Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämästä?
Kommentit (1851)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluaikaiseen parhaaseen ystävään on välit vaan pikkuhiljaa loppuneet. Viimeksi taisin lähettää joulukortin. Elämäntilanteemme on niin erilainen, minulla mies ja pienet lapset, hän sinkkuna edelleen.
Ihmettelin joskus miksi olimme silloin aikanaan niin hyvät kaverit. Hänellä oli paljon ongelmia ja minä kuuntelin. Nykyään en enää sellaiseksi kunntelijaksi ryhtyisi.
Jos joskus kerran kahdessa vuodessa soitan ja kyselen kuulumisia, hän saattaa puhua ihan kaksikin tuntia. Nykyään ei minulta oikein sellaista aikaa liikene. Minä olen aina se, joka soittaa, ei koskaan hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaana ystävänäni pitämäni henkilö ryhtyikin exäni ja tämän uuden puolison kaveriksi vieläpä erittäin vaikeassa erotilanteessa. Kun kerroin hänelle miltä tilanne minusta tuntuu, hän sanoi, että hänellä on monia frendejä.
No hän on selvästi kypsä aikuinen. Sinä et. Mielestäni on aivan kohtuutonta että pitää valita jokin puoli erotilanteessa. Sukulaiseni on niin epäkypsä että suuttui kun pidän yhteyttä myös hänen eksäänsä. Kyllä pidän koska olemme tunteneet heidän liiton vuoksi 20 vuotta.
Fiksu vastaus ystävältäsi että hänellä voi olla monia ystäviä. Enpä itse kehtaisi olettaa että voin omia itselleni ihmisiä vaikka olenkin eronnut.
On sellainen sanonta kuin "Real friends don't entertain your enemies". Ymmärrän kyllä sinunkin kantasi. Nykyään ihmiset on niin riippuvaisia huomiosta, että tekevät selkärangattomia päätöksiä elämässään ja pitävät sitä käytöstä normaalina, mitä se ei ole. Se on moraalin puutetta ja heikkoutta olla seisomatta ystävänsä rinnalla. Mutta tässä henkilöllä ei ollut ystävää vaan käärme joka paljastui lopulta.
Olen laittanut välit poikki. Lapsuuden- ja nuoruudenystävästäni on tullut ay-jyrä, sosialisti, joka trollaa minua somessa, vääristelee sanomisiani, takertuu sanoihin vääristellen niitä ja valhetelee minusta ihan räikeästi.
Kyllä väkisin elämässä välit katkeavat jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette te naiset kyllä monimutkaisesti ajattelevia otuksia, ei voi muuta sanoa :) tämä kaikella rakkaudella. Näin miehen ajatusmaailma toimii : kavereita tulee, kavereita menee. Jos ei seura enää nappaa, ei olla yhteyksissä, jos nappaa, voidaan olla yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Olette te naiset kyllä monimutkaisesti ajattelevia otuksia, ei voi muuta sanoa :) tämä kaikella rakkaudella. Näin miehen ajatusmaailma toimii : kavereita tulee, kavereita menee. Jos ei seura enää nappaa, ei olla yhteyksissä, jos nappaa, voidaan olla yhteyksissä.
Tässä keskustelussa on ollut myös miehiä. Ja ystäväni, mies, on pohtinut kanssani pitkään sitä, kuinka joutui katkaisemaan välit miespuoliseen ystäväänsä. Kaikki miehet eivät ole tunteettomia idoootteja, vaikka sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiseen katkaisin. Rakastuin ja tiesin, että emme ikinä tule olemaan yhdessä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Viimeksi n. vuosi sitten nähtiin ja vain moikkasin. Seurauksena olin hajalla pitkän aikaa. Nyt alkanee vihdoin helpottamaan. Tietää kyllä tilanteen ja ymmärtää - ainakin toivon.
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikaiseen parhaaseen ystävään on välit vaan pikkuhiljaa loppuneet. Viimeksi taisin lähettää joulukortin. Elämäntilanteemme on niin erilainen, minulla mies ja pienet lapset, hän sinkkuna edelleen.
