Miksi olette epätyydyttävisssä parisuhteissa?

Vaihtamalla paranee hetkeksi, mutta kohta se on kuitenkin sitä samaa pa$kaa, jos ei pahempaa. So, why bother? Sitäpaitsi, kokonaisuus ratkaisee. Onhan elämässä muutakin kuin se parisuhde. Vähän mietityttää, onko parisuhde kysyjän elämän ainoa sisältö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vain niin iso juttu elämässä, että sen pitäisi olla mieluinen. AP

Totta. Ja jos olisin nähnyt jostain kristallipallosta, että millaiseksi suhde muuttuu, niin en tietenkään olisi siihen ryhtynyt. Mutta ne lapset ja uudehko omakotitalo... Arki menee periaatteessa ihan ok, mutta olemme vaimon kanssa enemmänkin kämppiksiä. Kyllähän sitä välillä haaveilee intohimoisesta parisuhteesta, mutta täytyy keksiä jotain muuta tekemistä, niin helpottaa.

Miehillä tuntuu olevan vain tämä seksipuoli joka tökkii, muuten ihan ok suhteita. Mutta miksi sillä vaimolla tökkii se seksi? Voin ihan kokemuksesta sanoa, että kun huomaa, että miehelle vain se seksi on tärkeinta ja ei juurikaan haluta läheisyyttä muuten, kuin vain sitä seksiä ja sekin on vain sitä panemista, niin siinä kyllä halut vaimolta häviää. Kun jatkuvasti vain tuntee, että on miehen tyhjennysastia. Miehet halatkaa ja pussatkaa siellä arjessa ihan ilman mitään taka-ajatuksia ja jos se nainen vähän lämpeneekin, älkää heti olko housuissa.  Nainen ei monesti uskalla olla miehen lähellä edes, saatika, että olisi hellä, koska mies on heti naimassa. Ja väsymys on se mikä tehokkaasti vie halun.  Se joka sitä seksiä enemmän haluaa ja tarvitsee, joutuu tekemään sen eteen enemmän töitä= helliä sitä kumppania arjessa muutenkin, kuin vain silloin kun tekee sänkyyn mieli ja helliä sitä kumppania niin, ettei paista läpi, että tässä vähän lämmitän , että pääsen sitten housuihin.

Tai sitten mieluummin ottaa kumppanin, jolle seksi on myös luonnollinen ja luonteva perustarve, ja joka haluaa päästä housuihisi siinä missä sinä hänen housuihinsa.

Ihmisillä on erilaisia kausia. Vaikka silloin alussa pannaan kuin kanit, jopa 5 kertaa päivässä, ei tilanne ole yleensä sama 10 vuoden päästä. Tai pikkulapsiperheessä. On meilläkin ollut kausia, että seksiä ei ole ollut kuin pari kertaa kuussa, eikä syytetä siitä toisiamme. Sitten kun on rauhallista aikaa ja voimia, haluttaa ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vain niin iso juttu elämässä, että sen pitäisi olla mieluinen. AP

Totta. Ja jos olisin nähnyt jostain kristallipallosta, että millaiseksi suhde muuttuu, niin en tietenkään olisi siihen ryhtynyt. Mutta ne lapset ja uudehko omakotitalo... Arki menee periaatteessa ihan ok, mutta olemme vaimon kanssa enemmänkin kämppiksiä. Kyllähän sitä välillä haaveilee intohimoisesta parisuhteesta, mutta täytyy keksiä jotain muuta tekemistä, niin helpottaa.

Miehillä tuntuu olevan vain tämä seksipuoli joka tökkii, muuten ihan ok suhteita. Mutta miksi sillä vaimolla tökkii se seksi? Voin ihan kokemuksesta sanoa, että kun huomaa, että miehelle vain se seksi on tärkeinta ja ei juurikaan haluta läheisyyttä muuten, kuin vain sitä seksiä ja sekin on vain sitä panemista, niin siinä kyllä halut vaimolta häviää. Kun jatkuvasti vain tuntee, että on miehen tyhjennysastia. Miehet halatkaa ja pussatkaa siellä arjessa ihan ilman mitään taka-ajatuksia ja jos se nainen vähän lämpeneekin, älkää heti olko housuissa.  Nainen ei monesti uskalla olla miehen lähellä edes, saatika, että olisi hellä, koska mies on heti naimassa. Ja väsymys on se mikä tehokkaasti vie halun.  Se joka sitä seksiä enemmän haluaa ja tarvitsee, joutuu tekemään sen eteen enemmän töitä= helliä sitä kumppania arjessa muutenkin, kuin vain silloin kun tekee sänkyyn mieli ja helliä sitä kumppania niin, ettei paista läpi, että tässä vähän lämmitän , että pääsen sitten housuihin.

