Ahdistavassa suhteessa - kumpi meistä on se hullu?
Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.
Kommentit (190)
Tässä sulle ratkaisu: et mene enää entiseen kotiisi! Vaihda numero, blokkaa kaikkialla entinen elämäsi. Nyt. Päästä irti. Jäät vaan sinne vanhemmillesi vaikka vuodeksi tai kunnes saat hommattua uuden asunnon. Turvakotiin tai kimppakämpästä huone yläkerroksista niin et ole yksin kotona kun eksäsi tulee sua jahtaamaan?
Irrelevanttia tai ei niin kuristaminen on lyömiseen verrattavaa. 😬
aivotonta touhua puolin jos toisin, kukaan ei pakota sua jäämään ja tänne kirjoittelu tuskin ainakaan nopeuttaa muutosta jota tarvit^^ otat vaan ja lähdet. Poliisille voi aina soittaa jos jotain jälkeinpäin tulee..
ja jos se sua jatkuvasti pettää, niin eiköhän toi uuden naikkosen löydä pian sun jälkeen:D
Hyvä mies kun ei juo eikä lyö. Jatka vaan suhteesa.
Määrittele irrelevantit kommentit. Taidat olla vähän tärkeilevä ja snobbaileva. Vähemmästäkin jollain voi palaa käämit.
Joo et ole saanut turpaan. Sua on vaan kuristettu. Lue omaa tekstiäsi ja herää horroksesta!
tyttöjabaskeri kirjoitti:
Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.
Oletko käynyt näyttämässä noiden pahoinpitelyiden jälkiä lääkärille? Olen itse tehnyt vastaavassa tilanteessa niin ja lääkäri tutkittuaan kirjoitti etten itse ollut voinut tehdä niitä sormenjälkien näköisiä mustelmia olkavarsiini. Exähän tietty väitti minun itse tehneen jäljet. Samoin tutulta kuulostaa tuo alkoholistiksi ja mielenvikaiseksi leimaaminen, eristäminen omista kavereista ja perheistä jne.
Toimiiko paikkakunnallasi turvakotia? Soita sinne ja kerro tilanteestasi. Toinen vaihtoehto on paikkakuntasi kriisipäivystys tai valtakunnallinen kriisipuhelin (p. 010 195 202)
Voimia irrottautumiseen tuosta tuhoisasta suhteesta.
Poikaystäväni ei ole koskaan omien tietojeni mukaan pettänyt minua kenenkään kanssa. Asiasta en voi olla mitenkään varma, mutta en missään vaiheessa ole maininnut, että olisi. Pysytään siis oletetuissa faktoissa. Poikaystäväni teot ovat anteeksiantamattomia, ja kuristaminen tai väkivalta ei ole oikeutettua. Haluan kuitenkin korjata väärinymmärryksen siitä, että minua olisi lyöty sillä niin ei ole tapahtunut. Suhde ei tee minulle hyvää. Se on myös fakta. Olen ihan oikea ihminen, jolle tämä kaikki mainitsemani on tapahtunut. Onko täällä muita samanlaisessa tilanteessa olevia/olleita? Miten pääsitte suhteesta yli? Koen, että sellaiset kommentit auttaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkärinlausunnot aiemmista pahoinpitelyistä? Muuten on vain sana sanaa vastaan.
Oletko edes ottanut kuvia vammoistasi, siis mustelmista ja ruhjeista?
Se vaan kuristaa mut ei lyö. Rauha huoneistossa. Ap valot päälle. 😬
Kirjoitan asiatekstiä, koska koen, että se suojelee yksityisyyttäni paremmin. Ajattelin myös, että asiateksti ei provosoisi ihmisiä niin paljon. Olin näemmä väärässä.
Pysytään faktoissa: te molemmat olette mielipuolia. Selkokielellä kuristaja sekä kuristettu. 😀
Asiakysymys: mikä diagnoosi sinulla on?
tyttöjabaskeri kirjoitti:
Poikaystäväni ei ole koskaan omien tietojeni mukaan pettänyt minua kenenkään kanssa. Asiasta en voi olla mitenkään varma, mutta en missään vaiheessa ole maininnut, että olisi. Pysytään siis oletetuissa faktoissa. Poikaystäväni teot ovat anteeksiantamattomia, ja kuristaminen tai väkivalta ei ole oikeutettua. Haluan kuitenkin korjata väärinymmärryksen siitä, että minua olisi lyöty sillä niin ei ole tapahtunut. Suhde ei tee minulle hyvää. Se on myös fakta. Olen ihan oikea ihminen, jolle tämä kaikki mainitsemani on tapahtunut. Onko täällä muita samanlaisessa tilanteessa olevia/olleita? Miten pääsitte suhteesta yli? Koen, että sellaiset kommentit auttaisivat.
jatka elämääs..siltä siitä pääsee, yksinkertaiset ratkaisut ovat yleensä parhaita^^ toki voi vaikeamman kauttakin mennä, mutta miksi aiheuttaa itselleen turhaan mielipahaa?:)
Minulle ei ole diagnosoitu mitään mielenterveysongelmaa, mikäli sellaiseen viittaat. Masennustestin olen tehnyt netissä, joka viittaisi siihen, että olen vahvasti masentunut. Mitään diagnoosia masennukseen en ole kuitenkaan saanut.
Fiksu nainen ei saivartele, viilaa pilkkua tai anna kuristaa itseään. Yksinkertaista ja toimivaa.
Dg: saivarteleva, ylemmyydentuntoinen, läheisriippuvainen, asioihin jumittuva, piikittelevä.
En ole maininnut, että hän joisi. En myöskään, että hän löisi. Kumpaakaan hän ei myöskään tee. Toisinsanottuna en ole saanut siis turpaan, mutta minua on mm. kuristettu. Itseanalyysini on koko ajan käynnissä, siksi kirjoitin esimerkiksi tämän tekstin. En ole masokisti. En nauti siitä, että minua pahoinpidellään. En ole kertonut tästä muille kuin psykologille ja nyt tänne. Huomiota tälle tilanteelle muualta on siis melko vaikea saada. Ikävää, että aikani kuluu osien käyttäjien irrelevantteihin kommenteihin vastaamiseen. Totean, että vastaan tästä eteenpäin siis vain asiallisiin kommentteihin.