Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Minäkö laiska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs saman kerrostalon asukas tuli kysymään olenko töissä vai elänkö yhteiskunnan tuella. Perusteli kysymystään sillä, kun minulla on kaihtimet kiinni päivisin. Teen siis lähinnä yövuoroja vanhainkodissa, siksi kaihtimet kiinni, kun herään yleensä noin 11-12 aikaan, ja joskus myöhemminkin jos en ole saanut nukuttua ennen yövuoroa. Yövuoro loppuu klo 7. En vaivautunut edes vastaamaan vaan sanoin, ettei asia kuulu hänelle. Otti niin päähän tuollainen kyylä.
Sama täällä tein yövuoroja putkeen ja aamulla odotin että saan viedä lapsen hoitoon ja itse nukkumaan.
Tarha tädille tuli kerrottua , että menen nukkumaan.
Hän vastasi ivallisella sävyllä.
Sehän mukavaa kun voi mennä nukkumaan.Olin niin hölmistynyt, etten tajunnut kertoa,
että olen ollut yövuorossa , ja illalla menen seuraavaan yövuoroon.Kun kaikki ei ole miltä se näyttää, kannattaa pitää mielessä.
Minä teen pelkkiä yövuoroja ja kukun vapaallakin yöt hereillä. Naapurini oli tehnyt eläinsuojeluilmoituksen, kun en kuulemma ulkoiluta koiraani. Ulkoilutan toki, mutta sellaisina aikoina aamulla ja illalla kun hän ja yleensä monet ihmiset nukkuvat eivätkä näinollen näe meitä ulkona. Tämä naapuri tosin on muutenkin varsinainen ulla taalasmaa ja kyttää sekä juoruaa koko talon asiat pitkin kyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätänsä ihmiset jotka kyselee ulkonäöstä tai intiimejä asioita ovat aika juntteja. Siis ei läheiset.
- miksi olet noin lihava?
- mikä sun ihossa on? Psori
Vierailija kirjoitti:
"Miksi olet noin lyhyt? Haluatko aina näyttää lapsen pituiselta?"
Tuota noin, ihan hyvä kysymys. Ihan kuin itse mahtaisin pituudelleni jotain... En vain kasva 153 cm mitasta enempää, vaikka kuinka haluaisin. Vanhempanikin ovat lyhyitä, isäkin aika lyhyt miesten mittakaavassa. Eli iha perinnöllinen juttu. En mielelläni tahdo näyttää lapsen pituiselta, mutta minkäs tälle voi.
Olisit onnellinen. Sun pituus on oikeasti täydellinen. Et voi kuvitellakaan miten kovasti haluaisin vaihtaa oman 168cm pituuteni sun pituuteesi. VIHAAN mun pituutta. En tunne itseäni söpöksi tai naiselliseksi pituuteni takia. Eli muista, että ne, jotka irvailee pituuttasi on todennäköisesti vain kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulta on udeltu ihon kunnosta (kiitos vain, olen atoopikko ja se näkyy naamasta, mutta minä en kysy toisten mt-ongelmista, vaikka se näkyisi käytöksestä).
Myös painoa on kysytty. Sitä en myöskään kerro kenellekään muulle kuin lääkärille, jos se on hoidon kannalta oleellista. Millekään suksimyyjille en suoraan painoani kerro, heidän tehtävä on osata arvioida se.
Työnantaja on suoraan udellut työkyvystäni ja sairauksistani kaikkea sellaista, joka ei hänelle kuulu. Hänen ei oikeasti tarvitsisi kysyä kuin sairauslomatodistusta, jos satun olen sairaana (enkä todellakaan ole usein).
Haluat siis ostaa itsellesi sopimattomat sukset vain siksi, että et halua kertoa painoasi, joka on oleellisin asia suksien jäykkyyttä valittaessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh anoppi on ollut mestari näissä lasten ollessa pieniä:
-kuinka paljon nyt painat? (10x jokaisen synnytyksen jälkeen, sinnikäs, en ikinä kertonut)
-juoko sinun x sukulainen paljon, entä y? (ei mitään syytä olettaa moista, ja vaikka olisikin niin..)
-paljon saan palkkaa, vanhempainpäivärahaa, siis tarkat summat
-osaathan sinä pukea minun murulle (minun ja mieheni vauva) tarpeeksi vaatetta? Kyseessä 3. lapsi
-olettehan muistaneet hankkia turvaistuimen? Synnytyssairaalassa
-ethän tukehduta sitä? Synnytyssairaalassa, vauva vierihoidossa
-tiedättehän että vauva pitää kylvettää?