Tai sitten mieluummin ottaa kumppanin, jolle seksi on myös luonnollinen ja luonteva perustarve, ja joka haluaa päästä housuihisi siinä missä sinä hänen housuihinsa.

Juuri näin! Pihtarilla on aina syy valmiina, miksi ei voi harrastaa seksiä. Pelien pelaamiseen ei kannata ryhtyä ollenkaan.

Leifhackman kirjoitti:

Vaihtamalla paranee hetkeksi, mutta kohta se on kuitenkin sitä samaa pa$kaa, jos ei pahempaa. So, why bother? Sitäpaitsi, kokonaisuus ratkaisee. Onhan elämässä muutakin kuin se parisuhde. Vähän mietityttää, onko parisuhde kysyjän elämän ainoa sisältö?

Öö, ei. Kyllä suhde ihmiseen, joka haluaa elämältä ja suhteelta samoja asioita ja on luonteeltaan sopiva, on sata kertaa parempi ja helpompi.

Leifhackman kirjoitti:

Vaihtamalla paranee hetkeksi, mutta kohta se on kuitenkin sitä samaa pa$kaa, jos ei pahempaa. So, why bother? Sitäpaitsi, kokonaisuus ratkaisee. Onhan elämässä muutakin kuin se parisuhde. Vähän mietityttää, onko parisuhde kysyjän elämän ainoa sisältö?

Tämä on sitä paskaa, mitä meille syötetään joka tuutista. Oikean ihmisen kanssa arkikin on mukavaa eikä mitään järisyttäviä alamäkiä tule.

Vierailija kirjoitti:

Leifhackman kirjoitti:

Vaihtamalla paranee hetkeksi, mutta kohta se on kuitenkin sitä samaa pa$kaa, jos ei pahempaa. So, why bother? Sitäpaitsi, kokonaisuus ratkaisee. Onhan elämässä muutakin kuin se parisuhde. Vähän mietityttää, onko parisuhde kysyjän elämän ainoa sisältö?

Öö, ei. Kyllä suhde ihmiseen, joka haluaa elämältä ja suhteelta samoja asioita ja on luonteeltaan sopiva, on sata kertaa parempi ja helpompi.

Kyllä vaihtamalla paranee. Ainakin tietää minkälaista kumppania ei halua.

t 14v versus 21v joka yhä jatkuu

Lapsen ja koiran takia. En yksin ja omilla tuloilla pystyisi tarjoamaan samantasoista elämää. Pitäisi muuttaa pieneen kerrostalokämppään rivarikolmiosta. Kotihoidontuella ei herroiksi elellä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä odotat siis parisuhteelta niitä asioita, jotka ovat tärkeä osa suhteen alkua. On tutkittu, että alkuhuuma kestää keskimäärin 1,5 vuotta. Sen jälkeen tulee eriytymisen vaihe. Yhdessä erillisinä yksilöinä oleminen on se, mitä pitkä parisuhde voi olla.

En ole keksinyt mitään syytä, miksi nuo eivät voisi olla tärkeä osa suhteen koko kaarta, jos ne ovat sellaisia asioita, joita molemmat suhteelta etsivät. Erillistymiseen ne eivät sinänsä liity.

Ja nuo ovat tosiaan vain minun parisuhdearvoni. Joku toinen kaipaa sitten ihan muita juttuja. Tämä ketju käsittelee yleisesti sitä, miksi ihmiset ovat (omasta mielestään) epätyydyttävisssä suhteissa. AP

Oon ajatellut, että kaikkea ei voi saada. Minut pitää tässä suhteessa työpaikka (yhteinen yritys). Suhtaudunkin mieheeni kuin työkaveriin. Enimmäkseen puhutaan työjutuista ja kaikki yhteinen tekeminen liittyy töihin.

