Ahdistavassa suhteessa - kumpi meistä on se hullu?

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

Mun poikaystävä teki samaa, että soitti suuttuessaan äidilleen, haukkui ja syytti minua ja tämän äitihän soitti omalle äidilleen eli pojan mummolle, joka soitti minulle että teillä on kuulemma riita :D Itkin 4kk itseäni uneen itaisin ja jouduin kuuntelemaan hirveyksiä, lapsuudenkodissani kun ei oltu ikinä edes huudettu minulle, yhtäkkiä olin osana heidän sekoiluriitelyään ja syyttelyään. Mainitsemisen arvoinen seikka lienee että otin myös lyöntejä vastaan, ja minua myös syytettiin jo aikaisemmin masennuslääkkeitä syöneen exäni tilasta, ja puhuttiin, että mahdollistan ehkä hänelle itsemurhan, jos olen sellainen kuin olen. Kun sanoin myöhemmin, ettei  uhkailivat myös minun isälleni soittamisella :D voiko olla näin yleistä tämä äitisyndrooma, aivan päätöntä. Myöhemminhän poikakaverini olieromme jälkeen ollut väkivaltainen myös niin rakasta äitiään kohtaan.

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Voi hyvää päivää. Tämän vuoksi moni ei uskalla kertoa ja jää kokemustensa vuoksi yksin. Mies77, vaikka olisitkin itse ollut väkivaltainen ja naisesi avannut suunsa niin anna armoa.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Mies77 on selvästi itse väkivaltainen alistaja.

Tuliko muuten mieleen, että Jos ap olisi väkivaltainen puolisoaan kohtaan ja uhkailisi pahoinpidellä hänet, niin eikös ero olisi sen uhrin kannalta silloinkin paras ratkaisu... Ainoastaan se väkivaltainen osapuoli yrittää estää toista eroamasta ja siitä hänet on helppo tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Voi hyvää päivää. Tämän vuoksi moni ei uskalla kertoa ja jää kokemustensa vuoksi yksin. Mies77, vaikka olisitkin itse ollut väkivaltainen ja naisesi avannut suunsa niin anna armoa.

Mutta ihan yhtä paljon on niitä, jossa todellinen manipuloija on se ensimmäinen kertoja. Ihminen joka ei pysty ajattelemaan asioita nenäänsä pidemmälle, vaan on neuvomassa tietämättä kokonaisuutta, sellaisen neuvot eivät ole paljon väärti.

Lähde salaa, muutat salaa pois vanhempiesi luokse tavaroidesi kera.

Kai sulla on vanhemmat kenen luo voi mennä??

Huolehdit että vuokra maksetaan eli otat vuokranantajaan yhteyttä.

Jos pystyt niin venytät lähtöä ja sen ajan mitä olet niin et vastusta häntä.

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

Hohhoijaa. Mikä siinä miehen kolikon puolessa voisi olla sellaista että ap esim ei saisi muuttaa pois, tai pitäisi olla missään yhteydessä miehen tai miehen suvun kanssa. EI tuota suhdetta kannata jatkaa, oli kolikon toinen puoli mitä tahansa!! Varsinkaan ei kannata jatkaa jos osapuolilla on todella erilainen kuva tilanteesta. Ei määräaikainen vuokrasopimuskaan tarkoita että asunnossa asuttava juuri se tietty aika vaikka pää kainalossa. Huoneenvuokralaki tarjoaa muutaman tilanteen joissa irtisanominen onnistuu, vuokranantaja voi pyytää sakkomaksun mutta tuskin asia siitäkään jää kiinni, eiköhän apn vanhemmat pysty lainaamaan rahat tarvittaessa.

Toki jos apn exä on syytön kaikkeen, kannattaa apn vaikka pyytää vanhempiaan lyhyesti informoimaan exää ettei pysty jatkamaan suhdetta. Tarinan perusteella nimittäin ap itse ei vaikuta tällä hetkellä pystyvän käymään aiheesta keskustelua omana itsenään, vaan olisi mahdollisesti liian herkkä manipuloitumaan. Oli manipulaatio sitten mistä tahansa peräisin.

Pidätkö todennäköisenä että exä jää nyt epätietoisena itkemään sohvalle, ilman että hänellä olisi mitään hajua mistään ongelmista tai ei voisi yhtään ymmärtää eron syytä?