Ihmettelin joskus miksi olimme silloin aikanaan niin hyvät kaverit. Hänellä oli paljon ongelmia ja minä kuuntelin. Nykyään en enää sellaiseksi kunntelijaksi ryhtyisi.
Jos joskus kerran kahdessa vuodessa soitan ja kyselen kuulumisia, hän saattaa puhua ihan kaksikin tuntia. Nykyään ei minulta oikein sellaista aikaa liikene. Minä olen aina se, joka soittaa, ei koskaan hän.
Eli sinä pidät itseäsi liian hyvätasoisena hänelle, kun sinulla lapsia ja siten koet, että olet onnistunut elämässäsi paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkaissut kaikki välit sellaisiin ihmisiin, jotka syyllistävät tai arvostelevat tai ovat olevinaan muita parempia. Yksinkertaisesti lakkasin pitämästä yhteyttä, poistin tai estin yhteystiedot, muutin puhelimeni salaiseksi.
Lopetin alkoholin käytön ja monilta ”ystäviltä” yhteydenotot loppuivat kuin seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, hänen ilkeyden vuoksi. Selvitettiin kuitenkin tilanne ja nyt ystäviä taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaana ystävänäni pitämäni henkilö ryhtyikin exäni ja tämän uuden puolison kaveriksi vieläpä erittäin vaikeassa erotilanteessa. Kun kerroin hänelle miltä tilanne minusta tuntuu, hän sanoi, että hänellä on monia frendejä.
No hän on selvästi kypsä aikuinen. Sinä et. Mielestäni on aivan kohtuutonta että pitää valita jokin puoli erotilanteessa. Sukulaiseni on niin epäkypsä että suuttui kun pidän yhteyttä myös hänen eksäänsä. Kyllä pidän koska olemme tunteneet heidän liiton vuoksi 20 vuotta.
Fiksu vastaus ystävältäsi että hänellä voi olla monia ystäviä. Enpä itse kehtaisi olettaa että voin omia itselleni ihmisiä vaikka olenkin eronnut.
näinhän sitä esitetään....sitä omaa traagista erotilannetta kohti kulkien , kunnes oma mies paljastuu rakastajattarensa kanssa, ja omat kaverit jatkaakin heidän kaverinaan..."kypsinä aikuisina" (hait ilmeisesti sanaa lojaalittmina selkäänpuukottajina)
sun kaltaiset kyllä saavat maistaa omaa lääkettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaana ystävänäni pitämäni henkilö ryhtyikin exäni ja tämän uuden puolison kaveriksi vieläpä erittäin vaikeassa erotilanteessa. Kun kerroin hänelle miltä tilanne minusta tuntuu, hän sanoi, että hänellä on monia frendejä.
No hän on selvästi kypsä aikuinen. Sinä et. Mielestäni on aivan kohtuutonta että pitää valita jokin puoli erotilanteessa. Sukulaiseni on niin epäkypsä että suuttui kun pidän yhteyttä myös hänen eksäänsä. Kyllä pidän koska olemme tunteneet heidän liiton vuoksi 20 vuotta.
Fiksu vastaus ystävältäsi että hänellä voi olla monia ystäviä. Enpä itse kehtaisi olettaa että voin omia itselleni ihmisiä vaikka olenkin eronnut.
On sellainen sanonta kuin "Real friends don't entertain your enemies". Ymmärrän kyllä sinunkin kantasi. Nykyään ihmiset on niin riippuvaisia huomiosta, että tekevät selkärangattomia päätöksiä elämässään ja pitävät sitä käytöstä normaalina, mitä se ei ole. Se on moraalin puutetta ja heikkoutta olla seisomatta ystävänsä rinnalla. Mutta tässä henkilöllä ei ollut ystävää vaan käärme joka paljastui lopulta.
NÄIN ON! sanoit totuuden tuosta ämmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen ystävyys kaatui jatkuvaan rahan lainailuun ja lupausten rikkomisiin. Velkoja ei lähes koskaan maksettu sovitusti takaisin, suuttui kun kyselin rahojeni perään. Alkoi tuntua, että olen pelkkä henkilökohtainen pankki, kyllästyin lopulta siihen.