On meillä on seksiä, mutta se on vaan tarpeitten tyydyttämistä. Ei halauksia, ei suukottelua jota kaipaisin, mutta mies ei vaan ymmärrä tai halua, vaikka yrittäisin itse tehdä niin.

Mutta kestän kun keskityn töihin, koska se on mun unelmatyötä ja saan siitä voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun päähäni ei mahdu, miksi olisin vuosikausia suhteessa, josta en saa mitään irti. Puhumattakaan, että harkitsisin avioliittoa tällaisen ihmisen kanssa. Does not compute. Minä haluan suhteelta intohimoa, romantiikkaa, seksiä, välittämistä, yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tällä palstalla moni nainen ei saa mitään näistä? Miksi?

Mainitset monta asiaa, joita suhteelta haluat, mutta ota huomioon, että suhteessa voi olla noista vain vaikka yksi tai kaksi asiaa, jotka silti pitävät suhteen kasassa, vaikka se muuten olisikin epätyydyttävä. Harvassa suhteessa nuo kaikki mainitsemasi asiat varmaan aina ovat läsnä. 

Mutta suhteetkin muuttuu ja siitä epätyydyttävästäkin suhteesta voi ajan kanssa tulla hyvä suhde. Ja taas toisin päin, hyvä suhde voi muuttua huonoksi.

Itsekin elin suhteen ihan alussa hyvässä suhteessa, sitten aika huonossa suhteessa ja kun lapset syntyivät, välillä huonossa ja välillä hyvässä huhteessa. Enimmäkseen kuitenkin huonossa. Väsymys ja miehen alkoholismi teki elämästä välillä täyttä helvettiä. Mies ei myöskään hoitanut lapsia yhtään ja luisti muutenkin kaikista velvollisuuksistaan perhettä kohtaan. 

Sitten mies raitistui, mutta edelleen vastuu lapsista jäi enimmäkseen minulle, mies ei ollut oppinut kantamaan vastuuta, mutta muuten elämänlaatu parani.

No nyt lapset ovat jo pois kotoa ja kotityöt minimissä. Mieskin on oppinut niitä tekemää. Jätän tässä vaiheessa vastuun miehelle, nyt on hänen vuoronsa kannatella. En jaksa enää hirveästi huolehtia ja hommata. Otan aikaa itselleni ja harrastuksilleni. Elän taas ihan hyvässä suhteessa. Ja luultavasti koko loppuelämäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vain niin iso juttu elämässä, että sen pitäisi olla mieluinen. AP

Totta. Ja jos olisin nähnyt jostain kristallipallosta, että millaiseksi suhde muuttuu, niin en tietenkään olisi siihen ryhtynyt. Mutta ne lapset ja uudehko omakotitalo... Arki menee periaatteessa ihan ok, mutta olemme vaimon kanssa enemmänkin kämppiksiä. Kyllähän sitä välillä haaveilee intohimoisesta parisuhteesta, mutta täytyy keksiä jotain muuta tekemistä, niin helpottaa.

Miehillä tuntuu olevan vain tämä seksipuoli joka tökkii, muuten ihan ok suhteita. Mutta miksi sillä vaimolla tökkii se seksi? Voin ihan kokemuksesta sanoa, että kun huomaa, että miehelle vain se seksi on tärkeinta ja ei juurikaan haluta läheisyyttä muuten, kuin vain sitä seksiä ja sekin on vain sitä panemista, niin siinä kyllä halut vaimolta häviää. Kun jatkuvasti vain tuntee, että on miehen tyhjennysastia. Miehet halatkaa ja pussatkaa siellä arjessa ihan ilman mitään taka-ajatuksia ja jos se nainen vähän lämpeneekin, älkää heti olko housuissa.  Nainen ei monesti uskalla olla miehen lähellä edes, saatika, että olisi hellä, koska mies on heti naimassa. Ja väsymys on se mikä tehokkaasti vie halun.  Se joka sitä seksiä enemmän haluaa ja tarvitsee, joutuu tekemään sen eteen enemmän töitä= helliä sitä kumppania arjessa muutenkin, kuin vain silloin kun tekee sänkyyn mieli ja helliä sitä kumppania niin, ettei paista läpi, että tässä vähän lämmitän , että pääsen sitten housuihin.

