Lue keskustelun säännöt.
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
701/1173
|
18.04.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Joku vanha irstas ukko kysyi minulta paljonko maksaa?
No paljonko maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani 46-vuotias eräs nuorempi mies (vajaa 40 v.) kysyi ovatko limakalvoni miten kosteat, oltiin vaatteet päällä, ihmisiä ympärillä enkä aikonut harrastaa seksiä hänen kanssaan. En muuten harrastanutkaan, oli sellainen kysymys, että jos olisi tilanne kehittynyt siihen suuntaan, tuo kysymys olisi pilannut kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulaisen lapsi (kouluikäinen) kysyi kovalla äänellä junassa: "Miksi sinä olet noin lihava?" . Äitinsä ei sanonut lapselleen mitään.
Tuo kertoo vaan siitä että joko äitinsä inhoaa ylipainoisia ihmisiä ja toitottaa siitä aiheesta liikaa lapselleenkin, tai että äidin äo on yksinkertaisesti vain alle 80 ja siksi ei tajua mitä lapsensa sanelee.
En ole samaa mieltä. Lapset ovat kovia kyselemään eivätkä vielä ymmärrä mikä on sosiaalisesti sopivaa. Ei ole mitään syytä loukkaantua. Olen reilusti ylipainoinen ja useammankin kerran joku pieni lapsi on asiaa ihmetellyt tai kysellyt. Olen sitten selittänyt, että tykkään kauheasti herkuista enkä harrasta liikuntaa ja niin lihoo helposti. Lapset ovat vastauksen hyväksyneet eivätkä ole enempää kyselleet.
Sen sijaan jos aikuinen ihminen isoon ääneen kauhistelee painoani, pidän sitä epäkohteliaana. Olen kasvissyöjä ja muutaman kerran on joku vanhempi rouva päivitellyt, että miten voin olla lihava, vaikka en syö kuin kasviksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulaisen lapsi (kouluikäinen) kysyi kovalla äänellä junassa: "Miksi sinä olet noin lihava?" . Äitinsä ei sanonut lapselleen mitään.
Tuo kertoo vaan siitä että joko äitinsä inhoaa ylipainoisia ihmisiä ja toitottaa siitä aiheesta liikaa lapselleenkin, tai että äidin äo on yksinkertaisesti vain alle 80 ja siksi ei tajua mitä lapsensa sanelee.
En ole samaa mieltä. Lapset ovat kovia kyselemään eivätkä vielä ymmärrä mikä on sosiaalisesti sopivaa. Ei ole mitään syytä loukkaantua. Olen reilusti ylipainoinen ja useammankin kerran joku pieni lapsi on asiaa ihmetellyt tai kysellyt. Olen sitten selittänyt, että tykkään kauheasti herkuista enkä harrasta liikuntaa ja niin lihoo helposti. Lapset ovat vastauksen hyväksyneet eivätkä ole enempää kyselleet.
Sen sijaan jos aikuinen ihminen isoon ääneen kauhistelee painoani, pidän sitä epäkohteliaana. Olen kasvissyöjä ja muutaman kerran on joku vanhempi rouva päivitellyt, että miten voin olla lihava, vaikka en syö kuin kasviksia.
Mun mielestä kukaan ei oo missään asemassa ohjeistamaan muita ihmisiä siitä, että mistä voi loukkaantua ja mistä ei. Jos joku sanoo jotain sellaista, mikä osuu itsellä arkaan paikkaan niin siitä on oikeus loukkaantua, omille tunteilleen kun ei mitään mahda. Tuli se kommentti sitten aikuisen tai lapsen suusta, tällä ei ole mun mielestä merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä aloitte lihomaan?
Jos olet lihava, niin täysin aiheellinen kysymys!
Pelkäätkö miehiä vai vihaatko?
Kysyi puolituttu mies, kun oli tiedossa että olen lesbo. Samantyylisiä on kyselleet naisetkin, mm. että enkö usko, että hyviäkin miehiä on olemassa, kun päädyin naiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ketkä kyselevät toisten raskauksista ja lisääntymisistä kysyvät oikeasti näitä asioita:
"harrastatteko vaginaalista seksiä"
"saatko miehesi laukeamaan"
"mitä asentoja kokeilette"
"käytättekö ehkäisyä"
"onko jommassa kummassa vikaa"
"onko teillä intiimisuhde"
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö miehiä vai vihaatko?
Kysyi puolituttu mies, kun oli tiedossa että olen lesbo. Samantyylisiä on kyselleet naisetkin, mm. että enkö usko, että hyviäkin miehiä on olemassa, kun päädyin naiseen.
Kysyisikö joku homolta, että pelkääkö vai vihaako hän naisia? Todella omituinen ja törkeä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ketkä kyselevät toisten raskauksista ja lisääntymisistä kysyvät oikeasti näitä asioita:
"harrastatteko vaginaalista seksiä"
"saatko miehesi laukeamaan"
"mitä asentoja kokeilette"
"käytättekö ehkäisyä"
"onko jommassa kummassa vikaa"
"onko teillä intiimisuhde"
Niinpä! Niinkuin tuollaiset asiat kuuluisivat jollekin satunnaiselle utelijalle mitenkään!
