Ahdistavassa suhteessa - kumpi meistä on se hullu?
Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.
Kommentit (190)
Ns. kunnon tyttö hyvästä perheestä on päässyt flirttailemaan oman ja toisen ihmisen pimeän puolen kanssa, ja jäi kerrasta koukkuun uuteen ja jännittävään tunne-elämykseen. Kicksejä saa niin monesta muustakin asiasta ja huomattavasti terveemmällä tavalla. Pelissä on sinun ainutkertainen henkesi, muista se. Ajattele ystäviäsi ja läheisiäsi, kuolemasi olisi heille aivan valtava järkytys. Joten ota kamasi ja lähde.
Itselläni kesti myös päästä tuollaisesta suhteesta, kun mies manipuloi ja mairitteli takaisin. Käyttäytyi huonosti ja laiminlöi sekä minun että oman terveyden, kertoi kaikki asiansa myös äidilleen, meinaten myös minun asioitani ja oli väkivaltainen. Oli myös mustis ja hallitseva koska riippuvainen minusta. Se oli vain riippuvuuden kehää. Ole iloinen jos mies ei käytä seksiä manipuloidakseen vaan pysyy omalla puolella sänkyään.
Jo tuo että heillä on yhteistä se, että kertovat äideilleen liikaa, kertoo että mielenterveysongelmat pahenevat huonossa kodissa syntyen jo lapsuudessa ja äitiin turvaudutaan liikaa. No, halusin olla silti yhteydessa mieheen, 3 kaveriani onneksi puhuivat minulle järkeä. Missä olisinkaan, jos kukaan ei olisi auttanut vähän eksynyttä mieltäni, eikä olisi tiennyt tilanteestani? Kaveri sanoi että katkaiset kaikki yhteydet etkä enää vastaa. Tämä toimi. Toinen puhui järkeä, etten enää pyytäisi miestä minnekään.
Ap, jos palaat palstalle, käy lukemassa tämä mielettömän hyvä artikkeli perheväkivallasta:
http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe
Se ehkä avaa sinulle sitä mekanismia, jolla olet tilanteeseesi päätynyt.
Tää on ihan päätön ketju. Ap saa hyviä ohjeita sekä satiirisia kommentteja. Kaikkeen reagoi vaan toisia haukkumalla tai halveksimalla. Mikään ei tule miittumaan. Olihan kivaa lauantai-illan luettavaa. Että tämmöistäkin voi olla.
Uppaan, parasta viihdettä pitkään aikaan. Provosointia ja provosoitumista. Av:ta parhaimmillaan.
Kiva että jollain on ollut hauskaa. Kerroin äidilleni tilanteesta. Sovimme, että isälle emme avaa asiasta sen enempää. Jään nyt joksikin aikaa tänne. Mietimme äidin kanssa mitä tehdä asialle. Poikaystävääni en ole infonnut asiasta, enkä usko että infoankaan. Kiitos kaikille!
Tiedän että 'taistelu' ei ole vielä ohi, mutta ainakin olen askeleen lähempänä eroa. Äiti myös lupasi hankkia minulle oikeanlaista hoitoa.
tyttöjabaskeri kirjoitti:
Kiva että jollain on ollut hauskaa. Kerroin äidilleni tilanteesta. Sovimme, että isälle emme avaa asiasta sen enempää. Jään nyt joksikin aikaa tänne. Mietimme äidin kanssa mitä tehdä asialle. Poikaystävääni en ole infonnut asiasta, enkä usko että infoankaan. Kiitos kaikille!
Hienoa! Tästä se parempi elämä lähtee käyntiin
Ap nyt oikeasti herätys! Olet täysin väärässä suhteessa, älä hukkaa yhtään päivää tuollaisen täysidiootin kanssa. Hyvään, oikeaan ja rakastavaan suhteeseen eivät kuulu tuollaiset asiat. Älä pilaa elämääsi. Ero mahdollisimman pian!
Mulla 9 vuotta suhde narsistin kanssa ja todella tuttua tuo ajatus, että ei uskalla kertoa kenellekään, koska tuntuu että siinä itse tuhoaa sitä suhdetta. Miten se suhde jonka niin haluais paranevan ja onnistuvan ja lakkaavan olemasta täysin sairas, ainakaan paranisi jos itse alan haukkua puolisoani muille ihmisille...
