Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?
Eli mitä tahdittomia ja röyhkeitä henk.kohtaisia asioita teiltä on kysytty? Ja miten olette niihin vastanneet? Saitteko kysyjälle luun kurkkuun?
Kertokaahan kokemuksianne ja jakakaa mahdollisesti vinkkejä niin saadaan nuo röyhkeilijät aisoihin!
Itselläni tuli mieleen tällainen:
Minulta sukulais täti, joka ei ole koskaan kauhean läheinen mulle ollut, tuli miehensä kanssa pitkästä aikaa isälleni kylään ja itse olin juuri parhaillani vierailulla isälläni. Kahvipöydässä sitten täti kyseli, että, koskas minun ja miehenikin luona kuuluu pikku jalkojen tepsutusta. Että olisikos meilläkin pian jo se aika kypsä, kun niin kauankin ollaan jo yhtä köyttä vedetty.
Vastasin, että oi kyllä, hyvä, kun kysyit meinasin jo unohtaa mainita, että ollaan suunniteltu koiran hankintaa vakavasti. Luultavasti tyttö koiraa. Onko nimi ehdotuksia?
Täti meni vaikeaksi ja jätti asian siihen. Ei muuten kysellyt enää. Viesti taisi mennä perille.
Kommentit (1173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskausutelut ja mahan seuraamiset on kyllä koettu. Välillä ihmettelen, että nuorilla tuntuu riittävän ymmärrystä ettei näitä kysymyksiä kannata esittää kovin herkästi. Sen sijaan vanhemmat naiset utelevat ja kyselevät tätä, taputtavat vieraiden ihmisten vatsoja. Ja juuri vanhemmilla ihmisillä olettaisi olevan sitä elämänkokemusta ja ymmärrystä siitä, että kaikille asia ei ole niin helppo. Onko ongelma sitten se, että aiemmin keskenmenoista ja lapsettomuudesta on vaiettu?
Yksi törkeys oli myös, kun Jehovat kyselivät kaupassa saavatko rukoilla parantumiseni puolesta. Käytän kuulokojeita ja elän niiden turvin ihan normaalia elämää. Olin tuolloin teini-iässä ja kyllähän se nuorena häkellytti, että noin käyttäydytään. Mutta, minkä sille voi, jos on tullut aivopestyksi uskonnolla?
Jaa'a. Sairastuin syöpään ja kyllä tunteettomimmat kommentit ovat tulleet juuri nuorilta.
Yksi kysyi että voiko tuosta selvitä.
Ei ehkä kuulosta pahalta mutta se kommentti masentaa minua vieläkin vaikka tilanne on tällä hetkellä hyvä.
Toinen nuori sanoi että minun pitäisi olla kiitollinen että minua hoidetaan vaikka kävisi niin etten selviäkään. Että monissa maissa hoito on huonoa tai sitä ei kaikki saa.
Totta tietenkin mutta en mitenkään valittanut hoitoa tms. Ei tuollaista sanota vakavasti sairaalle ihmiselle , ainutkertainen elämä se minullakin on vaikka olenkin saanut elää hyvinvointiyhteiskunnassa.
Kolmas, taas nuori, ei kysynyt minulta osallistumistani erään porukan yhteiseen ravintolareissuun. Kysyi yksitellen kaikki läpi vierestäni molemmin puolin mutta ei minulta.
Sanoin hänelle että minäkin olen lähdössä. Hän käyttäytyi aivan kuin olisin ollut jo kuollut.
Nämä ovat vaikeita tilanteita ja moni miettii, ettei oikein tiedä mitä osaisi sanoa. En minäkään tietäisi. Sitten saattaa tullo ulos jotain vähän tökeröä. Monestihan näissä tilanteissa käy jopa niin, ettei sanota mitään ja aletaan jopa kartella sairasta ihmistä, koska koetaan tilanne niin kiusalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miesystäväsi kanssa rahasta? Myös mieheltä kysytty samaa, olenko kanssaan rahasta. Tämän perään tehty tarjousta yhdestä yöstä, siis ei suoraan minulle, vaan mieheltä kysyi paljon olis tytön "vuokra". Itse olin vieressä, kuulin oikein hyvin.
Tämän tyylisistä kokemusta minullakin hieman. Netin kautta, eli sähköpostiin ja jopa facebookiin tulee tietysti kaikenlaista joskus tuntemattomilta miehiltä, eli kysellään saisiko rahalla, tai että saako työpaikallani (parturiliike) ns. "muutakin palvelua".
