Lue keskustelun säännöt.
Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Uudessa työpaikassa muutaman työpäivän jälkeen esimies kysyi "hienovaraisesti", olenko alkoholisti (taisi muotoilla asian että ruukaanko naukkailla jotakin ruokatunnilla, joka tapauksessa niin, ettei kysymyksen tarkoituksesta jäänyt epäselvyyttä). Kärsin näkyvästä jännityksestä uusien ihmisten ja tilanteiden edessä, varsinkin hieman epävarmana osaamisestani. Käteni siis tärisivät huomattavasti, kun jouduin tässä ihan ensimmäisessä oman alani työpaikassa kysymään neuvoa ja varmistusta tältä esimieheltä. Olin myös valitettavasti ensimmäisen työviikon sairastunut perjantai-iltana niin pahaan flunssaan, että jouduin maanantaina soittamaan töihin, että joudun jäämään kotiin. Ja toki flunssan takia söin töihin tiistaina palattuani kurkkupastilleja. Näistä merkeistä johtuen esimies oli tehnyt päätelmiä alkoholinkäytöstäni, minkä sitten yllättäen töksäytti minulle, kun oli neuvomassa jotain uutta tehtävää. Ymmärrän kyllä, että alkoholistin ex-puolisona tällä esimiehellä oli nollatoleranssi alkoholisteille, mutta siltikin oli mielestäni asiatonta. En ikinä kyennyt suhtautumaan tähän esimieheen neutraalisti vaikka asialliset välit tapahtuman jälkeen olivatkin. Tarkennettakoon, että alkoholinkäyttöni on aina ollut erittäin vähäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa on kysytty, että olenko nainen kun ei ole tissejä.. Nyt masentuneena mietin, kuinka moni onkaan mua haukkunut milloin mitenkin ja vielä ihan aikuisena. Kaikki kehut on unohtuneet.. Mulla on D-kupin rintsikat, tosin ympärys on pieni, mutta sama koko kuin 75B eli eikö pitäis olla melkein normaali.. :(
Multakin on kysytty tota, että oonko oikeesti ees nainen :D:D:D olin sillon joku 14v eli en mielestäni ollut vielä "nainen" eikä rinnat ei olleet ehtineet kehittyä. Napautin takaisin, että olen kyllä. Teille ylipainoisille ne vaan tulee nopeammin kun on rasvakudosta kropassa jo niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Uudessa työpaikassa muutaman työpäivän jälkeen esimies kysyi "hienovaraisesti", olenko alkoholisti (taisi muotoilla asian että ruukaanko naukkailla jotakin ruokatunnilla, joka tapauksessa niin, ettei kysymyksen tarkoituksesta jäänyt epäselvyyttä). Kärsin näkyvästä jännityksestä uusien ihmisten ja tilanteiden edessä, varsinkin hieman epävarmana osaamisestani. Käteni siis tärisivät huomattavasti, kun jouduin tässä ihan ensimmäisessä oman alani työpaikassa kysymään neuvoa ja varmistusta tältä esimieheltä. Olin myös valitettavasti ensimmäisen työviikon sairastunut perjantai-iltana niin pahaan flunssaan, että jouduin maanantaina soittamaan töihin, että joudun jäämään kotiin. Ja toki flunssan takia söin töihin tiistaina palattuani kurkkupastilleja. Näistä merkeistä johtuen esimies oli tehnyt päätelmiä alkoholinkäytöstäni, minkä sitten yllättäen töksäytti minulle, kun oli neuvomassa jotain uutta tehtävää. Ymmärrän kyllä, että alkoholistin ex-puolisona tällä esimiehellä oli nollatoleranssi alkoholisteille, mutta siltikin oli mielestäni asiatonta. En ikinä kyennyt suhtautumaan tähän esimieheen neutraalisti vaikka asialliset välit tapahtuman jälkeen olivatkin. Tarkennettakoon, että alkoholinkäyttöni on aina ollut erittäin vähäistä.
Esimiehen velvollisuuksiin kuuluu puuttua tällaisiin asioihin. Jos käyttäydyit kuin alkoholisti, niin silloin oli esimieheltä juuri oikein ottaa asia heti puheeksi. Mikäli olisit oikeasti ollut alkoholisti, esimiehellä olisi ollut velvollisuus ohjata sinut hoitoon ja punnita oletko kykenevä töihin tai aiheutatko vaaraa muille. Ajatteleppa jos esimies olisi mitään kysymättä vain purkanut työsopimuksesi koeaikaan vedoten.
