Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?

M45 kirjoitti:

Joskus aikoinaan mulla oli eräässä yökerhossa ollut pientä peliä useampana viikonloppuna erään neitokaisen kanssa  ja nyt tällä kertaa asiat olivat edenneet siihen pisteeseen, että nainen pyysi minua tulemaan hänen luokseen yöksi. Matkalla narikkaan hän sitten kysyi: "Mitä kaliiberia sä oot"? Vastauksena annoin arvoituksellisen hymyn ja katosin narikkaruuhkassa toiseen baariin etsimään parempaa seuraa.

Kyllä mä olen yhden katkaravun jälkeen kysynyt jokaiselta ehdokkaalta jo etukäteen mitä kokoluokkaa sitä ollaan. Yllättyneitä on suurin osa olleet, mutta jokainen on vastannut ihan totuudenmukaisesti, eikä kukaan ole häipynyt paikalta. Mielestäni ei ole yhtään röyhkeää kysyä mitä vaihtokaupassa saa itse. Röyhkeämpää olisi yrittää vaihtaa omaa huonoa tavaraa laadukkaampaan ns. sika säkissä -tyylillä. Että kyllä se sitten antaa kun ollaan jo kämpillä, eikä enää pysty vaihtamaan parempaan.

Eli vastaukseni on että katkaravut häipyy paikalta, ja hyvä niin, ei tule pettymyksiä sitten kummallekaan :)

Mun mielestä osa noista vastauksista ja kysymyksistä ei oo röyhkeitä vain töksöjä ja idioottimaisesti kysyjä.

Eräs tavallaan sukuun kuuluva 50v lapseton, mutta miehen kanssa parisuhteessa pitkään elänyt nainen kysyi minulta että milloin alkaa kuulua pienten jalkojen tepsutusta meiltä päin, kun on uusi parisuhde ja kaikkea. Olin ollut nykyisen mieheni kanssa tuolloin  n. vuoden yhdessä. Katsoin häneen kysyvästi, ja sanoin että lapseni on jo 17-vuotias(minkä hän hyvin tiesi), että miksi ihmeessä tekisin enää lapsia kun se aika elämästä on jo ohi. Tämä ei hänelle riittänyt, vaan hän viittasi ikääni(tuolloin 37v), että eihän sinulla nyt aika ole ohi, höpsistä, kyllähän te vielä ehditte yhteisen lapsen saada.  Vastasin kysymällä että milloin he aikovat hankkia sen lapsen, että saisivat kotiin sitä pienten jalkojen tepsutusta. Hän loukkaantui silminnähden ja poistui paikalta kääntyen dramaattisesti kannoillaan.

Myöhemmin sukulaisensa kertoi, hänkin vihaisena, että olin loukannut tätä naista, kun he eivät ole miehensä kanssa yrityksistä huolimatta saaneet lapsia. Kysyin siihen että miksi ihmeessä ihminen jolla on tuollainen tausta lähtee vinoilemaan kenellekään tepsutuksista, kun onhan siinä nyt riski että vinoiluun vastataan vinoilulla. Että sen verran pitäisi kyllä itse kestää minkä on itsekin valmis toiselle antamaan. Tämän jälkeen minulla olikin sitten kaksi kpl "vihamiehiä", ja olin kuulemma itse ollut loukkaava ja röyhkeä :D Varmaan sitten niin!

Ehk viimeisin oli tää ku kerroin asiayhteydessä uudelle työkaverilleni että vanhempani menehtyi kun olin nuori, niin tää tokas tiukkaan sävyyn "Onks sul jääny jotain käsittelemättä???!!!"

Menimme poikaystäväni kanssa kihloihin ja kun kerroin tästä äidilleni hän kysyi että onko poikaystäväni hyvä minulle. Ihmettelin mitä tarkoittaa niin tarkensi että eihän käy käsiksi tms. Sinänsä ymmärrän että halusi varmistaa asian. Hämmästelin kuitenkin, koska olimme jo seurustelleet pitkään, eikä äiti aikaisemmin ollut ottanut asiaa millään tavalla esille.

Yhä yhdessä nyt naimisissa ja 30 v takana.

