Lue keskustelun säännöt.
Appi/omat vanhemmat, välttämätön paha?
05.10.2017 |
Tuli tämä aihe mieleen ketjuja lukiessa, sillä monissa ketjuissa oli keskustelua siitä, kuinka appivanhempien (ja miksei omienkin vanhempien) vierailut tuskastuttavat ja ylipäätään miehen perhe nähdään rasittavana sukulaisineen. Oma koti on monille nykyään kovin yksityinen paikka, jonne ei mielellään haluttaisi vierailijoita. Ja ymmärrän täysin, että kutsumattomat vieraat ovat rasite (etenkin jos haluaa, että koti on siisti).
Itselleni oli aivan ihanaa saada omat vanhemmat viikonloppuvierailulle, kun näemme kovin harvoin. Kerroin tästä parille työkaverille ja heidän reaktiot oli suorastaan järkyttyneitä. Eli kuulemma kyllä nyt päivällisen verran kestäisivät omia vanhempiaan, mutta ei todellakaan paria yötä. Olenko vain onnekas, että välitän vanhemmistani niin paljon, että haluan oikeasti viettää aikaa heidän kanssaan? Ja kyllä, sain aikaiseksi ärsytyksiä tuona aikana monestakin asiasta (kukapa ei), mutta silti pääsääntöisesti olin vain todella iloinen. Myös anopin tapaaminen on mukavaa ja hänen kanssaa voisin viettää aikaa useammankin päivän jos sellainen tilaisuus olisi. Olenko outo? Nykyajan kummajainen?
Toinen juttu mikä aina näissä perhekeskusteluissa aina närästää on se, että anoppien/vanhempien apu aina kelpaisi tai suorastaan sitä vaaditaan, mutta kuitenkaan omaan elämään ei saisi tuppautua mitenkään.
Kuuluuko appivanhemmat/omat vanhemmat lähipiiriisi vai ovatko lähinnä välttämätön paha joiden luokse mennään hampaat irvessä pariksi tunniksi kahvittelemaan?
Kommentit (15)
Hmm, mulla on kiva anoppi jonka kanssa tullaan hyvin toimeen ja häntä näen mielelläni, ollaan oltu yhteisillä lomillakin. Omien vanhempieni kanssa taas ei juttu luista ollenkaan samalla tavalla ja mielenkiinnon kohteetkin poikkeavat paljon. Toki he mulle rakkaita ja tärkeitä ovat, ei nyt vaan jakseta toistemme seuraa yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin mitä vain siitä, että omat vanhempani haluaisivat edes nähdä minua kahtena päivänä peräkkäin.
Olen koko aikuisikäni ollut kateellinen ystäville, joiden vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Ei tarvitse yökyläillä. Meillä on matkaa minun vanhemmilleni 300km, joten muutaman kerran vuodessa on ns. pakko käydä viikonloppuvierailulla ja toisaalta majoittaa heidät meille. Ymmärrän, etteivät he elä ikuisesti ja mielellään tapaan heitä. Mieluummin tapaisin heitä ilman nurkissa nukkumista, mutta kuuluvat sukupolveen, joka ei hyväksy hotellissa yöpymistä jos kerran sukulaisissa voi olla. Miehen vanhemmat on sentään kuolleet ennen kuin tapasimmekaan.
Itselleni molemmat vanhemmat kuuluvat läheiseen perheeseen ja heihin pidetään paljonkin yhteyttä. Veljen perheelle meidän vanhempamme tuntuvat enemmän olevan se aina tarvittaessa hoito- ja remonttiapuun hälyytettävä pakollinen paha, jonka luona kyllä kyläillään ja jolta saa rahaa, mutta jota ei itse koskaan kutsuta kylään edes syömään. Kälyn vanhemmat ja sukulaiset kyllä majailevat päiväkausia. Lähipiirissäkin tuntuu olevan aika yleistä, että naisen vanhemmat ovat kyllä tervetulleita, mutta miehen vanhemmat eivät - ilmeisesti siis todellisuudessakin kälyn ja anopin välit ovat haasteellisemmat kuin appivanhempien ja vävypoikien. Onko sitten vika sysissä vai sepissä vai molemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin tapaisin heitä ilman nurkissa nukkumista, mutta kuuluvat sukupolveen, joka ei hyväksy hotellissa yöpymistä jos kerran sukulaisissa voi olla. Miehen vanhemmat on sentään kuolleet ennen kuin tapasimmekaan.