Vierailija kirjoitti:
hhdghdfh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään kaikkien henkilökohtaisten asioiden kysely koetaan röyhkeänä ja loukkaavana. Itse kyllä mokasin sillä tavalla, että totesin eräälle tutulleni, että hänellä varmaan on viiden vuoden päästä mies ja pari lasta? Hänen asunnostaan totesin, että on siinä hänelle maksamista. Purkausta tuli muutaman päivän päästä, että ne ovat asioita, jotka eivät minulle kuulu. Ei kuulukaan, mutta toteamukset olivat lähinnä retorisia., ilman sen kummempaa tarvetta saada edes vastausta.
Hahahaa aito mielensäpahoittaja
Miten te ihmiset selviätte elämästä...ai niin ettehän te edes selviä...20% on masentuneita, 60% ei ole yhtään oikeasti hyvää ystävää, yli 50% ei pidä työstään, 60% eroaa. Tässä on Suomen naisten saldoa vuodelta 2015-2016.
Ei tulla toimeen töissä, ei kotona, ei kenenkään kanssa.
Tarkoitat miesten saldoa.
Miehistä 50% on masentuneita ja päätyy 90% useammin itsemurhaan kuin parjaamasi "heikommat" naiset.
Myös miehistä 60% eroaa, miehet vihaavat työtään ja koskas miehillä nyt ystäviä olisi? Miehillehän solidaarisuus ja lojaalius on tuntemattomia käsitteitä.Nykymies myös voihkii, miksi pitää käydä raskas armeijapalvelus (4-5kk vai mitä se nykyään on?), kun naisetkaan ei joudu! Epistä! Yhyy
Miehillä on kyllä aika perseestä monet asiat, kyllä naisen kelpaa.
Mutta tuo solidaarisuus ja loljaalius on kyllä puhtaasti miesten maailmaa, siihen ei nainen pysty. Toki miehet kohtelevat naisia joskus paskasti, kyse onkin enemmän siitä että miesten kesken on tietty kunniakoodi jota noudatetaan.
Oletko mies vai nainen, kun tuollaista kakkaa suollat? Naisetko muka eivät kykene solidaarisuuteen? Jos olet nainen , niin ihmettelen suuresti millainen olet ja minkälaisissa naisporukoissa pyörit. Tietenkin tämä on myös luonnekysymys, mutta kyllä näitä ei solidaalisia löytyy molemmista sukupuolista. Ei miehet eikä naiset ole yhtä massaa ja kaikki samanlaisia. Ainakin mitä olen kuunnellut juttuja miehen työpaikalta(töissä vain miehiä) niin ei siellä ainakaan solidaarisuus kukoista.
Johan täälläkin joku mies totesi, vai oliko toisessa langassa, että kaverina naiselle kerrotut henkilökohtaiset ja herkät asiat eivät pysyneet salassa, vaan kaverinainen oli tietenkin kailottanut asiat muille naisille. Niin se menee myös naisten kesken. Porukassa ollessa ollaan niin ystävää ja nauretaan ja itketään, mutta sitten kun joku poistuu porukasta niin aletaan rääpiä hänen asioitaan negatiivisessa valossa. Naisvaltaisilla työpaikoilla tuppaa olemaan jatkuvasti kaikenlaista turhanpäiväistä nokittelua meneillään niin, että jopa työnteko häiriintyy. Ja nämä ovat naisten itse kertomia asioita.
Mutta joo, yksilöitähän kaikki ollaan joten kaikki eivät käyttäydy sukupuolelleen tyypillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Esimiehen velvollisuuksiin kuuluu puuttua tällaisiin asioihin. Jos käyttäydyit kuin alkoholisti, niin silloin oli esimieheltä juuri oikein ottaa asia heti puheeksi. Mikäli olisit oikeasti ollut alkoholisti, esimiehellä olisi ollut velvollisuus ohjata sinut hoitoon ja punnita oletko kykenevä töihin tai aiheutatko vaaraa muille. Ajatteleppa jos esimies olisi mitään kysymättä vain purkanut työsopimuksesi koeaikaan vedoten.
Esimies olisi varmaankin voinut tarkkailla merkkejä ja tutustua minuun hieman kauemmin kuin nyt teki. Olin ehtinyt olla töissä n. viikon kun otti asian puheeksi. Koeaika kuitenkin kestää sen 4 kuukautta ja jo kuukaudessa olisi kyllä selvinnyt, että alkoholin käytöstä ei todellakaan ollut kyse. Minusta on hieman hätiköityä vetää noinkin vakavia johtopäätöksiä vain yhden viikon perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hdgfhdfhf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käly kysyi, oliko raskauteni vahinko. Vähän veti hiljaiseksi, kun kuitenkin iloisina asiasta kerroimme. Ja emme ole niin läheisiä että ymmärtäisin ottaa vitsillä tuollaiset heitot.