Mä pääsin vapaaksi 9 vuoden jälkeen kun vihdoin taas erään miehen pettämisepisodin jälkeen vihdoin kerroin kaiken kokemani äidilleni (jolle täydellisen herrasmiesvävyn todellinen olemus tuli yllätyksenä) ja yhdelle uudelle ystävälleni josta oli tullut läheinen.
Kun olin kertonut, nämä kaksi hlö saivat pidettyä mua järjissään niin että sillä kertaa en enää palannut siihen myrkylliseen suhteeseen miehen tapansa mukaan itkiessä ja anellessa mua takaisin.
Nyt 3 v vapautta! Uuteen suhteeseen en ole edelleenkään valmis mutta ekaa kertaa elämässäni olen onnellinen ☺️
Ap kerro nyt ihmeessä vanhemmillesi. Kyllä asiat järjestyvät. Rikkaat vanhemmat järjestää vaikka heti uuden asunnon. Kamalalle poikaystävälle pahoinpitelysyyte ja lähestymiskielto. Tsemppiä jatkoon!
tyttöjabaskeri kirjoitti:
Koska haluaisin olla poikaystäväni kanssa. Se kuulostaa järjettömältä, mutta silloin kun kaikki on hyvin mikään ei tunnu yhtä hyvältä. Mikään muu ei tarjoa samanlaista mielihyvää. Se on jotain hyvin vaikeasti kuvailtavaa. Tietynlaista euforiaa. Kuvittelen, että kertoessani romutan kaikkea entisestään. Mahdollisuus suhteen pelastamiseen menee siinä vaiheessa kokonaan. En myöskään halua vaivata vanhempiani huolillani. Lisäksi en tiedä isäni reaktiota. Hän saattaisi käyttäytyä tilanteen paljastuessa hyvin agressiivisesti. En halua pilata kenenkään elämää. Poikaystäväni perhe on hyvin rakastettava, enkä halua heille pahaa. En halua pahaa myöskään poikaystävälleni. Jollain oudolla tasolla ymmärrän poikaystävääni, mutta toisaalta minun pitäisi ymmärtää ja arvostaa itseäni.
voi tyttö rakas, olin sinun ikäisenäsi aivan samanlaisessa tilanteessa. sinulla on velvollisuus suojella ainoastaan itseäsi, ei ketään muuta. Ymmärrän omien kokemusteni perusteella, miten häpeälliseltä tilanteesta kertominen voi tuntua. Jos et uskalla omille vanhemmillesi kertoa, niin menen turvakotiin ja kerro siellä. Tai voit vaikka arata ajan yths:n terveyenhoitajalta ja kertoa siellä. Tai soita ensin nimettömänä auttavaan puhelimeen, niin sinulle kerrotaan mitä tukea voit saada.
Tarvitset selvästi apua, koska omin voimin tilanteesta irroittautuminen on todella raskasta.
Olen itse nyt 45v ja nuo nuoruuden kauheat tapahtumat ovat onneksi jo historiaa. Kerroin äidilleni viitisen vuotta sitten, millaisessa suhteessa elin tuolloin. Hän alkoi itkeä ja kysyi,miksen silloin pyytänyt häneltä apua. Silloin se vaan tuntui niin vaikealta ja hävettävältä. Mutta tiedätkö mitä, sinulla ei ole mitään hävettävää. Mitä pitemmäksi ajaksi tuohon suhteeseen jäät, sitä vaikeammaksi lähteminen saattaa käydä.
Jos vielä olet vanhempiesi luona, mieti vielä kerran voisitko kertoa asiasta äidillesi. jos et voi, tekeydy vaikka mahatautiseksi ja jää sinne kotiin ottamaan aikalisä ja ota selvää tukimahdollisuuksista.
Kyllä sinä pääset irti, olet sen arvoinen!!
Ap, varaudu siihen että kun psykoille selviää tulleensa hylätyksi reaktio voi olla voimakas.
Ehkä tavarasi tuhoutuu
Ehkä hän mustamaalaa sinua kaikille
Ehkä joudut varmistelemaan turvallisuuttasi kun liikut samoissa paikoissa
Mutta nämä on pientä, verrattuna siihen mitä hän olisi kahden kesken neljän seinän sisällä voinut sinulle tehdä.
Kun hankit oman kämpän ole tarkka alueesta, ettei se ole lähelläkään missä eksäsi asuu tai hänen sukua tai kavereita.
Numero ja osoite salaisiksi, turvakielto tarvittaessa.