Kun olin raskausaikana huolissani vauvan vähäisistä liikkeistä ja menin Jorviin tutkituttamaan asiaa, minulta kysyttiin, miten lapsi on saanut alkunsa. Ihmettelin vähän kysymystä, että miten se liittyi mihinkään, mutta vastasin, että ihan perinteisellä menetelmällä. En loukkaantunut enkä pitänyt kysymystä röyhkeänä, koska se tuli kätilöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vanha irstas ukko kysyi minulta paljonko maksaa?
No paljonko maksaa?
Terveisin vanha irstas ukko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 46-vuotias eräs nuorempi mies (vajaa 40 v.) kysyi ovatko limakalvoni miten kosteat, oltiin vaatteet päällä, ihmisiä ympärillä enkä aikonut harrastaa seksiä hänen kanssaan. En muuten harrastanutkaan, oli sellainen kysymys, että jos olisi tilanne kehittynyt siihen suuntaan, tuo kysymys olisi pilannut kaiken.
Mies vielä aloitti vihjaamalla, "kun olet tuon ikäinen, vieläkö limakalvot kostuu". Olisi pitänyt vastata, että kun sinä kysyit, niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta on udeltu ihon kunnosta (kiitos vain, olen atoopikko ja se näkyy naamasta, mutta minä en kysy toisten mt-ongelmista, vaikka se näkyisi käytöksestä).
Myös painoa on kysytty. Sitä en myöskään kerro kenellekään muulle kuin lääkärille, jos se on hoidon kannalta oleellista. Millekään suksimyyjille en suoraan painoani kerro, heidän tehtävä on osata arvioida se.
Työnantaja on suoraan udellut työkyvystäni ja sairauksistani kaikkea sellaista, joka ei hänelle kuulu. Hänen ei oikeasti tarvitsisi kysyä kuin sairauslomatodistusta, jos satun olen sairaana (enkä todellakaan ole usein).
Haluat siis ostaa itsellesi sopimattomat sukset vain siksi, että et halua kertoa painoasi, joka on oleellisin asia suksien jäykkyyttä valittaessa?
En, vaan haluan, että myyjä osaa karkeasti arvioida painoni. Ihmiset ovat usein painavampia kuin miltä näyttävät. Jos myyjä valitsee minulle liian löysät sukset, hän huomaa sen, kun astun suksen päälle, jolloin katsotaan pakasta jäykemmät. Minusta minkään urheiluvälinemyyjän ei tarvitse tietää tarkalleen, paljonko asiakas painaa.
Myyjän silmä harjaantuu kokemuksen myötä arvioimaan monenlaista. Esim. miestenvaateliikkeessä töissä oleva oppii nopeasti arvaamaan, mikä tuumakoko on kellekin miehelle sopiva, sitä ei ole pakko kysyä.
Tietenkin hoikat ihmiset kertovat ihan mielellään, että painavat esim. 55 kg ja käyttävät yleensä kokoa xs tai s. Siksi he eivät ymmärrä, ettei kaikille se oma koko tai paino ole niin viaton juttu. Eikä tarvitse edes olla mikään 150-kiloinen.
Eli siinä vaiheessa, kun astut suksen päälle, myyjä tietää painosi ja todennäköisesti laskee sen vielä päässään hieman yläkanttiin.
No eipähän tarttee ainakaan kertoa sitä ääneen siellä urheilukaupassa, jossa on muitakin asiakkaita.
Niin ja sen takia ne asiakkaatkin arvelevat sen yläkanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta on udeltu ihon kunnosta (kiitos vain, olen atoopikko ja se näkyy naamasta, mutta minä en kysy toisten mt-ongelmista, vaikka se näkyisi käytöksestä).
Myös painoa on kysytty. Sitä en myöskään kerro kenellekään muulle kuin lääkärille, jos se on hoidon kannalta oleellista. Millekään suksimyyjille en suoraan painoani kerro, heidän tehtävä on osata arvioida se.
Työnantaja on suoraan udellut työkyvystäni ja sairauksistani kaikkea sellaista, joka ei hänelle kuulu. Hänen ei oikeasti tarvitsisi kysyä kuin sairauslomatodistusta, jos satun olen sairaana (enkä todellakaan ole usein).
Haluat siis ostaa itsellesi sopimattomat sukset vain siksi, että et halua kertoa painoasi, joka on oleellisin asia suksien jäykkyyttä valittaessa?
En, vaan haluan, että myyjä osaa karkeasti arvioida painoni. Ihmiset ovat usein painavampia kuin miltä näyttävät. Jos myyjä valitsee minulle liian löysät sukset, hän huomaa sen, kun astun suksen päälle, jolloin katsotaan pakasta jäykemmät. Minusta minkään urheiluvälinemyyjän ei tarvitse tietää tarkalleen, paljonko asiakas painaa.