-lähdettehän te nyt kauppaan, niin minä saan hoitaa vauvaa? (Vauva 1vkoa, ensimmäistä kertaa katsomassa) toistui joka lapsen kohdalla vaikka esikoinenkin monista pätevistä syistä johtuen ensi kertaa mummolla hoidossa vasta 3-vuotiaanaNäitä kyllä riittää, osan otan huumorilla, osa kyllä oikeasti ottanut päähän. Mainitaan vielä että lapset syntyneet avioliittoon meidän ollessa +30v, itse olen normaalipainoinen, täysijärkinen, vaativassa työssä ja olen nuorempana tehnyt töitä paljon lasten kanssa.
Odotimme kaksosia, ennestään perheessämme oli tyttö ja poika. Anopille oli kauhistus näin monta lasta, luulevat teitä uskovaisiksi.....sanoi myös, että monestihan toinen kuolee. No ei kuollut, syntyi terveet tyttö ja poika. Otin etäisyyttä.
Saanko nuolla!?
Kysyy tuntematon vanhempi äijä ja kyykistyy keskellä katua eteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viettämässä joulua noin 2-vuotiaan poikani kanssa ja kohta oli sukulaistäti naama norsun kyrv.. siis kärsällä ja tiedusteli, että olenko todella niin itsekäs etten salli lapselleni samanikäistä seuraa kun kuuluma ainoat lapset ovat ikuisesti yksinäisiä ja kasvavat kieroon. Enpä ruvennut synnytystalkoisiin tämänkään jälkeen ja edelleen lapsiluku on ja pysyy siinä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi olet noin lyhyt? Haluatko aina näyttää lapsen pituiselta?"
Tuota noin, ihan hyvä kysymys. Ihan kuin itse mahtaisin pituudelleni jotain... En vain kasva 153 cm mitasta enempää, vaikka kuinka haluaisin. Vanhempanikin ovat lyhyitä, isäkin aika lyhyt miesten mittakaavassa. Eli iha perinnöllinen juttu. En mielelläni tahdo näyttää lapsen pituiselta, mutta minkäs tälle voi.
Olisit onnellinen. Sun pituus on oikeasti täydellinen. Et voi kuvitellakaan miten kovasti haluaisin vaihtaa oman 168cm pituuteni sun pituuteesi. VIHAAN mun pituutta. En tunne itseäni söpöksi tai naiselliseksi pituuteni takia. Eli muista, että ne, jotka irvailee pituuttasi on todennäköisesti vain kateellisia.
Sivusta kommentoin, et ei ehkä kannata todeta toiselle "olisit onnellinen", kun et tiedä todellisuudessa toisen taustoja yhtään. Itse olen kanssa alle 160 cm ja joo onhan tässä puolensa, mut kyllä tässä on ne huonotkin puolet. Olen huomannut, että monet ei ota yhtään mitään tosissaan, mitä sanon koska "tuitui ku oot niin söppänä pikkunen", monesti ollaan jopa vaan tultu nostamaan mua ja siirtämään paikasta a paikkaan b(wtf), mihinkään ylähyllyille tms korkeille paikoille ei ilman apuja yllä jne. Ja ei tässäkään aina oloaan aikuiseksi, naiselliseksi ihmiseksi tunne kun on niin lyhyt et monet ei usko mun olevan täysi-ikäinen.
Ja jotkut irvailee ihan vaa puhtaasta pilkan ilosta, ei kateudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi olet noin lyhyt? Haluatko aina näyttää lapsen pituiselta?"
Tuota noin, ihan hyvä kysymys. Ihan kuin itse mahtaisin pituudelleni jotain... En vain kasva 153 cm mitasta enempää, vaikka kuinka haluaisin. Vanhempanikin ovat lyhyitä, isäkin aika lyhyt miesten mittakaavassa. Eli iha perinnöllinen juttu. En mielelläni tahdo näyttää lapsen pituiselta, mutta minkäs tälle voi.
Näille ruumiillisten ominaisuuksien ihmettelijöille kannattaa miettiä suun tukkiva vakiovastaus.
Esim. vaikka "tiedät kai, että tutkimusten mukaan pituus on kääntäen verrannollinen älykkyysosamäärään" tai muuta vastavaa. Siinäpä äimistelijä hetken miettii, että sanoikohan se nyt jotain loukkaavaa.
Mä oon itse 156 cm ja luojan kiitos ei oo lyhyydestä en ainakaan muista et ois sanonut, johtuu varmaan siitä et oon pyöreä ,en keijumaisen hoikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka lyhyt oikein olet?
Näitä pituuden (153 cm) kommentointeja sain itse lähinnä 16-vuotiaana luokan tytöiltä - pojilta en koskaan.
Poikaseuralaiset olivat aina reippaasti pidempiä, mikä itseäni vähän häiritsi.