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Ei tämä pari kaipaa mitään pariterapiaa vaan pysyvän välimatkan ja yhteyksien katkaisemisen. Ei kaikkia vaan ole tarkoitettu yhteen, ole jotenkin yliromantikko?? Jollakin osapuolella on todella paha olla. Jo pitkään on ollut niin että ihminen voi erotakin, millä vuosisadalla elät?

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Koska haluaisin olla poikaystäväni kanssa. Se kuulostaa järjettömältä, mutta silloin kun kaikki on hyvin mikään ei tunnu yhtä hyvältä. Mikään muu ei tarjoa samanlaista mielihyvää. Se on jotain hyvin vaikeasti kuvailtavaa. Tietynlaista euforiaa. Kuvittelen, että kertoessani romutan kaikkea entisestään. Mahdollisuus suhteen pelastamiseen menee siinä vaiheessa kokonaan. En myöskään halua vaivata vanhempiani huolillani. Lisäksi en tiedä isäni reaktiota. Hän saattaisi käyttäytyä tilanteen paljastuessa hyvin agressiivisesti. En halua pilata kenenkään elämää. Poikaystäväni perhe on hyvin rakastettava, enkä halua heille pahaa. En halua pahaa myöskään poikaystävälleni. Jollain oudolla tasolla ymmärrän poikaystävääni, mutta toisaalta minun pitäisi ymmärtää ja arvostaa itseäni.

Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, kyseessä on puolustusmekanismi. Sama ilmiö kuin ns. Tukholma-syndroomassa. Liskoaivot eivät ole erittäin fiksut, yrittävät vain pitää sinut hengissä hinnalla millä hyvänsä vaarallisessa tilanteessa, myös saamalla sinut myötäilemään ja ymmärtämään pahoinpitelijääsi, jotta miellyttäisit häntä ja olisit paremmassa turvassa.

Pilaat myös poikaystäväsi elämän jos et muuta tilannetta. Hän ei voi hyvin, ja tulee todennäköisesti vielä tekemään jotain, mikä saa hänet ongelmiin poliisin kanssa. Hänkin tarvitsee apua. Se tosin ei ole sinun vallassasi hankkia, mutta ainoa askel, jonka voit siihen suuntaan ottaa, on puhuminen tilanteesta esimerkiksi vanhempiesi kanssa. Lähteminen pelastaa sinut, ja saattaa pelastaa poikaystäväsikin, jos hän herää hakemaan apua.

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Minulla olisi asiaan niin paljon lisättävää ja sanottavaa, mutta tilaa kaiken kertomiseen ei ollut. Tarvitsen apua. Tuntuu, että en voi kertoa kenellekään, pelkään että tuhoan suhdetta entisestään. Toisaalta nimittäin haluaisin uskoa siihen, toisaalta taas tiedän että tämä ei ole enää pelastettavissa. Tuntuu, että poikaystäväni on lukinnut minut häkkiin, romuttanut itsetuntoni, identiteettini ja vienyt minulta sanan- ja mielipiteenvapauden. Samalla taas hänen oma valta on vain vahvistunut. Silloin kun asiasta mainitsen hän sanoo minun olevan naurettava. Luin uutisen muutama päivä sitten pojasta ja tytöstä, jossa poika oli peittänyt tyttöystävänsä kauttaaltaan ilmastointiteipillä. Tyttö oli kuollut. Aloin itkeä, koska voisin kuvitella, että samanlainen voisi joskus helposti tapahtua minulle. En ymmärrä miten olen vielä tässä. Silloin kun sanon lähteväni, hän uskottelee minulle rakastavansa minua ja sanoo tekevänsä mitä tahansa, että jäisin.  Jotenkin vain uskon sen joka kerta. Toivon että joku vastaisi, ja osaisi auttaa. En ole syytön kaikkeen, mutta minua ei ole koskaan ennen kohdeltu näin epäkunnioittavasti kuin nyt. 

Oletko ajatellut että voisit lähteä turvakotiin hetkeksi? Ei sellainen ole oikea rakastava suhde, jossa on väkivaltaa ja muuta alistamista.

Kerro jollekin läheisillesi tästä. Joku joka oikeasti pitää puoliasi. Tarvitset apua että saat aloitettua alusta.

