Ahdistavassa suhteessa - kumpi meistä on se hullu?
Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.
Kommentit (190)
Haloo, opiskelijaterveyteen apua saamaan sekä perheen tuki. Toimi heti. Mitä mieltä perheesi on tyypistä?
tyttöjabaskeri kirjoitti:
Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.
Saisikohan sen vuokrasuhteen purettua lääräkintodistuksella?
Juokse kovaa!!
Joku lähipäivä kun tiedät että poikaystäväsi on poissa, varaat itsellesi vapaata ja hommaat apua että saatte muutettua tärkeimmät tavarasi pois. Siihen asti käyttäydyt normaalisti ja pidät puhelimen käden ulottuvilla väkivallan varalta.
Ihan sama minne muutat kuhan muutat pois. Vaikka tavarat varastopalveluun ja itse kaverin sohvalle.
Väkivalta tulee tuosta vain pahenemaan ja joku päivä on kyse sun hengestä.
Ehdottoman tärkeää on ettet paljasta lähtöäsi etukäteen koska sen jälkeen on entistä epävarmempaa pääsetkö ehjänä ulos ovesta saati näetkö enää yhtäkään tavaraasi.
Vasta kun olet päässyt turvaan alat selvittelemään tilannetta vuokranantajan kanssa. Mies voinee jatkaa yksinkin asumista asunnossa tai ottaa sinne jonkun uuden uhrin tilallesi pian, ei ole sinun murheesi oikeasti tai ainakin pienin niistä. Henki tärkein. Nyt turvaan.
Olen käynyt julkisella puolella psykologilla, mutta hän ei ole ollut kykeneväinen auttamaan minua. Tarvitsen psykologin, joka veisi ongelmaa ja prosessia eteenpäin ja osaisi ohjata minua. Viimeisin psykologini oli kaikinpuolin ihana, mutta mielestäni terapiassa pelkkä potilaan kuunteleminen ei riitä, vaan asioihin tarvitsisi myös ratkaisuja joita mietittäisiin yhdessä. En usko, että minulla on kiltin tytön syndroomaa. Olen ennen ollut juuri voimakastahtoinen ja päättäväinen ollen silti muita kunnioittava. Aikaisemmissa ihmis- ja parisuhteissani ei ole tapahtunut mitään tällaista. Isäni on kieltämättä myös voimakastahtoinen ja dominoiva persoona. Kyllä, olen miettinyt yhteyttä asioiden välillä jo pitkään. Isäni ei ole kuitenkaan koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti minua eikä ketään muutakaan kohtaan. Kuten myös jo mainitsin, minulla ei ole mielestäni alkoholiongelmaa. Juhlin aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin nuoret. Jonkun aikaisemman seksikommentista mainittakoon, että jostain syystä poikaystäväni myös välttelee sen harrastamista. Alussa sitä oli paljon, mutta nyt häntä ei enää kiinnosta. Tiedän, että nuoren ikäni takia tämä voi kuulostaa jonkun mielestä liioittelulta ja minua pidetään naiivina. Mitä olenkin. Kenenkään pahaa oloa ei silti tulisi vähätellä. Ymmärrän, että täällä on paljon ihmisiä, jotka haluavat arvostella minua. Toistan vielä, että toivon että ymmärrätte aiheuttavanne minulle käytöksellänne paljon mielipahaa ja samalla ajaudutte pois aiheesta, josta oli alunperin kyse.
Kukaan muu ei voi toimia puolestasi. Älä ulkoista ongelmaa. Tarvitset nyt konkreettista apua. Puhu aluksi vanhemmillesi. Ja sitten toimeksi.
Juu eihän kukaan juoppo omasta mielestään ole juoppo...
Ap kirjoittaa täydellisesti, kuin ammattikirjoittaja pilkutusta myöten. Siksi tulee mieleen, että liekö keksitty juttu tämä. Jos ei, niin lähde suhteesta. Kerro tilanteestasi perheelle ja ystävillesi ja pyydä heiltä apua. Väkivalta ei ole milloinkaan hyväksyttävää, ja jos miehesi on sinua kohtaan väkivaltainen, sinun on lopetettava suhde. Tuo kontrollointi ja toisen elämän rajoittaminen ovat jo tarpeeksi pahoja asioita, mutta jos vielä joudut pelkäämään henkesi puolesta, niin häivy ja nopeasti. Mies kuulostaa todella sairaalta.