Tai sitten mieluummin ottaa kumppanin, jolle seksi on myös luonnollinen ja luonteva perustarve, ja joka haluaa päästä housuihisi siinä missä sinä hänen housuihinsa.

Juuri näin! Pihtarilla on aina syy valmiina, miksi ei voi harrastaa seksiä. Pelien pelaamiseen ei kannata ryhtyä ollenkaan.

Minä en jaksa uskoa, että näitä "pihtareita" oikeasti edes on. Ei kukaan pihtaa, jos seksi on hyvää. Silloin sitä haluaa, eikä missään nimessä halua olla ilman. Miksi pihdata jossain ihanassa asiassa? No ei miksikään! Mutta jos seksi on huonoa tai siitä jää pahamieli ei sitä halua. Jos nainen tuntee itsensä vain miehen pussientyhjentäjäksi, kyllä siinä halut haihtuu. Seksistä tulee pakkopullaa ja seksin jälkeen  raiskattu olo. Hyväksikäytetty olo.  Miehillä on monesti se, että sitä puolihuolimattomasti  pari kertaa  hipaistaan naisen selkää ja sitten panemaan. Nainen saa siitä panosta ne pari "sinnepäin tunteetonta hipaisua" ja niillä pitäisi pärjätä. Sanokaapa miehet rehellisesti, riittäisikö teille, että siitä seksistä saisi kerta toisensa jälkeen noin vähän? Eli oikeasti ei mitään. Miten kauan sitä jaksaisitte harrastaa? Ei seksiä, josta ei oikeasti jää käteen muuta kuin paha mieli, kauaa kukaan jaksa. Sitten alkaakin ne päänsäryt ja se on ihan ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä odotat siis parisuhteelta niitä asioita, jotka ovat tärkeä osa suhteen alkua. On tutkittu, että alkuhuuma kestää keskimäärin 1,5 vuotta. Sen jälkeen tulee eriytymisen vaihe. Yhdessä erillisinä yksilöinä oleminen on se, mitä pitkä parisuhde voi olla.

En ole keksinyt mitään syytä, miksi nuo eivät voisi olla tärkeä osa suhteen koko kaarta, jos ne ovat sellaisia asioita, joita molemmat suhteelta etsivät. Erillistymiseen ne eivät sinänsä liity.

Ja nuo ovat tosiaan vain minun parisuhdearvoni. Joku toinen kaipaa sitten ihan muita juttuja. Tämä ketju käsittelee yleisesti sitä, miksi ihmiset ovat (omasta mielestään) epätyydyttävisssä suhteissa. AP

Sinulla on ihan hyvät kriteerit kumppanin suhteen ja koko suhteen kannalta. Mutta totuus vain on se, että tuskin suhdetta, joissa kaikki mainitsemasi asiat ovat koko ajan läsnä on olemassakaan.  Jos heität kaverin pellolle aina, kun esim seksi ei koko ajan olekaan taivaita hipova ja vaihdat uuteen, et koskaan löydä ihmistä, joka koko ajan on täydellinen. Ihminen voi ajan kanssa muuttua ja kehittyä ja muuttua aivan erilaiseksi kuin mitä alkuun oli. Jos koko ajan vaihtaa kumppania, täydellista etsiessäsi, voi lopuksi jäädä luu käteen. Vaikka joku niistä aiemmista suhteista olisi voinut ajan kanssa kehittyä lähes täydelliseks, jos vain olisit antanut sille suhteelle aikaa ja mahdolliduuden. 

Leifhackman kirjoitti:

Vaihtamalla paranee hetkeksi, mutta kohta se on kuitenkin sitä samaa pa$kaa, jos ei pahempaa. So, why bother? Sitäpaitsi, kokonaisuus ratkaisee. Onhan elämässä muutakin kuin se parisuhde. Vähän mietityttää, onko parisuhde kysyjän elämän ainoa sisältö?