Minäkään en ymmärrä tätä, miksi vanhempien pitäisi majoittua hotellissa kun voivat yöpyä teillä. Etenkin kun kyseessä on muutama päivä vuodessa. Eikö sen verran jaksa nähdä vähän vaivaa? Ja kuulostaa aika ikävältä sanoa, että "miehen vanhemmat sentään kuolleet" aivan kuin se olisi joku suurikin helpotus :D Kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien vanhempiin pidetään yhteyttä, tavataan ja pari kertaa vuodessa yökyläilläänkin. Eivät ole pakollinen paha, mutta joidenkien ongelmien vuoksi eivät ihan sitä lähipiiriäkään.
Appivanhemmille on ollut aina vaikeaa kunnioittaa toisten ihmisten rajoja ja meidänkin perheen sääntöjä/rajoja. Hirveästi haluaisivat puuttua ja olla "osa perhettä", niin että olisivat tasavertaisia kasvattajia meidän vanhempien kanssa. En siitä jaksa valittaa pitkin palstoja, mutta meillä asia ratkaistu niin ettei apua oteta heiltä ja emme päivitä kovin syvällisesti kuulumisia. Mutta en minä silti heitä pahoina pidä, vaativat vain keskimääräistä enemmän tietoista rajanvetoa.
Itse tulen myös hyvin toimeen appivanhempieni kanssa. Yövymme puolin ja toisin, kun sukuloimme. Saatamme kesällä viettää parikin viikkoa heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans tosi hyvät välit omiin vanhempiin ja on ihana saada heitä tänne kylään ja käydä itse siellä.
Appivanhemmat on ihan perusjees, mutta ovat niin erilaisia ihmisinä, että ärsytykseltä on välillä vaikea välttyä. Myös miehen asenne sinnepäin kyläilyyn on alkanut vaikuttaa minuun.
Onneksi käyvät täällä enemmän kuin me siellä, ja yöpyvät lähellä asuvien toisten lastensa luona.
No meillä kävi miehen vanhemmat joka kk parin päivän yökylässä vaikka asuvat niinkin kaukana kuin Lapissa ja me eteläisessä Suomessa. Koin sen hyvin rasittavana että kävivät usein kun me käytiin heillä päin vain kerran vuodessa tai korkeintaan kaksi kertaa. Ja yleensä tulivat silloin kuin heille sopii. Ei siinä mitään ja olisi haitannut mutta kun piti heitä passata jne. Jos anoppi olisi auttanut enemmän niin ei olisi ollut rasittavaa. Oma äitini asuu samalla paikkakunnalla ja ei käy niin usein kuin appivanhemmat ja muutenkin eri asia kun ei tarvi yökylään tulla. En muutenkaan pidä yövieraista..En itsekään käy missään yökylässä juuri koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä kävi miehen vanhemmat joka kk parin päivän yökylässä vaikka asuvat niinkin kaukana kuin Lapissa ja me eteläisessä Suomessa. Koin sen hyvin rasittavana että kävivät usein kun me käytiin heillä päin vain kerran vuodessa tai korkeintaan kaksi kertaa. Ja yleensä tulivat silloin kuin heille sopii. Ei siinä mitään ja olisi haitannut mutta kun piti heitä passata jne. Jos anoppi olisi auttanut enemmän niin ei olisi ollut rasittavaa. Oma äitini asuu samalla paikkakunnalla ja ei käy niin usein kuin appivanhemmat ja muutenkin eri asia kun ei tarvi yökylään tulla. En muutenkaan pidä yövieraista..En itsekään käy missään yökylässä juuri koskaan.