En suosittele kertomaan lähdöstäsi miehellesi ennen kuin oikeasti tavarasi ym ovat muualla, koska se voi olla vaarallinen tilanne. Äläkä mene koskaan enää sinne takaisin. Unohda mies, unohda uhkailut. Heikkona hetkenä tukeudu läheisiisi ja mene vaikka heille yöksi, mutta yhteyttä et tuohon mieheen ota enää koskaan, ei vaikka kyse olisi hänen luokseen jääneestä tavarasta. Sinä olet arvokas ja rakastettu, eivät läheisesi eikä mikään korkeampi voima toivo sinulle tuollaista! Sinulla on lupa lähteä. Tee se.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Ei tämä pari kaipaa mitään pariterapiaa vaan pysyvän välimatkan ja yhteyksien katkaisemisen. Ei kaikkia vaan ole tarkoitettu yhteen, ole jotenkin yliromantikko?? Jollakin osapuolella on todella paha olla. Jo pitkään on ollut niin että ihminen voi erotakin, millä vuosisadalla elät?

Te ette tiedä tuosta suhteesta yhtään mitään, mutta neuvoja kyllä sataa ihan kaatamalla! Aina kun joku kirjoittaa tuollaisen vuodatuksen, ei pitäisi liian nopeasti kiirehtiä neuvomaan, kun asioiden todellisesta laidasta ei tiedä yhtään mitään! Niitä on väkivaltaisia miehiä, mutta ihan samassa suhteessa naisia, jotka hakevat sympatiaa ja komppaajia itselleen, eläen täysin mielikuviensa vankina! Mies ei välttämättä tee yhtään ainoatakaan noista syytetyista asioista, kyseessa saattaa olla vain mielikuviinsa sairastuneen naisen tuotetta. Jos mies todella tuollainen olisi, ei kai sitä kenenkään normaalilla järjellä varustetun ihmisen pitäisi kysyä että kumpi on se hullu? Tämän kysymyksen pitäisi laittaa jo hälytyskellot soimaan, että mistä oikein on kysymys. Oli juttu mikä tahansa, ei tuolla naisella kaikki pytyt saa kipinää. Kun alku on jo tuollanen, ei se kirjoituksen loppuosaltakaan kummoisia lupaa.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Ei tämä pari kaipaa mitään pariterapiaa vaan pysyvän välimatkan ja yhteyksien katkaisemisen. Ei kaikkia vaan ole tarkoitettu yhteen, ole jotenkin yliromantikko?? Jollakin osapuolella on todella paha olla. Jo pitkään on ollut niin että ihminen voi erotakin, millä vuosisadalla elät?

Te ette tiedä tuosta suhteesta yhtään mitään, mutta neuvoja kyllä sataa ihan kaatamalla! Aina kun joku kirjoittaa tuollaisen vuodatuksen, ei pitäisi liian nopeasti kiirehtiä neuvomaan, kun asioiden todellisesta laidasta ei tiedä yhtään mitään! Niitä on väkivaltaisia miehiä, mutta ihan samassa suhteessa naisia, jotka hakevat sympatiaa ja komppaajia itselleen, eläen täysin mielikuviensa vankina! Mies ei välttämättä tee yhtään ainoatakaan noista syytetyista asioista, kyseessa saattaa olla vain mielikuviinsa sairastuneen naisen tuotetta. Jos mies todella tuollainen olisi, ei kai sitä kenenkään normaalilla järjellä varustetun ihmisen pitäisi kysyä että kumpi on se hullu? Tämän kysymyksen pitäisi laittaa jo hälytyskellot soimaan, että mistä oikein on kysymys. Oli juttu mikä tahansa, ei tuolla naisella kaikki pytyt saa kipinää. Kun alku on jo tuollanen, ei se kirjoituksen loppuosaltakaan kummoisia lupaa.

Mies on väkivaltainen = suhteen päättäminen on paras neuvo

Nainen on valehteleva manipuloija = suhteen päättäminen on paras neuvo

Ahdistavassa ja stressaavassa parisuhteessa, johon kuuluu kontrollointia ja väkivaltaa, on normaalia alkaa epäillä omaa mielenterveyttään. Se kuuluu suorastaan kaavaan. En tiedä ap:sta yhtään mitään sen enempää kuin toisetkaan kommentoijat, mutta kaikki hänen kirjoittamansa sopii täysin pahoinpidellyn puolison profiiliin. Netistä löytyy paljon materiaalia, jos olet kiinnostunut oppimaan vähän lisää asiasta.