Minulle taas väkisin tuputettiin rahaa, koska olin silloisen ystäväni soppailukaveri ja päivien ohjelmanumero. Itse en liiemmin soppailusta edes välittänyt, mutta piti kuulemma lähteä kaveriksi ja rahaakin saa lainaa, eikä ole kiire maksella takaisin.
No se kiire sitten tulikin yhtenä kauniina päivänä. Maine on mennyt yhteisten tuttujen silmissä, kun olen hänen mielestään "tunteeton, hyväksikäyttävä narsisti" ai niin, ja "varas". Itse koin olevani maksettu seuraneiti.
hetkinen...mutta kyllä kai sinun on pitänyt tajuta että se laina pitää takaisin maksaa silti? Vai otitko vain vastaan rahaa ilmaiseksi "lahjana"? Kuulostaa nyt vähän toisen syyttelyltä. Jos esim. kaupassa sanot sulla ei oo varaa osta jotain vaatetta, ja kaveri on siinä ja sanoo: mä voin kyl lainata...Niin eihän se silti ilmainen silti ole sulle? Kuulostaa että oletit että hän maksoi ostoksesi ilmaiseksi sulle. Oisithan voinut sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hyvä kaverini muutti ulkomaille. Ei kutsunut kertaakaan käymään sen sijaan olisi kyllä ollut mielellään loisimassa, kun oli käymässä Suomessa. Ei sopinut minulle.
samanlainen hyväksi luulemani ystävä oli minulla. Itse oli muiden ulkomailla asuvien puolituttujenkin koteihin tuppautuvaa tyyppiä. Sattumalta aina matkusti juuri niihin euroopan pääkaupunkeihin, jossa joku lukiokaveri oleskeli, ja kai asui heillä. Itse ei kertaakaan kutsunut luokseen kun itse muutti ulkomaille.
Kovin "perhekeskeinen" tapaus. Ei mielellään päästä ketään lähipiiriin, paitsi sukulaisiaan. Olkoonsa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minut ”ghostattiin” peruskoulun päätteeksi. Olimme tiivis ystäväporukka aina kolmannelta luokalta lähtien: välitunnit vietettiin aina yhdessä ja vapaa-ajalla tehtiin kaikenlaista. Yhdeksännen luokan keväällä huomasin ettei minua enää pyydetty mukaan koulun ulkopuolisiin tapaamisiin, näistä tapaamisista kuitenkin voitiin puhua minun kuulteni koulussa. Olen aina ollut ujo, enkä saanut suutani auki kysyäkseni mistä kiikasti. Mitään riitaa tms. meillä ei ollut ollut. Lukiossa olinkin ilmaa näille ihmisille enkä tietenkään väkisin yrittänyt seuraan tunkea. Tuntuihan se pahalta, kun tämä muu porukka pysyi
yhdessä ja minut suljettiin yhtäkkiä ulkopuolelle.
tää on vähän monimutkainen tilanne, mutta olisitko itse voinut ehdottaa yhteistä tekemistä välillä, eli kantaa oman kortesi kekoon, eikä pelkästään jättää asiaa täysin toisten harteille? Luulen että pelkästään tämän oivaltaminen olisi voinut pitää yllä nuo ystävyyssuhteet. harvalle tarjottimella hyviä ystäviä kovin kauaa tuodaan, jos ei itse tee myös jotain.
Vierailija kirjoitti:
En kuullut ystävästäni enään mitään sen jälkeen kun ilmoitin odottavani esikoistani.. ei edes onnitellut kun vauva syntyi.
Ollaan kyllä nähty sen jälkeen, kun ollaan tyttökavereiden kanssa treffattu yhdessä ja minä kävin onnittelukäynnillä hänen luonaan (minun aloitteesta) kun hän sai vauvan.