Ei toi minusta pahalta kuulosta, että mies tapaa vanhempiaan kerran kuussa.
Näen 500 km päässä asuvia appivanhempiani useammin kuin 30 km päässä asuvia omia vanhempiani. Appivanhemmat ovat virkeitä ja toimeliaita, kun taas omat vanhempani ovat monisairaita ja erityisesti isäni on aika raskasta seuraa. Äidin kanssa soitellaan kerta viikkoon, anopin kanssa kerta kuukauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin tapaisin heitä ilman nurkissa nukkumista, mutta kuuluvat sukupolveen, joka ei hyväksy hotellissa yöpymistä jos kerran sukulaisissa voi olla. Miehen vanhemmat on sentään kuolleet ennen kuin tapasimmekaan.
Minäkään en ymmärrä tätä, miksi vanhempien pitäisi majoittua hotellissa kun voivat yöpyä teillä. Etenkin kun kyseessä on muutama päivä vuodessa. Eikö sen verran jaksa nähdä vähän vaivaa? Ja kuulostaa aika ikävältä sanoa, että "miehen vanhemmat sentään kuolleet" aivan kuin se olisi joku suurikin helpotus :D Kammottavaa.
Tarkoitin kyllä, että eivät päästä meitä hotelliin vaan pitää nukkua huonolla sohvalla olohuoneessa! Olen tosi huono nukkumaan ja niin on äitinikin, mutta hänen ei sentään enää tarvitse näiden valvottujen vkl-vierailujen jälkeen herätä ma töihin!
Valitettavasti menee pakollinen paha -osastolle omien vanhempien kanssa. Isä sen verran sairas ja ollut koko ikäni etääntynyt (ei esim. Ole vuosiin soittanut mulle), että häneem ei ole minkäänlaisia välejä. Äiti höösää ja neuvoo (tyyliin "muista kastella kukkaset"), ettei semmoista jaksa. Olen yrittänyt edes joka toinen kk käydä, kun en kuitenkaan tykkää et äiti kävisi täällä, mutta jatkuva säätäminen alkaa sen verran ketuttaa että pakko harventaa. Onneksi (kyllä: onneksi!) äitini on niin pihi ettei soittele usein. Tosin sitten lähettelee epämääräisiä tekstareita, mutta se pn pienempi paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin tapaisin heitä ilman nurkissa nukkumista, mutta kuuluvat sukupolveen, joka ei hyväksy hotellissa yöpymistä jos kerran sukulaisissa voi olla. Miehen vanhemmat on sentään kuolleet ennen kuin tapasimmekaan.
Minäkään en ymmärrä tätä, miksi vanhempien pitäisi majoittua hotellissa kun voivat yöpyä teillä. Etenkin kun kyseessä on muutama päivä vuodessa. Eikö sen verran jaksa nähdä vähän vaivaa? Ja kuulostaa aika ikävältä sanoa, että "miehen vanhemmat sentään kuolleet" aivan kuin se olisi joku suurikin helpotus :D Kammottavaa.
Tarkoitin kyllä, että eivät päästä meitä hotelliin vaan pitää nukkua huonolla sohvalla olohuoneessa! Olen tosi huono nukkumaan ja niin on äitinikin, mutta hänen ei sentään enää tarvitse näiden valvottujen vkl-vierailujen jälkeen herätä ma töihin!
No tämän ymmärrän paremmin, kiitos selvennöksestä! Mielestäni tosiaan jos haluaa valita hotellin syystä jos toisesta, niin pitäisi olla siihen mahdollisuus ilman nurinaa.
Eivät ole kumpaakaan. En kutsu kotiini ketään, jota en tänne halua, joten ne kerrat kuin omia tai puolison sukulaisia tapaan, syntyvät ihan omasta halustani. Ei ole mitään pakollista sukulointia.