Mulle ollaan useasti tokaistu ulkonäöllisiä asioita. Muun muassa miksi käytän t-paitaa jossa on tekstiä? Miks sulla on aina neule? Tee noi sun kulmat niinku tällein... Miksi ihmiset edes kommentoivat toisen ulkonäköä. Olen vieläpä se herkkä ihminen, joka ottaa kaiken aina itteensä, koska itellä huonoja kokemuksia joista on jääny ikuinen jälki. Ihmisillä mun mielestä ei oo oikeutta arvostella toisen ulkonäköä ilman toisen lupaa. Se on todella röyhkeää. Toki saa ilmaista positiivisia ajatuksia mutta ei TODELLAKAN negatiivisia ajatuksia.

jghghjfgj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tuota, kun aloitin seurustelun mieheni kanssa, niin paljon ihmiset utelivat, että missä ollaan tavattu? Tänä päivänä, kun monet tapaavat missä milloinkin, baareissa, netissä, fasessa, jne., niin onko sekin kysymys jo sellainen, että monet ei halua kertoa ja siksi aika henkilökohtainen. Samaan tapaan kuin ihmiset eivät kysy muitakaan henkilökohtaisia asioita kuten palkkaa, uskontoa, jne.

Voi voi, kun kaikesta mahdollisesta tulee niin paha mieli. Kai se on parempi sitten sopia, ettei kukaan kysy keneltäkään mitään, niin ei tule sitten vahingossa sitä pahaa mieltä. Siihen voi vaikka kuolla.

Voisihan sitä edes yrittää olla hienotunteinen ja ajatella miltä toisesta tuntuu,mutta valitettavasti hienotunteisuus ja huomaavaisuus näyttävät olevan täysin tuntemattomia käsitteitä monille ihmisille.Aina ei tiedä onko kyseessä tyhmyys,ajattelemattomuus vai tahallinen ilkeys.

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisenä olin kahvittelutilanteessa, jossa paikalla oli kymmenisen henkeä perhetuttuja ja puolituttuja ihmisiä. Yhtäkkiä kesken hetken hiljaisuuden eräs nainen kääntyi puoleeni ja kysyi, onko pikkusiskollani jo alkanut kuukautiset! Ujolle teinitytölle tilanne tuntui todella nololta varsinkin kun huoneessa olevat ihmiset eivät olleet minulle läheisiä. Rouva loukkaantui kun en vastannut hänen kysymykseensä.

En ole koskaan käsittänyt miksi kehittyvä teinityttö on vapaata riistaa jolle voi laukoa mitä tahansa ulkomuotoon liittyvää. Ja nuo kuukautiset! Puolella maailman väestöstä ne on ja siltikin joku ihme tabu.

Olin ala-asteella, kun omani alkoivat. No täti kuultuaan äidiltäni kuukautisteni alkamisesta naureskeli sukulaisille asiasta. Onneksi en itse ollut paikalla nöyryytettävänä, mutta äitini oli eikä sanonut tädin naureskeluille mitään. Kuinka loukkaavaa! Miksi minun kuukautisteni alkaminen täytyi saattaa sukulaisten korviin ja vielä tuolla tavalla.

(Eikä kyllä muutenkaan koskaan puolustanut minua. Isäpuoleni on mm. sanonut minua läskiperseeksi eikä äitini reagoinut mitenkään).

Jättäkää tytöt rauhaan. Naiseksi kasvaminen on luonnollinen ja herkkä asia.

Millä tavalla kannattaa tappaa toimittaja?

Vierailija kirjoitti:

Röyhkeimpinä pitäisin niitä aikuisia miehiä, jotka tulivat kyselemään aralta teinitytöltä, paljonko maksaa. Eivät varmaankaan halunneet tietää, mitä oli esim. silmälaseistani pulittanut.

Olisin vastannut, että kysyjälle, että "kaiken maallisen omaisuutesi sekä henkesi myös"

Subwayssa kysyivät että ”täällä vai mukaan?” Vastasin vain joo ja lähdin pois

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhempi sukulainen on ikääntyessään vähän vinksahtanut ja hänen suustaan tulee vähän mitä sattuu. Hän mm soitti minulle viime viikolla, ja kiljui ja kiroili puhelimeen, että me olemme varastaneet hänen tililtään kaikki rahat. Toisella kertaa tuli meille, marssi ympäri taloa ja ilmoitti mitkä tavarat on häneltä varastettuja. Olemme myös mm varastaneet hänen mökiltään kaikki polttopuut. Ja aina uhkailee, että nyt kyllä menee poliisille tekemään meistä rikosilmoituksia.

Emme ole tietenkään häneltä mitään koskaan vieneet, mökillään emme ole edes käyneet. Ihan kaiken olemme omalla työllämme hankkineet. On vaan todella ahdistavaa olla jatkuvasti kiroilun ja syyttelyn kohteena, kun mitään syytä ei ole. Eikä tuota varmaan loppumaankaan saa. Puhelimet on pidettävä äänettömällä yöt ja viikonloput, lapsia on kielletty avaamasta hänelle ovea.