Mieheni, 172 cm, on juuri sopiva ja hyvin yletyn häntä pussailemaan...ja muutenkin :D
Vierailija kirjoitti:
"Oletteko edes täysi-ikäisiä?"
Kysyi potilas kun kollegan kanssa häntä hoidettiin. Ei ollut vitsillä, ihan vain kiertoilmaus sille, että hän ei luottanut tippaakaan meidän ammattitaitoon.Kollegan kanssa ollaan molemmat aika pienikokoisia naisia ja työkokemusta kummallakin takana jo sen verran, että hommat kyllä hoituu. Lähempänä kolmeakymppiä ollaan kumpikin ja itse kyllä siis ajattelen, että nuoria me vielä ollaan, mutta että ei täysi-ikäisiä?
No, ite yritän kaikki vastaavanlaiset kommentit / kysymykset ottaa kohteliaisuutena, vaikka välillä se nyppiikin, että joutuu tekemään kymmenen kertaa enemmän töitä sen eteen, että kohdellaan kuin aikuista.Kollega tais tälle kyselijälle vastata, en muista kylläkään mitä.
Paras vastaus noille olisi, että "tet-harjoittelijoita ollaan", mutta eihän sitä niin tietenkään voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en avril un soir kirjoitti:
Saanko nuolla!?
Kysyy tuntematon vanhempi äijä ja kyykistyy keskellä katua eteeni.
Yh. Varmaan teki mieli potkaista se nurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta on udeltu ihon kunnosta (kiitos vain, olen atoopikko ja se näkyy naamasta, mutta minä en kysy toisten mt-ongelmista, vaikka se näkyisi käytöksestä).
Myös painoa on kysytty. Sitä en myöskään kerro kenellekään muulle kuin lääkärille, jos se on hoidon kannalta oleellista. Millekään suksimyyjille en suoraan painoani kerro, heidän tehtävä on osata arvioida se.
Työnantaja on suoraan udellut työkyvystäni ja sairauksistani kaikkea sellaista, joka ei hänelle kuulu. Hänen ei oikeasti tarvitsisi kysyä kuin sairauslomatodistusta, jos satun olen sairaana (enkä todellakaan ole usein).
Haluat siis ostaa itsellesi sopimattomat sukset vain siksi, että et halua kertoa painoasi, joka on oleellisin asia suksien jäykkyyttä valittaessa?
En, vaan haluan, että myyjä osaa karkeasti arvioida painoni. Ihmiset ovat usein painavampia kuin miltä näyttävät. Jos myyjä valitsee minulle liian löysät sukset, hän huomaa sen, kun astun suksen päälle, jolloin katsotaan pakasta jäykemmät. Minusta minkään urheiluvälinemyyjän ei tarvitse tietää tarkalleen, paljonko asiakas painaa.
Myyjän silmä harjaantuu kokemuksen myötä arvioimaan monenlaista. Esim. miestenvaateliikkeessä töissä oleva oppii nopeasti arvaamaan, mikä tuumakoko on kellekin miehelle sopiva, sitä ei ole pakko kysyä.
Tietenkin hoikat ihmiset kertovat ihan mielellään, että painavat esim. 55 kg ja käyttävät yleensä kokoa xs tai s. Siksi he eivät ymmärrä, ettei kaikille se oma koko tai paino ole niin viaton juttu. Eikä tarvitse edes olla mikään 150-kiloinen.
Vierailija kirjoitti:
- miksi olet noin lihava?
- mikä sun ihossa on? Psori
Tuollaisiin tekisi mieli tokaista jotain, että "Niin, mun heikkoudet näkyy päällepäin. Mitä sairauksia sinulla on, jotka ei suoraan näy, ellei lasketa tuota tarvettasi udella toisten yksityisasioita?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesettekö jauhenlihan ennen kypsennystä?
Tätä en ole kuullutkaan. Ihanko itse keksit?
Se on vauvasivuston suojeltu klassikko.
Vierailija kirjoitti:
en avril un soir kirjoitti:
Saanko nuolla!?
Kysyy tuntematon vanhempi äijä ja kyykistyy keskellä katua eteeni.
Yh. Varmaan teki mieli potkaista se nurin.
Kyllä pamautin veskallani päähän, hävetti paljon koska oli suht paljon ihmisiä kadulla,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntuu olevan nykyään epäkohteliasta. Minkä takia ei saa kysyä mitään? Minä ainakin kysyn on se sitten moukkamaista tai mitä hyvänsä. En pahuuttani vaan uteliaisuuttani, en elä kuplassa. Ennen sanottiin ettei kysyvä tieltä eksy, ja ettei ole tyhmiä kysymyksiä eli kannustettiin ottamaan asioista selvää. Nyt se on täysin tuomittavaa ja saa nykyään ihmiset pois tolaltaan. Älytöntä.
