yliopistolla.

Tosiaan, huumeiden viihdekäyttö on yleistä. Enemmän kyllä ulkomailla kuin Suomessa, mutta silti. En vertaisi harvoin kokaiinia käyttävää mihinkään huumediileriin joka elää nistielämää, mutta tietysti jos hänellä oli joku uhkaileva tuttu niin saattoi pyöriä vähän ikävissä piireissä.

Mulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö. En ehkä enää tässä vaiheessa ihmettele sitä, että niin moni läheinen on pistänyt välit poikki mun kanssa. Olen tehnyt entisille ystävilleni ja kumppaneilleni ikäviä tekoja. Voi olla niinkin, että oon sitten hieman mustamaalannut entisiä ystäviäni eri tahoille suutuspäissäni.

Kukaan ei pidä yhteyttä muhun.

Ystävyydet loppuvat kun ihmiset ovat itse täydellisiä ja heitä ärsyttää kun toisessa ihmisessä on vikoja.

Ehkä meillä suomalaisilla ei ole enää sosiaalisia taitoja. Hylkäämme toisen ja löydämme siihen aina kasan "päteviä" syitä.

Minulla ei ole ystäviä, juuri tästä syystä miten valtaosa ihmisistä täälläkin paljastaa ajattelevansa. Toisessa aina vikoja, ei haluta joustaa saati ymmärtää toisen näkökulmaa. Teidän pitää AINA saada ystävyydestä jotain itsellenne, antaminen ja empatia on myrkyllistä. Surullista ja yksinäistä nykyaikaa teille kaikille. <3

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet loppuvat kun ihmiset ovat itse täydellisiä ja heitä ärsyttää kun toisessa ihmisessä on vikoja.

Ehkä meillä suomalaisilla ei ole enää sosiaalisia taitoja. Hylkäämme toisen ja löydämme siihen aina kasan "päteviä" syitä.

Minulla ei ole ystäviä, juuri tästä syystä miten valtaosa ihmisistä täälläkin paljastaa ajattelevansa. Toisessa aina vikoja, ei haluta joustaa saati ymmärtää toisen näkökulmaa. Teidän pitää AINA saada ystävyydestä jotain itsellenne, antaminen ja empatia on myrkyllistä. Surullista ja yksinäistä nykyaikaa teille kaikille. <3

Kyllähän sitä jotain haluaisi saada ystävyydestä eikä aina olla se, joka antaa ja joustaa. En edes itse koskaan muistuttanut veloista, pummit tekevät sen itse ja maalaavat itsestään ihanaa kuvaa, kuinka he kyllä ajattelevat asiaa päivittäin ja kuinka velkojen maksu on kunnia-asia heille, mutta kun on Kelan rahat myöhässä. Myöhässä jo kolmatta vuotta.

Aiempi puhui varmaan eri asiasta kuin velkoja maksamattomasta kaverista. Enemmän siitä että kaveri hylätään koska ei saa mitään eli kiinnosta enää tms

Vierailija kirjoitti:

Tämä ystävyys oli kai tuomittu loppumaan joka tapauksessa, sillä hänen aviomiehellään oli minuun (ja ties kuinka moneen muuhun naiseen) pakkomielle, jonka vakavuus selvisi vasta vuosien kuluessa.

Ystäväni mies käänsi minut syylliseksi, vaikka hän käytännössä käytti hyväksi traumataustaani ja kyvyttömyyttäni puolustaa itseäni. Luotin häneen, paljolti myös siksi, että ajattelin kyseisen parin olevan ns. perfect match.  Mutta, jos mietitään, että hän oli tarjonnut tukeaan traumoista puhumista varten, on vähintään mielenkiintoista, että tällaisena hetkenä pornoalbumi (jossa kuvia hänestä ja vanhoista valloituksistaan ennen avioliittoa) ilmestyy eteemme. Olin jo tästä järkyttynyt ja mietin, että mitä muuta hän olisi valmis tekemään. Ilmeisesti kaikenlaista. Sanoi "mä niin haluisin panna sua", kun hän yhtäkkiä oli kaapannut minut syliinsä. Tilanne päättyi, sillä aloin voida niin pahoin, että juoksin pois paikalta.  Myöhemmin kerroin naiselle tapahtuneesta mutta mies hyökkäsi paikalle ja käänsä asiat päälaelleen. En jaksanut taistella enempää mutta luulin ystäväni ymmärtävän asiantilan, koska samana iltana hän oli ollut valloittamassa toista naista, joka lähti mukaamme jatkoille mutta poistui matkalla taksista, koska ei halunnut kilpailla meidän kanssamme(!) viitaten minuun ja ystävääni. Myös myöhemmin olemme puhuneet asiasta ja kerroin hänelle, etten usko miehen luotettavuuteen. He eivät siis olleet missään avoimessa suhteessa tai polysuhteessa.

Lopullinen välien katkeaminen tuli erään illanvieton yhteydessä. Tämän illan aikana ystäväni myös kertoi vauvasuunnitelmista. Tuolloin huomasin myös, kuinka epävarma ystävästäni oli tullut muutettuaan aiempaan opiskelukaupunkiinsa miehensä kanssa. Hän selkeästi pelkäsi, oliko mies löytänyt tuona iltana olleista työpaikkansa juhlista kiinnostavaa seuraa. Olin todella huolissani hänestä ja odotin hetkeä, jolloin ottaa asia puheeksi.  Myöhemmin tuona iltana minulle tuli ilmi, että kyseinen nainen uskoo, että minulla on ollut juttua hänen miehensä kanssa ja tulistuin tästä, koska väite on täysi valhe. Tässä vaiheessa olimme kaksin mutta, miehensä huuteli "mikä kestää", joten tulimme miehen ja silloisen avomieheni luokse. Kerroin mistä oli kyse.  Viimeisenä oljenkortena purskautin ulos muutkin lähentelytilanteet kaikkien silmien alla. Ei varmasti järkevää mutta toivoin naisen tajuavan, ettei se lopu koskaan.  Samalla mies vain istuu täysin rauhallisena tuolissaan ja esittää yllättynyttä "empä olis susta uskonut". Niin, ei varmaankaan olisi uskonut, että puolustan itseäni. Lopputulos on se, että kyseiset ihmiset estivät minut kaikkialla sosiaalisessa mediassa emmekä puhuneet enää sen koommin.

Siitä olen onnellinen, että minun tuskin enää koskaan tarvitsee nähdä kyseistä miestä. Ystävän menetyksestä olin surullinen pidempään kuin monista eroistani. Kaikesta huolimatta hän oli luottoystäväni.

Mies on henkisesti väkivaltainen hyväksikäyttäjä. Saatat saada vielä ystäväsi takaisin, jos hän pääsee pois miehen vallasta.