Ihan livenä kasvotusten on tullut joskus kommenttia ulkonäöstä, kysytty mm. kapakassa rintojeni kokoa.
Minullakin on iso ikäero mieheni kanssa, eli aviomieheni on mua vanhempi. Rahan takia minun ei enää oleteta hänen kanssaan olevan, kun mies on nykysin työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Anopin tyypilliset kysymykset. Eivät välttämättä röyhkeitä, mutta kysymyksenasettelu sisältää lähes aina jo oletuksia, jotka koen hyväksyväni vastaamalla kysymykseen.
Esim. "Pelottaako sinua enemmän nykyisessä asuinkaupungissasi vai Helsingissä?" Kysymyksenasettelussa jo siis oletetaan, että minua pelottaisi ylipäätään. Paras vastaus varmaan olisi, että en hyväksy kysymyksen lähtökohtia, mutta se tekisi keskustelusta melko kummallista. :D
Harmi, kun ei muistu heti mieleen muita esimerkkejä. En ole häntä vähään aikaan nähnyt, joten varastot ovat tyhjinä.
Anoppi varmaankin itse pelkää ja olettaa kaikkien muidenkin pelkäävän. Vanhat ihmiset pelkäävät kaikenlaista.
Ei varsinaisesti ole kysytty, mutta muun tarinoinnin yhteydessä tuli puheeksi miten tapasin mieheni ja miten sitä vielä avioeron jälkeen uskaltaa lähteä uuteen suhteeseen. Ja sit työkaveri sanoi:
"Helppo sun on nyt kun sulla on mies elättäjänä, siihen sen rahat sit loppuikin".
Mitä vittua?! Mä elätän itse itseni ja lapseni, käyn töissä ja maksan menoni. Ja tää nainen tietää sen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään kaikkien henkilökohtaisten asioiden kysely koetaan röyhkeänä ja loukkaavana. Itse kyllä mokasin sillä tavalla, että totesin eräälle tutulleni, että hänellä varmaan on viiden vuoden päästä mies ja pari lasta? Hänen asunnostaan totesin, että on siinä hänelle maksamista. Purkausta tuli muutaman päivän päästä, että ne ovat asioita, jotka eivät minulle kuulu. Ei kuulukaan, mutta toteamukset olivat lähinnä retorisia., ilman sen kummempaa tarvetta saada edes vastausta.
On nuo aika tahdittomia...mistä tiedät jos hommaa parempipalkkaisen työn ja saakin maksettua äkkiempää kämpän. Tai ei halua lapsia ja miestä. Tai haluaa vaan jomman kumman.
Vierailija kirjoitti:
MInulta on kysytty, että onko kaikilla lapsillani sama isä. 4 lasta, kyllä on.
On myös kysytty, että olenko kuullut ehkäisystä. En ole, vastasin..ikää 38-vuotta
Onhan tuossa jo syytäkin epäillä, ettet ehkä osaa käyttää ehkäisyä:)
Vierailija kirjoitti:
Saanko arvata! Ap olet näitä "erityisherkkiä" ihmisiä. Eli ts vitun ärsyttåviä joka asiasta vinkujia, jonka pääasiallinen viesti on.. minä, minä, minä, minä.
Ihan piku vinkkinä.. vanhat ihmiset ja ihmuset ylipäänsä kyselee. Kun vastaa asiallisesti, kaikille jää parempi mieli. Kysymys ei ollut mikään härski ja typerää käydä tollalailla uhoamaan, oletan että uhosit samaan tyyliin kun aloituksesi. Kasva aikuiseksi!
Kasva itse ihmiseksi!!
Vierailija kirjoitti:
Että oletteko lestadiolaiset sisäsiittoisia kun tunnen yhden toisenkin lestan ja teillä on samanväriset silmät? Kysytä oli 40v nainen työpaikalta, jossa olin kesätöissä. Kysyi myös kerran yleisellä käytävällä toisen henkilön kanssa tirskuen, voitko sitten harrastaa itsetyydytystä? En osannut laittaa luuta kurkkuun, menin kipsiin. Olispa hauskaa taas tavata häntä ja jutella kuinka elämä on kuljettanut meitä molempia, 15 vuoden jälkeen.......
Kommentistasi päätellen olet sitten katkerana hautonut kostoa 15 vuotta? Kuulostat oikein hyvältä ihmiseltä. Eikö teille sitä anteeksiantoa opeteta?
