Ahdistavassa suhteessa - kumpi meistä on se hullu?
Olen nuori 20-vuotias tyttö. Kaava ei ole yllättävä: rakastuin palavasti poikaan, jonka kanssa kaikki oli aluksi täydellistä. En ollut koskaan tuntenut mitään niin vahvaa. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui. Hän on kieltänyt kaikki miespuoliset ystäväni. Hän kuitenkin kokee, että hänellä saa olla naispuolisia ystäviä. Hänen mielestään kaikki poikapuoliset ystäväni haluavat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Hän myös arvostelee ystäviäni jatkuvasti ja perustelee tätä sillä, että ystäväni ovat pinnallisia ja heillä on jotain patoutunutta vihaa poikaystävääni kohtaan, mikä ei pidä paikkansa. On kuulemma loukkaavaa, että haluan olla sellaisten ihmisten lähellä jotka arvostelevat häntä. Minun pitäisi pukeutua miten hän haluaa, ja koti on sisustettu niin kuin hän on halunnut. Hän myös arvostelee koko ajan uravalintaani, joka tekee minusta kuulemma pinnallisen. Katsomme ohjelmia joista hän pitää ja kuuntelemme hänen musiikkiaan. Minun täytyisi olla valmis käymään hänen perheensä tapahtumissa, mutta hän ei minun ja tuntuu että pian vieraannun perheestäni täysin. Hän syyttelee minua jatkuvasti pettämisestä, jota en ole kuitenkaan tehnyt. Kaiken huipentuma minun omaisuuteni hajottaminen ja fyysinen väkivalta. Lukuisia kertoja hän on suutuspäissään heitellyt tavaroitani ulos parvekkeelta. Jos yritän estää häntä, hän tarttuu minua kurkusta, heittää minua tavaroilla. Hän vääntelee ja heittelee minua ja on nostanut minut muutaman kerran seinää vasten. Joskus hän on kantanut minut ulos asunnostamme alusvaatteilla ja jättänyt siihen. Pari kertaa hän on kuristanut minua niin kovaa, että olen varma, että kuolen. Joskus hän on jopa sanonut tappavansa minut. Olen itsekin sortunut fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta itse olen tehnyt sen puolustaakseni itseäni, en sen takia että haluaisin hyökätä. Olen kerran lyönyt hätä kännissä korkokengällä päähän, josta en ole itse ylpeä. Hänen mielestään minulla on paha alkoholiongelma. Käyn ehkä kaksi kertaa kuussa ulkona joka on mielestäni aivan tavallista. Olen kaksi kertaa ollut liian kännissä, mutta muuten en mielestäni poikkea massasta. Hän on myös vetänyt äitinsä mukaan tähän. Hän vuotaa kaikki meidän väliset asiat omalle äitilleen (omasta näkökulmastaan), eikä äitinsä selkeästi ymmärrä oikeata tilannetta. Hän lähettelee minulle kaiken maailman psyyke-, narsismi- ja tunnelukko-testejä, vaikka koen että minä en todellakaan ole se joka tarvitsee tässä sellaista apua. Hänen äitinsä kuvittelee, että minä liioittelen eikä käsitä millaista väkivaltaa olen joutunut kokemaan. Liioittelun sijaan olen mielestäni jopa vähätellyt kaikkea. Poikaystäväni kääntää kaiken minkä keksii minun syykseni. Ehdottelee että kannattaisiko minun tehdä tälläinen ja tälläinen testi. Myönnän, että olen joskus itsekäs, mutta minä en todellakaan koe olevani narsisti. Joskus poikaystäväni saa manipuloitua minua niin pahasti, että alan uskoa, että syy onkin minussa. Kun haluan erota hän uhkaa tuhoavansa minun maineeni ja erottavansa minut kaikista ystävistäni. Meillä on vuokrasopimus ensi toukokuuhun asti eikä sitä voi purkaa. Nyt tiedän olleeni naiivi ja typerä. Olin vain niin hirveän rakastunut. Jollain tasolla olen edelleen, koska olen vieläkin tässä suhteessa. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä näin. Mitä minä voisin tehdä? En koe olevani tarpeeksi vahva lähteäkseni, varsinkin kun hän tekee siitä tarkoituksella niin vaikeaa.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Taidat sittenkin olla provo. Tarkastele tekstejäsi. Näitä ei usko Erkkikään. Ei jatkoon.
Todella valitettavaa, että luulet niin. Olen kirjoittanut tekstini harkiten, enkä halua provosoida ketään. Tein tänne käyttäjän tänään, koska toivoin, että saisin täältä apua. Tiedän, että monille on vaikeata ymmärtää minua, mutta uskon että on paljon myös sieluntovereita. Eniten haluaisin kuulla neuvoja niiltä, jotka ovat itse päässeet tälläisestä yli. Tiedän, että minua voidaan pitää jotenkin 'pimahtaneena', koska olen tässä edelleen. En osaa pukea sanoiksi omia tunteitani. Tai kuvailla tilannetta niin, että kaikki ymmärtäisivät. Toivon, että täällä kukaan ei provosoi tai provosoidu. Tämä asia on minulle hyvin herkkä ja on aiheuttanut paljon mielipahaa ja mielenterveydellisiä ongelmiakin. Siksi toivon myös asiallisia kommentteja ja aitoa apua.
Kirjoitit pelkääväsi isäsi agressiivisuutta kuultuaan.Mitenkähän isäs käyttäytyy kun poikaystäväs hakkaa sut hengiltä tai raajarikoksi.Jos ei ollut provo niin juokse ja pian!
Provo tai alkoholin pehmentämät aivot ja päättelykyky on veikkaikseni tarinasta.