Minä olin jo reilusti yli 30v kun sain ensimmäisen lapseni. Sisaren mies sanoi, kun näki lapsen ensimmäisen kerran , myöskin jotakin vahingosta. Ällötti. Olin kuitenkin seurustellut lapsen isän kanssa 18 vuotiaasta ja olin jo aika iäkäs ensisynnyttäjä, joten ei nyt ainakaan tiedon puute ollut ehkäisystä, kun niinkin kauan oli ilman lasta sektailtu. Vastasin hänelle, että vaikka sinulla itselläsi olisikin vahinkoja ne lapset, ei ne sitä kaikilla ole. (mies oli pukannut sisareni raskaaksi melkein saman tien kun alkoivat seurustella ja sisareni oli silloin parikymppinen)
Tuo vahinko-heitto on todennäköisesti ihan puhdas vitsi lähes kaikissa tapauksissa. Kaikilla vaan ei ole huumorintajua. Vai osuuko heitto liian lähellle totuutta, kun ei naurata?
Taidat itse kuulua ryhmään, joka heittää "huumorilla" kaikkea paskaa toisten niskaan? Ja tämä toinenhan ei siitä voi loukkaantua, koska sinähän et sanonut tosissasi vaan "huumorilla". Kaveri vaan on huumorintajuton tosikko, joka ei ymmärrä vitsiä. Minulla oli työkaveri, joka laukoi mitä sattui ja kaikki aina "huumorina". Vuosikausia tätä kuunneltiin, kunnes ainakin minä opin, että voin itsekin käyttää tätä keinoa. Nyt voin laukoa ihmisille mitä vaan, kun sehän on vain "huumoria, et sinä siitä voi loukkaantua, enhän minä tosissani sanonut" Sen verran vielä tuosta sisaren miehestä, että sen verran on meille kaikille sisaruksille plus meidän puolisoille laukonut näitä "vitsejä", että kukaan ei halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Mutta kyllähän hän sen varmaan huumorimiehenä ymmärtää;)
Minusta on ylipäänsä aika hauska ajatus, että lapsi on saanut alkunsa vahingossa. Monella käykin niin, eikä siinä ole mitään häpeällistä ja jos lapsi vielä päädytään pitämään, niin eikös se ole positiivinen asia kuitenkin? En oikein ymmärrä, miksi tuollaisesta huumorista pitäisi loukkaantua tai ottaa sitä kovin vakavasti. Ainoastaan jos lapsi ei todellakaan ole ollut tarkoitus ja sitä ei oikeastaan haluttu, mutta syystä tai toisesta se on täytynyt pitää, silloin varmaankin tuntuu aika pahalta kun heitto osuu niin pahasti..
Multa kysytään eräässä taloyhtiössä jatkuvasti: Mitä kuuluu/mitä sulle kuuluu? Useat eri henkilöt, jotka haluaisivat tutustua minuun ja elämääni. Olen jonkinsortin paikallinen "julkkis".
Vastaan kiiruhtamalla vauhdilla eteenpäin ja vastaamalla: Eipä sen kummempia tai ei mitään erikoista, kiitos kysymästä. Ja vauhti jatkuu. En halua tutustua ja selitellä mitään mistään asiasta. Usein pidän kännykän kädessäni sen vuoksi, että se muka soi juuri kun olen tulossa kohdakkoin utelijan kanssa.
Ei mene millään kaaliin, etten halua juuttua höpisemään kenenkään naapurin kanssa. En siis halua antaa mutusteltavaa juorumyllyyn.
Koen tuon röyhkeänä, kun sama ihminen kysyy esim kahden viikon aikana 3 kertaa näitä kuulumisia. Kerran jopa seisoi oveni takana ilmeisesti kuuntelemassa, kun avasin oveani ja heti minulle paukahti kysymys: mitä kuuluu?
Mitään muuta kontaktia naapureihin ei ole. Ei tarvitse olla. En tarvitse heitä eivätkä he minua. Eikä tarvitse tulla nyt heristämään sormea, että koskaan et tiedä milloin naapuriapua tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava uteli opiskeluaikoina montako lasta meille tulee (silloin ei ollut vielä yhtään). Sanoin, että viisi! Nyt on ihmetellyt missä ne viisi on :D hih hih. Siinähän ihmettelee!