Jatkan vielä että...

Unohda ne nettitestit ym. Sinussa ei ole mitään vikaa muuta kuin se että olet niin kiltti ja joustava, että jäät suhteeseen, jolla ei ole toivoa.

Se on hieno ominaisuus, että haluaa yrittää pitää suhteestaan kiinni - mutta sitä ei voi tehdä suhteessa, joka vaarantaa sinun henkesi ja terveytesi. "Se oikea" osaa arvostaa sinua ja sinun tulevaisuuden suunnitelmiasi, terveyttäsi ja hyvinvointiasi, perhettäsi, ystävyyssuhteitasi eikä etsi sinusta jatkuvasti vikoja.

Sinä rakastuit mielikuvaan rakkaudesta, jota ei ollutkaan. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen, jolle on käynyt niin. Siksi sinun on vaikea päästää irti, koska alku oli niin täydellistä.. mutta sitä ei ole enää. Se on mennyttä ja oli todennäköisesti epäaitoa. Sinä elät nyt tässä hetkessä, et menneisyydessä. Ja sinä olet onneton ja pelokas, etkö olekin?

Miksi siis jäisit?

Tuolla jossain on mies, joka rakastaa sinua aidosti. Odottaa sinua. Komeampi, ei hakkaa, ei etsi vikoja, antaa sinun harrastaa ja käydä ystäviesi luona - ehkä jopa viettää aikaa isäsi kanssa. Mies jonka luona koet olevasi rakastettu, ihana, mielenkiintoinen ja turvassa! Eikö olisikin ihanaa? Sellainen löytyy vielä, kun nyt uskallat tehdä elämäsi parhaan päätöksen eli hakea apua.

Harkitse sitä turvakotia.

Täältä saat apua, ja ainakin minun kohdallani palaset loksahtivat kohdilleen.

https://www.narsistienuhrientuki.fi

Narsistista kannattaa erota "leikkaamalla". Eli muutat salaa omaan asuntoon ja katkaiset kaiken yhteydenpidon. Jos et katkaise suhteita, hän yrittää luikerrella takaisin. Et ole hullu. Olet nappula hänen pelissään. Jos narsisti ei saa kohteeltaam enää osakseen ihailua, voi hän muuttua ns sadistiseksi narsistiksi. Tällöin hän saa tyydytyksensä toisten satuttamisesta saamastaan vallan tunteesta.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Ei tämä pari kaipaa mitään pariterapiaa vaan pysyvän välimatkan ja yhteyksien katkaisemisen. Ei kaikkia vaan ole tarkoitettu yhteen, ole jotenkin yliromantikko?? Jollakin osapuolella on todella paha olla. Jo pitkään on ollut niin että ihminen voi erotakin, millä vuosisadalla elät?

Te ette tiedä tuosta suhteesta yhtään mitään, mutta neuvoja kyllä sataa ihan kaatamalla! Aina kun joku kirjoittaa tuollaisen vuodatuksen, ei pitäisi liian nopeasti kiirehtiä neuvomaan, kun asioiden todellisesta laidasta ei tiedä yhtään mitään! Niitä on väkivaltaisia miehiä, mutta ihan samassa suhteessa naisia, jotka hakevat sympatiaa ja komppaajia itselleen, eläen täysin mielikuviensa vankina! Mies ei välttämättä tee yhtään ainoatakaan noista syytetyista asioista, kyseessa saattaa olla vain mielikuviinsa sairastuneen naisen tuotetta. Jos mies todella tuollainen olisi, ei kai sitä kenenkään normaalilla järjellä varustetun ihmisen pitäisi kysyä että kumpi on se hullu? Tämän kysymyksen pitäisi laittaa jo hälytyskellot soimaan, että mistä oikein on kysymys. Oli juttu mikä tahansa, ei tuolla naisella kaikki pytyt saa kipinää. Kun alku on jo tuollanen, ei se kirjoituksen loppuosaltakaan kummoisia lupaa.

Itseasiassa moni neuvon antaneista tunnistaa todennäköisesti itsensä tästä kirjoituksesta ja aavistaa jo mistä on kyse.