Lähde pois! Elin itse 10 vuotta tuollaisen ihmisen kanssa. Tällä hetkellä toimit ilmaisena mielisairaanhoitajana siipallesi. Se rupeaa pitemmän päälle vaikuttamaan omaan mielenterveyteesi.
tyttöjabaskeri kirjoitti:
Minulla olisi asiaan niin paljon lisättävää ja sanottavaa, mutta tilaa kaiken kertomiseen ei ollut. Tarvitsen apua. Tuntuu, että en voi kertoa kenellekään, pelkään että tuhoan suhdetta entisestään. Toisaalta nimittäin haluaisin uskoa siihen, toisaalta taas tiedän että tämä ei ole enää pelastettavissa. Tuntuu, että poikaystäväni on lukinnut minut häkkiin, romuttanut itsetuntoni, identiteettini ja vienyt minulta sanan- ja mielipiteenvapauden. Samalla taas hänen oma valta on vain vahvistunut. Silloin kun asiasta mainitsen hän sanoo minun olevan naurettava. Luin uutisen muutama päivä sitten pojasta ja tytöstä, jossa poika oli peittänyt tyttöystävänsä kauttaaltaan ilmastointiteipillä. Tyttö oli kuollut. Aloin itkeä, koska voisin kuvitella, että samanlainen voisi joskus helposti tapahtua minulle. En ymmärrä miten olen vielä tässä. Silloin kun sanon lähteväni, hän uskottelee minulle rakastavansa minua ja sanoo tekevänsä mitä tahansa, että jäisin. Jotenkin vain uskon sen joka kerta. Toivon että joku vastaisi, ja osaisi auttaa. En ole syytön kaikkeen, mutta minua ei ole koskaan ennen kohdeltu näin epäkunnioittavasti kuin nyt.
Ihan aikuisten oikeasti, mitä syitä sinulla on jäädä. Tunteesi ovat ihan aitoja ja kyllä jokaisen pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi seurustelukumppaninsa kanssa.
No, jos sitä olet "se hullu" ja "kuvittelet kaiken" niin kannattaa myös lähteä. Pärjäät kyllä yksinkin ja poikaystäväsi löytää täysipäisen tyttöystävän.
Soita Naisten linhalle, saat sieltä käytännön neuvoja ja tukea lähtemiseen.
Älä mene asuntoon enää ollenkaan, älä tapaa miestä myöskään yksin enää koskaan.
Uhkaileeko hän mm tekstiviestein? Eron jälkeen voi tulla niitä - säästä ne, voivat auttaa kun/jos haet lähestymiskieltoa.
Ihan sama vaikka joutuisit maksamaan vuokraa toukokuuhun asti. Siis varmasti voit vapautua maksusta ottamalla yhteyttä vuokranantajaan, mutta vaikka joutuisit yksin maksamaan koko vuokran siihen asti, niin se on pieni hinta hengestäsi. Suhteuta asiat. Mitä hiton väliä on jollain rahasummalla tällaisessa tilanteessa? Ei mitään! Minkä hintainen elämäsi on? Ei esim muutaman tonnin arvoinen?
Täällä on joitain sairaita kommentoijia, älä välitä niistä.
Esimerkiksi Helsingissä on Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö, siellä on lyhytterapiaa lähisuhdeväkivallan kohteille ja tekijöille.
Terapia on ilmaista, sain siitä itse suuren avun tilanteessa olin molemmin puolin väkivaltaisessa suhteessa.
Muilla paikkakunnilla saattaa olla vastaavaa toimintaa, yhteyksiä luulisin löytyvän ensi- ja turvakotien kautta.
Jos saat terapiaa, niin kerro siitä kuristajallekin. Voi olla että häntä ei kiinnosta, mutta ilman apua hän tulee olemaan väkivaltainen edelleen: olisi hyväksi hänellekin tietää että ilmaista matalan kynnyksen apua on saatavilla.
Suhde EI voi jatkua. Mikään mitä sä tuut ikinä tekemään, ei kelpaa sun kumppanille. Usko pois. Usko. Lähde niin pian kun voit.
Tulosta tuo aloitus ja näytä se äidillesi. Hän osaa jo ammattinsa puolesta auttaa sinua ja tietää mistä saa apua ja miten toimia. Äläkä pelkää isäsi reaktiota, jos hän käy vähän kovistelemaasa niin poikaystäväsi ymmärtää että sinulla on puolustajia ja jättää sinut rauhaa kun olette eronneet. Älä jää tuohon suhteeseen missään nimessä, poikaystäväsi tappaa sinut jonaon päivänä...