Enään en ota yhteyttä, koska selvästikään hän ei halua olla tekemisissä kanssani. Minkä takia - sitä en tiedä.
monesti näissä on syynä luottamuspula. Hän oli ehkä pitänyt sinua paljon läheisempänä ystävänä, ja sitten kenties kerroitkin vauvauutisesta vasta liian myöhään hänelle, esim. 5 kuulla jo ollessasi? Hän taas olisi ehkä halunnut jakaa raskausuutisen ja ilon siitä heti sinun kanssa kun itsekin sait tietää. Nämä raskausuutisasiat on aika herkkiä aiheita-se paljastaa mihin kastiin me jaetaan ihmiset. Miehellesi toki kerrot heti, samoin kenties isovanhemmille ja sisaruksille, mutta etäisemmille ystäville paljon myöhemmin. Ehkä hänelle tuli yllätyksenä että edes suunnittelette lasta? Ei sillä että ystävälle pitäisi kaikki kertoa, mutta kyllä se paikan osoittaa raalla tavalla ja avaa hänen silmiä. Voi olla ihan tästä syy. Toinen syy, et ilmeisesti halunnut häntä edes kummiksi, joten ihan oikein että hän lopetti ystävyyden jos hän kuvitteli että olit paras ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minulta on katkennut välit yhden ystävän kanssa ehkä lähinnä hänen uteliaisuutensa takia. Häneen tutustuin kun tuli samaan työpaikkaan. Olin hänen polttareissaan ja itseasiassa valmistin hänelle polttariasun, tein työtunteja aika paljon ja vaikka itse sanonkin siitä tuli hieno. Hommaan mut nakitettiin koska mulla oli ompelukone ja olin liian kiltti sanoakseni ei.
Kun hän tuli ekaa kertaa katsomaan mieheni kanssa ostamaamme omakotitaloa, kävi keittiönkaapit läpi. Lapsen saatuani olisi pitänyt oma sektioarpikin näyttää (kun hänelläkin on, tosin sitä ei näytetty), ohitin pyynnön vain naurulla. Siinä vaiheessa ei oltu enää samassa duunissa ja huomasin muutenkin että haluaa lähinnä kuulla minulta mitä kukakin ex-työkaveri puuhaa. Kun tajusin tämän ja aloin vastaamaan ympäripyöreästi, niin eipä kiinnostanut enää minun seurani.
Kerran ohimennen tavatessamme hän vaihtoi kuulumisiaan ja kohteliaasti toki kysyi niitä myös minulta, kun aloin muutamalla sanalla vastaamaan niin alkoi puhua päälle ja kuittasi että täytyykin mennä= ei kiinnostanut kuulumisen. Toisen kerran perheessämme oli hiukan spesiaalitilanne, josta oli yhteisten tuttujen kautta kuullut (ei itse ottanut yhteyttä) niin tulla tupsahti apteekissa kun olin asioimassa tiskillä (missä pitäisi saada olla rauhassa) luokseni kyselemään tästä. Sanoin vaan että kaikki on hyvin (niinkuin kaikesta huolimatta olikin) enkä avannut tilannetta enempää. Olin lähinnä pöyristynyt siitä että on pokkaa tulla utelemaan tuollaisessa tilanteessa.
Ystävyytemme oli muutenkin lähinnä sitä, että minulta pyydettiin sitä tätä ja tuota, mutta muuten ystävyytemme oli hänelle mitäänsanomaton. Kanssani oltiin tekemisissä vain omien tarkoitusperien vuoksi ja kun tämän tajusin enkä enää vastannut kysyntään, niin ystävyys kuoli aika nopeasti. Minun seurani ei oikeasti kiinnostanut, eikä kyllä ole haitannut.
enpä tiedä, minusta kyllä kuulostaa että hän on ainakin yrittänyt olla ystävä, mutta sinun asenne on oudon negatiivinen, kaiken tulkitset negatiiviseksi. Esim. sektioarvesta kysyminen...tajuan ettet halunnut näyttää, mutta oisihan siinä ollut jakamista puolin ja toisin. Apteekissa juttelemaan tuleminenkin mukamas on sinun mielestä "utelua"?? Sulla tuntuu olleen muuri vastassa jo heti aika itsekkäästi.
Tajusin, että eräs ystävä yritti alentaa minua koko ajan, enkä tuntenut enää itseäni hyväksi hänen seurassaan. Hän esitti edessä päin välillä niin kivaa ja ymmärtäväistä, mutta tajusin, ettei ollut aitoa.Annoin välien viilentyä ja loppua itsestään.