Menimme kihloihin 10 v seurustelun jälkeen aikuisina työssäkäyvinä ihmisinä, kun anoppi tokaisi miehelle
"voi ei! X on raskaana! "
Neuvolantäti kysyi onko lapsilla sama isä...eihän ikäero voi muuten olla niin suuri.
Ja tuttu muutamaa viikkoa myöhemmin: "Millaisia hoitoja te käytitte?"
Appiukko naureskeli "kenen lapsi tämä nuorempi on kun ei yhtään näytä pojaltani"
Näitä voi jatkaa vaikka kuinka!!
Kommenteista huomaa hyvin, ketkä ovat itse niitä tyyppejä, jotka laukovat ihan mitä sattuu ja saavat mielestestään päättää, mistä on oikeus loukkaantua ja mistä ei.
On ihan oikeasti törppöä käytöstä kysellä puolitutulta et millonkas sitä perhettä aletaan perustamaan, koska tuo aihe on yllättävän monelle arka aihe. Monikaan ei halua selitellä, että haluais kovasti perheen mutta kun kukaan mies ei kanssani ole lapsia halunnut tai että haluais lapsia mutta ei pysty niitä luonnollisin menetelmin saamaan eikä adoptio onnistu sormia napsauttamalla. Sitten taas jos suoraan menee sanomaan, ettei aio lapsia koskaan hankkia, niin saa kuulla lisää törkeyksiä kuten "no onko sitten kivaa olla yksinäinen vanhus, ei kukaan hoida sua silloin" tai "kyllä sunkin mieli muuttuu, tossa iässä jotkut on vain niin itsekkäitä vielä".
Jos lakkaisitte perustelemasta omaa ilkeyttänne ja tahdittomuuttanne typerillä pointeilla, kuten sillä et vanhuksilla on vain tapana kysellä tällaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista huomaa hyvin, ketkä ovat itse niitä tyyppejä, jotka laukovat ihan mitä sattuu ja saavat mielestestään päättää, mistä on oikeus loukkaantua ja mistä ei.
On ihan oikeasti törppöä käytöstä kysellä puolitutulta et millonkas sitä perhettä aletaan perustamaan, koska tuo aihe on yllättävän monelle arka aihe. Monikaan ei halua selitellä, että haluais kovasti perheen mutta kun kukaan mies ei kanssani ole lapsia halunnut tai että haluais lapsia mutta ei pysty niitä luonnollisin menetelmin saamaan eikä adoptio onnistu sormia napsauttamalla. Sitten taas jos suoraan menee sanomaan, ettei aio lapsia koskaan hankkia, niin saa kuulla lisää törkeyksiä kuten "no onko sitten kivaa olla yksinäinen vanhus, ei kukaan hoida sua silloin" tai "kyllä sunkin mieli muuttuu, tossa iässä jotkut on vain niin itsekkäitä vielä".
Jos lakkaisitte perustelemasta omaa ilkeyttänne ja tahdittomuuttanne typerillä pointeilla, kuten sillä et vanhuksilla on vain tapana kysellä tällaisia?
Edelleenkään en ymmärrä, miksi noihin kysymyksiin on niin pirun vaikea vastata. "Ei ole vielä miestäkään, joten lapsia ei ole nyt näköpiirissä". "Olemme yrittäneet, mutta vielä ei ole tärpännyt". (ei tarvitse välttämättä mennä yksityiskohtiin jos on ongelmia, vaikka siinäkään ei mitään pahaa ole). "Harkitsemme adoptiota, mutta se on pitkä ja vaativa prosessi".
Saa käyttää.
"Miksi sä olet noin lyhyt?" Olen 156cm. Vastaan nykyään "Olen vain kompakti." tai "Koska muut ovat hujoppeja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksei sulla ole (vieläkään) poikaystävää?" Minua ei juuri nyt miehet kiinnosta! Aiemmin kerroin tuon ja sitten tuli lisäkysymyksiä: "Miksi ei? oletko lesbo?" jne. Niinpä vastaan nykyään läheisille ihmisille: "Ei ole käynyt flaksi." Muille: "Mitäs se sulle kuuluu?!" tai "Mistäs niin päättelet?"
Tulin raskaaksi 21-vuotiaana. Otin lapsen isän eli silloisen avomieheni mukaan neuvolaan ekalla kerralla. Neuvolantäti huokaili heti, että olette te niin kamalan nuoria (ex oli 24v), ja oliko lapsi vahinko. Tulipahan vaan mieleen, että kyselläänkö esim 30-vuotiaalta pariskunnalta, oliko lapsi vahinko?