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka sä voit olla noin lyhyt?" - no mitäpä siihen voi vastata! 153cm:n lopetin kasvamisen kun ei enää huvittanu?
Olisit sanonut käyneesi katkaisuhoidossa😋
Olin noin 16-vuotias ja olin kaverin luona syömässä. Olimme kokoontuneet koko kaverin perheen kanssa pöydän ääreen syömään kun äiti töksäyttää kysymyksen: "Onkos sullakin ollu syömishäiriö ku siskos ainaki oli niin laiha aikoinaan?". Kamppailin tuolloin anoreksian kanssa, enkä näe aihetta jakaa sitä ruokapöydässä puolitutuille.
Mitä sulle kuuluu kysyi eräs tuntematon tyävoimatoimiston hississä mitähän vit.ua se sillä tiedolla teki
Mun kaveri soitti kerran baarista keskellä yötä että voinko lainata rahaa ja myös tuoda sen hänelle sinne baariin. Olin nukkumassa kotona. En lähtenyt enkä lainannut. Kaveri suuttui.
Vaivaako sinua se, että minulla on lapsia?
Olen mies ja minulla oli asunnossa vuokralla nuori nainen. Hänellä oli kahden kuukauden vuokrat maksamatta ja hän itse kysyi, voisiko maksaa seksillä. Vastasin, että "Sopii. Odota vähän, niin haen kaulapannan. Pidetään oikein villi bondagesessio." Tämän jälkeen nainen valahti kalpeaksi ja sanoi hommaavansa rahaa. Maksoi vuorkarästin seuraavana päivänä.
Anoppini töksäytykset 17 vuoden ajalta, täytyypä vähän muistella, viimevuosina olen nähnyt häntä vain muutaman kerran ihan pikaisesti, mutta tässä muutamia helmiä;
Oltiin nuoria ja mentiin eka kerran anoppilassa käymään.
Anoppi huomasi pienen fritsun mieheni kaulassa ja alkoi karjumaan hullunkiilto silmissään ; työnnä tuolle akalle seuraavan kerran kyrpä suuhun!!
Tämä oli siis ensimmäinen tapaaminen. Näitähän tuli sitten lukuisia ja lukuisia vastaavia vuosien varrella.
Häihimme oli viikko aikaa ja hän alkoi huutaa minulle että kyllä sinullakin sitten mieli muuttuu kun ukko alkaa kulkea pitkin kyliä huorissa!! (olin liian onnellisen näköinen)
Toisen lapsemme ristiäiset hän pilasi kireilemalla tosi rivosti papille ja julistamalla että nykyään tekevät sellaisetkin lapsia ketkä eivät niitä ansaitse, kaikenmasilman arjalaiset rodunjalostukset yms. (meillä takana lapsettomuushoidot)
Yms. yms ... nykyään jo naurattaa miten hullu hän oli, en ole 7 vuoteen enää suostunut olemaan tekemisissä.
Minulle usein sanotaan että eihän tarvi olla tekemisissä kuin ihan pakolliset... kysyn aina että mitkä pakolliset ?? 🤔
Ei minulla ole ollut 7 vuoteen yhtään pakollista tapaamista, kukaan ei voi pakottaa minua olemaan hullun kanssa tekemisissä.
Ikinä kysytty mitään tai oon niin tyhmä etten tajua mitään
Isosiskon kavereiden mutsi, jonka olin viimeksi nähnyt ollessani 5-vuotias, tunnisti minut kaupassa, missä maistatin parikymppisenä kananuggetteja opiskelurahoja hankkiakseni.
Hänellä oli kovat tiedonhalut:
- opiskeletko, ahaa, missä?
- oletko avioitunut? ahaa, no seurusteletko?
- missä asut? Onko oma osake vai vuokrattu?...
Tilanne oli inhottava, olin niin nuori, etten osannut olla vastailematta, vaikken pitänyt koko ihmisestä. Kananuggettien takia en voinut itsekään häipyä. Lopulta kokosin rohkeuteni ja sanoin keskittyväni nyt töihin. Silloin se häipyi.
Olen usein ajatellut, että nuorilta udellaan asioita, joita vanhemmilta ei ikinä. Nuoret on herkkiä, ei pitäisi.
On kysytty "sen" mittaa baarissa. Olen luonut pitkän katseen päästä jalkoihin ja tokaissut "ei tarpeeksi iso tuohon hanuriin".