Tuo "kumpi on hullu" on ihan tyypillistä tuollaisessa suhteessa. Kyseessä on ns. gas lighting -ilmiö, jossa uhri ei enää luota omaan arvioonsa tilanteesta.

T. Mahdollisesti narsistisen vanhemman lapsi

Juuri eilen oli uutinen vastaavasta parista, jossa mies sai tuomion:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005400024.html

Tuollaista se suhde tulisi jatkossakin olemaan, jos palaat vielä takaisin avomiehesi luokse.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

tyttöjabaskeri kirjoitti:

Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.

Pyydäppäs miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä sinusta ja teidän tilanteesta. Sitä ennen on täysin mahdotonta vastata asiaan yhtään mitään. Veikkaanpa että mieheltäsi tulee aivan toisenlainen tarina kuin sinulta. Koskaan ei pidä antaa arviota kolikosta vain toisen puolen perusteella.

täh:D

Noin harminaisen avointa ymmärtämättömyyden osoitusta harvoin näkee, enää puuttuu se kärpäsparvi avoimen suun edessä pyörimässä.

Ei ne terapiassakaan pysty avioparia auttamaan, jollei molempia osapuolia kuulla asiassa. On kamala vääryys muodostaa mielepide tapahtuneesta, vain toisen puolen kertomana. Monesti se manipuloija saattaa olla ensimmäisen teksitin kirjoittaja, ja jos tätä lähtee silmät kiinni komppaamaan, tulee annettua väärä todistus asiaan.

Ei tämä pari kaipaa mitään pariterapiaa vaan pysyvän välimatkan ja yhteyksien katkaisemisen. Ei kaikkia vaan ole tarkoitettu yhteen, ole jotenkin yliromantikko?? Jollakin osapuolella on todella paha olla. Jo pitkään on ollut niin että ihminen voi erotakin, millä vuosisadalla elät?

Te ette tiedä tuosta suhteesta yhtään mitään, mutta neuvoja kyllä sataa ihan kaatamalla! Aina kun joku kirjoittaa tuollaisen vuodatuksen, ei pitäisi liian nopeasti kiirehtiä neuvomaan, kun asioiden todellisesta laidasta ei tiedä yhtään mitään! Niitä on väkivaltaisia miehiä, mutta ihan samassa suhteessa naisia, jotka hakevat sympatiaa ja komppaajia itselleen, eläen täysin mielikuviensa vankina! Mies ei välttämättä tee yhtään ainoatakaan noista syytetyista asioista, kyseessa saattaa olla vain mielikuviinsa sairastuneen naisen tuotetta. Jos mies todella tuollainen olisi, ei kai sitä kenenkään normaalilla järjellä varustetun ihmisen pitäisi kysyä että kumpi on se hullu? Tämän kysymyksen pitäisi laittaa jo hälytyskellot soimaan, että mistä oikein on kysymys. Oli juttu mikä tahansa, ei tuolla naisella kaikki pytyt saa kipinää. Kun alku on jo tuollanen, ei se kirjoituksen loppuosaltakaan kummoisia lupaa.

Mies on väkivaltainen = suhteen päättäminen on paras neuvo

Nainen on valehteleva manipuloija = suhteen päättäminen on paras neuvo

Ahdistavassa ja stressaavassa parisuhteessa, johon kuuluu kontrollointia ja väkivaltaa, on normaalia alkaa epäillä omaa mielenterveyttään. Se kuuluu suorastaan kaavaan. En tiedä ap:sta yhtään mitään sen enempää kuin toisetkaan kommentoijat, mutta kaikki hänen kirjoittamansa sopii täysin pahoinpidellyn puolison profiiliin. Netistä löytyy paljon materiaalia, jos olet kiinnostunut oppimaan vähän lisää asiasta.

Mies77 taitaa trollata kun vedättää huomiota epäolennaisuuksiin. Ei tässä tilanteessa enää mietitä että kuka sanoi mitä ja kuka on oikeassa. Tarkoitus on että ihmiset kertovat läheisilleen kärsimyksistään, saisivat apua, tulisi vähemmän aivan liian nuoria ruumiita. Turha täällä netissä inttää lisätodisteiden, vaihtoehtoisten näkökulmien ja silminnäkijälausuntojen perään jos ruudun toisessa päässä onkin jo hiljaista.

Ap, miten menee? Oletko saanut pidettyä itsesi turvassa?