Jos haluaa hänelle apua, maistraattiin ilmoitus "ilmeisestä edunvalvonnan tarpeesta". Silloin maistraatin on PAKKO hommata henkilö lääkärin arvioitavaksi. Jos on sekaisin kuin seinäkello koko ajan, noin asia lähtee etenemään.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinulla on noin ohuet hiukset? Syötkö riittävän monipuolisesti jne... Kärsin ja tiedän, että hiukseni ovat ohuet ilman että joku ulkopuolinen sen mulle kertoo ja joo, jos jollain ruokavaliolla ne tuuhenis, niin ehkä olisin ihan aikuisena ihmisenä sen jo tehnyt. En voi sille mitään ja se nyt ei iloista mieltä tee, kun joku ottaa asiakseen ryhtyä ruotimaan asiaa. En tajua miksi, jos itse pystyisin vaikuttamaan, niin hiukseni ihan oikeasti olisivat täysin erilaiset.

Joo tämä! Itsellänikin on aina ollut ohuet hiukset. Eivät ole paksuuntuneet useasta biotiinikokeilusta tms. Ainoa mihin olen voinut vaikuttaa on niiden kunto. Silti tulee ihmettelyjä, kun jos pidän hiuksia kiinni yhdellä letillä. Mulla on vielä luonnostaan tumma tukka, joten pitää aina kammata päänahka piiloon. Ja olen siis parikymppinen. Miten jotkut ei vaan tajua, että joillekin fyysisille ominaisuuksille ei voi mitään??

Vierailija kirjoitti:

M45 kirjoitti:

Joskus aikoinaan mulla oli eräässä yökerhossa ollut pientä peliä useampana viikonloppuna erään neitokaisen kanssa  ja nyt tällä kertaa asiat olivat edenneet siihen pisteeseen, että nainen pyysi minua tulemaan hänen luokseen yöksi. Matkalla narikkaan hän sitten kysyi: "Mitä kaliiberia sä oot"? Vastauksena annoin arvoituksellisen hymyn ja katosin narikkaruuhkassa toiseen baariin etsimään parempaa seuraa.

Kyllä mä olen yhden katkaravun jälkeen kysynyt jokaiselta ehdokkaalta jo etukäteen mitä kokoluokkaa sitä ollaan. Yllättyneitä on suurin osa olleet, mutta jokainen on vastannut ihan totuudenmukaisesti, eikä kukaan ole häipynyt paikalta. Mielestäni ei ole yhtään röyhkeää kysyä mitä vaihtokaupassa saa itse. Röyhkeämpää olisi yrittää vaihtaa omaa huonoa tavaraa laadukkaampaan ns. sika säkissä -tyylillä. Että kyllä se sitten antaa kun ollaan jo kämpillä, eikä enää pysty vaihtamaan parempaan.

Eli vastaukseni on että katkaravut häipyy paikalta, ja hyvä niin, ei tule pettymyksiä sitten kummallekaan :)

Ihan ymmärrettävää. Sinullekin on varmasti ihan arkipäivää, että mies vastaavasti haluaa testata tavaran tiukkuuden sormituntumalla vielä baarissa ollessanne, ja varmistaa ettei liivit ole liikaa topatut.

Vierailija kirjoitti:

Ei kysytty suoraan mutta naureskeltu selän takana. Kuulin tämän kaveriltani joka oli ollut tuolloin paikalla.

Olin sinä vuonna kun olin täyttämässä 20 aloittanut amiksen aikuislinjalla ja sanomattakin selvää että olin ryhmästä nuorin. No muut ryhmäläiset päättivät ottaa minut kiusaamisen kohteeksi kun ikäni tuli selville. Yhtenä päivänä kun olin nukkunut pommiin niin ryhmässä oltiin spekuloitu yhdessä minkä takia en ollut koulussa. ( Aikuislinjalla ei ole edes läsnäolopakkoa.) Oli kuulemma niin villi yö ollut että en ollut sen takia herännyt kouluun. Suunnittelivat yhdessä ryhmän kanssa ostavansa minulle kondomeja ja päivittelivät jotain teiniraskaudesta.

Ihmettelen vain sitä epäkypsää käytöstä jota sain osakseni aikuisilta ihmisiltä joiden lapsi olisin voinut olla. Olisivatko he pitäneet asiaa hauskana jos vitsailu olisikin kohdistunut omaan lapseen jota on seksuaalisesti hyväksikäytetty ja koulukiusattu lukioon saakka? Kukaan ei ollut puuttunut kiusaamiseen vaan koko ryhmä naureskellut porukalla.

Siinä elokuvien kliseessä, että kun tulee uutena vaikka vankilaan, on valittava joku helppo uhri, ja hakattava se. Sen jälkeen muut valitsevat jonkun muun uuden kiusattavaksi. On heti osoitettava, että ei ole helpoin uhri uusista.

Olit amiksessa vaan se helpoin uhri. Niin yksinkertaista.