Täti kyselee aina, onko miestä. Ai ei, no onko naista. Miksei oo? Kyllä pitää olla.
Sama täti uteli viimeksi siskoltani, miksi hänen parisuhteensa loppui. Eikö ollut tarpeeksi seksiä vai mikä mättää? Siskoni on 18v... Tykkään kyllä tädistä muuten, mutta miten ei voi olla huomaamatta että tollaset kysymykset on tosi tukalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Millos meinaat töihin mennä?"
rwewerwer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista huomaa hyvin, ketkä ovat itse niitä tyyppejä, jotka laukovat ihan mitä sattuu ja saavat mielestestään päättää, mistä on oikeus loukkaantua ja mistä ei.
On ihan oikeasti törppöä käytöstä kysellä puolitutulta et millonkas sitä perhettä aletaan perustamaan, koska tuo aihe on yllättävän monelle arka aihe. Monikaan ei halua selitellä, että haluais kovasti perheen mutta kun kukaan mies ei kanssani ole lapsia halunnut tai että haluais lapsia mutta ei pysty niitä luonnollisin menetelmin saamaan eikä adoptio onnistu sormia napsauttamalla. Sitten taas jos suoraan menee sanomaan, ettei aio lapsia koskaan hankkia, niin saa kuulla lisää törkeyksiä kuten "no onko sitten kivaa olla yksinäinen vanhus, ei kukaan hoida sua silloin" tai "kyllä sunkin mieli muuttuu, tossa iässä jotkut on vain niin itsekkäitä vielä".
Jos lakkaisitte perustelemasta omaa ilkeyttänne ja tahdittomuuttanne typerillä pointeilla, kuten sillä et vanhuksilla on vain tapana kysellä tällaisia?
Edelleenkään en ymmärrä, miksi noihin kysymyksiin on niin pirun vaikea vastata. "Ei ole vielä miestäkään, joten lapsia ei ole nyt näköpiirissä". "Olemme yrittäneet, mutta vielä ei ole tärpännyt". (ei tarvitse välttämättä mennä yksityiskohtiin jos on ongelmia, vaikka siinäkään ei mitään pahaa ole). "Harkitsemme adoptiota, mutta se on pitkä ja vaativa prosessi".
Saa käyttää.
Vastaaminen ei ole vaikeaa, mutta nuo tiedot eivät yksinkertaisesti kuulu sinulle ellei henkilö itse ihan omasta aloitteestaan päätä niistä sinulle puhua. Uteluidesi kohde taatusti OSAA vastata kysymyksiisi, vaikeudesta se ei siis ole kiinni, hän ei vain välttämättä kyseisistä henkilökohtaisen elämän piiriin kuuluvista asioista tahdo sinulle avautua, hän kertoo kyllä sinulle ihan itse ilman tivaamistakin jos haluaa. Tuollaisten asioiden utelu on kaikin puolin tökeröä, tahditonta ja epäkohteliasta. En tiedä missä tynnyrissä tai pellossa täytyy olla kasvanut, ettei tuon vertaa ole käytöstapoja. Ja sitten vielä hoomoilasena ihmetellään, että onko vaikeaa vastata... voi pyhä yksinkertaisuus.
Miten sinulla on vara perustaa firma ?
Oletko töissä jossakin ?Asutko vielä kotona? Ja tätä rataa. Ja tätä kyseltiin yli kolmikymppiseltä kaverilta joka asui omassa tai silloin vielä pankin omistamassa talossa. Ja näitä kyselijöitä riitti ,että eivät kaikki olleet mitään ikäloppuja.
Kyllä huomaa, että se koira älähtää johon kalikka kolahtaa :D
Lapsien hankinta on yksityisasia, mikä ei muille kuulu. Piste.
Tollot eivät vaan sitä tunnu tajuavan.
Jotkut eivät halua lapsia, koska eivät pidä niistä.
Jotkut eivät saa lapsia vuosien yrittämisen jälkeen, jolloin utelut lisääntymisestä saattavat tuntua hyvinkin pahalta.
Olin menossa yhteen tilaisuuteen ja ovella oli yksi tilaisuuden puhujista. Vieras ihminen. Katsoi minuun vähän säälivästi ja sanoi minun näyttävän väsyneeltä. Kysyi sitten hymyillen onko väsymykseni henkistä vai fyysistä. Olin kyllä väsynyt, mutta miten viitsii alkaa arvostelemaan toisen ulkonäköä ja vielä utelemaan väsymyksen laatua. Oli mun mielestä jotenkin niin törkeä.
Kun löydät miehen, niin lopetatko sitten koirasi?