Kysy pois vaan. Kunhan muistat sen, että osa ihmisistä ei välttämättä vastaa toivomallasi tavalla tai saattaa jättää vastaamatta kokonaan. Moukkamaiseen kysymykseen on aika todennäköistä saada moukkamainen vastaus.
Kysynkin, ja osaan kysyä fiksusti en ole moukka mutta en myöskään jätä kysymättä sen takia että pelkään ettei vastausta tule jos joku nirppanokka pitää kysymystäni moukkamaisena. Haloo hei, joka asiasta mielensäpahoittajalumihiutaleet, hankkikaa oikeesti elämä. Menkää töihin. Olen 60v ja ymmärrän elämästä varmasti enemmän kuin nämä jokaisen moukaksi leimaavat itkupillit.
No et näköjään ymmärrä jos sun pitää oikeasti pohtia noin yksinkertaista asiaa ääneen. Ei kaikki asiat kuulu sinulle, ei sun tarvitse tietää kaikkea. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin uteleva ihminen ja sitä paitsi moneen kysymykseen löytyy vastaus oman pään sisältä jos vähänkään jaksaa miettiä asioita omaa napaa pidemmälle.
Tiedätkö miten vähän monia yleensäkään kiinnostaa esimerkiksi sinun asiat? Siis oikeesti, ei paskan vertaa kiinnosta, pitää vain kysyä jotain ettei raukka närkästy kun ei mitään kysytä. Sitten ollaan että voi mitä kysyi ihan vääriä kysymyksiä kun olisin halunnut että kysyy tuosta ja tästä. Oma napa on tärkein, ei mielensäpahoittajien uikutus kiinnosta pätkääkään. Hanki elämä. Sama.
Erilailla olen kokenut.
Teen terveydenhuollossa kiertävän sijaisen tehtäviä ja kun menen uuteen yksikköön, olen kohtelias ja pysyn työasioissa. Joka paikassa on naisia, jotka alkavat heti kysellä ne vakiot eli onko perhettä, onko lapsia, miks ei ole, onko tulossa, mistä oon kotoisin, missä olen aiemmin ollut töissä, olenko ollut pitkään naimisissa, no miksi edes olen naimisissa jos ei ole lapsiakaan jne jne jne. Ja mikä on mies ammatiltaan ja mitä ovat vanhemmat jne.
ja sitten kahvihuoneessa tarkastetaan evääni ja kysellään, että miks tollasta syöt ja etkö tiedä, ettei noi ole tervellisiä ja kalliitakin ovat, mutta sullapa mahtaakin olla rahaa kun ei niitä lapsiakaan ole että mikäs noita sitten on ostellessa jne jne.
Lyhyesti ja kohteliaasti vastailen, nopeesti käännän työasioihin, koska niistäkin rittäisi puhuttavaa, koska uusi paikka on mulle. Onnellinen olisin, jos juttujen aiheet pysyisivät työasioissa.
Toki täysi sivuuttaminen tuntuu ikävältä, se, ettei tervehditä eikä lainkaan huomioida, kuin ilmaa olis esim. tehtävienjakotilanteissa. Henk.koht.asioihin ei toivo kenenkään menevän.
Terveydenhuoltoalalla on paljon näitä "kanaemoja", jotka puuttuvat kaikkien henkilökohtaisiin asioihin lapsiluvusta lounaseväisiin. Mitään muuta small talkia ei myöskään harrasteta kuin omien perhe- ja terveysasioiden vatvomista ja toisten perhe- ja terveysasioista utelua. Varsinkin naisen elämästä heillä on jyrkät ja vahvat mielipiteet, että oikean naisen kuuluu olla miehen kanssa naimisissa ja lapsia pitää olla. Pitää myös olla supersiisti, ei saa herkutella (tai jos herkutteleekin, niin sitä pitää itse kauhistella kovaäänisesti kaakattaen) ja mitään muuta ei oikein saisi harrastaa kuin jumppaa ja käsitöitä.
Tunnen alaa jonkin verran ja ennen alaan tutustumistani olin sitä mieltä, että nuo päällepäsmäröivät kanaemot ovat vain jotain urbaanilegendaa. Nyt tiedän, etteivät ole. Kaikissa työpaikoissa heitä ei tietenkään ole ja nuorempi polvi vaikuttaa olevan näiden asioiden suhteen hienotunteisempaa.
Myös varhaiskasvatusalalla näitä löytyy vanhemmista hoitajista, opettajissa en ole tällaisiin törmännyt.
Alue: Aihe vapaa
Käyttäkää niin-metsä-vastaa-kuin-sinne-huutaa-tekniikkaa. Normaslille normaalia puhetta. Röyhkeälle röyhkeää puhetta ja vastausta. Eiköhän hiljene röyhkimys.