Myyjän silmä harjaantuu kokemuksen myötä arvioimaan monenlaista. Esim. miestenvaateliikkeessä töissä oleva oppii nopeasti arvaamaan, mikä tuumakoko on kellekin miehelle sopiva, sitä ei ole pakko kysyä.
Tietenkin hoikat ihmiset kertovat ihan mielellään, että painavat esim. 55 kg ja käyttävät yleensä kokoa xs tai s. Siksi he eivät ymmärrä, ettei kaikille se oma koko tai paino ole niin viaton juttu. Eikä tarvitse edes olla mikään 150-kiloinen.
Eli siinä vaiheessa, kun astut suksen päälle, myyjä tietää painosi ja todennäköisesti laskee sen vielä päässään hieman yläkanttiin.
Itsehän saan jatkuvasti karkeita arvioita painostani tyyliin #$@*#:n läski!
T. 154kg
Haluaisitko kertoa suksimyyjälle, paljonko painat?
Miksi juttelisin suksimyyjän kanssa, kun en voi selkävaivojeni takia hiihtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkää niin-metsä-vastaa-kuin-sinne-huutaa-tekniikkaa. Normaslille normaalia puhetta. Röyhkeälle röyhkeää puhetta ja vastausta. Eiköhän hiljene röyhkimys.
Sanoin joskus vinkin että kun vanhemmat sukulaiset utelevat sinkulta nuorelta että koskas sinun häitäsi päästään juhlimaan, niin voi kysyä takaisin että no koskas sinun hautajaisia. En kylläkään suosittele kokeilemaan, mutta mielessäni joskus leikittelen :D
Olen kuullut tällaisen version, että joku sai vanhemmat sukulaiset lopettamaan ”oletko sinä seuraava?”-utelut suvun häissä, kun alkoi kysellä heiltä samaa suvun hautajaisissa.
Pimpparauta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä aloitte lihomaan?
Jos olet lihava, niin täysin aiheellinen kysymys!
Synnyitkö ajattelemattomana moukkana vai kävitkö kurssin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö miehiä vai vihaatko?
Kysyi puolituttu mies, kun oli tiedossa että olen lesbo. Samantyylisiä on kyselleet naisetkin, mm. että enkö usko, että hyviäkin miehiä on olemassa, kun päädyin naiseen.Kysyisikö joku homolta, että pelkääkö vai vihaako hän naisia? Todella omituinen ja törkeä kysymys.
Aivan varmasti joku kysyisi.
En mä oikeiin edes enää muista ja toisaaalta varmaan edes ajattele sitä sillätavalla kun on nähnyt erilaisia käytöksen piiiirteitä ja ihmisten toimintalogiikoita niiin siiihen kyllästyy sitä ajattelemaaan. Ehkä sen on oppinut lapsesta etttä aivoilla on taipumus skannata ihmisten käyttäytymistä jatkuvalla syötöllä 24/7 ja kaikkia pieniäkin detaljejea. Ja näiisätäkin miten pienessä maassa voi ajatella mikä on outoa ja mikä ns normaaalia. Milloin ajatus toimii kirkkkaasti, mitä pidetään normaalina ja mitä vierastetaaan. EHkää tarvitsisi jotaain konsulttia yms psykologia tyyppiä rinnalle joka nimeäää käyttäytymistä. Kaiikkihan on jo periaatteessa länsimaissa tieteinkeinoin selitettty että nimiä tavallaan niille asioille jotta kykenee jäsentelemään ja kirkastamaan ajatuusta ja tuottamaan sillä esim rahaaa jottaa saa hyötykäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
En mä oikeiin edes enää muista ja toisaaalta varmaan edes ajattele sitä sillätavalla kun on nähnyt erilaisia käytöksen piiiirteitä ja ihmisten toimintalogiikoita niiin siiihen kyllästyy sitä ajattelemaaan. Ehkä sen on oppinut lapsesta etttä aivoilla on taipumus skannata ihmisten käyttäytymistä jatkuvalla syötöllä 24/7 ja kaikkia pieniäkin detaljejea. Ja näiisätäkin miten pienessä maassa voi ajatella mikä on outoa ja mikä ns normaaalia. Milloin ajatus toimii kirkkkaasti, mitä pidetään normaalina ja mitä vierastetaaan. EHkää tarvitsisi jotaain konsulttia yms psykologia tyyppiä rinnalle joka nimeäää käyttäytymistä. Kaiikkihan on jo periaatteessa länsimaissa tieteinkeinoin selitettty että nimiä tavallaan niille asioille jotta kykenee jäsentelemään ja kirkastamaan ajatuusta ja tuottamaan sillä esim rahaaa jottaa saa hyötykäyttöä.
Että se mäkiin olen elänyyt syntymästä saaakka taiteellisessa kodissa (toki ukki arkkitehti ja mummo filosofiaan maisteri) muttta että miten se muovaa aivoja. Muiistan esiim kun opin ensikertaaa kävelemään, muistan kun heitiin viimeisen tuttini roskikseen, muiiistan kun einsikertaa opin ajamaaan pyörällä ilman apupyöriä.