Vierailija kirjoitti:
Juu eihän kukaan juoppo omasta mielestään ole juoppo...
No ei.
Miksi Jeppe juo? Miksi otat turpaasi säännöllisesti? Masokisti? Huomionhakuinen? Analysoi itseäsi.
Ja mammoihin uppoaa tarinankertojan stoori.
Ensi- ja turvakotiin, heti. Sieltä saat myös kaipaamasi keskusteluapua. Tiedän, että sua hävettää, etkä siksikään haluaisi, että muut saa tietää. Kuolleena tai ihmisrauniona siitä ei ole mitään hyötyä, ettei muut tienneet. Mies tuhoaa sinut ja jo tuosta tuhosta mitä on ehtinyt aiheuttaa sinulla kestää pitkään parantua. Kun mies on poissa niin otat kamasi ja lähdet. Mieluiten heti maanantaina kun palaat tuonne. Ensi- ja turvakotien liitto, ota sinne yhteyttä heti. Yksi mahdollisuus on myös, että jätät kamasi taaksesi, yksikään tavara ei ole sen arvoinen, että lähtö pitkittyy.
Jos et lähde niin mielestäni olet itsetuhoinen. Älä ainakaan tänne tulee uudestaan kertomaan kuukauden päästä, että olet sairaalassa kun sinut hakattiin henkihieveriin. Saatika parin vuoden päästä, että nyt mies on alkanut kaltoinkohtelemaan myös lapsiasi.
Nimimerkki Setäjakalju tarjoaa palveluksiaan kun seksi on suhteessa jäänyt vähemmälle. Myös SMS järjestyy.
NYT kerrot asian vanhemmillesi ja teette suunnitelman. Kerro väkivallasta ja että pelkäät kuolemaa.
Älä mene enää hetkeksikään entiseen kotiisi yksin. Katkaise kaikki yhteydet täydellisesti. Sinulle uusi paikka mistä käsin voit hoitaa opintoja. Koulussa et voi liikkua enää yksin, tee rikosilmoitus tapahtumista ja ilmoita siitä myös koululle ennen kuin palaat kouluun. Keskustele aiheesta miten turvaatte turvallisuutesi. Tarvittaessa jäät sairauslomalle, opinnot voi nyt hetken odottaakin. Tarvittaessa ne voi odottaa vaikka vuosia, ei niitä haudasta käsinkään enää hoidella.
Hae tavaroitasi vain jos se mahdollista turvallisesti, ei yksin, ei missään tapauksessa, poliisi mukaan jos mahdollista. Rikosasioiden hoito vain poliisin kautta, turha lähteä riehumaan tai huutelemaan keskenään. Muutkin asiat vain virallisia reittejä. Älä ole missään yhteydessä suoraan tähän ihmiseen tai hänen tuttaviinsa. Jos pakko niin sanot vaan että en voi valitettavasti jatkaa suhdetta.
Ihmiset eroaa syystä jos toisestakin, se on normaalia, ei kukaan voi pakottaa ketään jatkamaan suhdetta tai asumaan yhdessä, eikä edes olemaan eksien kanssa tekemisissä, ulkopuoliset ei ajattele että sinun pitäisi sitä jatkaa tai mitenkään perustella asiaa. Eihän teidän suhde ole mitenkään erityinen tai ihmeellinen, paitsi kauheudessaan ja väkivallan ja hengenvaaran määrässä.
Kukaan oikea terapeutti ei tule tarjoamaan sulle ratkaisuja koska itse sun on se elämäs elettävä.
Mä en näe kirjoituksessasi vahvatahtoista ihmistä.
Pohdi ratkaisuja ystävien kanssa. Terapeutin kanssa on tarkoitus tutkia itseä ja sen mahdollisesti vahingollisia ja tarpeettomia rakenteita.
Onko lääkärinlausunnot aiemmista pahoinpitelyistä? Muuten on vain sana sanaa vastaan.
Nuori viaton tyttö ja epävakaa persoona pariutuvat keskenään. Tuollainen kertomus siitä syntyy. Olet läheisriippuvainen.
Vieläkö baskeri ulkoilee vai jatkuuko kielellisesti tasokas tarina vielä?
Ihmettelen etteivät varakkaat vanhempasi osta sinulle asuntoa?
Me seukataan, olisi noloa olla yksin, sitä on kiva esitellä kavereille, sen isukki lainaa autoa ja seksi etenkin pienen matsin jälkeen on taivaallista. Siinä kysytyt hyvät ominaisuudet.