Tiedän kokemuksesta, sillä kouluhelvettini kesti lukion tokaan asti, jolloin tappelin pääkiusaajani kanssa. Kuulin myöhemmin, että oli treenannut taekwondoa. Sain kyllä itse siis turpaan, mutta teko riitti lopettamaan kiusaamisen. En ollut enää helppo uhri. Olin ollut niin hyväsydäminen hölmö, että vaikka olin isompi kuin kiusaajani, en ollut aiemmin tajunnut, että väkivaltaa voi käyttää työkaluna. Onneksi tuo on elämäni ainoa väkivaltatilanne. Nenä on kyllä murtuneena hieman vinossa loppu elämän, mutta eipä haittaa. Taisteluarvet kaunistaa. Oli jälkikäteen ajatellen aika jännää aikaa, kun tappelimme koulun välituntikatoksessa koulun jälkeen, ja opettajat menivät siitä ohi töistä lähtiessään. Tuon jälkeenkin samalla viikolla myöhemmin vain liikunnanopettaja kysyi, kun silmä oli mustana ja nenä murtunut, että onko kaikki ok, ja siihen riitti joo. Kukaan muu ei kysynyt koulussa tai muuallakaan mitään. Vanhemmillekin riitti selitykseksi tappelu. Silloin 1980-luvun lopulla oli kovaa meno. Ketään ei kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten pikkukylän naapuri kysyi miksi vien lapseni päiväkotiin, vaikka olen kotona.

Vastasin, että teen gradua. Naapuri siihen paheksuvasti 'ai äiti ei osaa kirjoittaa kun lapsi on kotona?'

Hitto vieläkin ärsyttää. Naapuri on ammatiltaan kampaaja.

Juu, näitähän riittää. Kyllä huomaa, ettei ole kampaaja itse kirjoittanut gradua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M45 kirjoitti:

Joskus aikoinaan mulla oli eräässä yökerhossa ollut pientä peliä useampana viikonloppuna erään neitokaisen kanssa  ja nyt tällä kertaa asiat olivat edenneet siihen pisteeseen, että nainen pyysi minua tulemaan hänen luokseen yöksi. Matkalla narikkaan hän sitten kysyi: "Mitä kaliiberia sä oot"? Vastauksena annoin arvoituksellisen hymyn ja katosin narikkaruuhkassa toiseen baariin etsimään parempaa seuraa.

Kyllä mä olen yhden katkaravun jälkeen kysynyt jokaiselta ehdokkaalta jo etukäteen mitä kokoluokkaa sitä ollaan. Yllättyneitä on suurin osa olleet, mutta jokainen on vastannut ihan totuudenmukaisesti, eikä kukaan ole häipynyt paikalta. Mielestäni ei ole yhtään röyhkeää kysyä mitä vaihtokaupassa saa itse. Röyhkeämpää olisi yrittää vaihtaa omaa huonoa tavaraa laadukkaampaan ns. sika säkissä -tyylillä. Että kyllä se sitten antaa kun ollaan jo kämpillä, eikä enää pysty vaihtamaan parempaan.

Eli vastaukseni on että katkaravut häipyy paikalta, ja hyvä niin, ei tule pettymyksiä sitten kummallekaan :)

Ihan ymmärrettävää. Sinullekin on varmasti ihan arkipäivää, että mies vastaavasti haluaa testata tavaran tiukkuuden sormituntumalla vielä baarissa ollessanne, ja varmistaa ettei liivit ole liikaa topatut.

Ei tietenkään saa mennä koskemaan toiseen, kysymällä asia selviää. Kaikki ovat totta puhuneet, eikä ole tarvinnut pettyä. 

Minulta eräs nainen kysyi seisooko sulla kulli,kun tasku pullotti.

Jenkkikaupparatsut on saattaneet suoraan kysellä "What's your worth?" Tarkoittaa tietysti vaan, paljonko tienaat, mutta särähtää silleen korvaan, että olen heittänyt takaisin "Depends who you ask. Mom thinks I'm priceless" 

Iäkkäämmät satunnaiset naapurit kysyvät toisinaan olenko jo saanut työpaikan. En tosin osaa pitää sitä varsinaisesti epäkohteliaana, koska olen ikään suhteutettuna nuoremman näköinen pitkän uran omaava tohtori ja teen enemmäkseen etätöitä, joten saatan liikkua kodin läheisyydessä myös silloin kun eläkeläisnaapureiden mielestä "pitäisi olla töissä". Toisekseen talomme ja asuntomme on sen verran arvokas, että naapurit pitänevät jo valmiiksi niin varakkaana ettei ole edes tarvetta tehdä töitä eivätkä siis ainakaan yhteiskunnan eläteiksi voi luulla.