Ahdistavassa suhteessa - kumpi meistä on se hullu?
Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Up! Onko ap linjoilla?
Ap, tuu kertomaan!
Ap,
tuu jatkamaan tarinaa!
Voimaantuminen ja vahvaksi itsenäiseksi naiseksi nouseminen, esimerkkinä kaikille suomalaisille, tilauksessa!
Tuomitun tyttöystävä kuoli hapenpuutteeseen, kun tuomittu teippasi hänen kasvonsa niin, että suu ja sieraimet peittyivät. Oikeuden perusteluissa todetaan, että "Jokainen peruskoulua käynyt tietää, että ilman happea tukehtuu, eikä hapenpuutteen tarvitse kestää pitkään. Tämän havainnon seurauksena hän on ymmärtänyt, että kaikkien hengitysteiden peittämisen seurauksena on varmuudella ... menehtyminen."
Oikeus totesi tuomiossa, että väkivalta oli kestänyt pitkään ja raaistunut kestäessään. Tuomittu oli ratkaisun mukaan väistämättä aiheuttanut uhrilleen pakokauhua ja tuskaa tavalla, joka vaikuttaa epäinhimilliseltä ja käsittämättömältä.
Tuomittu kertoi itse oikeudenkäynnissä, että uhri rimpuili ja huusi teon aikana.
Oikeus otti ratkaisussaan huomioon, että tyttöystävä on todennäköisesti tuntenut luottamusta tekijää kohtaa, ja väkivalta on kummunnut varsin mitättömästä syystä.
Pahoinpitelyn äänet ja naisen itku kantautuivat kerrostalon muihin asuntoihin, ja naapurit hälyttivät paikalle poliisin. Oikeuden perusteluissa todetaan, että poliisien tullessa asunnolle tuomittu ei kertonut heille uhrin olevan asunnossa, vaan valehteli tämän poistuneen. Näin hän on sekä pyrkinyt pääsemään pinteestä, että myös varmistanut uhrin menehtymisen.
Poliisipartio löysi uhrin sängyn alta ja sai hänet elvytettyä, mutta hän kuoli sairaalassa vaikeaan aivovaurioon.
Tuomitun mielentila tutkittiin oikeudenkäynnin aikana. Hänen todettiin olleen tekohetkellä syyntakeinen.
LÄHTEKÄÄ.
Ap, kuristaminen tekee samaa efektiä
tyttöjabaskeri kirjoitti:
Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.
Wou. Minä kirjoitin tuon tekstin melkein puoli vuotta sitten. En todellakaan toiminut niin nopeasti kuin olisi pitänyt, mutta jos ketään nyt ollenkaan kiinnostaa, niin olen ollut ilman häntä nyt kaksi kuukautta, enkä todellakaan enää kaipaa häntä takaisin elämääni. Olen estänyt hänet kaikilta mahdollisilta elämän osa-alueilta, eikä hän voi enää satuttaa minua mitään kautta. Sanattomaksi välillä vetää, kuinka sokea on ollut tilanteelle. Olen toisaalta ymmärtänyt myös omat virheeni, mutta aivan liian myöhään huomasin, että niin kuin monet täällä ihan oikeasti sanoivat, niin poikaystäväni oli tosiaankin narsisti, ellei jopa psykopaatti. Nyt kun myöhemmin ajattelen, tuntuu kuin en olisi koskaan oikeastaan häntä tuntenutkaan. Asiat palautuvat hitaasti normaaliksi, ja en todellakaan ole parhaassa mahdollisessa mielentilassa varmaan pitkään aikaan, mutta samalla pitkästä aikaa tunnen, että mulla voi olla oikeasti hyvä tulevaisuus. Opin paljon mitä haluan, ja ennen kaikkea mitä en halua elämässäni enää koskaan. Ja yksi asia oli harvinaisen totta: kukaan muu ei voinut mua auttaa kuin minä itse. Tässä pieni tilannepäivitys. Kiitos kaikille, jotka uhrasivat joskus oman ajatuksensa tälle. Tässä olisi oikeasti voinut käydä paljon pahemmin, ja onneksi kaikki ruhjeet mitä sain fyysisesti ja henkisesti ovat sellaisia, jotka paranevat ajan kanssa.
Nyt on kuultu yhden osapuolen sadut. Sitten pitäisi kuulla toisen versio ja alkaa sitten arvailemaan, kumpi valehtelee enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kuultu yhden osapuolen sadut. Sitten pitäisi kuulla toisen versio ja alkaa sitten arvailemaan, kumpi valehtelee enemmän.
Siinä voit alkaa pohtimaan. En näe syytä miksi olisin valehdellut keskustelupalstalla, jossa kukaan ei edes tiedä identiteettiäni. Minä en aio uhrata tämän asian puimiseen enää yhtään enempää aikaani, tästä on mun ainakin hyvä jatkaa elämässä eteenpäin! :) Sinä voit jatkaa täällä omaa keskustelua mikäli haluat mä lopetan tähän!
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kuultu yhden osapuolen sadut. Sitten pitäisi kuulla toisen versio ja alkaa sitten arvailemaan, kumpi valehtelee enemmän.
Miksi pitäisi arvailla mitään?
Koko tarina saattaa olla mielikuvituksen tuotetta ja jos ei ole, niin eteenpäin vaan! Ei enää mitään keskinäistä vatvomista.
Osapuolet jatkavat elämäänsä eri tahoilla ja toivottavasti kehittyvät ihmisinä ja löytävät onnen ja levollisuuden elämäänsä.
Ap, käypä tutustumassa sellaiseen youtube kanavaan kuin "Inner Integration". Auttaa narsismin uhreja. Poikaystäväsi käytös kuulostaa aika tyypilliseltä. Sieltä löytyy seikkaperäisiä ohjeita tunnepuolesi parantamiseen ja narsistista eroon pääsemiseen. Kanavan pitäjä on kokenut saman.
He pitävät uhrin koukussa juuri tuolla tavalla. Narsisti ylläpitää addiktiotasi häneen antamalla välillä valerakkautta.
Tiedät olevasi hengenvaarassa. Toimi!
Up! Onko ap linjoilla?