Jos et itse halua lähteä, ei kukaan voi sinua auttaa. Surullista, mutta totta.
Pyytäisin tosissani kaikkia provosoivia henkilöitä lopettamaan keskustelun tähän. Mä olen tosi ahdistunut tästä tilanteesta, ja alkupään kommentit toivat mulle vähän helpotusta ja apua. En tiedä mikä kommenteistani sai ihmiset luulemaan muuta. Toivon, että ymmärtäisitte, miten suuresti kommenttinne sattuvat.
Olet tosi nuori vielä ja luulet, että elämäsi rakkaus on tässä. No kuule: ei ole! Tulee vielä se aito rakkaus, tasapainoinen, kunnioittava, sellainen joka ei satuta. Tulee sitä euforiaa ja silloin ymmärrät, mikä parisuhteen tarkoitus on.
Tämä väkivaltainen sairas ihminen ei ole sinun tulevaisuutesi. Päästä jo irti sellaisesta, mitä ei ole olemassa. Päästä nyt.
Okei eli kirjoitit juuri, että tulet täysin normaalista perhetaustasta. Kuitenkin pelkäisit, että isäsi voisi mahdollisesti olla aggressiivinenkin. Oliskohan tohon sun mietintään ja miesvalintaasi syy vähän lähempänä, kuin uskotkaan? Hyvät asemat eivät kerro mitään, perheessä voi silti olla isokin ongelma esim. juuri auktoriteettien kanssa ja niiden takia, jonka tytär siirtää eteenpäin.
Tiedän mistä puhun, olin itse samanlaisessa tilanteessa. Ainoa keinoa on teillä vain pakata tavarat ja lähteä esim. vanhemmille. Älä soita vuokranantajalle, ennenkuin olet esim vanhemmilla, jotta sulla on paikka missä olla, ettei tule lisäongelmia.
Asia alkaa ratkeamaan sillä, että lopetat ongelman vähättelyn, ja kerrot jollekin. Siitä lähtee pyörät pyörimään. Äläkä vaan sano tuon jälkeen muille, että nyt menee jo paremmin, ei meillä mikään ollutkaan.
Miss Helsinki Jessicahan on on-offaillut ja palannut yhteen jopa miehen kanssa, jonka vuoksi joutui pahoinpidellyksi törkeästi, ja jättämään myös kruununsa kisan jälkeen. Tällaistako elämää haluat, että elät loukussa?
Ovatko ihanat ajat ihania itsessään, vai ovatko ne ihania verrattuna kauheuteen?
Ap, onko sulla kiltin tytön syndrooma? Googleta.
Tyttökulta,olet vielä nuori. Ajattele nyt- haluatko ihan todella jatkaa tuollaisen "miehen" kanssa joka tuhoaa
sinut? Pääset pois kun lähdet. Mene vanhemmillesi tai jollekin ystävällesi asumaan kunnes saat itsellesi
asunnon. Opettele katsomaan itseäsi rakastavasti ja arvostaen, vähitellen omanarvontuntosi rakentuu
uudelleen. Jonkun aikaa voi tuntua ahdistavalta aloittaa itsenäinen elämä ja voit jopa ikävöidä tuota
miestä mutta ehkä jo vuoden kuluttua voit ajatella tätä aikaa oppikouluna elämällesi ja kiität itseäsi
että löysit vahvuuden lähteä. Elämäsi on ainutkertainen,älä hukkaa sitä!
Väkivalta pahenee ajan kuluessa. Tulet lähtemään suhteesta joka tapauksessa joskus myöhemmin joko pää kainalossa tai jalat edellä ellet tee sitä heti. Oma valinta.
Jos jäät ota iso henkivakuutus ja edunsaajaksi joku sinulle tärkeä läheinen.
Jos äitisi on erikoislääkäri niin hänellä on jo ammattinsa puolesta valmiudet auttaa sinua. YTHS voi myös auttaa. Yliopsto-opiskelija joka ei tunne opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Hmm.
Hoida alko ongelmasi ja läheisriippuvaisuutesi kuntoon.
50: jotkut akat ottaa turpaansa kun se sovintoseksi oon niin iihanaa...
Jos oot siinä pisteessä että pelkäät tulevas murhatuksi, niin sen pitäis viimeistään olla se hälytyskello et nyt olis aika lähteä. Sun kumppani ei tule muuttumaan eikä toi suhde tule paranemaan tuosta, joten pelasta ittes ja eroa niin pian ku pystyt.
Se on vaikeaa ja henkinen kahle on varmasti luja mutta siitä selviää kyllä. Et oo kumppanilles mistään tilivelvollinen, sen teot sua kohtaan ei ole sun syytä. Nyt kannattais etsiä se itsekunnioitus ja pitää huolta omasta itsestään. Mies pärjää kyllä, mutta sä et jos jäät siihen suhteeseen.
Ilmoita erosta, lopeta yhteydenpito, poista numero ja estä kaikkialla. Ja sit pysyttelet kaukana siitä. Jos on joku läheinen ystävä tai vanhemmat jossain niin pyydä päästä sinne vähäksi aikaa.
Voimia paljon, muista että olet arvokas. <3
Luettele miehen viisi positiivista piirrettä. Huonot taitavat jo olla selvillä.
Arvosta itseäsi ja läheisiäsi edes sen verran, että puhut heille. Jos joskus 3 vuoden kuluttua sut löydetään silmä mustana tai sairaalasta, on sulla vaarassa menettää loputkin ihmissuhteet, kun et puhu kenellekään, ja tuo asia voi oikeasti tulla väliinne, kun muut huomaavat, ettet luota heihin tippaakaan.
Psykan alkuvaiheiden opiskelijoiden huvi 😬