Onko parisuhde sun elämän ainoa sisältö jos vaihtoehto on vain tyytyminen, eikä vaikka yksin oleminen jos hyvää suhdetta ei löydy? Miksi suhde pitäisi lopettaa vaihtamalla? Yksin on sata kertaa parempi olla, kuin epätyydyttävässä suhteessa, vaikkei ulkoiset puitteet ihan yhtä hienot olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle parisuhteessa oleminen ei ole mikään itseisarvo. Pärjään oikein hyvin yksinkin, ja jos sitoudun olemaan jonkun ihmisen kanssa vapaaehtoisesti monta tuntia päivästäni, vuodesta toiseen, tuon suhteen on paras antaa ajalle ja vaivalle vastinetta. AP

Jos et ole itse onnistunut löytämään täydellistä parisuhdetta, miksi arvostelet muita, kun muutkaan eivät ole? Ihmiset voivat haluta olla suhteessa, koska se antaa kuitenkin jotain sisältöä ja merkitystä elämään, vaikka siinä puutteita olisikin. Jos et ole itse onnistunut solmimaan edes suhdetta, ei ehkä kannata arvostella niitä, jotka ovat.

Minä olen epätyydyttävässä suhteessa taloudellisista ja mukavuussyistä (esim. mies käy kaupassa niin minun ei niin usein tarvi, mies kuskaa minua välillä autolla niin minun ei tarvitse kulkea aina pyörällä jne.). Vapaa suhde, joten saan mm. hellyyttä ja seksiä muiltakin miehiltä. Suurimmaksi osaksi suhde on kuitenkin ihan ok, joten ei jaksa alkaa vaihtamaan, kun en usko parempaakaan löytäväni.

Vierailija kirjoitti:

Tuo "taloudelliset syyt" särähtää mun korvaan todella pahasti. Kyllä naisenkin kannattaisi hoitaa omat raha-asiat sellaiseen malliin, että voi ihan itse hankkia itselleen sopivan elintason.

Tämä! Niin totta. Veit sanat suustani. Itseäni ahdistaisi, jos olisi noin riippuvainen toisesta. Kyllä se parisuhdekin kulkee paremmin ja onnellisemmin, kun kumpikin seisoo silti omilla jaloillaan. Silloin yhdessä ollaan vapaasta tahdosta ja omasta valinnasta, ei olosuhteiden pakosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vain niin iso juttu elämässä, että sen pitäisi olla mieluinen. AP

Totta. Ja jos olisin nähnyt jostain kristallipallosta, että millaiseksi suhde muuttuu, niin en tietenkään olisi siihen ryhtynyt. Mutta ne lapset ja uudehko omakotitalo... Arki menee periaatteessa ihan ok, mutta olemme vaimon kanssa enemmänkin kämppiksiä. Kyllähän sitä välillä haaveilee intohimoisesta parisuhteesta, mutta täytyy keksiä jotain muuta tekemistä, niin helpottaa.

Miehillä tuntuu olevan vain tämä seksipuoli joka tökkii, muuten ihan ok suhteita. Mutta miksi sillä vaimolla tökkii se seksi? Voin ihan kokemuksesta sanoa, että kun huomaa, että miehelle vain se seksi on tärkeinta ja ei juurikaan haluta läheisyyttä muuten, kuin vain sitä seksiä ja sekin on vain sitä panemista, niin siinä kyllä halut vaimolta häviää. Kun jatkuvasti vain tuntee, että on miehen tyhjennysastia. Miehet halatkaa ja pussatkaa siellä arjessa ihan ilman mitään taka-ajatuksia ja jos se nainen vähän lämpeneekin, älkää heti olko housuissa.  Nainen ei monesti uskalla olla miehen lähellä edes, saatika, että olisi hellä, koska mies on heti naimassa. Ja väsymys on se mikä tehokkaasti vie halun.  Se joka sitä seksiä enemmän haluaa ja tarvitsee, joutuu tekemään sen eteen enemmän töitä= helliä sitä kumppania arjessa muutenkin, kuin vain silloin kun tekee sänkyyn mieli ja helliä sitä kumppania niin, ettei paista läpi, että tässä vähän lämmitän , että pääsen sitten housuihin.

Tai sitten mieluummin ottaa kumppanin, jolle seksi on myös luonnollinen ja luonteva perustarve, ja joka haluaa päästä housuihisi siinä missä sinä hänen housuihinsa.

Juuri näin! Pihtarilla on aina syy valmiina, miksi ei voi harrastaa seksiä. Pelien pelaamiseen ei kannata ryhtyä ollenkaan.

Onpa kapea katsanto asiaan. Elämässä tulee eteen muutakin kuin se, annatko vai et. Kun minun mieheni kävi läpi eturauhassyövän, leikkauksen ja masennuksen, eipä tullut mieleenkään haukkua pihtariksi tai vaihtaa miestä. Suhteessa pitää antaa toiselle tukea, niin sitä voi saada itsekin tiukan paikan tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "taloudelliset syyt" särähtää mun korvaan todella pahasti. Kyllä naisenkin kannattaisi hoitaa omat raha-asiat sellaiseen malliin, että voi ihan itse hankkia itselleen sopivan elintason.

Tämä! Niin totta. Veit sanat suustani. Itseäni ahdistaisi, jos olisi noin riippuvainen toisesta. Kyllä se parisuhdekin kulkee paremmin ja onnellisemmin, kun kumpikin seisoo silti omilla jaloillaan. Silloin yhdessä ollaan vapaasta tahdosta ja omasta valinnasta, ei olosuhteiden pakosta.

Pätee ehkä silloin kun kyseessä on kahden ihmisen talous. Kun on yhteisiä lapsia, yhteinen asuntolaina yms., asia hiukan mutkistuu. Samoin jos toinen (oli mies tai nainen) sairastuu ja tulot romahtaa. Äkkiä siinä toiselle puolisoista tulee taloudellisesti isommat velvoitteet.

Onko epätyydyttävä suhde yhtä kuin huono suhde? Minusta ei. Suhde voi olla jollain osa-alueella epätyydyttävä mutta monella muulla alueella tyydyttävä. Kokonaisuutena suhde voi siis olla ihan hyvä ja tyydyttää ne perustarpeet, miksi suhteessa ylipäätään ollaan. Toinen asia on se, miten kauan suhde "saa" olla epätyydyttävä. Sehän on täysin riippuvainen suhteen kestosta. Jos 20:n tai 30 vuoden suhteessa on ollut pari vuotta huonompaa aikaa, onko se vielä syy erota? Väkisinkin noin pitkässä suhteessa tulee välillä niitä laimeampia kausia. Vaikutat kovin nuorelta, kokemattomalta ja ehdottomalta. Ehkä et ole parisuhdeihminen lainkaan. Nimittäin vanhemmat ja kokeneemmat ihmiset tietävät, että mikään parisuhde ei ole pitemmän päälle vain yhtä juhlaa. Arki tulee vastaan aina. Hyvässäkin suhteessa voi olla välillä huonompia vaiheita, jolloin toisen naama kyllästyttää. Parisuhdeihmisillä on ehkä vain taito tehdä kompromisseja, kestää suhteen epätäydellisyyttä ja nähdä vähän pidemmälle kuin kuukauden tai kahden päähän.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ja koiran takia. En yksin ja omilla tuloilla pystyisi tarjoamaan samantasoista elämää. Pitäisi muuttaa pieneen kerrostalokämppään rivarikolmiosta. Kotihoidontuella ei herroiksi elellä.

Mitä jos menisit töihin.

Olen yli 20 vuotta sitten eronnut, oli pienet lapset. Kun lähdin, mies nauroi ettet tule yksin pärjäämään. Sain puolet velkaisesta omakotitalosta rahana ja ostin itselleni omakotitalon, velkaa rutosti ja lainan korot oli silloin korkeat. Nythän laina ei maksa mitään, lainarahalla kannattaa ostaa heti asunto, tulee halvemmaksi kuin mennä vuokralle. Kai sinäkin siitä kolmiosta osasi saat?

Velkaa minulla on vieläkin mutta omistan kaksi asunto-osaketta (asun yksin nyt toisessa), joista toinen on vuokralla. Molemmilla aikuisilla lapsilla on omakotitalot (ensiasuntona).

Helpompaa taloudellisesti sikäli olla yksin, että tietää tasan mitä tulee ja mihin rahat laittaa. Se on vain oma päätös. Pystyy menoja karsimaan sen mukaan. Lapseni eivät ole jääneet mistään paitsi mitä muilla on ollut.

Tekosyy tuokin kun rohkeus ei riitä eikä kantti kestä.